Minulla epäillään AD(H)D:ta. Tutkimukset meneillään.
Olen nuorena ollut todella menevä, en osannut stressata mistään. Nykyisin, vanhempana, kun en ole oikein saanut mitään elämässä aikaan (paljon lyhyitä työsuhteita ja katkenneita opintoja), niin minua on alkanut elämä ja tulevaisuus stressaamaan paljon. Olen yrittänyt opiskella nyt vanhempana työllistävää ammattia, muttei siitä tullut mitään kun stressaannuin vaativuudesta ja lopetin kesken taas. Tuntuu välillä, ettei minulla ole mitään paikkaa täällä. Välillä tunnen itseni tyhmäksi ja hyödyttömäksi kun mikään ei onnistu. Ahdistun ja stressaannun.
Onko täällä muita, joilla samaa? Mieluiten kuulisin muiden diagnoosin saaneiden kokemuksia? Onko samanlaista teillä?
Kommentit (45)
Niinhän meillä kaikilla.
Nyt vaan sitten miettimään, että miten aiot muuttaa elämäsi suuntaa oikeuttamatta käytöstäsi diagnoosilla, kun tiedät ongelman juurisyyn. Kukaan ei jaksa kuunnella ihmistä, joka oikeuttaa oman käytöksensä diagnoosilla.
Vierailija kirjoitti:
Niinhän meillä kaikilla.
Nyt vaan sitten miettimään, että miten aiot muuttaa elämäsi suuntaa oikeuttamatta käytöstäsi diagnoosilla, kun tiedät ongelman juurisyyn. Kukaan ei jaksa kuunnella ihmistä, joka oikeuttaa oman käytöksensä diagnoosilla.
Niinhän meillä kaikilla.
Jo tuosta lauseesta tajusin, että sinä taidat olla ihminen joka ei näe omaa napaansa pidemmälle. :D
Ap, tsemppiä sinulle. Mun siskolla on ADD ja sivusta huomannut kuinka hankalaa välillä elämä voi olla. Nykyisin menee hänellä jo paremmin. Nuorempana oli aikamoinen..
Itselläni ei ole diagnoosia mutta 30-vuotiaalla miehelläni on. Hän on paljon puhunut samankaltaisista tuntemuksista kuin mitä itse toit esiin. Mutta hän on saanut suuren avun lääkkeistä ja on lisäksi pääsemässä neuropsykologiseen kuntoutukseen. Eli älä menetä toivoasi! Kyllä tilanteen parantamiseksi on keinoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinhän meillä kaikilla.
Nyt vaan sitten miettimään, että miten aiot muuttaa elämäsi suuntaa oikeuttamatta käytöstäsi diagnoosilla, kun tiedät ongelman juurisyyn. Kukaan ei jaksa kuunnella ihmistä, joka oikeuttaa oman käytöksensä diagnoosilla.Niinhän meillä kaikilla.
Jo tuosta lauseesta tajusin, että sinä taidat olla ihminen joka ei näe omaa napaansa pidemmälle. :D
Ap, tsemppiä sinulle. Mun siskolla on ADD ja sivusta huomannut kuinka hankalaa välillä elämä voi olla. Nykyisin menee hänellä jo paremmin. Nuorempana oli aikamoinen..
Silti olen tässä asiassa kuitenkin oikeassa. Parhaiten henkilö pääsee diagnoosinsa ja ulkoisen maailman kanssa sinuiksi, kun hän ei oikeuta omaa käytöstään diagnoosilla vaan tunnistaa ja hyödyntää ominaisuuksiaan.
Se, että millainen minä olen niin sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että kuinka joku toinen käsittelee diagnoosiaan. Minulla ei ole mitään tekemistä ap:n diagnoosin kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinhän meillä kaikilla.
Nyt vaan sitten miettimään, että miten aiot muuttaa elämäsi suuntaa oikeuttamatta käytöstäsi diagnoosilla, kun tiedät ongelman juurisyyn. Kukaan ei jaksa kuunnella ihmistä, joka oikeuttaa oman käytöksensä diagnoosilla.Niinhän meillä kaikilla.
Jo tuosta lauseesta tajusin, että sinä taidat olla ihminen joka ei näe omaa napaansa pidemmälle. :D
Ap, tsemppiä sinulle. Mun siskolla on ADD ja sivusta huomannut kuinka hankalaa välillä elämä voi olla. Nykyisin menee hänellä jo paremmin. Nuorempana oli aikamoinen..
Silti olen tässä asiassa kuitenkin oikeassa. Parhaiten henkilö pääsee diagnoosinsa ja ulkoisen maailman kanssa sinuiksi, kun hän ei oikeuta omaa käytöstään diagnoosilla vaan tunnistaa ja hyödyntää ominaisuuksiaan.
Se, että millainen minä olen niin sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että kuinka joku toinen käsittelee diagnoosiaan. Minulla ei ole mitään tekemistä ap:n diagnoosin kanssa.
Et todellakaan näytä ymmärtävän. Et ole oikeassa, etkä sinä ole väärässä. Esitit vain oman mielipiteesi.
Kukaan ei myöskään ole väittänyt, että ap alkaisi syyttämään diagnoosia. Ap kaipasi kokemuksia, tietoa siitä ettei hän ole yksin tuntemustensa kanssa.
En jaksa enempää jauhaa asiasta kanssasi, päivänjatkoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinhän meillä kaikilla.
Nyt vaan sitten miettimään, että miten aiot muuttaa elämäsi suuntaa oikeuttamatta käytöstäsi diagnoosilla, kun tiedät ongelman juurisyyn. Kukaan ei jaksa kuunnella ihmistä, joka oikeuttaa oman käytöksensä diagnoosilla.Niinhän meillä kaikilla.
Jo tuosta lauseesta tajusin, että sinä taidat olla ihminen joka ei näe omaa napaansa pidemmälle. :D
Ap, tsemppiä sinulle. Mun siskolla on ADD ja sivusta huomannut kuinka hankalaa välillä elämä voi olla. Nykyisin menee hänellä jo paremmin. Nuorempana oli aikamoinen..
Silti olen tässä asiassa kuitenkin oikeassa. Parhaiten henkilö pääsee diagnoosinsa ja ulkoisen maailman kanssa sinuiksi, kun hän ei oikeuta omaa käytöstään diagnoosilla vaan tunnistaa ja hyödyntää ominaisuuksiaan.
Se, että millainen minä olen niin sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että kuinka joku toinen käsittelee diagnoosiaan. Minulla ei ole mitään tekemistä ap:n diagnoosin kanssa.
Et todellakaan näytä ymmärtävän. Et ole oikeassa, etkä sinä ole väärässä. Esitit vain oman mielipiteesi.
Kukaan ei myöskään ole väittänyt, että ap alkaisi syyttämään diagnoosia. Ap kaipasi kokemuksia, tietoa siitä ettei hän ole yksin tuntemustensa kanssa.
En jaksa enempää jauhaa asiasta kanssasi, päivänjatkoja.
Ap saa varmasti parempaa näkökulmaa tästä keskustelusta:
https://www.vauva.fi/keskustelu/3475385/aikuisian-adhd
Hän ei saa kokemuksia ihmisiltä, kenellä ei ole diagnoosia. Mukavaa päivän jatkoa sinnekin.
Sitten kun sieltä napsahtaakin joku muu psykiatrinen diagnoosi kuin nepsy/ADHD niin siitä ei enää vauvapalstalle kirjoitellakaan
Vierailija kirjoitti:
Sitten kun sieltä napsahtaakin joku muu psykiatrinen diagnoosi kuin nepsy/ADHD niin siitä ei enää vauvapalstalle kirjoitellakaan
Mitä tämä nyt tarkoittaa?
Vierailija kirjoitti:
Sitten kun sieltä napsahtaakin joku muu psykiatrinen diagnoosi kuin nepsy/ADHD niin siitä ei enää vauvapalstalle kirjoitellakaan
Joopa joo. Täällä on päivittäin oikeastaan kaikista muistakin häiriöistä juttua, ei ainoastaan ADHDsta. 😀
Monesti tuo diagnoosi ei oikeita kun pelkkään lääkitykseen, osa hyötyy niistä, osa ei. Itselläni ADHD diagnoosi ja aivan samat ongelmat edelleen kuin ennen sitä...
Vierailija kirjoitti:
Monesti tuo diagnoosi ei oikeita kun pelkkään lääkitykseen, osa hyötyy niistä, osa ei. Itselläni ADHD diagnoosi ja aivan samat ongelmat edelleen kuin ennen sitä...
Mutta saatko kuntoutustukea ja apua ja tukea kun sait diagnoosin?
Kalenteroi, rutiinit pelastaa vaikka se olisikin ihan vaan ulkoilua ilman päämäärää.
Sama täällä. Sain perjantaina ADHD diagnoosin
Mun tyttöystävällä on myös. Puhunut samoista asioita kuin sinä, toki paljon, paljon muutakin, muttei aika riittäisi jakaa niitä täällä. Yksi iso asia on motivaation puute hänellä. Kaikki kiinnostaa, mutta vain hetken. Ensin luultiin masennukseksi, ei ollut. Tsemppiä! Sivusta seuranneena tiedän millaisia ajatuksia sinulla saattaa olla. Apua kuitenkin on!
Onnittelut. Aikuisena edes tutkimuksiin pääsy ei ole helppoa.
En kokemuksesta osaa sanoa, mutta tsemppiä.