Mitä vastaat, kun sinulta kysytään small talkissa, että mitä teet työksesi/elääksesi?
Olen usein miettinyt, että haluaisin olla kärpäsenä katossa kuulemassa, kun muiden tuiden tutut kysyvät, mitä kukin tekee elääkseen. Olen todella epäsosiaalinen ihminen, ja silti tuntuu että useamman kerran vuodessa joudun tuon kysymyksen äärelle. Olisi hauska kuulla vastauksia uraihmisiltä ja myös työ-/opiskeluelämän ulkopuolelta.
Itse vastaan, että en tällä hetkellä mitään, mutta haaveilen opinnoista yliopistossa. Vain ensimmäinen osa vastauksesta on täysin totta, koska minusta ei ole täysipäiväiseen opiskeluun, vaikka siitä haaveilenkin.
Ihmiset tuntuvat hurjan huojentuneilta, kun jatkan lausetta. Ei mitään ei ole hyvä eikä tyydyttävä vastaus, vaan ilmeisesti se on melko kiusallinen.
T. Utelias työkyvytön
Kommentit (52)
Vastaan totuudenmukaisesti, että kroonisen sairauden vuoksi en pysty työskentelemään tällä hetkellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulien puolittajana Fazerilla.
Lienee vittumaista hommaa?
Savoksi kuulliva hommoo on.
Saatan nimetä vain tehtäviä, mitä teen ja jättää vastaamatta sen tarkemmin, esim. siihen, mikä on työpaikkani ja työnimikkeeni.
Teen vähäistä osa-aikatyötä ja tietynlaisissa ihmisissä herättää närää se, ettei ole kokoaikatyössä, joten en sen takia liiemmin kertoile.
Vierailija kirjoitti:
Ilmoitan kysyjälle, ettei se kuulu hänelle.
Yksityisasiat ovat yksityisasioita eivätkä yksityisasiat kuulu small talkiin.
Paitsi tietysti uteliaisuuskiimaisten mielestä.
Siksi sitä käyttävätkin mahdollisimman paljon voidakseen selvitellä toisesta ihmisestä asioita, jotka eivät näille pottunokkasille ja hemmetin rasittaville yksilöille pätkääkään kuulu.
Tuo sisältää riskin, jos sattuisit myöhemmin hakemaan töitä small talk -kysyjän firmasta.
Small talk -tilanteita varten voisit kehitellä soveliaan vastauksen tuohon kysymykseen.
Valehtelen, sillä en halua puhua työstäni tuntemattomien kanssa.
Kaikilla on alaani liityen mielipiteitä.
Laitos siivojana vastaan aina: Olen lattia kosmetoloogi.Kukaan ei kehtaa kysyä mikä se on?
Vaivaannun. Multa on kysytty tätä viimesen kahden vuoden aikana useasti kun oon tavannut miesystäväni kavereita ja se kysymys on ihan hirveä mulle. Mut on laitettu työkyvyttömyyseläkkeelle jo alle kolmikymppisenä ja ne säälivät katseet jos sanon olevani eläkkeellä/työkyvytön. Yleensä soperran jotain, etten ole tällä hetkellä työelämässä/olen työtön. Pitäs varmaan keksiä joku vastaus, joka tyydyttää molempia osapuolia eikä saa mua tuntemaan oloani aivan luuseriksi. Enkä halua mitään jatkokysymyksiä miksi olen eläkkeellä. Ei mun sairashistoria kuulu kenellekään kuin minulle ja lääkäreilleni.
Oma osa-aikatyönantajani utelee tuon tuosta, mitä muuta teen. Todella ärsyttävää. Ja sitten toistelee, miten hän on tehnyt aina paljon töitä ja sai mahahaavankin kiireen takia. Jassoo. Ja sitten pitäisi ottaa siitä mallia vai?
vaivaannun koska, ammattini on niin hieno ja muita parempi ns. huippuhomma
että sen kertominen on kuin noloa itsensä kehumista
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilmoitan kysyjälle, ettei se kuulu hänelle.
Yksityisasiat ovat yksityisasioita eivätkä yksityisasiat kuulu small talkiin.
Paitsi tietysti uteliaisuuskiimaisten mielestä.
Siksi sitä käyttävätkin mahdollisimman paljon voidakseen selvitellä toisesta ihmisestä asioita, jotka eivät näille pottunokkasille ja hemmetin rasittaville yksilöille pätkääkään kuulu.Tuo sisältää riskin, jos sattuisit myöhemmin hakemaan töitä small talk -kysyjän firmasta.
Small talk -tilanteita varten voisit kehitellä soveliaan vastauksen tuohon kysymykseen.
Se riski on kyllä hyvin minimaalinen, suorastaan olematon.
Saahan sitä kukin tietysti päässään kehitellä perusteita millä moinen uteliaisuuskiima oikeutetaan.
Minä en sitä tee.
En edelleenkään aio avata yksityisasioitani kenellekään turhanjauhajalle.
Ei kuulu small talkiin.
Kai mä sanoisin olevani hoitoalalla vaikka siitä onkin jo ikuisuus kun oikeasti tein niitä töitä. Se on totta mutta ei vastaa suoraan kysymykseen, että olenko töissä juuri tällä hetkellä.
Sitten kysyisin keskustelukumppanilta samaa ja sitten vaihtaisin puheenaihetta.
Työasiat on joka tapauksessa tylsä puheenaihe muutenkin.
Sanon että olen tk-eläkkeellä. Niinkuin olenkin.
Miten tästäkin voi saada ongelman?
Vierailija kirjoitti:
Sanon että olen tk-eläkkeellä. Niinkuin olenkin.
Miten tästäkin voi saada ongelman?
Miksi haluaisin kertoa muille, siis tutun tutuille, olevani sairas? Ei se kuulu minun mielestäni kenellekään muulle kuin psykiatrilleni ja puolisolleni. Ei terveyasiat kuulu small talkiin.
Ap
Sanon aina että olen eläkkeellä. Vaikka en siis ole. Osaan sanoa sen jo hyvin vakuuttavasti.
Viimeksi parturi alkoi yhtäkkiä kuulustella, oli vähän hämmentävää, olisi voinut vain tehdä hommansa.
Vierailija kirjoitti:
Kuulien puolittajana Fazerilla.
Niitä kuulia ei tehdä käsityönä. Kone tekee alusta loppuun
Se on ankeaa small talkia, vaikka olisikin ns. ura. Räpellän jotain tietokoneella, voisi olla vastaus.
Projektihommia, tietojenkäsittelyä tai sitten osa-aikatöitä + opiskelua. Nämä ovat kaikki valheita. Olen toki tehnyt noita kaikkia joskus, mutta suurimman osan elämästäni olen ollut työttömänä, joten lähes aina joudun valehtelemaan tilanteestani. Työttömyyttäni en aio kenelläkään paljastaa, koska se vaikuttaa todella paljon siihen miten ihmiset sinuun suhtautuvat ja on muutenkin noloa olla pitkäaikaistyötön keski-ikäisenä, kun muilla on työuraa takana +10 vuotta ja hienot autot, talot ja kesämökit.