Oletko sinä tai tuttusi koskaan katunut koiran ottamista? Miksi?

Vierailija kirjoitti:

Aika moni katuu jollain tasolla. Ei välttämättä niin, että toivoisi että koiraa ei olisi ollenkaan, mutta niin että ei ehkä ole uutta koiraa tulossa nykyisen jälkeen.

Muutama juttu, jota ei ehkä etukäteen niin tule ajateltua tai vaikuttaa elämään enemmän kuin osaa varautua:

- Matkustaminen ulkomaille tosiaankin. Karanteenit voi olla siis viikkoja tai kuukausia, eikä ne karanteenipaikat ole mitään kodinomaisia olosuhteita. Koiraa ei saa tavata sinä aikana. Yhtään isompi koira matkustaa ruumassa, eikä tiedä reissun aikana minne on menossa. Käytännössä koiran kanssa ei matkustella, vaan sille pitää etsiä hoitaja...

-Mikä ei ole niin helppoa kuin kuvittelisi. Joko vaadit, että jonkun kaverin elämä pyörii sinun eläimesi ympärillä lomasi ajan (vieläpä sinun kotonasi tai sitten otatte riskin, että koirasi ikävissään tuhoaa kaverin kodin) tai sitten koira joutuu hoitolaan reissun ajaksi. Tappaa hyvin matkustushalut, kun tietää että koira istuu hoitolassa häkissään itkemässä perään.

-Koira ei ehkä ole yhteensopiva sinun nykyisen sosiaalisen elämäsi kanssa. Vaikka valmistautuisit kuinka, et tiedä, miten homma tulee toimimaan. Voitko ottaa koiran mukaan kun menet kyläilemään, etenkin kaukana asuville kavereille? Aika moneen kotiin koiravieraat eivät ole tervetulleita (karva/allergiat/kissat/koriste-esineet). Ajattelet varmaan nyt, että ainakin niillä kavereilla voi kyläillä, joilla on itselläänkin koiria. Mutta et voi olla varma - jos koirat eivät tulekaan toimeen, teillä voi olla rähinä päällä joko oman tai vieraan koiran toimesta, ja vaikka kouluttamalla voi teoriassa tehdä vaikka mitä, niin ihmisillä on rajallinen jaksaminen. Käytännössä yhteydenpito vähenee sellaisten kavereiden kanssa, joita ei voi nähdä helposti.

Nämä siis vaikuttavat elämään, vaikka koira olisi luonteeltaan ja terveydeltään ihan kymppi ja omaan elämään soveltuva.

Ohis. Minä en ottaisi kaukana asuvaa kaveria plus koiraa kylään ihan siksi, kun en tykkää koirista kotonani. Ehkä vain jos kyseessä olisi tosi kiltti ja vähän huomioitava ja ei-haiseva koira, niin pari päivää menisi.

Vierailija kirjoitti:

En ole katunut, mutta minulle kävi vähän hassusti, ja liikunta VÄHENI koiran ottamisen jälkeen. Otettiin pienehkö, mutta aktiivinen seurakoira. Se jaksaa pitkiäkin lenkkejä, mutta on HIDAS, koska haistelee (tietysti). Eli heti kun päästään hyvään lenkkivauhtiin, tulee pysähdys. En muista, koska olisi tullut hiki koiran kanssa lenkkeillessä. Ennen koiraa tein pitkiä, reippaita kävely ja juoksulenkkejä.

Toki voisin nytkin tehdä omat lenkit lisäksi, mutta kun on tehnyt koiran kanssa jo kolme käpyttelylenkkiä enivei, niin ei vaan jaksa ja ehdi enää, kun on muutakin elämää. Voi kuulostaa keksityltä ongelmalta, muttei ole.

Mulla kävi aivan sama. Siksi en pitänytkään koiraa kuin vuoden. En kestänyt sitä, että en päässyt enää kunnolla lenkkeilemään, rahaa meni ihan mielettömiä summia eläinlääkäriin (välillä tili tuli, tili meni eli yli 2000€ kertakäynnillä), koiranhoitajan palkkaaminen omien työpäivien ajaksi (20€/h ulkoilutuksesta) ja koira oli siis sen 10 tuntia kun olin töissä. En ala sellaista aikaa pitää toista pissaamatta, joten ulkoiluttaja piti palkata. Lisäksi oli se, että olin täysin sidottuna eläimeen. Oli kamala lähteä töihin tai mihinkään ilman tuota kaveria kun toinen oli todella seurallinen ja kovin aina lähdössä mukaan. Säälitti ihan valtavasti.

Tuttu siivousfriikki otti koiran.

Sitä ei jakseta/ osata kasvattaa joten edelleen tekee tarpeensa usein sisälle vaikka on jo aikuinen.

Hyppii vieraita vasten ja haukkuu hulluna. Eipä ole mukava siellä enää vierailla.

Joten jos otat koiran, kouluta ja opeta pennusta lähtien.

Ei kai missään enää ole karanteeneja. Olen matkustanut koirien kanssa Pohjoismaissa, Baltiassa, pitkin Eurooppaa. Koiralla pitää olla tunnistusmerkintä, passi, rokotukset kunnossa ja ekinokokkimadotus vaaditaan joissain maissa.

Kaduin ja johti siihen että luovuimme koirasta. Oli ihan hemmetin itsepäinen ja aina oli jonkinlaista johtajuustaistelua. Piti minua alempiarvoisena. Väsymätön ulkoilija, helposti lenkit venyivät kahden tunnin mittaisiksi eikä sekään riittänyt.

Vierailija kirjoitti:

Tuttu siivousfriikki otti koiran.

Sitä ei jakseta/ osata kasvattaa joten edelleen tekee tarpeensa usein sisälle vaikka on jo aikuinen.

Hyppii vieraita vasten ja haukkuu hulluna. Eipä ole mukava siellä enää vierailla.

Joten jos otat koiran, kouluta ja opeta pennusta lähtien.

Nämä ovat muuten juttuja, jotka voivat tapahtua vaikka koiraa aktiivisesti koulutettaisiin. Kaverini on tosi hyvä koirien kanssa. Hänen kaikki koiransa ovat olleet kuin ihmisen mieli. Paitsi yksi. Se ärisee muille koirille, pissa sisälle, haukkuu sisälläkin ja karkailee. Koulutettu on, mutta jos omistaja ei ole vieressä makkaroiden kanssa, koira tekee mitä haluaa.

Toisen kaverin nuori koira taas hyppii päin. On koulutettu, minäkin kävin siellä välillä menemässä 50 kertaa peräkkäin ovesta sisälle, että koira oppisi tervehtimään rauhallisesti, mutta edelleen vaan se tulee ovesta niin kuin raketti vieraan päälle. Pihalla voi juosta takaapäin kiitolaukkaa ja hypätä vieraan olkapäille. Tosi kiltti koira, mutta iso ja kömpelö kaupan päälle. Minun lapseni pelkää sitä, minkä vuoksi ei halua kaverilleni käymään -> näen nykyään tätä kaveria todella harvoin, koska heille pitkä matka ja voin käydä vain silloin kun lapsella on koko päiväksi ohjelmaa isänsä kanssa, eli harvoin. Ja sattuneesta syystä ei juuri kutsuta kaveria meille.

Olen katunut. Otimme rodun, jonka piti olla ystävällinen. Koira puri ensimmäisestä päivästä alkaen ja vaikka kaikkemme yritettiin, niin hampaiden käytöstä ei päästy täysin eroon. Ei tietenkään enää huvikseen pure ketään, mutta on ns.herkkä reagoimaan puremalla. Esim.jos näkee toisen koiran ja haukkuu sille ja jos siihen väliin työntää kättä väliin niin voi purra. Samoin, jos yritetään väkisin tehdä jotain hoitotoimenpidettä, josta ei tykkää. On käyty alusta saakka koirakoulussa ja käytetty myös erikseen koulutuksessa, hyviä vinkkejä on saatu, mutta kuihtuneessä tilassa voi purra, ei auta kun ennakoida.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä tämä koira karanteeni homma on ulkomaille matkustaessa?

Itseäni kiinnostaa kuka edes harkitsee koiran mukaan matkalle ottamista? Jos nyt puhutaan jostain parin viikon etelänlomasta? Vai mikä tämä juttu on?

En kans ymmärtänyt. Lähinnä tuli mieleen että jos olisi työssä jossa säännöllisesti joutuisi vaihtamaan maata muutaman vuoden välein niin silloinhan koira olisi karanteenissa kun maa vaihtuisi.

Itselläni on ollut kolme koiraa (rescueita, olleet aikuisia jo tullessaan). Kaikkien kolmen kohdalla on alussa jossain kohtaa, joko juuri ennen koiran tuloa tai sitten vähän koiran tulon jälkeen, tullut jonkinlaista rimakauhun tapaista. Että apua, mihin olen ryhtynyt, nyt olen taas vuosiksi sidottuna. Hetkellistä katumusta. Pentukoirien kanssa tämä taidetaam tuntea nimellä pentublues. Aina tämä on kuitenkin mennyt ohi ja kun olen koiriini tutustunut ja ne ovat kotiutuneet, niistä on tullut maailman rakkaimpia enkä ole myöhemmin ikinä katunut <3

Tuossa siivousfriikkitapauksessa ystävä olettaa että koira oppii tavoille itsestään kun pentuvaihe on ohi.

Minä. Kuseskeli nurkat täyteen yksin ollessaan.

Joo ja en. Aiempi koira oli sellainen, jonka pystyi kelle vain lykkäämään hoitoon, mutta nykyistä koiraa en antaisi kokemattomalle tai itselleni tuntemattomalle hoitajalle. Nyt teen lomamatkat kotimaassa ja siten että koiran saa mukaan, ja sopii se mulle niinkin. Otin kodinvaihtajan ja kotiutumisessa oli haastetta, mutta niistä päästiin yli.

Luotettavan hoitajan puute onkin oikeastaan ainoa miinus. Ulkoilu ja koiran kanssa oleilu on pelkkää plussaa. Ihana kaveri. <3

Hyviä pointteja muutamilla, en sitä sano. Esimerkiksi koiran sairastaminen on varmasti raskasta, sillä kyseessä on(han?) rakas perheenjäsen. Mutta jos ollaan tuohtuneita siitä, että koira "ei käyttäydy" tai "kuseskelee" kotona yksin ollessa, niin ole hyvä ja katso peiliin. Monet eivät ymmärrä, että esim. 2-vuotias koira on vielä hyvin nuori aikuinen (pitkäikäisissä roduissa jopa teini) ja se ei ole vielä ns. valmiiksi koulutettu. Koirat myös aistivat omistajan stressin/ ärsyyntyneisyysen todella herkästi eli voivat reagoida siihen tällä "häiriökäytöksellä". Suoraan sanottuna monet kommentoineista ei kuulosta hyviltä omistajilta.

Jos teille koira on vain yksi pieni osa elämää, niin koiralle te olette sen koko elämä. Toimikaa niin, että olette sen arvoisia. Jos ette handlaa tilannetta, hakekaa apua tai menkää eläinlääkäriin (kuten osa tehnytkin). Jos vieläkin tuntuu siltä, ettei onnistu, niin antakaa lemmikki parempaan kotiin esim.rotuyhdistyksen kautta.

T.26

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä tämä koira karanteeni homma on ulkomaille matkustaessa?

Itseäni kiinnostaa kuka edes harkitsee koiran mukaan matkalle ottamista? Jos nyt puhutaan jostain parin viikon etelänlomasta? Vai mikä tämä juttu on?

En kans ymmärtänyt. Lähinnä tuli mieleen että jos olisi työssä jossa säännöllisesti joutuisi vaihtamaan maata muutaman vuoden välein niin silloinhan koira olisi karanteenissa kun maa vaihtuisi.

Olen lukenut somen matkailuryhmistä, että jotkut ottavat jopa ison koiran mukaan interrailille. Siinä menee oman ymmärryksen raja, mutta kukin tekee tavallaan. Koiran tietysti pitää olla sellainen, että pärjää hulinassa, irtokoirien kanssa ja koiralla pitää olla kirppulääkitys Keski-Euroopassa. Pitää myös muistaa ekinokokkipilleri Suomeen palatessa. Euroopan alueella ei taida olla missään karanteenivaatimusta.

On myös ihmisiä, jotka matkustelevat koiranäyttelyihin koiransa kanssa ympäri Eurooppaa.

1. Silloin kun olet 38 asteen kuumeessa/oksennustaudissa ja joudut kuitenkin käyttämään koiran ulkona kun ei ole ketään keneltä voisi pyytää apua.

2. Silloin kun koiran hammasremonttiin uppoaa yli 1000 euroa. 

Muuten en ole katunut.

Moikka!

Olin kans miettinyt tarkkaan noita asioita ennen ensimmäisen oman koirani hankintaa (lapsuudenperheessäni aina koiria siitä asti kun 8v, edellisessä pitkässä ns parisuhteessa oli kokoajan elämässäni hänen koiransa) ja vuosia mietinkin, vaikka aina haaveissani siinsi koira. Onkin hyvä harkita tarkkaan, koska koiran kuuluisi mielestäni olla perheenjäsen & ikinä etukäteen ei voi aivan varma olla millainen kameri perheeseen tulee. Itselläni nyt 30v ensimmäinen oma koirani 1v2,5kk :) Kyllä en ole päivääkään katunut, vaikka koirani yllättäen olikin omapäisin persoona jota olen tavannut tai kukaan lähipiiristä😂🐕🦺 Loppujen lopuksi aikaa on mennyt kouluttamiseen paljon mutta tärkeintä toki luottamuksen rakennus, kontakti ja johdonmukaisuus. Koirani on nykyään lempeä ihana ja luotettava mutta edelleen jääräpäinen. 😂

anyway:

omasta kokemuksesta voinkin siis varoittaa että yllätyksiin on varauduttava aina ja aikaa voi kulua tosi intensiivisesti etenkin pentuaikana. Ikinä ei myöskään tiedä jos on todella herkkä yksilö onko

-matkustaminen mahdollista, mutta yleensä on! Rokotukset kuntoon, passi ja aina pitää ottaa sen maan vaadittavat rokotukset jonne on menossa. Jos ei halua koiraa mukaan suosittelen ainakin pari vuotta keskittymään koiralle turvallisen kodin ja hoitopaikan muodostamiseen ja pikkuhiljaa erossa olemisen opettamiseen. Aina ei tosiaan onnistu silti vaikka mitä tekisi.

-kaupan ulkopuolelle en kyllä jättäisi, ellei ole turvallista, lukittavaa koppia. Enkä sitäkään ihan pikkupentuna pariin kolmeen ekaan kk. Ja silloinkaan ei pitkäksi ajaksi. Missään nimessä ei kannata jättää remmillä niin, että joku voi teidän valvomatta vahingoittaa, kiusata tai pahimmillaan varastaa koiran. 

 

Mieleeni ei tule ketään kuka olisi katunut koiran ottoa - tosin aikanaan luopuminen voi olla tosi tuskallista, tämän vuoksi kaikki eivät halua toista/kolmatta koiraa ottaa.

iloisia aikoja pienen hännänheiluttajan kanssa, jos sellaiseen päädyt! Erittäin vastuuntuntoisen kuuloista tarkkaan miettiä alkuun. Kannattaa myös huomioida, että koira voi maksaa yllättävän paljon, eläinlääkärikuluja voi tulla/sairauksia/erityisruokavalioita jne.

Päivääkään en silti omani kanssa vaihtaisi ja meni koko elämän tärkeysjärjestys jne uusiksi oman pikku mittelini kanssa - hyvään suuntaan. :) Pikkuinen mene minulla kaiken muun edelle (olen lapseton) ja on kasvattanut vastuuntuntoani entisestään, kun olen päättänyt kokonaan itse ruokinnan, koulutuksen, hoidon, ulkoilun, harrastukset jne.