Syyttääkö joku oikeasti lapsiaan näiden käytöksestä

Ja kyse on siitä, että vanhemmat syyttelevät lapsiaan. Tottakai lapsi on vastuussa tekemisistään myös koulumaailmassa, kavereiden kanssa ja muualla. Ja siellä lapsen tietysti täytyy vastata tekemisistään, toisaalta vanhemmilla on usein se osavastuu.

Vierailija:

Niitä lapsia ei nimenomaan saa yrittää muuttaa mihinkään. Eikä syyttää siitä, kuinka vaikeita, kiittämättömiä tai mitä milloinkin olisivat. Lasta pitää juuri ymmärtää sellaisena kuin hän on ja selvittää käytöksen syy. Eivät lapset ole mahdottomia.

Pakkohan niitä on yrittää muuttaa jos käyttäytyät miten sattuu. Eihän ne muuten sopeudu meidän yhteiskuntaan.

Ja lapset kyllä ovat MAHDOTTOMIA aina välillä!

Ja meidän perheessä on viisi jäsentä eikä yhden kiukuttelut ja itsekkyys saa pilata muiden elämää. Siksi en todellakaan hyväksy huonoa käytöstä vain sen takia että ymmärrän lasta. Senkin pitää oppia ymmärtämään muita. Lapsethan ovat luonnostaan itsekkäitä.

' Kyllä oikeasti alle kouluikäisestä ovat vastuussa vanhemmat. Jos lapsi vaikka käyttäytyy mahdottomasti, ovat syyllisiä vanhemmat ei lapsi. Kouluikäisenkin täysin mahdoton käytös vanhempiaan kohtaan tarkoittaa sitä, että vanhemman täytyy tarkistaa omaa käytöstään, ei syyttää lasta ja laittaa rangaistusta rangaistuksen päälle. Kyllä niitä mahdottomia ovat yleensä vanhemmat eivät lapset!'



Kun tässä haetaan perusteita väitteillesi niin livahdat piiloon. _Miten niin_ lapsen käytös on aina vanhemman syytä? Perustele näkökantasi niin keskustellaan sitten enemmän.



Haluaisin myös kuulla, miten käytännössä ymmärtäisit kiljuvaa ja sätkivää lasta siellä karkkihyllyllä (ja tarkistaisit omaa käytöstäsi) kun rangaistuksiakaan ei saa käyttää?

Sinä, joka täällä eniten kirjoitat, etkö näe itsessäni mitään vikaa, kun lapsesi ovat mahdottomia? Pelkästään lapsissasi?



ap

Itselläni kolme 2-7vuotiasta poikaa.

Käytös voi olla väärin ja lasta on kasvatettava, mutta ei lapsessa silti ole mitään vikaa tai väärää. Tosin minä en ymmärrä miksi siitä, että lapsi näyttää tunteitaan, pitäisi rangaista.



ap

ap

rangaistuksia rangaistuksien perään ei saa antaa?



Olen kiinnostunut keskustelusta, sinä minun henkilökohtaisista ominaisuuksistani, joten keskustelusta ei taida tulla kovin rakentavaa. Olen kahden hyvin erilaisella tempperamentilla varustetun lapsen äiti ja kuntoutan työkseni erityislapsia.

Vierailija:

Sinä, joka täällä eniten kirjoitat, etkö näe itsessäni mitään vikaa, kun lapsesi ovat mahdottomia? Pelkästään lapsissasi?

ap

Ja jos esim. tuo 2-vuotias kiukutteelee uloslähdöstä tai mistä lie niin en näe itsessäni siinä tilaanteessa mitään vikaa.

Ja kun 5 v ei tottele mua ilman uhkailuja niin en näe siinäkään itsessäni kauheasti vikaa :-).

Lasteni luontainen halu mielyttää mua ei taida olla aina kovin vahva...

Jollain on kolme lasta ja sinulla kaksi, mistä minä edes tiedän kenelle tässä milloinkin kommentoin. Enkä ole kiinnostunut kenenkään hlökohtaisista ominaisuuksista. Jos sinä koet niin, niin mieti miksi näin on?



ap

Ja aluksi syyttää vanhempia lapsen käytöksestä ja myöhemmin väittää ettei ole syyttänyt...

Sitten myös kirjoittaa että ei hyväksy rangastuksia rangastuksien perään, mutta sitten kirjoittaa ettei rangastuksissa ole mitään vikaa...



Ja alle kouluikäiset lapset ovat viattomia pulmusia... Just joo.

Odotan edelleen vastauksia kysymyksiini, jotka ovat koko asian ydin. Jos et osaa vastata niihin, perusteet alkuperäiseen väitteeseesi ovat hatarat.



Kyllä nimenomaan yrität viedä keskustelua henkilökohtaiselle tasolle kyselemällä miksi lapseni ovat mahdottomia jne. Missä niin olen sanonut tai edes kuvaillut heidän käytöstään? Aivan normaaleja tapauksia ovat, mutta sinun mittapuullasi kaikenlainen lapsen huono käytös on ilmeisesti epänormaalia ja vanhemman syytä kun lapsi on 1-7v ;-)



Jospa puhuttaisiin nyt aiheesta.

Miksi käännella jokaista kirjoittamaani sanaa toisin päin. Enkä puhu omasta elämästäni, puhun ideaalista. En väitä itse siihen pystyväni. Tiedän vain, että vastuu on minulla, ei lapsella. Pyrin olemaan syyttelemättä lasta, mietin sen sijaan asian myös lapsen kannalta. Sitä paitsi rangaistus rangaistuksen perään on aivan eri asia kuin hyvin harkittu rangaistus oikeassa tilanteessa.

Minä ymmärrän näin: on normaalia, että lapset huutavat karkkihyllyllä tai käyttäytyvät " huonosti" . Lapsi ei ole " tuhma" vaikka tekee aikuisten mielestä " tuhmia" asioita. Kun lapsi huutaa karkkihyllyllä (vaikka joka kerta kaupassa vuosien ajan) ei pidä ajatella, että onpa mulla mahdoton lapsi. Sen sijaan pitää miettiä tapoja ratkaista tämä ongelma tai sitten vaan koittaa jaksaa elää sen kanssa. Ei kannata etsiä syyllistä eikä syyllistää erityisesti itseäkään, mutta ainakaan ei lasta.



Jos taas alle kouluikäisen lapsen käytös on täysin mahdotonta (häiriökäyttäytymistä, väkivaltaa tms. ei vaan karkkihyllyillä huutamista) niin silloin lapsella on paha olla, hän itse ei ole paha. Luultavasti aikuisessa on silloin jotain vikaa tai jossain on menyt metsään. Aikuisen pitää silloin miettiä sitä lapsen pahaa oloa ja pyrkiä ratkaisemaan se, jolloin käytöskin varmaan paranee.



Jotenkin noin mä tän ymmärtäisin.

Jos minä olen jo täysin tipahtanut siitä, kenen kanssa milloinkin puhun, niin sinä et kyllä ole lukenut kirjoituksiani. Olen nimenomaan kirjoittanut, että lapsen huono käytös on normaalia. Mutta lasta ei kuulu SYYLLISTÄÄ siitä.



Oma vikani tässä keskustelussa selvästi on se, että en osaa tarpeeksi hyvin ilmaista tätä ajatustani. Niin kummallisilta nämä muutamat kommentit kuulostavat...



ap

Noin suunnilleen sen halusin sanoa. Ihanaa, kun joku pysyi kärryillä :-).

Sä olet vaan huono ilmaisemaan itseäsi.