Kun täytin 10, synttäreilleni tuli vain yksi koulukaverini...

Taas yksi traumainen lumihiutale

Mulla on onneksi niin paljon serkkuja ettei koulukavereita tarvinnut kutsua.

Jostain syystä mä pelkään myös, että ei tule vieraita. En muista, että koskaan olisi näin lapsena käynyt, mutta kai jotenkin tiedostan, että mulla ei ole sellaisia läheisiä lähisuvun lisäksi, jotka ehtisivät kanssani juhlia.

Täytin 50-v ja kukaan ei muistanut minua. Ei edes siskoni.

Vierailija kirjoitti:

Täytin 50-v ja kukaan ei muistanut minua. Ei edes siskoni.

Vain lapselliset odottavat aikuisena syntymäpäiväonnitteluja.

Vierailija kirjoitti:

Jostain syystä mä pelkään myös, että ei tule vieraita. En muista, että koskaan olisi näin lapsena käynyt, mutta kai jotenkin tiedostan, että mulla ei ole sellaisia läheisiä lähisuvun lisäksi, jotka ehtisivät kanssani juhlia.

Mulla ihan sama! Lapsuuden synttäreillä on kavereita ollut. En ainakaan muista, että olisi koskaan oikeasti käynyt niin, ettei vieraita olisi tullut. Kuitenkin takaraivolla on aina pelko, että mitä jos ei kukaan tulekaan.

Mistä ihmeestä tää pelko tulee? Lapsen ylioppilasjuhlissa oli lähes 50 vierasta, mut etukäteen mietin, ettei ole ketään kutsuttavaa, tai mitä jos ei kukaan tule.

Samoin. Nyt aikuisena en edes tiedä enää ketä kutsuisin. Viimeiset reilu 10v on tullut pidettyä yhteyttä perheen ulkopuolelle vain lasten kautta. Jos nyt alkaisin kutsua omille 45v juhlille vieraita niin vahvasti sellainen tunne ettei kukaan tulisi, nää ihmisethän on vaan Matin ja Maijan äitejä eikä minun ystäviä. Nelikymppisillä sain muutamat onnittelut vanhoilta koulukavereilta ja työkaverilta mutta muuten jäi kyllä täysin juhlimatta. En tosin tykkää edes olla keskipisteenä niin samapa tuo keittää itse kahvinsa ja lapset tykkää leipoa niin siinä on juhlaa riittävästi.

No kyllä lastenjuhliinkin kutsutun lapsen vanhemman pitäisi ainakin osallistumisesta ilmoittaa. Tyypillinen suomalainen ongelma. Epänormaalia kommunikoinnin puutetta.

Mun synttäreille tuli vain kaksi kun täytin kymmenen. Olin aloittanut lukukauden uudessa koulussa pari kuukautta aiemmin ja sain tosi hitaasti kavereita (Ensimmäisen vuoden aikana olin melkein kaikki välitunnit yksin). En näitäkään oikein tuntenut kovin hyvin jotka tulivat, mutta olin tosi kiitollinen, että he tulivat.

Mullekin tuli lapsena vain kaksi vierasta 10-vuotis synttäreille. Omat lapset menevät aina kaikille kutsutuille synttäreille, jos eivät ole sairaina tms. Tietenkin ilmoitan jos jokin ylitsepääsemätön este tulee.

Itse en halunnut enää noiden epäonnistuneiden synttäreiden jälkeen tulla juhlituksi. Ajatella. Siitä on jo kohta kolmekymmentä vuotta. Joistain asioista ei vain toivu koskaan.