Mies sai diagnoosin keskivaikea masennus, mitä on odotettavissa?

Erektio-ongelmia, haluttomuutta, ylipainoa, peliriippuvuus, päihteiden käyttöä, itsetuhoisuutta, rahaongelmia.

T. Kokemusta on

Masennuslääkkeet voivat aiheuttaa kaksisuuntainen mielialahäiriön. Ja paljon muita haittoja.

Julkisen puolen mielenterveys"hoito" on lääkeyhtiöiden likaista bisnestä.

Suositan hakemaan ulkopuolista jeesiä muualta kuin julkisen puolen pu os kar eilta vaikka sen saa ehkä helpoiten, mutta lopputuloksen kannalta huono vaihtoehto.

Ravinto, ulkoilu, liikunta voimien mukaan, lepo, rentoutuminen ja uni kuntoon.

Voimia 🌳

Onko Miehelläsi lääkitystä tiedossa?

Itselläni on lääkitys ja liikunta pitänyt masennuksen ja sen haitat ( alkoholi yms)) poissa.

Tsemppiä 🍀

Mulla loppui munan seisominen masennuksessa.

Siinä vaiheessa kun ruvetaan lääkitystä säätämään menee mielenkiintoiseksi, osa lääkkeistä aiheuttaa pahempia sivuoireita kun itse masennus ja joka tapauksessa menee vuosia ennenkuin alkaa toipua. Rankkaa tulee olemaan, mutta siitäkin selviää. Oma mies on nyt vihdoin päässyt lääkkeistä eroon ja voi hyvin.

Vaikeata masennusta sairastaneena paras hoito lähti ravinnosta ja vitamiineista ja hivenaineista. Jokin imeytymishäiriö saattoi olla, jonka johdosta keho tyhjeni tärkeistä rakennuspalikoista. Sukulainen kuoli samaan vaivaan.

Sähköshokkihoito suljetulla osastolla. Tarvittaessa suukapula sekä pakkopaita.

Ite selätin tuollaisen ilman lääkkeitä. Puoli vuotta saikkua. Suunnilleen sama aika keskusteluapua muutaman viikon välein. Sitten kun alettiin tarjoamaan lääkkeitä sanoin ei kiitos ja hoidin itsenäisesti loppuun.

Sairaita ihmisiä nuo, jotka alanuolittaa jonkun kokemuksia, joista saa hyviä vinkkejä!

Jos olisin löytänyt palkanmaksuhalukkaan työnantajan, olisin töissä ja päivärutiinit pyörisivät. Paranisin, toki lääkityksen avustuksella. Voin paremmin nytkin.

Mulla oli vaikea masennus. Lääke + unilääke ja paykoterapiaa yhdestä kahteen kertaan viikossa. Alkuun myös sairaslomaa. Lääkäri seurasi alkuun kahden viikon välein, sitten harvemmin. Yli vuoden jouduin syömään lääkkeitä, ennenkuin sain luvan lopettaa. Nyt olen taas normaalien kirjoissa, ainakin omasta mielestäni.

Vetää sinut mukanaan masennukseen.

Masennuksen akuuttivaiheessa mulle oli todella tärkeää puolison tuki ja ymmärrys. Itse kun oli niin pohjalla vääristyneissä ajatuksissa, oli todella tärkeää ettei puoliso syyllistänyt.

Käykää yhdessä läpi.

https://www.amazon.com/Dialectical-Behavior-Therapy-Skills-Workbook/dp/…

https://www.amazon.com/Retrain-Your-Brain-Behavioral-Depression/dp/1623…

Teidän arki jatkuu samanlaisena, kuin se nyt on. Siitä lähdette yhdessä etsimään suuntaa. Ajan kanssa ja vähitellen.

Kyllä se siitä.

Vierailija kirjoitti:

Ite selätin tuollaisen ilman lääkkeitä. Puoli vuotta saikkua. Suunnilleen sama aika keskusteluapua muutaman viikon välein. Sitten kun alettiin tarjoamaan lääkkeitä sanoin ei kiitos ja hoidin itsenäisesti loppuun.

jep jep, katkesiko geelikynsi? ja se harmitti eli masensi? Sait siitä keskustella ammattiavun kera?

Jätä se sika

Vierailija kirjoitti:

Mulla loppui munan seisominen masennuksessa.

On ihan normaalia, että se välillä käväisee löysänä.

Keskivaikealla voi saada pientä sairaslomaa ja Kelan terapian.

Keskivaikea masennus ei ole mitenkään erityisen paha, varsinkin jos sen itse tiedostaa. Toki voi kokeilla lääkkeillä, mutta ehkä parasta olisi saada sitä terapiaa.

Vaikea masennus on se mitä pitäisi välttää, tässä moni kuvaili erittäin vaikean masennuksen oireita. Suurin osa pärjää keskivaikean masennuksen kanssa ihan ok, vaikka ei nyt tunne itseään mitenkään erityisen onnelliseksikaan, mutta sehän kuuluu elämään, joskus on masennuskausia. Ei kannata itsekään suurennella sitä keskivaikeaa masennusta niin että itse aiheuttaa sen pahenemisen ja jää siihen vellomaan.

Pitää alkaa miettiä mitä voi itse tehdä, pieniä juttuja, joilla voisi päästä paranemaan.