Äidiksi vai ei?

Olen aina ollut varma että haluan lapsia, se ei ole koskaan ollut minulle edes mikään kysymys. Jo neljä vuotiaana tein nimilistan tuleville vauvoilleni, rakastan lapsia : D Kuitenkin vasta viime vuonna kun olen täysi-ikäistynyt, ajatus tästä on muuttunut. Kun vastuu ja stressi on kasvanut, olen ymmärtänyt kuinka paljon lapset kuormittavat minua. Haluaisin olla läsnäoleva ja kaikkensa tekevä äiti lapsilleni, mutta en tiedä riittäisivätkö voimavarani siihen jos kyseessä olisi esim adhd lapsi. Itse olen hyvin introvertti, viihdyn omissa oloissani ja olen ollut rauhallinen lapsesta saakka. Nyt vaan mietin onkohan minun parempi olla lapseton vai ei, sillä rakastan lapsia, mutta pelottaa että hermoheikko stressaaja minän voimavarat eivät riitä. Onko kellään ollut samankaltaista tilannetta ja mikä oli lopputulos?