Lue keskustelun säännöt.
Te joilla on aikuisia lapsia, mikä oli mielestänne lasten paras ikä?
03.06.2023 |
Vaikka nyt olisi paras niin sanokaa silti joku ikävaihe mitä kaipaatte
Kommentit (25)
Riippuu lapsesta. Esikoinen 14-15v, toka ja kolmas 17-18v, neljäs 3-10v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt.
Mun mielestä näin koska lapset on aina ihania, vielä nyt nelikymppisinäkin:)
No onhan vauvat ja taaperot erityisen suloisia!
Kaikki ne vuodet, kun elämä pyöri heidän tarpeissaan 😊
Vaikea sanoa. Taaperoaika oli aivan ihanaa mutta toisaalta myös nyt kun lapsi jo huolehtii asioistaan itse, keskusteluyhteys on hyvä ja aina välillä yllättää kypsillä ja harkituilla mielipiteillään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
2-4 vuotta 💗
Ohhoh!! Oliko tämä jonkun mielestä paras ikä. Minusta ihan pahin ja rankin vaihe. Lapsi uhmaa eikä osaa vielä mitään. Meillä olisi enemmän lapsia jos saisi nauttia vauva-ajan (2-10kk) ja siitä hypätä suoraan eskariin (5v ja yli).
En tiedä onko niillä mitään parasta ikää. Se on niin riippuvaista omasta jaksamisesta. Lapsia tehdään koska yhteiskunta olettaa että teet niitä ainakin kaksi. Ei siinä tykkäämisiä kysytä. Asiat tehdään vain pois alta ja sitten jatketaan elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikissa ikäkausissa on ollut omat ilonsa ja omat haasteensa. Lapsen luonteesta riippuen tietyt ajanjaksot ovat olleet ihania tai erityisen haastavia.
Esikoinen on ihana iloinen ja valloittava vauva. Toinen oli aina ja kaikkeen tyytymätön koliikkilapsi.
Alakoulun viimeiset vuodet on olleet kivoja kun lapset ovat jo aika omatoimisia, mutta toisaalta vielä lapsia.
Lukion jälkeen alkaa uusi ihana vaihe kun lapset ovat itsenäistymässä. Ihana jutella ja kuulla heidän mielipiteitään ja keskustella syvällisesti heidän kanssaan.
0-3v, kotiäitiys oli elämäni parasta aikaa. Oli koko päivä aikaa siihen mikä piti tehdä kolmessa tunnissa, kun piti palata töihin. Ja oli oikeasti aikaa olla lapsen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuoremmalla 2, isommalla 4. Nämä lähinnä ne helpoimmat iät. Isompi erityislapsi, lievä, ei koskaan mitään uhmaa mutta muita haasteita, kehitys hitaampaa ja vaati enemmän kuin terve samassa iässä. 4-vuotiaana oppi puhumaan normaalisti ja silloin helpotti. Nuoremmallakin tuo kun oppi puhumaan. Eli se ikä, kun vaipat jää, osaa puhua mutta on vielä hallittavissa.
Vierailija kirjoitti:
0-3v, kotiäitiys oli elämäni parasta aikaa. Oli koko päivä aikaa siihen mikä piti tehdä kolmessa tunnissa, kun piti palata töihin. Ja oli oikeasti aikaa olla lapsen kanssa.
Kuka teillä päivällä sotkee ja etkö lasten kanssa ollessa sitten hoitanut lapsia? Meillä ainakin kotityöt väheni kun palasin töihin. Ruuanlaitosta yksi kerta pois, ulkoilusta kaksi kertaa pois, kukaan ei sotke päivällä ja toisaalta illalla lelut osasi jo lapset kerätä itsekin siinä vaiheessa kun olivat jo sen verran isompia. Lisäksi ei tunkenut sukua yksipuolisella ilmoituksella passattavaksi kun en enää "ole vain kotona".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan paras ikä omilla lapsilla oli 6-9 v. Heillä tiedonhalun ja oppimisen määrä oli valtava. Tuon ikäinen lapsi ymmärtää jo puheen, kysyy kun ei tiedä ja haluaa olla kaikessa mukana ilman kiukuttelua. Ne leikki-ikäisen kiukkupuuskat ovat takana ja murkkuiän kapinointi vielä edessäpäin. Aivan mahtava ikähaarukka lapsella.
Aikuisilta vaaditaan vahvaa osallistumista, akiivisuutta ja halua olla läsnä lapsen tasapainoisessa kehityksessä.
Jokainen ikä on ollut tavallaan paras ikä, ja aina edellistä ikää parempi, mutta vauvavaihetta (kun yksikin lapsista on alle 1.5v) en kaipaa ollenkaan. Hankala niitä vauvavuosia on muistellakaan kun olin kolmisen vuotta niin univajeinen että ei ole muistikuvia. Muutoin on paljon hyvää sanottavaa siitä että lapset on pienellä ikäerolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
2-4 vuotta 💗
Ohhoh!! Oliko tämä jonkun mielestä paras ikä. Minusta ihan pahin ja rankin vaihe. Lapsi uhmaa eikä osaa vielä mitään. Meillä olisi enemmän lapsia jos saisi nauttia vauva-ajan (2-10kk) ja siitä hypätä suoraan eskariin (5v ja yli).
Mä taas en ymmärrä, mitä nauttimista on vauva-ajassa. Minnekään ei voinut ulkona mennä ilman että vauva aloitti itkuhuudon. Vauvalenkillä ulkona kävellessä nukkui, mutta kun yritin mennä esim. kirjastoon, niin alkoi huutaa melkein välittömästi. Olinkin sitten paljon sisällä kotona. Oli myös terveyshuolia tuohon aikaan. Yövalvomisia yms.
En kyllä kaipaa mutta kahden vanhimman kanssa se kun olivat taaperoita ja sit toisaalta myös se kun olivat pikkukoululaisia. Nuorimmaisen kanssa kaikki oli helppoa ja kuvaa kunnes tuli teini-ikään, nyt kamppaillaan rajojen kanssa.
6-11 oli ainakin selkeästi helpoin. Koulu helppoa, eikä ollut kapinaa, harrastivat mielellään.
Raskain fyysisesti 0-3v. Jatkuva vahtiminen ja viihdytys, ei yhtään oma hetkeä
Henkisesti raskain 14-18 v. Kapinaa ja koulu muuttui tärkeäksi. Vaikeaa motivoida ja ohjata.
Poikia
Varmaan joku 5-9, mutta toisaalta noi nuoret aikuiset 18-20 vuotiaat on myös aika ihania.
Mulla ei oo omia lapsia, mutta oon töissä päiväkodissa 😁 ihanin ikäryhmä hoitaa lapsia on 0-6v samassa
Sitten pelkkä yksi ikäluokka niin 2-4v on ihania 😁
Tykkään kun saa ns hoivata vielä, mutta lapsi osaa jo kommunikoida puhuen jne, ja osaa jo leikkiä vähän itse (etenkin 4v) mutta kaipaa vielä aikuistakin.
Nyt työskentelen 5-6v ryhmässä ja ei oo niin mun juttu, tai on, mutta se itsepäisyys (plus huonotapaset lapset) ym, eikä lapset niin paljoa tarvitse hoivaa enää.
17 oli kiva, ja 2. Jostain syystä sitä ei silloin osannut arvostaa, mutta nykyään riittäisi kärsivällisyys kaksivuotiaisiin.
2-4 vuotta 💗