Lue keskustelun säännöt.
Krooninen kipu, syömättömyys, lääkkeet
02.06.2023 |
Hei,
Olen kirjoittanut täällä aiemmin vaikeasta, laaja-alaisesta ja syvästä endometrioosistani, joka leikattiin vastikään. Laitoin kaiken toivoni leikkaukseen, mutta sen jälkeen kivut ovat jatkuneet päivittäin, kohtauksina ja hermosärkynä.
Syön kipulääkkeitä ihan kamalan paljon. Kivun ja henkisen ahdistuksen takia on koko ajan jotenkin etova olo. Onko teillä ollut tällaista?
Ruoka ei maistu, liittyy minulla aina ahdistuksen käsittelyyn. Varmaan se on noidankehä; kun ei syö, siitäkin tulee paha olo. Esim. tänään sain alas vain puuroa ja leipää.
Miten olette päässeet tällaisessa tilanteessa eteenpäin?
Kommentit (25)
Luin äsken opioidesta. Olisiko sieltä jokin lääke lyhytaikaiseen kokeiluun. Listaa löytyy ja selkokieliset kuvailut duodesim sivustolta. Morfiini?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehdottomasti noiden perus Buranoiden ja Panacodien tilalle Pronaxen tai muu naxoperonia sisältävä särkylääke. Saa apteekista ilman reseptiä ja on paljon tehokkaampaa, kun noita perussärkylääkkeitä saa syödä kuin karkkia ilman sen suurempaa, jos minkäänlaista, vaikutusta. Oman kokemuksen muaakn Pronaxen on myös pitkävaikutteisempi. Mulla ei Pronaxen vienyt pahoina kausina kaikkein pahimpia kipuja pois, mutta vähensi kivun tuonne 20% tienoille, että pystyy elämäänkin.
Kiitos vinkistä. Pronaxenia otan myös joskus, mutta siitä tulee jostain syystä kova hiki. Eihän se kyllä haittaa, jos on kova kipu.
Ap
Kiitos teidän vastauksista, ne lämmitti mieltä.
Olen käynyt leikkauksen jälkeenkin päivystyksessä (kuume, kivut) ja leikanneella osastolla tarkemmissa tutkimuksissa. Kuulemma kivut johtuu tällä hetkellä siitä, että kaikkea ei saatu poistettua ja hermot on voineet niin sanotusti ottaa osumaa. Multa leikattiin kohdun takaa, kohdusta, virtsarakosta, vatsakalvolta, munasarjoista ja -johtimista, suolen läheltä..
Otan vahvempaa ibuprofeenia, parasetamolia, Panacodia.. nyt olisi reseptillä myös Tramadol. Hormonihoidoilla on keinotekoiset vaihdevuodet.
Olen myös menossa kipuklinikalle, mutta minua jännittää puhua siellä täysin rehellisesti tästä tilanteesta. En nimittäin halua esim. masennuslääkkeitä. Toivoisin, että löytyisi jotain lääkkeettömiäkin apuja.
Olen tällä hetkellä töissäkin, kun en ole halunnut antaa periksi. On sellainen tunne, että jos jäisin sairaslomalle se olisi kuin sen lopullinen hyväksyminen, että en edes töissä pysty käymään.
Ap