Pitääkö elokuvassa olla aina onnellinen loppu?

Nuori kapinallinen. Loppu on onneton. Oikeastaan koko elokuva on.

Bond-elokuvassa Hänen majesteettinsa salaisessa palveluksessa on aika surullinen loppu.

T2:n surullinen loppu vatutti ihan oikeesti ja pilasi hyvän leffan. Sen sijaan T3:n loppu oli nerokas eikä maailman tuhoutuminen haitannut lainkaan samalla tavalla.

Aika jännä juttu :o  

Siitä jää parempi mieli. Jos elokuva loppuu kurjasti ei halua katsoa sitä uudelleen ja voi masentua.

Ei titanicissa ollut onnellista loppua

Ei tarvitse olla onnellinen, mutta jollain tavalla toivoa siinä lopussa on hyvä olla.

Vierailija kirjoitti:

T2:n surullinen loppu vatutti ihan oikeesti ja pilasi hyvän leffan. Sen sijaan T3:n loppu oli nerokas eikä maailman tuhoutuminen haitannut lainkaan samalla tavalla.

Aika jännä juttu :o  

Se T2:n loppuhan oli ihan paras. 

Il Grande Silenzio. :)

Ei pidä. Mutta sen onnettoman lopun täytyy olla jollain tavalla merkityksellinen ja koskettava elokuvan sanomaa ajatellen. Sen täytyy jotenkin alleviivata sanomaa.

On kyllä totta että joskus onnettomasta lopusta tulee joksikin aikaa surullinen olo.

Paras jos jää loppu vähän auki

Vierailija kirjoitti:

Paras jos jää loppu vähän auki

Kunhan ei liikaa, muuten ärsyttää. Esim. Polanskin muuten mainiossa Yhdeksännessä portissa ei lopussa selviä oikein mikään ja jää vain iso kasa kysymyksiä.

Avengers end game oli surullinen loppu.

Vivarium-leffassa oli onnellinen loppu, siis sille ihmispariskunnan kasvattamalle käenpojalle.

Joo. En tykkää katsoa muuten.

Vierailija kirjoitti:

Paras jos jää loppu vähän auki

Casablanca

Onnellisia tarinoita lisää, niitä tarvitaan aina.

Mulle pitää olla. Henk.koht. elämäni on täyttä paskaa, en tarvitse katsoa samaa paskaa tv:stä tai elokuvista.

Hitchcockin Linnut loppuu aivan kesken. Käytännössä kaikki jää avoimeksi.