Lue keskustelun säännöt.
Ollaan kyllä aika erilaisia mutta
06.12.2006 |
Varmaan ihan yhtä onnellisia!
Juteltiin tuossa ystäväpariskunnan kanssa ja huomattiin taas se että kuinka moni, lähinnä käytännön asia, on toisin heidän suhteessaan yms. Kun minä ja mieheni menimme naimisiin niin se tapahtui kirkossa sukulaisten ja ystävien läsnäollessa. Otin mieheni sukunimen. Meillä ei ole avioehtoa. Emme säästä kumpikaan omille tileille rahaa vaan kaikki on yhteistä. Myös kaikki omaisuus on puoliksi jaettu, kummankin nimissä.
Ystävämme menivät maistraatissa naimisiin ja ilman ketään tuttuja. Nainen ei ottanut miehen sukunimeä eivätkä he järjestäneet mitään juhlia sukulaisten taikka ystävien kesken. Heillä ei ole mikään " yhteistä" vaan kummallakin on omat menot ja tulot joista pidetään kiinni. Jos jotain isompaa hankitaan niin siitä maksaa kumpikin eurolleen saman summan oli tilanne sitten mikä tahansa.
Mietin tässä että miten eri tavalla me näemme asiat?! Miten itse en voisi kuvitellakkaan eläväni tuolla tavalla. Ja varmaan he eivät voisi toimia näin kun me toimimme! Kummatkin parit ovat onnellisia, ainakin niin luulisin heistä. Miten sinä ja miehesi olette toimineet? Kuulostiko kumpikaan vaihtoehto tutulta ja omanlaiselta???
Kommentit (12)
En hirveästi mieti, miten muut ovat menneet naimisiin ja järjestäneet raha-asiansa yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuntuu jotenkin omituiselta, että jos kerran yhdessä eletään, etenkin jos on yhetisiä lapsia, niin miksi pitäisi olla rahat erikseen?? Meilläkin on tuttavapariskunta joilla on omat tulot ja menot, eikä siinä mitään. Jotenkin tuntuu vain hassulta kun ystäväni esim. lainaa mieheltään rahaa elokuvalippuun jos menemme porukalla leffaan. Se tuntuu niin koomiselta kun heillä on yhteinen talo, auto ja lapsia..
Meillä siis vähän kuin teillä mutta ei niin välitetä sukulaisista ja kirkosta.
vaan ollaan me eikä minä ja sinä. Jos liikkuu jossain ilman miestään niin auta armias kun luullaan että ollaan erottu. Erohan siinä tuliskin jos jatkuvasti oltais toisiimme liimautuneita, ja jos pitäis kinastella mihin yhteiset rahat käytetään. Mies ja nainen kun eivät usein ymmärrä toistensa tärkeitä menoja.
Kumpikin käyttää juuri siihen mihin haluaa. Kun kantaa vastuun omista raha-asioistaan niitä voi myös pitää yhteisenä toisen kanssa. Puuttuuko kasin parisuhteesta luottamus??
t. 7
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mentiin maistraatissa naimisiin kahden ystävän todistaessa. Pidettiin kotona ystäville bileet. Meillä on molemmilla monta omaa tiliä ja yksi yhteinen säästö/lainanhoitotili. Mies tienaa jonkin verran enemmän kuin minä mutta maksaa lainanlyhennyksiä kolmesataa euroa kuussa enemmän ja kaikki muut asumiseen ja autoon liittyvät kulut. Ns. käyttörahaa meillä on suunnilleen yhtä paljon ja jos toiselta loppuu, niin toinen antaa. Suurempia hankintoja mietitää yhdessä. Mitään ongelmia rahankäytön kanssa ei ole ollut.
Minulla on myös oma sukunimi mieheni sukunimen lisäksi ja ihan on yhteiset rahat samalla tilillä.
Kukin tekee niinkuin parhaaksi näkee, mutta minun on vaikea kuvitella sellaista suhdetta jossa lasketaan rahoja. En olisi sellaisen kanssa johon en luottaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta eipä tuo koskaan halua mäyräkoiraa. t.11
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Että yllätyshankintoja harvemmin tulee. Ja mitä mäyräkoiriin tulee niin meillä ei usein hörpitä kaljaa. Silloin harvoin kun mies ostaa niin ihan vapaasti saa yhteisillä rahoilla ostaa. Ymmärrän silti jos joku elää denson kanssa niin en minäkään kenenkään ryyppäämisiä silloin katselisi, mutta enpä katselisi sellaista miestä muutenkaan.
Ei kyllä olla yhteen liimautuneita vaan humputellaan omissa menoissamme niinkuin lystätään. Raha-asiat on tietysti yhteiset kun on yhteinen talous ja lapset.
En voisi kuvitellakaan et meillä kummallakaan ois " omaa" rahaa. Ostoksiin ei kysellä lupia ellei ole isommasta kysymys.
Itse en menisi naimisiin laisinkaan. Myös yhteinen tili kuulostaa ihan vieraalta minulle.