Mitä ajattelette ihmisestä joka antaa vanhemmilleen rahaa tai maksaa heidän laskuja? Onko lapsella "elämänvelka" vanhemmilleen? Miksi Suomessa ei tueta omia vanhempia niin kuin monissa muissa maissa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tulee tulemaan tilanteita koska saa vanhempana tueta aikusia lapsiaan ja he ehkäpä tueta vanhoja vanhempiaan. En näe mitään pahaa tässä. Jos on vaikea elämäntilanne niin itsestäänselvää. Jotkut eivät anna eivätkä auta muutenkaan vaikka mahdollisuus olisi.

Olen tukenut aikuisia kirjainlapsiani kaikilla mahdollisilla tavoilla. Rahaa, siivousapua, kaupassakäyntiä j n e.

Sama isän kanssa ennenku pääs vanhainkotiin.

Äitiä tulen auttamaan jos tulee olemaan tarvetta.

Mieheni hoitakoot ja auttakoot omia vanhempiaan ja veljeään jos tarvetta.

Suomi tulee pikkuhiljaa ruotsin perässä, viivellä 10-15 vuotta.

Täällä on lähes mahdotonta saada apua enää yhteiskunnalta. Rahat loppu valtionkassasta.

Kirjainlapsi?

Ymmärrän kyllä, että lapsi esim. maksaa vanhempansa matkan, että saadaan mummu mukaan reissuun lastenlasten kanssa. Tai vaikka joululahjaksi maksaa seuraavan vuoden harrastusmaksut tai siivoojan käymään kerran kuussa. Jotain sellaista kivaa ylimääräistä, johon pienituloisella ei ole varaa, mutta joka lisää hyvinvointia. 

Ihan viimeisenä oljenkortena pidän tilannetta, että lapsen on kustannettava vanhemman arjen kuluja: asumista, ruokaa, välttämättömiä laskuja. Varsinkin kun puhutaan normaalituloisesta ihmisestä, niin ylimääräistä ei kenellekään jää liikaa. Erityisen varakas voi kustantaa vanhemman elämää ja menestyjä, jonka vanhemmat tukivat ja tekivät paljon lapsen harrastuksen tms. eteen, josta sitten tuli ammatti. 

Ei ole mitään elämänvelkaa.

Sekä äitini että appivanhempani sössineet asiansa ja jatkuvasti kerjäävät rahaa.

Emme anna. Omia mokia ja oma vastuu.

Omaa rahaa voi antaa kenelle haluaa. Minä en halua nähdä aikuista lasta tai vanhempaani puutteessa. Annan omastani, kun voin.

Vierailija kirjoitti:

Aika tylyä tekstiä monilla vanhemmistaan. Oletteko tulleet ajatelleeksi että ne vanhempanne hoitivat ja elättävät teidät kun olitte lapsia? Eikö kuuluisi jotenkin osallistua pienituloisten vanhempien elämään?

Aika moni meistä on saanut vanhemmiltaan lakisäteisen elatuksen lisäksi vain 100 metriä etumatkaa kotoa lähtiessä. Se saa riittää, että maksan veroa.

Eri asia voisi olla, jos vanhemmat olisivat kouluttaneet lapsiaan oman toimeentulon kustannuksella siinä toivossa, että lapset sitten auttaisivat vanhempiaan. Onhan noita kahta työtä tehneitä yksinhuoltajia, joiden aikuiset lapset ovat hyvätuloisia. Ehkä heillä olisi syytä auttaa edelleen pienituloista vanhempaa.

Ei ole elämän velkaa. Muutoin saisin mennä maksamaan vanhemmille velkoja turparallin ja mielenterveyden romahduttamisen muodossa. Muuta en heiltä saanut.

Minä jouduin keskeyttämään opinnot kun vanhemmat eivät antaneet rahaa. Nyt äiti ilmeisesti katuu ja antaa minulle pienipalkkaiselle rahaa. Ei hävetä ottaa vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Aika tylyä tekstiä monilla vanhemmistaan. Oletteko tulleet ajatelleeksi että ne vanhempanne hoitivat ja elättävät teidät kun olitte lapsia? Eikö kuuluisi jotenkin osallistua pienituloisten vanhempien elämään?

Se oli heidän valinta nussia ilman ehkäisyä tai olla tekemättä aborttia.

Voin auttaa muilla tavoilla, mutta rahan antaminen tuntuu oudolta. Kummallakin vanhemmallani on suurempi eläke kuin minulla palkka. Lisäksi heillä menee satoja euroja kuussa alkoholiin, tupakkaan ja uhkapeleihin.

Jos raha menee omien vanhempien edelle....

Kyllä mä auttaisin, jos olisi rahaa ja äiti sitä tarvisi. Nykyään hänellä ainakin vielä on taloudellisesti helpompaa kuin minulla niin ei olisi järkeä. Mutta tilannehan voi muuttua päikseen. Hän on auttanut lapsenhoidossa ja tehnyt hankintoja lapselle. Emme ole edes läheisiä, mutta koen sukulaisvelvoitetta. Myös jos sisarus olisi pulassa, niin auttaisin konkreettisesti siinä, missä voin. Serkussa menee ehkä raja, että sen kaukaisempien sukulaisten ongelmat eivät kuulu minulle, vaan heidän lähimmille sukulaisille.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mä auttaisin, jos olisi rahaa ja äiti sitä tarvisi. Nykyään hänellä ainakin vielä on taloudellisesti helpompaa kuin minulla niin ei olisi järkeä. Mutta tilannehan voi muuttua päikseen. Hän on auttanut lapsenhoidossa ja tehnyt hankintoja lapselle. Emme ole edes läheisiä, mutta koen sukulaisvelvoitetta. Myös jos sisarus olisi pulassa, niin auttaisin konkreettisesti siinä, missä voin. Serkussa menee ehkä raja, että sen kaukaisempien sukulaisten ongelmat eivät kuulu minulle, vaan heidän lähimmille sukulaisille.

Ja äiti, vaikkei muuten helpoin ihminen olekaan, on kantanut taloudellisesti vastuuta minusta niin alaikäisenä lapsena kuin aikuisenakin esimerkiksi sairastumisen yhteydessä. Jos ei minun elättämiseni aikanaan olisi kiinnostanut, en varmaan kokisi halua auttaa äitiä vanhana.