Jos joku tuttava sanoo, tulkaa joskus kahville, ymmärrätkö asian niin

tiedän, että pitäisi joskus tavata, muttei oikein ehdi millään ja ei jaksakaan... TÄllä tavoin haluan pitää kaveruuden voimassa, mutten ehkä jaksa olla kovin aktiivinen.



Parhaimpien ystävien kohdalla aletaan heti suunnittelemaan jo ajankohtaakin eli kutsu on silloin todella aito.

Jos tuttava sellainen, että on " aina kotona" , esim. eläkeläinen tai äitiyslomalainen, saatan piipahtaa tosta noin vaan tai soittaa vasta matkalla, että " oletkohan kotona?" .



Muiden kanssa pyrin järkkäämään ajan.

Mutta olen kyllä joskus itse " mokannut" niin, että tuo kahvittelukutsu on esitetty minulle ja olen samantien alkanut kysymään tarkempaa ajankohtaa, jolloin olen saanut paniikinomaisen katseen ja änkytystä, että ka-ka-ka-katsotaan sitä nyt tässä lähiaikoina =D

Saatan kuitenkin myöhemmin soittaa ja pyytää itse luoksemme käymään tai kysellä, milloin sopisi nähdä (ihan neutraalisti missä vaan).

En kyllä pölähtäisi yllättäen kahville, mutta voisin itse soitella ja ehdotella kyläilyä, jos kutsua ei kuulu. Jos siis itse haluasin jatkaa yhteydenpitoa ;-)

Yleensä odottelen sitä, että tutustutaan oikeasti paremmin, ehkä tavataan ensin muualla, sitten vasta vähitellen kahvilla toisen luona. Tosin, voi olla ettei koskaan siirrytä tälle asteelle.

voisin itse soittaa ja kysyä että voitaisko tulla tänä viikonloppuna tms.

Kun joku on sanonut minulle että " tulepas joskus kahvilla käymään" niin olen oikeasti saattanut poiketa kahvilla, tai sitten soitellut että voisinko nyt tulla kahvilla kun olen tulossa sille suunalle.



Mutta ehkä siksi en ole aina saanut kovin ystävällistä vastaanottoa.



Tyhmä mikä tyhmä.

Se, että tunkisit tuon perusteella tutun luo olisi typerää.

Itse muistan aikoinaan tuossa -90 -luvun puolivälissä, miten meillä pienessä kaupungissa oli ihan normaalia yllättäen tupsahtaa tuttavien luo kylään, kahviteltiin ja juteltiin jne. Puolin ja toisin aina.



Nykyään Helsingissä asuessa jos ovikello soi ilman että tiedetään jonkun olevan tulossa, katsotaan miehen kanssa toisiimme kauhistuneina, mietitään uskalletaanko avata ovea, pohditaan kuka ihme siellä voisi olla jne. Sitten hiippaillaan ovelle ja hiljaa kurkistetaan ovisilmästä tulijaa. Jos oven takana on tuttu, niin äkkiä peilin eteen laittautumaan, kalsarit lattialta kaappiin ja ovea avaamaan. Tuntemattomalle raotetaan hieman ovea ja kysäistään epäluuloisesti " niiiiin...?"



Aika järkyttävää minusta.



Tuohon ap:n kysymykseen voisin sanoa, että otan ko. ehdotuksen kyllä jonkinlaisena osoituksena halusta tehdä tuttavutta enemmän/uudestaan. Odotan sitten kutsua niille kahveille. Saatan myös itse kutsua ensin. Yllättäen en menisi, en siksikään, että en halua tehdä ehkä turhaa reissua kun väki ei olekaan kotona. Minulla kun on yleensä myös jotain viemistäkin kahvipaikkaan.

Nykyajan ihmisiin ei voi luottaa. Meillä on usein liian sotkuista vieraiden nähtäväksi. Vaikka toinen ihminen kuinka selittelisi, että ei se haittaa tai että kaikilla on oma tyylinsä, niin sitten kuitenkin selän takana saatetaan paasata toiselle, että kylläpä siellä oli sotkuista. On liian paljon huonoja kokemuksia, joten en tykkää enää yhtään, jos joku tulee yllättäen. Minä haluan siivota ensin.

Aivan tyhjänpäiväistä muka ystävällistä löpinää.

jollekkin ihmiselle, että tulkaa joskus kahville, niin kyllä minä oikeasti toivon että he tulisivat kahville. Ilman että pitäisi alkaa vielä erikseen alkaa kutsumaan. Meillekun ei tarvitse varata aikaa niinkuin lääkärille! Mutta kukin tyylillään.

En kutsu sellaisia joita en kylään halua. Mutta mukava olisi jos etukäteen ilmottaisivat tulostaan, ihan siksi että olisi muutakin tarjottavaa kuin se kahvi.