Miesystäväni ei ole enää varmaan siitä ettei halua lapsia.
Oon 23v nainen ja olen seurustellut miehen (37v) kanssa nyt seitsemän kuukautta, ja tykkään hänestä todella paljon. On yksi mutta: mä en voi saada lapsia enkä haluakaan, mutta alkuun poikaystäväni oli ok tän asian kanssa. Nyt hän on kuitenkin alkanut pohtia, haluaisiko hän sittenkin lapsia ja toivoo, että mäkin muuttaisin mieleni. Ollaan suunniteltu yhteistä lomamatkaa ja sovittiin, ettei puhuta asiasta ennen sitä. Mutta nyt mun on vaikea odottaa ja mietin, pitäisikö vaatia vastausta jo ennen lomaa. Mitä mieltä ootte?
Kommentit (25)
Mä varmaan viettäisin loman rauhassa, jos mies kerran muuten on mukavaa seuraa, ja miettisin sitten sen jälkeen. Miksi sitä kiire olisi saada äkkiä päätös asiaan?
Vierailija kirjoitti:
Mä varmaan viettäisin loman rauhassa, jos mies kerran muuten on mukavaa seuraa, ja miettisin sitten sen jälkeen. Miksi sitä kiire olisi saada äkkiä päätös asiaan?
Tosi mukavaa jos on itse asian takia tulisilla hiilillä. Tässä tapauksessa ei edes realistista että ap voisi muuttaa mielensä kun ei kerran edes pystyisi lapsia saamaan. Mulle tuollainen loma ei olisi rentouttava kokemus, mutta meitä on erilaisia.
Vierailija kirjoitti:
Mä varmaan viettäisin loman rauhassa, jos mies kerran muuten on mukavaa seuraa, ja miettisin sitten sen jälkeen. Miksi sitä kiire olisi saada äkkiä päätös asiaan?
Ja AP päätyy muiden ex-velojen tavoin ravaamaan perheterapiassa? Yks entinen lapseton teki vuosia sitten itsemurhan. Naisen tulee loppuun asti pitää päänsä. Miestä ei kiinnosta väsytkö äitinä. Suhteelta lähdetään hakemaan miehen kaipaamaa statusta millä noustaan omissa sosiaalisissa ympyröissä.
Jos et voi saada lapsia, niin mitä mielesi muuttaminen auttaisi?
Kysy siltä suoraan miksei voi matkata ulkomaille etsimään perhekeskeistä naista. Veikkaanpa syyksi rahan -ja ajanpuutteen.
Vierailija kirjoitti:
Jos et voi saada lapsia, niin mitä mielesi muuttaminen auttaisi?
Lukenu pelimies oppaita luullen aapeen valehtelevan. Koittaa nyt murtaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä varmaan viettäisin loman rauhassa, jos mies kerran muuten on mukavaa seuraa, ja miettisin sitten sen jälkeen. Miksi sitä kiire olisi saada äkkiä päätös asiaan?
Tosi mukavaa jos on itse asian takia tulisilla hiilillä. Tässä tapauksessa ei edes realistista että ap voisi muuttaa mielensä kun ei kerran edes pystyisi lapsia saamaan. Mulle tuollainen loma ei olisi rentouttava kokemus, mutta meitä on erilaisia.
Joo, mä en ole niin kauhean tunneihminen. Mä voisin ihan hyvin tietää, että ero varmaan tulossa, mutta silti nauttia täysillä matkasta, jos tosiaan akuutteja riitoja ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Jos et voi saada lapsia, niin mitä mielesi muuttaminen auttaisi?
Ehkä sille kävisi myös adoptiolapsi?
Minullakin kokemusta miehistä joiden kelkka kääntyy lapsiasiassa 180 astetta, kun aletaan vähänkin vakiintua. "Ei koskaan ikinä milloinkaan" vaihtuu silmänräpäyksessä muotoon "ehdottomasti joskus, mieluiten pian". Epäreilua mutta minkäs teet.
Repäiskää laastari ennen matkaa. Tuo epätietoisuus syö sinua sisältä, olit sitten lomalla tai töissä. Et rentoudu kuitenkaan.
Miksi et voi poikia? Syntymä on kuolemantuomio.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä varmaan viettäisin loman rauhassa, jos mies kerran muuten on mukavaa seuraa, ja miettisin sitten sen jälkeen. Miksi sitä kiire olisi saada äkkiä päätös asiaan?
Ja AP päätyy muiden ex-velojen tavoin ravaamaan perheterapiassa? Yks entinen lapseton teki vuosia sitten itsemurhan. Naisen tulee loppuun asti pitää päänsä. Miestä ei kiinnosta väsytkö äitinä. Suhteelta lähdetään hakemaan miehen kaipaamaa statusta millä noustaan omissa sosiaalisissa ympyröissä.
En tarkoittanut, että AP:n pitäisi alkaa haluta lasta, omaa tai adoptio, vaan että miettiä sitten loman jälkeen jaksaako katsella sitä miehen pohtimista haluaako sittenkin lapsen vai voiko elää ilmankin ja kuinka kauan. Todennäköisesti se mies sen haluaa ja todennäköisesti ero sitten tulee. Mutta täytyykö sen välttämättä antaa matkaan vaikuttaa, jos matkalle haluaa ja toinen on mukavaa seuraa?`
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos et voi saada lapsia, niin mitä mielesi muuttaminen auttaisi?
Ehkä sille kävisi myös adoptiolapsi?
Joo ja niitähän jaellaankin kaikille?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos et voi saada lapsia, niin mitä mielesi muuttaminen auttaisi?
Ehkä sille kävisi myös adoptiolapsi?
Joo ja niitähän jaellaankin kaikille?
No ei ainakaan pareille joista toinen ei lasta halua.
Ohis
Jos miehellä ei ole varaa pitää perhettä Turkissa/Bulgariassa miten tällä riittäisi rahkeet adoptiolapseen? Enemmän ja enemmän kuulostaa miehen hakevan kätevää kohtua joka itse kustantaisi sekä hoitaisi mukulan.
Man-having-babies Suomeen saapuva synnyttäjä pyytää 100 000-200 000 euroa. Epäilen ettei omaa tähän varoja?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä varmaan viettäisin loman rauhassa, jos mies kerran muuten on mukavaa seuraa, ja miettisin sitten sen jälkeen. Miksi sitä kiire olisi saada äkkiä päätös asiaan?
Ja AP päätyy muiden ex-velojen tavoin ravaamaan perheterapiassa? Yks entinen lapseton teki vuosia sitten itsemurhan. Naisen tulee loppuun asti pitää päänsä. Miestä ei kiinnosta väsytkö äitinä. Suhteelta lähdetään hakemaan miehen kaipaamaa statusta millä noustaan omissa sosiaalisissa ympyröissä.
En tarkoittanut, että AP:n pitäisi alkaa haluta lasta, omaa tai adoptio, vaan että miettiä sitten loman jälkeen jaksaako katsella sitä miehen pohtimista haluaako sittenkin lapsen vai voiko elää ilmankin ja kuinka kauan. Todennäköisesti se mies sen haluaa ja todennäköisesti ero sitten tulee. Mutta täytyykö sen välttämättä antaa matkaan vaikuttaa, jos matkalle haluaa ja toinen on mukavaa seuraa?`
En ole se jota lainaat, mutta lähtisin mieluummin matkalle yksin kuin miehen kanssa jota rakastan mutta jonka kanssa suhde on päättymässä. Masentava ajatuskin.
Eri asia jos kyseessä on joku kevyt panoseura jonka kanssa olisi hauskaa viettää aikaa. Mutta jos tietäisin että sydänsurut häämöttävät, en todellakaan saisi matkasta irti muuta kuin tuskaa.
Vierailija kirjoitti:
Minullakin kokemusta miehistä joiden kelkka kääntyy lapsiasiassa 180 astetta, kun aletaan vähänkin vakiintua. "Ei koskaan ikinä milloinkaan" vaihtuu silmänräpäyksessä muotoon "ehdottomasti joskus, mieluiten pian". Epäreilua mutta minkäs teet.
Repäiskää laastari ennen matkaa. Tuo epätietoisuus syö sinua sisältä, olit sitten lomalla tai töissä. Et rentoudu kuitenkaan.
Tuo on niin ärsyttävää. Enkä usko että kovin usein on kyse mielen muuttumisesta, vaan ihan alusta asti nuo miehet ovat tienneet mitä haluavat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minullakin kokemusta miehistä joiden kelkka kääntyy lapsiasiassa 180 astetta, kun aletaan vähänkin vakiintua. "Ei koskaan ikinä milloinkaan" vaihtuu silmänräpäyksessä muotoon "ehdottomasti joskus, mieluiten pian". Epäreilua mutta minkäs teet.
Repäiskää laastari ennen matkaa. Tuo epätietoisuus syö sinua sisältä, olit sitten lomalla tai töissä. Et rentoudu kuitenkaan.
Tuo on niin ärsyttävää. Enkä usko että kovin usein on kyse mielen muuttumisesta, vaan ihan alusta asti nuo miehet ovat tienneet mitä haluavat.
En minäkään usko, kun mieli muuttuu niin isossa asiassa niin nopeasti. Sen vielä ymmärrän että 18 v voi olla asiasta eri mieltä kuin sama henkilö 35-vuotiaana.
Yksi sanoi suoraan ettei ajatellut minun olevan tosissani kun sanoin etten halua lapsia. Että kyllä niitä kuitenkin sitten hommataan.
Eroa. Mies olettaa että muutat mielesi. Ex alko horottelemaan lapsettomuuden takia. Miehelle jälkeläisten tuotto edustaa statusta. Mielellään lapsia halutaan tienaavan kohdun kanssa. Muuhun näiden rahkeet eivät riitä.