Uuden työn opetteleminen
"Ei näihin hommiin oikein voin ketään opastaa, kantapään kautta on opeteltava..." Sitten kun yrität itseksesi ottaa ihan vierasta työtä haltuun, saat kuulla ihmettelyä miksi olet niin hidas ja tehtävien aikataulut heittävät pieleen. Mennyt maku jo koeajalla koko työstä, kun parhaansa yrittää, mutta mikään ei riitä.
Kommentit (46)
Todella turhauttavaa. Perehdyttäjän työt tietysti sujuvat nopeammin, jos aikaa ei hukkaannu opastamiseen.
Kerro vähän millainen työ niin voi antaa vihjeen . Monesti toimintakulttuuri on täysin eri kuin työhön palkatessa väitetään
Mietin aikataulutuksen osalta miten kokemattomalla voisi olla realistinen käsitys miten paljon aikaa työtehtävät vievät, jos niitä ei ole ennen hoitanut? Kritiikki ei tunnu oikein kohtuulliselta. Mielestäni on hyvä suoritus että hommia edes saa jotenkin yksikseen tehtyä.
Vierailija kirjoitti:
Kerro vähän millainen työ niin voi antaa vihjeen . Monesti toimintakulttuuri on täysin eri kuin työhön palkatessa väitetään
Totta. Tämän piti olla rentoa työtä, mutta jälkikäteen on selvinnyt että työpaikassa on todella pitkät komentoketjut. Aiemmin sain itsenäisemmin päättää miten minkäkin asian hoidan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerro vähän millainen työ niin voi antaa vihjeen . Monesti toimintakulttuuri on täysin eri kuin työhön palkatessa väitetään
Totta. Tämän piti olla rentoa työtä, mutta jälkikäteen on selvinnyt että työpaikassa on todella pitkät komentoketjut. Aiemmin sain itsenäisemmin päättää miten minkäkin asian hoidan.
Aiemmassa työssä oli hyvä asia, jos keksin keinoja kehittää toimintaa jotenkin. Täällä siihen suhtaudutaan nihkeästi. Huomaat nopeasti tallanneesi jonkun varpaille.
Olen henkisesti jo ihan loppu uuteen työhön.
Meidän firmassa ei ainakaan annettu yhtään aikaa oppia työtä ja melkein kuin lottoamalla etsittiin valmiiksi taitavaa työntekijää. Valmiin amattilaisen löytäminen oli vaan epätodenäköistä koska palkkaus oli surkeaa ja se nousi todella hitaasti vaikka olisi asiansa osannut.
Vierailija kirjoitti:
Meidän firmassa ei ainakaan annettu yhtään aikaa oppia työtä ja melkein kuin lottoamalla etsittiin valmiiksi taitavaa työntekijää. Valmiin amattilaisen löytäminen oli vaan epätodenäköistä koska palkkaus oli surkeaa ja se nousi todella hitaasti vaikka olisi asiansa osannut.
Tutulta kuulostaa. Oletko yhä siellä töissä? Miten jaksat?
Vierailija kirjoitti:
Olen henkisesti jo ihan loppu uuteen työhön.
Niin olin itsekkin jo melkolailla ensimmäisen vuoden puoliväliin mennessä, mutta piti tunnustaa realiteetit siitä etten mihinkään muuhun työhön kuitenkaan kelpaa. Viisi vuotta tulee nyt juhannuksen tienoilla täyteen ja jos ei olisi siviilissä asiat joten kuten ok ja työ olisi ainoa elämä, niin huonolta näyttäisi. Paskaankin tottuu sanotaan...
Tuntuu epätodennäköiseltä, että työ muuttuisi paremmaksi, jos koeaikana on näin vaikea saada töitä käyntiin. Tuntuu ikävältä saada moitteita hitauden takia, kun ei vain tiedä miten töitä pitäisi hoitaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen henkisesti jo ihan loppu uuteen työhön.
Niin olin itsekkin jo melkolailla ensimmäisen vuoden puoliväliin mennessä, mutta piti tunnustaa realiteetit siitä etten mihinkään muuhun työhön kuitenkaan kelpaa. Viisi vuotta tulee nyt juhannuksen tienoilla täyteen ja jos ei olisi siviilissä asiat joten kuten ok ja työ olisi ainoa elämä, niin huonolta näyttäisi. Paskaankin tottuu sanotaan...
Ei kuulosta hyvältä. Onko mikään muuttunut parempaan suuntaan?
Tämän takia irtisanouduin koeajalla. "Perehdytys" oli sitä, että kai sinä yksinkin pärjäät ja tule sitten kysymään, jos et jotain osaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän firmassa ei ainakaan annettu yhtään aikaa oppia työtä ja melkein kuin lottoamalla etsittiin valmiiksi taitavaa työntekijää. Valmiin amattilaisen löytäminen oli vaan epätodenäköistä koska palkkaus oli surkeaa ja se nousi todella hitaasti vaikka olisi asiansa osannut.
Tutulta kuulostaa. Oletko yhä siellä töissä? Miten jaksat?
Juu olen. Hyvin jaksan, mutta harmitttaa kun uusien työntekijöiden perehdyttäminen menee aina hukkaan. Ja mietityttää myös se että koko firma pyörii jo melko iäkkäiden ammattilaisten toimesta. Itse olen paljon nuorempi ja nuorimmasta päästä, vaikka olen pitkälle yli kolmekymppinen.
Vierailija kirjoitti:
Tämän takia irtisanouduin koeajalla. "Perehdytys" oli sitä, että kai sinä yksinkin pärjäät ja tule sitten kysymään, jos et jotain osaa.
Olen pohtinut samaa. Työpaikassa ihmiset ovat tosi ärtyneitä, jos kyselet ohjeita. Kuulemma häiritsee työskentelyä, jos joutuu vastailemaan kysymyksiin miten jotain asiaa kannattaisi hoitaa.
Vierailija kirjoitti:
Tuollaista on nykyajan työelämä.
Pitäisi varmaan hakea joku lääkitys, että selviäisi edes koeajan loppuun. On niin kuormittunut olo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuollaista on nykyajan työelämä.
Pitäisi varmaan hakea joku lääkitys, että selviäisi edes koeajan loppuun. On niin kuormittunut olo.
Pitäisi varmaan etsiä toinen työpaikka, mutta on niin uupunut olo ettei sitäkään oikein jaksaisi. Koeaika on vienyt täysin mehut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen henkisesti jo ihan loppu uuteen työhön.
Niin olin itsekkin jo melkolailla ensimmäisen vuoden puoliväliin mennessä, mutta piti tunnustaa realiteetit siitä etten mihinkään muuhun työhön kuitenkaan kelpaa. Viisi vuotta tulee nyt juhannuksen tienoilla täyteen ja jos ei olisi siviilissä asiat joten kuten ok ja työ olisi ainoa elämä, niin huonolta näyttäisi. Paskaankin tottuu sanotaan...
Ei kuulosta hyvältä. Onko mikään muuttunut parempaan suuntaan?
Tietotaito lisääntyy ja saa tehtyä hommat samalla laadulla nopeammin kun vuosia kertyy. Elämään on tullut joku tarkoitus ainakin tuttavien ja sukulaisten mielestä kun aiemmin vain ajelehdin vanhempien nurkissa työttömänä. Siellä tosin olin onnellinen toisin kuin nyt työnperässä muuttaneena vieraalla paikkakunnalla yksin.
Sama se on nykyään ammattia opiskellessakin... "työssäoppiminen" tarkoittaa sitä, että sinulta odotetaan täyttä työpanosta ilman perehdytystä ja palkkaa.
Yleensä uusiin töihin on alkuun opastettu, kunnes on syntynyt käsitys miten niitä hoidetaan. Itsekseen opetteleminen on hidasta ja sitten ihmetellään miksi on tehnyt jotain eri tavalla kuin muut.