Vastuun jakaminen ikääntyneistä vanhemmista

Ei ole ihan samanlainen tilanne, mutta mun vanhempani tietenkin mieluummin haluavat minut tai siskoni heidän luokseen käymään kuin että sinne tulisi joku perheen ulkopuolinen. Siskosi ei käy äitisi luona siis juuri ollenkaan, mutta sinä sentään käyt. Jos äitisi suostuisi ulkopuoliseen apuun, sitten sinäkään et enää kävisi. Tai ainakin äitisi saattaa pelätä käyvän näin. 

Olet hankalassa tilanteessa, mutta olet kuitenkin kuviossa se, joka mahdollistaa siskosi ja äitisi toiminnan. Jos et mahdollistaisi, joko siskosi olisi pakko osallistua äidistä huolehtimiseen tai äitisi olisi pakko ottaa ulkopuolista apua vastaan. Oletko jo ollut yhteydessä äitisi kotipaikkakunnan hyvinvointialueella vanhustyön sosiaalityöntekijään? Jos et, ota yhteyttä ja kerro tilanne. Omat vanhempani olisivat mielellään nakittaneet kaikki hommat mulle ja siskolleni, mutta siskoni viettää paljon aikaansa mökillään satojen kilometrien päässä ja mä taas en ala olemaan yksin se, joka tekee kaiken. Enkä muutenkaan aio hypätä vanhempieni pillin mukaan, vaikka asunkin vanhempieni naapurissa. Lumityöt teen talvella samalla kuin omasta pihastakin, mutta muuten en vahempieni pihaa hoida. En jaksa hoitaa omaanikaan, joten ala hoitamaan muidenkaan pihoja. Menen kyllä apuun, jos jokin oikea hätä on (esim on kaatunut, rintaan pistää tai vatsaan sattuu), mutta en ole mikään palvelusväkeen kuuluva. 

Aloituksesta saa käsityksen, että ap. asuu Espoossa. Tämä vanhempi pitäisi nyt aluksi saada asumaan Espooseen niin olisi ainakin lähellä ap:ta. Itse siis joudun ihan asumaankin vanhan ja sairaan vanhempani luona. Olen itse vela ja sinkku, mutta myös köyhä autismikirjolla oleva pitkäaikaistyötön. Muuta mahdollisuutta asumiseen ei ole ja kuormitukseni on hirvittävää kun todellakin itsekin kärsin monista ongelmista mm. ahdistuksesta, traumoista, aistiyliherkkyyksistä, valonarkuudesta ja sosiaalisten tilanteiden pelosta. Sossusta ei ole ollut mitään apua ja apua tosiaan olen yrittänyt hakea. Asumme suuressa kaupungissa.