Näen nykyään vaaroja kaikkialla ja minusta on tullut säikky. Mikä tämä voi olla?

onko ympäristöstäsi yritetty vakuuttta, että elämä olisi erityisen vaarallista? Minulle äitini on yrittänyt vakuuttaa, että ethän sinä nyt voi suurinpiirtein kotoa poistua, kun talvellakin on niin liukasta, että saatat kaatua. Väittäessäni vastaan, on hän vaihtanut vastauksen suuntaan: "sinä kun pelkäät kaikkea". Projisoinnin mestari.

Ovatko pelot sinun pelkojasi vai muiden pelkoja ja kuinka konkreettista niiden toteutuminen olisi?

Alkoiko koronaeristyksen jälkeen? Itsellä ainakin kuluneet 3 vuotta on tehneet hallaa mielenterveydelle pahasti...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Masennus ja/tai ahdistus. Mulla nuo pelot on lähes ainoa oire, ja sairastan siis tälläkin hetkellä lievänä masennusta. Alan pelätä arkisia asioita, kuten autolla ajamista tai suihkussa käymistä (jos liukastun lattialla ja lyön pääni).

Oho. Mulla ei masennusdiagnoosia ole (oireita on) ja tämäkin osuisi. Itsekin pelkään just tuota että liukastun suihkussa tai vaihtoehtoisesti talvella ulkona. Lisäksi olen alkanut saada paniikkikohtauksia ja usein mietin, että mitäs jos tulee tuollainen tunne lenkillä tai vaikka kaupassa.

Nyt sitten ihan uusin pelko onkin tämä, että yhtäkkiä vaan huomasin/tajusin pelkääväni yksin kotona olemista. Etenkin siis iltaisin/öisin ja nyt on pakko pitää jotain valoa päällä ja telkkaria auki. Lisäksi siirryin sängystä sohvalle nukkumaan.

Minä olen kokenut retkeilijä ja olen ennen jopa tehnyt Lapissa yksin vaelluksia, mikä ei ehkä naisille tavanomaisinta ole. Mutta nykyään en uskalla edes lähiseudun ulkoilualueilla kulkea yksin ellei siellä näy muita ihmisiä, koska pelkään että satutan nilkkani tms enkä pääse kävelemään pois. Ei tämä normaalia ole.

Yksin kotona toisaalta tykkään olla, öitäkin, en varsinaisesti pelkää kotona yksin muuta kuin tuota että liukastun ja kaadun suihkussa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Alkoiko koronaeristyksen jälkeen? Itsellä ainakin kuluneet 3 vuotta on tehneet hallaa mielenterveydelle pahasti...

Alkoi.

Ap

Vierailija kirjoitti:

onko ympäristöstäsi yritetty vakuuttta, että elämä olisi erityisen vaarallista? Minulle äitini on yrittänyt vakuuttaa, että ethän sinä nyt voi suurinpiirtein kotoa poistua, kun talvellakin on niin liukasta, että saatat kaatua. Väittäessäni vastaan, on hän vaihtanut vastauksen suuntaan: "sinä kun pelkäät kaikkea". Projisoinnin mestari.

Ovatko pelot sinun pelkojasi vai muiden pelkoja ja kuinka konkreettista niiden toteutuminen olisi?

Ei ole varoiteltu turhista ja olen tosiaan ennen ollut tavallisen rohkea tyyppi. Nyt pari vuotta tällainen hermoraunio. Ei johdu lapsuudesta eikä läheisistä ihmisistä.

Ap

Mulla sama ongelma :(

Mt-ongelmia on joo taustalla.

Pelkään ja säikähdän ihan kaikkea. Esim. Kun kissani aivasti, säikähdin niin että sydän hyppäsi kurkkuun.

Tai kun mieheni on yhtäkkiä takanani tms älytöntä :(

En osaa vastata siihen, mistä johtuu, mutta saman huomasin itsessäni ja olen huomannut myös ystävissäni jossain siinä -/+ 40 ikävuoden nurkilla. Naisia kaikki, joten liittyy jotenkin ikään. Liittyykö vaan omaan ja läheisten ikään, onko jotenkin läheneviin vaihdevuosiin liittyvää vai vaikuttaako asiaan elämän yleinen kiire, en tiedä. Parasta kuitenkin on, että menee vähtellen ohi, kun 50 alkaa lähetä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Masennus ja/tai ahdistus. Mulla nuo pelot on lähes ainoa oire, ja sairastan siis tälläkin hetkellä lievänä masennusta. Alan pelätä arkisia asioita, kuten autolla ajamista tai suihkussa käymistä (jos liukastun lattialla ja lyön pääni).

Oho. Mulla ei masennusdiagnoosia ole (oireita on) ja tämäkin osuisi. Itsekin pelkään just tuota että liukastun suihkussa tai vaihtoehtoisesti talvella ulkona. Lisäksi olen alkanut saada paniikkikohtauksia ja usein mietin, että mitäs jos tulee tuollainen tunne lenkillä tai vaikka kaupassa.

Nyt sitten ihan uusin pelko onkin tämä, että yhtäkkiä vaan huomasin/tajusin pelkääväni yksin kotona olemista. Etenkin siis iltaisin/öisin ja nyt on pakko pitää jotain valoa päällä ja telkkaria auki. Lisäksi siirryin sängystä sohvalle nukkumaan.

Minä olen kokenut retkeilijä ja olen ennen jopa tehnyt Lapissa yksin vaelluksia, mikä ei ehkä naisille tavanomaisinta ole. Mutta nykyään en uskalla edes lähiseudun ulkoilualueilla kulkea yksin ellei siellä näy muita ihmisiä, koska pelkään että satutan nilkkani tms enkä pääse kävelemään pois. Ei tämä normaalia ole.

Yksin kotona toisaalta tykkään olla, öitäkin, en varsinaisesti pelkää kotona yksin muuta kuin tuota että liukastun ja kaadun suihkussa.

Ap

Itsekin tykkään kyllä yksinolosta (ja yksin asuessa on vähän pakkokin) mutta vastikään ihan yhtäkkiä tajusin, että minuahan pelottaa olla yksin öisin ja pimeän aikaan. Nuo liukastumisen miettimiset sen sijaan on ollut aina ihan sellaista perus-riskianalyysiä etten sitä varsinaisesti pelkää, mutta todellakin sen mahdollisuuden minimoin tietyin rutiinein.

Samaten mietin ulkona lenkilläkin kanssaihmisten riskipotentiaalia eli tietynlaisten ihmisten ohi en kulje vaan vaihdan reittiä. Sama sitten tietenkin työmatkoilla ja kaupassa käydessäkin että silmät ja korvat on auki ihan jo siksikin, että monet muut ei tunnu katsovan enää edes eteensä vaikka olisivat jonkun potkulaudan päällä..

Ilmeisesti tässä on nyt joku perusturvallisuuden tunne ottanut kunnolla mulla osumaa.