Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Työpaikka, jos on pakko viedä kahvipullaa vuorollansa.
Mitä ajatuksia tästä? Kaverin työpaikalla on jokaisen omalla vuorollaan ostaa kahvipöytään tarjottavat. Jos ei osta, saa arvosteluja ja haukkumista selän takana. Kytätään kuka mitäkin syö ja kuinka paljon. Omalla työpaikallani ja aiemmissa paikoissakin on ollut tapana, että se joka haluaa ostaa ja tarjota, saa tehdä sen omasta vapaasta tahdosta. En ole aiemmin kuullut, että tähänkin jaetaan vuorot ja sitten on ns. pakko tuoda tarjottavat, ellet haukkuja ja arvosteluja halua.
Kommentit (169)
Olen miesvaltaisella työpaikalla, jossa kaikki palaute annetaan suurella äänellä ja päin naamaa. Ja se on siinä, kukaan ei loukkaannu. Naisvaltaisen työpaikan takanasupattelutyyli olisi kauhistus tähän suoraan toimintaan tottuneena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisi kammottavaa joutua olemaan työpaikalla, jossa on pakko istua jonkun porukan kanssa mussuttamassa pullaa yhdessä. Muistan että tuollaista oli jossain ensimmäisessä kesätyöpaikassa yli 25 vuotta sitten.
No ei kai se mikään pakko ole, mutta kyllä se on kivempi pitää kahvitauot yhdessä työkavereitten kanssa kuin istua yksinään. Tai siis, olen kai onnekas kun on semmoinen porukka jonka kanssa on mukava istua tauolla, joskus on pullaa ja joskus ei. Kaikki keikkalaiset ja muut satunnaisemmat työntekijät aina kehuukin yhteishenkeä.
Meillä on työpaikalla puurorinki :D jokainen tuo paketin-pari puuroa kuukaudessa ja yksi pistää puurot kiehumaan aamulla ennen kuin muut tulee, sit yhdessä syödään aamupuurot ja kahvit. Pakko ei tietenkään ole osallistua. Pullaa tuo ne jotka tuo.
Sellaista pakkoa ei löydy, joka minut pullan ostoon voisi pakottaa. Selän takana haukkujien puheet olen aina jättänyt omaan arvoonsa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi kammottavaa joutua olemaan työpaikalla, jossa on pakko istua jonkun porukan kanssa mussuttamassa pullaa yhdessä. Muistan että tuollaista oli jossain ensimmäisessä kesätyöpaikassa yli 25 vuotta sitten.
No ei kai se mikään pakko ole, mutta kyllä se on kivempi pitää kahvitauot yhdessä työkavereitten kanssa kuin istua yksinään. Tai siis, olen kai onnekas kun on semmoinen porukka jonka kanssa on mukava istua tauolla, joskus on pullaa ja joskus ei. Kaikki keikkalaiset ja muut satunnaisemmat työntekijät aina kehuukin yhteishenkeä.
No teillä ei varmaan ole tuollaista pakkopullarinkiä sitten?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli eräässä Postin pisteessä semmonen naisvaltainen paikka. Ensin sanottiin että kahvia ei tarvitse tuoda kun täällä on runsaasti kahvia. Oltiin erään toisen tytön kanssa määräaikaisia. Sitten kun määräaikaisuus loppumassa rupesi yksi urputtamaan että "tytöt tuokaa kahvia".
Lopetettiin siihen hätään juominen. Ensin sanottiin ettei tarvitse tuoda ja sitten sanottiin että pitää tuoda. Päättäkää jo.
Olen ollut työpaikassa, jossa oli keksikassa. Toimi ihan hyvin, kassanhoitaja oli pihi vanhempi täti, joka kävi alennuksista hankkimassa edullisesti keksit ja riitti joku euro per kuukausi per nuppi. Lähes kaikki oli mukana tuossa keksikassassa, sillä siinä oli vain niin hyvä hinta-laatusuhde, vaikka olisikin ottanut silloin tällöin yhden keksin. Toisaalta onneksi ei ollut ketään suursyömäri-porsastelijaa työkaverina, joka olisi puputtanut muidenkin edestä.
Mutta jos on pakollinen "pullaporukka", niin kuulostaa kyllä oudolta. Eli "pullattomatkin" joutuvat kustantamaan pullat, joita eivät syö tai haluaisi syödä. Kuulostaa vähän samalta, kun aikanaan ala-asteikäisenä leirillä yksi leirikaveri olisi halunnut, että laitetaan taskurahamme yhteen, ja niillä ostetaan leiriherkut yhteisesti. Minulla oli taskurahana 70 markkaa, hänellä 50 markkaa. En yllättäen lähtenyt mukaan tuohon diiliin. :D
Hassuna kuriositeettina mainittakoon, että mulla oli noin 10 vuotta sitten yksi työpaikka (olin siellä vain 2 vuotta), jossa vakkareiden kesken kirjoittamattomana mutta vahvana sääntönä oli, että jos syö herkkuja esim. jälkiruoaksi, pitää tarjota muillekin. Työkavereille oli jotain käsittämätöntä, jos olin hakenut vaikka paistopistepullan itselleni kahvin kanssa, tai pikku suklaapatukan. Oli kuulemma epäreilua syödä herkkuja, jos ei samalla tarjoa. Mulle taas pikku makea jälkiruoka on arkipäivää. Ihmettelin kollegoille, että en kai mä nyt joka päivä voi olla tuomassa teille pullapitkoja tai suklaarasioita. Sitten vastaus oli, että odotapas vaan, kunhan ikäännyt, kyllä sulle sitten alkaa vyötäröllä näkyä noi päivittäiset makeat herkut. No, nyt olen 50 v eikä edelleenkään näy. Noudatan 80/20 sääntöä ruokavaliossani, eli 80% terveellistä, 20% mitä sattuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ai että oikeasti näitä.
Inhosin näitä pakkopullia, kun nopeasti alettiin nyrpistellä, että ai taas tätä, olisi joka kerta pitänyt jotenkin yllättää ja keksiä jotain hassua ja hauskaa ja hyvää. Ei tosiaan olisi siihen pöytään mikään pitko kelvannut.
Mä sitten lakkasin juomasta kahvia kokonaan ja siitäkin tuli kyllä sanomista, kun jäin omalle pisteelle kahvituntien ajaksi. Mutta niin ahdisti se, että kahville ei voi mennä rentoutumaan vaan siellä joku pullakilpailu taas käynnissä, missä pitää joko tuoda omat tuomiset arvosteluun tai arvostella muiden.
Muutenkaan en kyllä ole töissä syömässä vaan töissä.
Itsehän veisin jotain terveellistä tarjottavaa ja paasaisin kovaan ääneen sokerin haitoista ja mahdollisista liikakiloista mitä päivittäisestä pullan syönnistä seuraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli ennen vanhaan kahvikassa, ja pullakahvit juotiin perjantaisin ihan talon laskuun, pomo kävi työmatkalla hakemassa talon kortilla. Kaikki ei kuitenkaan maksaneet kahvejaan, vaikka hinta oli 50 centtiä/kuppi. Nykyään on asia ratkottu niin, että talo tarjoaa päivittäin ilmaiset kahvit ja jokainen ostaa omat pullat ja ilmaista pullaa on sitten talon laskuun tarjolla osasto- ja ryhmäkokouksissa.
Katsotaan että se on koko työpaikan etu, kun porukka tekee paljon etätöitä, niin näkevät edes silloin toisiaan konttorilla ollessaan.
Sitähän on aika turvonnut kun vuodet vierii :( jätä syömättä pullat!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kahvittele töissä, joten en tietenkään suostuisi.
En ehkä suostuisi vaikka kahvittelisinkin, kai sitä nyt saa jokainen päättää omista eväistään.
Luulisi olevan työpaikalla muutakin tekemistä kuin toimia pullapoliisina.
Meillä etenkin miehet arvostelee ja rivien välistä syyllistää kannattaako ottaa jos on jotain herkkuja tarjolla. Näkyy heti vyötäröllä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pari kertaa vie Marie-keksejä niin ei enää pyydetä.
Vierailija kirjoitti:
Minä menin työp laaikkaan jossa tarjottiin työkavereille nimi- ja syntymäpäiväpullat, lomallelähtö- ja lomaltapaluupullat. Työpaikalla oli myös alati joku rahan keräys meneillään koska raha- tai tavaralahjalla muistettiin pyöreitä vuosia täyttäviä, eläkkeelle jääviä, kihloihin tai naimisiin meneviä ja lapsia ja lapsenlapsiakin saavia työtovereita. Myös työtovereiden lapsia muistettiin lahjalla näiden saadessa ylioppilaslakin tai ammattiin valmistuessa. Myös työntekijöiden jälkikasvujen monilukuisia harrasteita tuettiin ostamalla vanhempien työpaikalle tuomia arpoja tai erilaisia tavaroita joita myymällä harrasteseura keräsi rahaa. Tämä jatkuva tarjoaminen, keräykset ja kerjääminen alkoi laantua vasta, kun ensimmäinen uskalias ilmoitti ettei vietä ollenkaan merkkipäiväänsä eikä ota myöskään vastaan lahjoja eikö tarjonnut myöskään kakkua. Seuraava uskalias ehdotti lomapullien vaihtamista yhdeksi yhteiseksi lomakauden alkajaiskaakuksi ja sekin ehdotus otettiin lopulta ilolla vastaan eikä vähiten syystä, että jos ei osannut tai ei halunnut itse leipoa tarjoamisesta tuli jo todella kallista työpaikan työntekijämäärän lisääntyessä. Keräykset ja kerjääminenkin laantui, kun yksi toisensa jälkeen uskalsi lakata ottamasta niihin osaa.
Painajainen! Itsekin olin töissä isossa firmassa, missä kiersi joka perhanan viikko joku keräys tai useampi. Aika äkkiä sanoin kerjääville, että mun talous ei yksinkertaisesti kestä jatkuvaa ylimääräistä rahanmenoa. Asuntolaina ja pieni palkka niin eipä siinä paljon jäänyt yli. Ilmoitin siis että multa on turha jatkossa rahaa pyytää, en tule antamaan. Jotkut otti nokkiinsa, aika monta löytyi niitäkin, jotka käytti tilaisuutta hyväkseen ja sanoi samaa. Yksi sanoi myöhemmin ettei olisi ikinä uskaltanut sanoa mitään itse.
Tämä on kyllä ihan hilpeä juttu! Jos minun työpaikallani olisi pullarinki: a. se olisi muuttunut todella paljon inhimillisemmäksi paikaksi kuin on ollut viime vuosikymmenet ja b. innosta hihittäen kantaisin sinne aivan mielin määrin pullaa riippumatta siitä, söisinkö sitä itse tai kuka sitä söisi. Siis ihan pullantuoksuista olisi elämä...
.
Onnneksi olen yrittäjä, niin olen saanut jättäytyä pois noista kuvioista. Eipä tarvitse enää lihottaa itseään lähes jokapäiväisillä sokerimätöillä. Ei ihme, että porukka on ylipainoista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lähtisi tuollaiseen ollenkaan. Ja sanoisin sen suoraan.
En ole koskaan kohdannut vastaavaa hölmöyttä vaikka työuraa on takana 30-vuotta. Työpaikka on työpaikka eikä mikään huvipuisto.. Jokainen tuokoot halutessaan omat pullat mukanaan. Merkkipäivät ovat eri asia. Ja nekin tarjottavat ovat vapaaehtoisia. En kerro merkkipäivistä työpakalla lainkaan. En sotke työelämää ja yksityiselämää toisiinsa.
Minkä hełvețın takia laitat väliviivan sanojen 30 ja vuotta väliin?!?!? Miten voi olla niin saațañaň vaikeaa kirjoittaa oikein?? Samoin ap, opettele kirjoittamisen alkeet, huoh!!!!
Ota pullaa, sulla on sokerit alhaalla.
Miten voi nykyään edes mitään pullaa tms. syötävää työpaikoille tarjota kun jokaisella on jokin ruoka-aineherkkyys ja erityisruokavalio ja loput sitten on vaan nirsoja... syökööt kynsiään minun puolesta.
Alue: Aihe vapaa
Meillä oli edellisessä paikassa pullaperjantai. Osallistujat vuorollaan toivat jotain herkkua . Sai ostaa tai tehdä itse eikä pakko ollut osallistua. Enkä ole ollut missään missä olisi kaikkien pakko riippumatta syökö itse. Kahvinjuojat ovat vieneet paketteja tai juoneet omaa murukahvia. Nykyisessäkään paikassa ei oo kenenkään pakko herkkua viedä ja jos joku vie niin jokainen saa ottaa. Käytännössä me kaikki viemme joskus jotakin.