Miten päästä kateudesta veljen perhettä kohtaan?

"Don't waste your time on jealousy. The race is long, sometimes you are ahead, sometimes you are behind. In the end it is only with yourself."

Vierailija kirjoitti:

Moi Ap, kerro tarkemmin, mitä ongelmia lasten kanssa? Kuka on masentunut? Miksi masentaa?

Miksi veljesi perheellä on enemmän rahaa? Paremmat ammatit? Mitkä ammatit? Opiskeliko veljesi ahkerasti, jätitkö sinä opinnot väliin? Vai onko sinun perheen aikuisilla ollut huonoa tuuria työpaikkojen kanssa?

Omaa onneaan voi lisätä monin tavoin. Voi pitääomasta terveydestään huolta liikkumalla ja syömällä hyvin. On uusia tutkimuksia, joiden mukaan hyvä ruokavalio ja säännöllinen liikunta etenkin ulkona ehkäisevät ja parantavat masennustapauksista auttavat jopa paremmin kuin masennuslääkkeet.

Lasten vaikeuksia voi hyvin pitkälle ehkäistä olemalla heille läsnä, pitämällä heille rajoja ja edistämällä heidän terveyttään hyvällä ruoalla ja jollain mielekkäältä (liikunta)harrastuksella.

Ei se, että lapset saavat hyvät koulupaikat ja rahaa on keskimääräistä enemmän takaa onnea. Silloin on asiat tosi hyvin, jos on rahaa vaatteisiin, kohtuulliseen ruokaan, koti on nätti ja joskus pääsee jollekin pienelle matkallekin, jos sellaisilla tykkää käydä. Uusimmat mersut, iPhonet ja Kalifornian matkat ei sitä onnellisuutta lisää juuri lainkaan. Kuten ei myöskään hieno iso omakotitalokaan. Minä tiedän, koska olen sellaisessa asunut ja kalliita tavaroitakin on ollut.

Työpaikkani on aivan perustasoa huonolla palkalla. Mutta muuten se on minulle juuri sopiva työpaikka ja arvostan stressitöntä työelämää. En siis jaksa olla kateellinen muiden isommista palkkapusseista.

Voit huviksesi miettiä hetken, mikä teidän perheessä on paremmin kuin veljesi perheessä? Osaatko sisustaa kivemmin, ovatko lapsesi kauniimpia tai pidempiä? Osaatko leipoa paremmat kakut, tuleeko miehesi töistä kotiin joka päivä klo16 javeljesi perheessä on työnarkomaani kupaten töissä iltakasiin usein?

Tietenkään ei kannattaisi vertailla, mutta sitä vertailua kun oot tullut jo aiemminkin tehneeksi, niin tee sitä joskus siten päin, missäteidän perhe nokittaa veljesi perheen.

No kun koskaaan ei olla olla missään parempia kuin he. Heillä kauniimmat lapset, parempi tuuri. Mies enempi auttanut ja kotona enempi, kauniimpi sisustus kun rahaa enemmän. Matkustelevat. Meillä ei rahaa riitä siihen. Ei ole koskaan riittänyt. Itse eläkeläinen masennuksen takia. Lapset kärsineet siitä. Epäilen että heilläkin masennusta. Ovat jo isoja ei pieniä. Pahinta on että todennäköisesti tuntevat paremmuutta tilanteestaan. Että me ollaan ansaittu kaikki tämä paska. Pitävät yhteyttä vain jos haluavat jotain meiltä.

Ap

Kun puolisoni kuoli kohtasin puolisoni meidän elämää kadehtivat sisarukset, jotka vaativat sisarosuutensa perustelemalla juuri sillä miten meillä on kaikkea ja heillä ei mitään. 

Menetin kotini ja kaiken sen vaivan, työn, jota olin kotimme eteen tehnyt 20 vuotta. Sisaruksilla oli siihen oikeus, koska meillä ei avioliitossamme ollut keskinäistä testamenttia saati lapsiakaan. 

Kaiken tuon jälkeen en kadehdi enää ketään.Olimme ihan tavallinen pariskunta, ei luksusta, ei mökkejä, ei moniakaan matkoja, vaan töitä ja omistusasunto. Tuntui siksi sitäkin oudommalta kuunnella puolison sisaruksien puheita oikeudessa, miten he ovat joutuneet katsomaan vieressä miten meillä menee hyvin. He saivat osuutensa lahjoina, rahalahjoina ja kunnostimme omilla rahoilamme heidän sukumökin kaikkien yhteiseen käyttöön. Emme koskaan kehuneet ja minut on tiukasti kasvatettu olemana kiltti sekä kohtelias muille,

Haluatko sisaruksellesi samaa? Voisitko sinä toimia niin kuin meidän kohdalla toimittiin? Saisitko iloa, jos sisarukseltasi otettaisiin aivan kaikki pois? Olisiko se ratkaisu tunteisiisi?

Vierailija kirjoitti:

Kun puolisoni kuoli kohtasin puolisoni meidän elämää kadehtivat sisarukset, jotka vaativat sisarosuutensa perustelemalla juuri sillä miten meillä on kaikkea ja heillä ei mitään. 

Menetin kotini ja kaiken sen vaivan, työn, jota olin kotimme eteen tehnyt 20 vuotta. Sisaruksilla oli siihen oikeus, koska meillä ei avioliitossamme ollut keskinäistä testamenttia saati lapsiakaan. 

Kaiken tuon jälkeen en kadehdi enää ketään.Olimme ihan tavallinen pariskunta, ei luksusta, ei mökkejä, ei moniakaan matkoja, vaan töitä ja omistusasunto. Tuntui siksi sitäkin oudommalta kuunnella puolison sisaruksien puheita oikeudessa, miten he ovat joutuneet katsomaan vieressä miten meillä menee hyvin. He saivat osuutensa lahjoina, rahalahjoina ja kunnostimme omilla rahoilamme heidän sukumökin kaikkien yhteiseen käyttöön. Emme koskaan kehuneet ja minut on tiukasti kasvatettu olemana kiltti sekä kohtelias muille,

Haluatko sisaruksellesi samaa? Voisitko sinä toimia niin kuin meidän kohdalla toimittiin? Saisitko iloa, jos sisarukseltasi otettaisiin aivan kaikki pois? Olisiko se ratkaisu tunteisiisi?

Ei kai tämä ole sama tilanne kuin meillä. Veljellä lapsia enkä olisi heidän omaisuuttaan pois ottamassa. En ymmärrä miten tilanteeksi liittyy meihin? Lähinnä haluan tunteesta eroon mutta en ole päässyt. Pakko vain myöntää että heillä asiat paremmin. Jos tähän olisikin ratkaisu. Meillä ollut huonoa tuuria elämässä. Varsinkin minulla. Tämä ei liity asiaan mutta olin koulukiusattu koko kouluajan myös työelämässä. Veljeni on hyvä ystävä koulukiusaajani kanssa. En ymmärrä mitä olen elämässäni tehnyt väärin. Tai joo väärä mies mutten muita saanut. Se vaikuttanut aika paljon elämääni. Myös se että en puolustautunut kiusaamisesta. Olin hiljaa, en uskaltanut. En kertonut kenellekään. Tämä myös vaikuttanut nyky tilanteeseen. Mutta eniten harmittaa juuri heidän suhtautumisesta. Ei heidän onnensa ole minulta pois mutta ylimielinen käytös harmittaa ja myös se että ollaan vain silloin yhteydessä kun tarvitaan jotain. Ehkä se onkin heidän heikkoutensa. Eivät pysty kohtaamaan minua. Pelkäävät.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moi Ap, kerro tarkemmin, mitä ongelmia lasten kanssa? Kuka on masentunut? Miksi masentaa?

Miksi veljesi perheellä on enemmän rahaa? Paremmat ammatit? Mitkä ammatit? Opiskeliko veljesi ahkerasti, jätitkö sinä opinnot väliin? Vai onko sinun perheen aikuisilla ollut huonoa tuuria työpaikkojen kanssa?

Omaa onneaan voi lisätä monin tavoin. Voi pitääomasta terveydestään huolta liikkumalla ja syömällä hyvin. On uusia tutkimuksia, joiden mukaan hyvä ruokavalio ja säännöllinen liikunta etenkin ulkona ehkäisevät ja parantavat masennustapauksista auttavat jopa paremmin kuin masennuslääkkeet.

Lasten vaikeuksia voi hyvin pitkälle ehkäistä olemalla heille läsnä, pitämällä heille rajoja ja edistämällä heidän terveyttään hyvällä ruoalla ja jollain mielekkäältä (liikunta)harrastuksella.

Ei se, että lapset saavat hyvät koulupaikat ja rahaa on keskimääräistä enemmän takaa onnea. Silloin on asiat tosi hyvin, jos on rahaa vaatteisiin, kohtuulliseen ruokaan, koti on nätti ja joskus pääsee jollekin pienelle matkallekin, jos sellaisilla tykkää käydä. Uusimmat mersut, iPhonet ja Kalifornian matkat ei sitä onnellisuutta lisää juuri lainkaan. Kuten ei myöskään hieno iso omakotitalokaan. Minä tiedän, koska olen sellaisessa asunut ja kalliita tavaroitakin on ollut.

Työpaikkani on aivan perustasoa huonolla palkalla. Mutta muuten se on minulle juuri sopiva työpaikka ja arvostan stressitöntä työelämää. En siis jaksa olla kateellinen muiden isommista palkkapusseista.

Voit huviksesi miettiä hetken, mikä teidän perheessä on paremmin kuin veljesi perheessä? Osaatko sisustaa kivemmin, ovatko lapsesi kauniimpia tai pidempiä? Osaatko leipoa paremmat kakut, tuleeko miehesi töistä kotiin joka päivä klo16 javeljesi perheessä on työnarkomaani kupaten töissä iltakasiin usein?

Tietenkään ei kannattaisi vertailla, mutta sitä vertailua kun oot tullut jo aiemminkin tehneeksi, niin tee sitä joskus siten päin, missäteidän perhe nokittaa veljesi perheen.

No kun koskaaan ei olla olla missään parempia kuin he. Heillä kauniimmat lapset, parempi tuuri. Mies enempi auttanut ja kotona enempi, kauniimpi sisustus kun rahaa enemmän. Matkustelevat. Meillä ei rahaa riitä siihen. Ei ole koskaan riittänyt. Itse eläkeläinen masennuksen takia. Lapset kärsineet siitä. Epäilen että heilläkin masennusta. Ovat jo isoja ei pieniä. Pahinta on että todennäköisesti tuntevat paremmuutta tilanteestaan. Että me ollaan ansaittu kaikki tämä paska. Pitävät yhteyttä vain jos haluavat jotain meiltä.

Ap

Korviesi välissä on todellinen ongelma. Miksi pitäisi olla toista rikkaampi ollakseen onnellinen? Miten muiden voittaminen, toisten häviö lisää omaa hyvää oloa?

Tuskin he tuntevat paremmuutta, sinä tunnet alemmuutta.

Kateus on sairaus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi hienoa, jos tuohon ap:n pulmaan olisi ratkaisu. Itse nimittäin olen se kadehdittu sisarus, eikä tämä tilanne ole yhtään mukava. Tuntuu, että repii rakoa aina vaan sisareni ja minun välille. Tämä kateus on tosin ollut mukanamme ihan lapsesta lähtien.

Tilannetta helpottaisi se, jos siskon itsetunto ja positiivisuus kasvaisivat. Jos pitää itseään ja perhettään jotenkin huonona ja näkee vain epäonnistumisia, niin rankkaahan se on.

Tässä esimerkki siskon epäonnesta ja minun perheeni onnesta. Taas kävi niin kurjasti, että siskon auton rengas meni rikki. Kauhean tilanne, hankaluutta ja rahanmenoa. Meidän perhettä taas kohtasi onni. Läheltäpiti tilanteesta (auton rengas räjähti rikki kesken ajon) huolimatta, kuski sai auton turvallisesti pysäytettä tien reunaan. Oli juuri päässyt moottoritieltä pienemmälle tielle ja vauhti oli hidas. Ei ollut edes kovin pitkä matka kotiin. Vannekin pysyi ehjänä. Mikä tuuri taas tälle hannuhanhi-perheelle. (Sama tilanne, eri kokemukset.)

Oikeastikin toki pereheellämme on ollut menestystä monessa mielessä, mutta niin on ollut siskon perheelläkkn. Hän ei vaan sitä huomaa.

Monesti näissä tapauksissa, joissa jokin asia on ollut lapsesta asti, syy löytyykin muualta, kuin henkilöstä itsestään. Kerroit vielä, että hänellä on huono itsetunto.

Jos vika olikin lapsuudenperheessänne? Sinä olit vanhempiesi mielestä aina vähän parempi, taitavampi ja fiksumpi. Sinua suosittiin, vaikka sinä et sitä itse "huomannutkaan", olit jo niin tottunut siihen? Sinä näet asiat iloisesti ja positiivisesti, koska sinä olet saanut iloa ja positiivisuutta, kannustusta ym.

Ei kukaan lapsi vain synny kateelliseksi sisarukselleen, mutta ns. lempilapset harvoin haluavat miettiä / muuttaa tilannetta.

tai, entä jos hän oikeasti OLI vähän parempi kaikessa? Voisiko olla mitenkään mahdollista semmoinen? On lapsia/nuoria jotka tkee kaiken tosissaan ja myös menestyvät sen johdosta. Sitten taas lapsia joilla voi olla vaikkapa  adhd diagnosoimattomana, ei kiinnostusta läksyjenlukuun, ei jonkunlaista "tasoa" mihin tähtäävät esim. koulutodistuksessa, vaan heille kelpaa 5 tai 6 , mikä toiselle sisarukselle olisi maailmanoppu? EIkö mitään ole lapsen itse tehtävissä? Eiiiiiiiii...vaan kaikki on aina vanhempien vikaa, kun huomioi vaan sen paremmin menestyvän lapsen?? 

Oma sisarukseni oli/on juuri tämmöinen. Ei koulunkäynti kiinnostanut lapsena eikä nuorena. No, se näkyi toidstuksissa. Ajautui alalle josta ei tykännytkään. Eli elämänsä päin...... Huomasi jääneensä "jälkeen" muita jossain keski-iässä ja aloitti narsistisen uhriutumisen, mikään ei ollut hänen vikaa, kaikki hänen epämenstymisenen oli muiden syytä.

Sitten iski sisarkateus/sisarkilpailu. No se oli sisarussuhteen loppu se.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi hienoa, jos tuohon ap:n pulmaan olisi ratkaisu. Itse nimittäin olen se kadehdittu sisarus, eikä tämä tilanne ole yhtään mukava. Tuntuu, että repii rakoa aina vaan sisareni ja minun välille. Tämä kateus on tosin ollut mukanamme ihan lapsesta lähtien.

Tilannetta helpottaisi se, jos siskon itsetunto ja positiivisuus kasvaisivat. Jos pitää itseään ja perhettään jotenkin huonona ja näkee vain epäonnistumisia, niin rankkaahan se on.

Tässä esimerkki siskon epäonnesta ja minun perheeni onnesta. Taas kävi niin kurjasti, että siskon auton rengas meni rikki. Kauhean tilanne, hankaluutta ja rahanmenoa. Meidän perhettä taas kohtasi onni. Läheltäpiti tilanteesta (auton rengas räjähti rikki kesken ajon) huolimatta, kuski sai auton turvallisesti pysäytettä tien reunaan. Oli juuri päässyt moottoritieltä pienemmälle tielle ja vauhti oli hidas. Ei ollut edes kovin pitkä matka kotiin. Vannekin pysyi ehjänä. Mikä tuuri taas tälle hannuhanhi-perheelle. (Sama tilanne, eri kokemukset.)

Oikeastikin toki pereheellämme on ollut menestystä monessa mielessä, mutta niin on ollut siskon perheelläkkn. Hän ei vaan sitä huomaa.

Monesti näissä tapauksissa, joissa jokin asia on ollut lapsesta asti, syy löytyykin muualta, kuin henkilöstä itsestään. Kerroit vielä, että hänellä on huono itsetunto.

Jos vika olikin lapsuudenperheessänne? Sinä olit vanhempiesi mielestä aina vähän parempi, taitavampi ja fiksumpi. Sinua suosittiin, vaikka sinä et sitä itse "huomannutkaan", olit jo niin tottunut siihen? Sinä näet asiat iloisesti ja positiivisesti, koska sinä olet saanut iloa ja positiivisuutta, kannustusta ym.

Ei kukaan lapsi vain synny kateelliseksi sisarukselleen, mutta ns. lempilapset harvoin haluavat miettiä / muuttaa tilannetta.

tai, entä jos hän oikeasti OLI vähän parempi kaikessa? Voisiko olla mitenkään mahdollista semmoinen? On lapsia/nuoria jotka tkee kaiken tosissaan ja myös menestyvät sen johdosta. Sitten taas lapsia joilla voi olla vaikkapa  adhd diagnosoimattomana, ei kiinnostusta läksyjenlukuun, ei jonkunlaista "tasoa" mihin tähtäävät esim. koulutodistuksessa, vaan heille kelpaa 5 tai 6 , mikä toiselle sisarukselle olisi maailmanoppu? EIkö mitään ole lapsen itse tehtävissä? Eiiiiiiiii...vaan kaikki on aina vanhempien vikaa, kun huomioi vaan sen paremmin menestyvän lapsen?? 

Oma sisarukseni oli/on juuri tämmöinen. Ei koulunkäynti kiinnostanut lapsena eikä nuorena. No, se näkyi toidstuksissa. Ajautui alalle josta ei tykännytkään. Eli elämänsä päin...... Huomasi jääneensä "jälkeen" muita jossain keski-iässä ja aloitti narsistisen uhriutumisen, mikään ei ollut hänen vikaa, kaikki hänen epämenstymisenen oli muiden syytä.

Y

Sitten iski sisarkateus/sisarkilpailu. No se oli sisarussuhteen loppu se.

Itse mitä olen vierestä katsonut niin sisarkateus ei mikään harvinaisuus. Myös perintöriidat yleisiä. Olen muuten se kouluja enempi käynyt. Veli oli aika renttu nuorena.

Ap

Tää on täälläkin huomattu että moni ajattelee huonon tuurin olevan itse aiheutettua. Kun ei se aina ole niin mustavalkoista. Että toinen joka menestynyt tehnyt enempi sen eteen jotain kuin huonosti menestynyt. Aina kaikki ei ole itsestä kiinni. Eihän meillä olisi köyhyyttä tai nälänhätää.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moi Ap, kerro tarkemmin, mitä ongelmia lasten kanssa? Kuka on masentunut? Miksi masentaa?

Miksi veljesi perheellä on enemmän rahaa? Paremmat ammatit? Mitkä ammatit? Opiskeliko veljesi ahkerasti, jätitkö sinä opinnot väliin? Vai onko sinun perheen aikuisilla ollut huonoa tuuria työpaikkojen kanssa?

Omaa onneaan voi lisätä monin tavoin. Voi pitääomasta terveydestään huolta liikkumalla ja syömällä hyvin. On uusia tutkimuksia, joiden mukaan hyvä ruokavalio ja säännöllinen liikunta etenkin ulkona ehkäisevät ja parantavat masennustapauksista auttavat jopa paremmin kuin masennuslääkkeet.

Lasten vaikeuksia voi hyvin pitkälle ehkäistä olemalla heille läsnä, pitämällä heille rajoja ja edistämällä heidän terveyttään hyvällä ruoalla ja jollain mielekkäältä (liikunta)harrastuksella.

Ei se, että lapset saavat hyvät koulupaikat ja rahaa on keskimääräistä enemmän takaa onnea. Silloin on asiat tosi hyvin, jos on rahaa vaatteisiin, kohtuulliseen ruokaan, koti on nätti ja joskus pääsee jollekin pienelle matkallekin, jos sellaisilla tykkää käydä. Uusimmat mersut, iPhonet ja Kalifornian matkat ei sitä onnellisuutta lisää juuri lainkaan. Kuten ei myöskään hieno iso omakotitalokaan. Minä tiedän, koska olen sellaisessa asunut ja kalliita tavaroitakin on ollut.

Työpaikkani on aivan perustasoa huonolla palkalla. Mutta muuten se on minulle juuri sopiva työpaikka ja arvostan stressitöntä työelämää. En siis jaksa olla kateellinen muiden isommista palkkapusseista.

Voit huviksesi miettiä hetken, mikä teidän perheessä on paremmin kuin veljesi perheessä? Osaatko sisustaa kivemmin, ovatko lapsesi kauniimpia tai pidempiä? Osaatko leipoa paremmat kakut, tuleeko miehesi töistä kotiin joka päivä klo16 javeljesi perheessä on työnarkomaani kupaten töissä iltakasiin usein?

Tietenkään ei kannattaisi vertailla, mutta sitä vertailua kun oot tullut jo aiemminkin tehneeksi, niin tee sitä joskus siten päin, missäteidän perhe nokittaa veljesi perheen.

No kun koskaaan ei olla olla missään parempia kuin he. Heillä kauniimmat lapset, parempi tuuri. Mies enempi auttanut ja kotona enempi, kauniimpi sisustus kun rahaa enemmän. Matkustelevat. Meillä ei rahaa riitä siihen. Ei ole koskaan riittänyt. Itse eläkeläinen masennuksen takia. Lapset kärsineet siitä. Epäilen että heilläkin masennusta. Ovat jo isoja ei pieniä. Pahinta on että todennäköisesti tuntevat paremmuutta tilanteestaan. Että me ollaan ansaittu kaikki tämä paska. Pitävät yhteyttä vain jos haluavat jotain meiltä.

Ap

Minkälainen ihminen sanoo omista lapsistaan että veljen lapset on kauniimpia? Samoja geenejähän heillä on osa. Kauneudessa on pajon kyse siitä esim. miten lapsi puetaan, miten tukka laitetaan, hampaat pakotetaan harjaamaan päivittäin, hoidetaan ne, pannaan harrastuksiin urheilemaan...jne. Nämä kaikki kasvattaa lapsen itsetuntoa myös, ja vaaditaan lapsilta sitä KAMALAA läksyjenlukua. Ajatella! Että ihan voi vanhempikin KASVATTAA sen lapsen! Ja että syynä on vain "parempi tuuri" , hyvä nainen kasva nyt aikuiseksi nopeasti!

jos olet noin kateellinen ap niin ala nyt tekemään veljesi perässä asioita niin kuin näet että hänkin tekee. Äläkä jää sivusta katkerana seuraamaan. Kateutesi kertoo että et ole elänyt niin kuin veljesi. Mitä hän konkreettisesti tekee eritavalla?