Trampoliini ja suomalaisten lasten huono käyttäytyminen.

Olimme hiljaittain muuttaneet jenkeistä takaisin suomeen. Olimme löytäneet täältä unelmiemme taloon ja olimme iloisia päästessämme tutustumaan uusiin naapureihimme. Lapsemme olivat innoissaan suuresta takapihasta, johon olimme juuri saaneet asennettua trampoliinin.

Kaikki tuntui menevän hyvin, kunnes eräänä päivänä huomasimme naapureiden lasten käyttävän trampoliiniamme ilman lupaa. Vaikka se mielestämme huonoa käytöstä, jota emme Amerikassa kohtaisi, emme välittäneet, koska lapset leikkivät ulkona ja se oli mielestämme hienoa. Kuitenkin, kun trampoliinin käyttö jatkui ilman lupaa ja valvontaa, aloimme olla hieman huolissamme. Lisäksi naapurien lapset alkoivat tuomaan mukaansa kavereita, joita emme edes tunteneet.

Asiat pahenivat, kun näimme yhden lapsista hyppäävän korkealle ja tekevän vaarallisen voltin trampoliinilla. Sydämemme jätti lyönnin väliin nähdessämme sen. Päätimme puuttua asiaan ja kävimme keskustelun naapureiden kanssa. Kerroimme heille huolenaiheemme ja pyysimme heitä valvomaan lastensa toimintaa. Vaikka he lupasivat tehdä niin, ongelma jatkui.

Emme halunneet aiheuttaa riitaa naapureiden kanssa, mutta myös trampoliinin turvallinen käyttö oli tärkeää meille. Lopulta päätimme siirtää trampoliinin serkkumme luo, joka asuu hieman kauempana. Lapsemme olivat pettyneitä, mutta he ymmärsivät tilanteen vakavuuden.

Hämmästyttävintä koko tilanteessa oli naapureidemme reaktio. Heidän asenteensa meitä kohtaan muuttui täysin. He lopettivat tervehtimästä meitä, ja jopa lapset saivat kylmän kohtelun. Naapurit, jotka olivat aikaisemmin jutelleet ja nauraneet kanssamme, välttelivät meitä.

Ymmärsimme, että olimme menneet mukaan "trampoliinipolitiikkaan", joka oli todellakin hankala ja monimutkainen asia. Emme kuitenkaan kadu päätöstämme, koska uskomme lastemme turvallisuuden olevan ensisijainen asia.

Elämme nyt kuitenkin naapurustossa, jossa vallitsee outo hiljaisuus.