Miten auttaa alisuoriutuvaa älykästä ihmistä?

Jos hänet saisi innostumaan jostakin työstä.

Se, että ihminen tavallaan odottaa epäonnistuvansa, voi olla vaikeakin asia ratkaistavaksi. Mieli pitäisi opettaa odottamaan onnistumista. Itseään vähättelevä ihminen usein sabotoi omat suorituksensa, toistaa vanhaa tuttua kaavaa. Se pitäisi murtaa.

Impostor syndrome much?

Onko hän onnellinen elämässään?

Tuon tyylinen asennevamma yleensä johtuu siitä, että on väärällä alalla tai väärässä työpaikassa. 

Syyllisyyden tunteminen vaikeista töistä on jo sairasta.

Miten ihminen alisuoriutuu jos selviää töistään?

Jospa ei tunne syyllisyyttä vaan leipääntymistä?

Tuntee syyllisyyttä, leipääntymistä ja jatkuvaa alemmuuskompleksia. Ihmettelee, miksi monet häntä tyhmemmät ja hitaammat, huonommin koulutetut vaan tyytyväisinä porskuttavat ja tienaavat enemmän kuin hän, joka ei uskalla pyytää riittävästi palkkaa.

Päädyin opettajaksi.

Älykäs, alisuorittaja, tohtorin tutkinto

Haasta älyllisesti.

Vierailija kirjoitti:

Haasta älyllisesti.

Eli tuo tänne. Jos tunsi itsensä tyhmäksi ja epäonnistuneeksi, niin tämä palsta näyttää uuden kerroksen pohjan alta.

Vierailija kirjoitti:

Tuntee syyllisyyttä, leipääntymistä ja jatkuvaa alemmuuskompleksia. Ihmettelee, miksi monet häntä tyhmemmät ja hitaammat, huonommin koulutetut vaan tyytyväisinä porskuttavat ja tienaavat enemmän kuin hän, joka ei uskalla pyytää riittävästi palkkaa.

Älykäs ehkä ajattelee, että palkan pitäisi määräytyä työnteon ja taitojen mukaan. Ei sen mukaan kuka kehtaa pyytää eniten, eikä sen, kuka on pomon kaveri.

Älykäs näkee maailman laajemmin, ehkä hänelle ei sen vuoksi ole luontevaa juosta rahan ja maineen perässä.

Älykäs osaa ihan itse nostaa päänsä pois

p e r s e e s t ä ä n, vaikka onhan se huomattavasti vaikeampaa silloin kun "läheiset" ovat vieressä potkimassa sitä päätä takaisin sinne minne päivä ei paista.

Älykäs ihminen joko tyytyy elämään siten kuin on valinnut tai sitten tekee asioiden eteen jotain muuta kuin jatkaa älytöntä mölinäänsä.

Itse olin 10 vuotta sarkastinen hällä väliä suorittaja, kunnes tajusin, etten halua tuhlata loppuelämääni työssä, jota inhoan. Nykyistä työtäni voisin sanoa melkein rakastavani ja sarkasmi psyykkisenä selviytymiskeinona on kaukainen muisto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntee syyllisyyttä, leipääntymistä ja jatkuvaa alemmuuskompleksia. Ihmettelee, miksi monet häntä tyhmemmät ja hitaammat, huonommin koulutetut vaan tyytyväisinä porskuttavat ja tienaavat enemmän kuin hän, joka ei uskalla pyytää riittävästi palkkaa.

Älykäs ehkä ajattelee, että palkan pitäisi määräytyä työnteon ja taitojen mukaan. Ei sen mukaan kuka kehtaa pyytää eniten, eikä sen, kuka on pomon kaveri.

Älykäs näkee maailman laajemmin, ehkä hänelle ei sen vuoksi ole luontevaa juosta rahan ja maineen perässä.

Jokainen saa sen palkan minkä ansaitsee. Toiset saa enemmän ja toiset vähemmän.

Olen vähän samanlainen kuin ystäväsi. Minua on ystävät auttaneet lähinnä keskustelemalla ja välillä jopa ehkä saatan uskoa heitä, mutta riippuu todella paljon tilanteesta pystynkö siihen. Yleensä itselleni sopii joku vähän syvällisempi keskustelu kuin joku randomkehu, koska semmoisen vähemmällä todennäköisellä lukee vaikka vittuiluksi tai sarkasmiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntee syyllisyyttä, leipääntymistä ja jatkuvaa alemmuuskompleksia. Ihmettelee, miksi monet häntä tyhmemmät ja hitaammat, huonommin koulutetut vaan tyytyväisinä porskuttavat ja tienaavat enemmän kuin hän, joka ei uskalla pyytää riittävästi palkkaa.

Älykäs ehkä ajattelee, että palkan pitäisi määräytyä työnteon ja taitojen mukaan. Ei sen mukaan kuka kehtaa pyytää eniten, eikä sen, kuka on pomon kaveri.

Älykäs näkee maailman laajemmin, ehkä hänelle ei sen vuoksi ole luontevaa juosta rahan ja maineen perässä.

Jokainen saa sen palkan minkä ansaitsee. Toiset saa enemmän ja toiset vähemmän.

Se on se työ mistä maksetaan. Kaikki eivät osaa hinnoitella itseään oikein.

Mitä apua se tarvitsee?