Voiko ihminen olla älykäs ilman että osaa ajatella loogisesti asioita?

Miten kirjailet Nettiin loogisen lauseen, jos olet poissa logiikastasi / psykoottinen?

Oletko tyhmä yhteiskunnassa, jossa on monta ulottuvuutta -vrt. buddhismissa on monta jumalaa ja todellisuutta ja aikajanaa?

Kuka määrittää sinut, ellet sinä itse?

Olet looginen, mitä merkitystä sillä on, millä asteella olet looginen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei valitettavasti voi, mutta kyllä ei-älykkäänäkin voi elää ihan tasapainoista ja hyvää elämää. Vanhemmiten voi muuttua hyvinkin viisaaksi kun riittävästi näkee ja kokee. Muistaa vaan henkisen suorituskykynsä rajat ja vaikka kysyy muilta ennen kuin päättelee itse.

Esitän saman kysymyksen tässä kun tuossa aiemmin toiselle postaajalle, että miten sitten kun olen kuullut että älykkyyttä on erillaista ja loogisuus on vain osio siitä kokonaisuudesta? Onko kaikki ihmiset siis älyllisesti vajaita, jotka eivät osaa ajatella loogisesti asioita?

Siis jos haluat vähäistä älykkyyttä kutsua älyllisesti vajavaisuudeksi, niin kyllä. Valitettavasti. Koitin vaan pehmentää, että nokkelat hoksottimet ja nopeasti leikkaava polla ei ole enää nyky-yhteiskunnassa mikään elinehto, kuten se luonnossa on. Tärkeintä on olla vain sen verran fiksu, että tiedostaa olevansa mikä on. Ne, jotka eivät sitä tiedosta, tekevät isointa vahinkoa.

Okei, miellätkö esimerkiksi itsesi älykkääksi vai ei-älykkääksi? Osaatko ratkaista nopeasti jonkun loogisen pulman?

Juu, kyllä, sillä mittarilla että ratkon käytännössä loogisia ongelmia työkseni. En minä ominaisuuksillani kuitenkaan itseäni mitenkään määrittele, mutta sellaiset ongelmat ovat minulle aika helposti ratkaistavissa, jos niiden ratkaisuun voi päätyä loogisella päättelyllä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei valitettavasti voi, mutta kyllä ei-älykkäänäkin voi elää ihan tasapainoista ja hyvää elämää. Vanhemmiten voi muuttua hyvinkin viisaaksi kun riittävästi näkee ja kokee. Muistaa vaan henkisen suorituskykynsä rajat ja vaikka kysyy muilta ennen kuin päättelee itse.

Esitän saman kysymyksen tässä kun tuossa aiemmin toiselle postaajalle, että miten sitten kun olen kuullut että älykkyyttä on erillaista ja loogisuus on vain osio siitä kokonaisuudesta? Onko kaikki ihmiset siis älyllisesti vajaita, jotka eivät osaa ajatella loogisesti asioita?

Siis jos haluat vähäistä älykkyyttä kutsua älyllisesti vajavaisuudeksi, niin kyllä. Valitettavasti. Koitin vaan pehmentää, että nokkelat hoksottimet ja nopeasti leikkaava polla ei ole enää nyky-yhteiskunnassa mikään elinehto, kuten se luonnossa on. Tärkeintä on olla vain sen verran fiksu, että tiedostaa olevansa mikä on. Ne, jotka eivät sitä tiedosta, tekevät isointa vahinkoa.

Okei, miellätkö esimerkiksi itsesi älykkääksi vai ei-älykkääksi? Osaatko ratkaista nopeasti jonkun loogisen pulman?

Juu, kyllä, sillä mittarilla että ratkon käytännössä loogisia ongelmia työkseni. En minä ominaisuuksillani kuitenkaan itseäni mitenkään määrittele, mutta sellaiset ongelmat ovat minulle aika helposti ratkaistavissa, jos niiden ratkaisuun voi päätyä loogisella päättelyllä.

Okei. Kun osaat loogisesti ratkaista pulmia, niin puuttuuko sinulta sellaisia ominaisuuksia joita on hitaammin loogisesti-ajattelevilla? Pidätkö henkilökohtaisesti ihmisiä tyhminä/huonoina jos huomaat että kaveri on hitaampi kuin sinä tällä alueella?

Voiko loogisuuteen oppia tai voiko sitä kehittää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei valitettavasti voi, mutta kyllä ei-älykkäänäkin voi elää ihan tasapainoista ja hyvää elämää. Vanhemmiten voi muuttua hyvinkin viisaaksi kun riittävästi näkee ja kokee. Muistaa vaan henkisen suorituskykynsä rajat ja vaikka kysyy muilta ennen kuin päättelee itse.

Esitän saman kysymyksen tässä kun tuossa aiemmin toiselle postaajalle, että miten sitten kun olen kuullut että älykkyyttä on erillaista ja loogisuus on vain osio siitä kokonaisuudesta? Onko kaikki ihmiset siis älyllisesti vajaita, jotka eivät osaa ajatella loogisesti asioita?

Siis jos haluat vähäistä älykkyyttä kutsua älyllisesti vajavaisuudeksi, niin kyllä. Valitettavasti. Koitin vaan pehmentää, että nokkelat hoksottimet ja nopeasti leikkaava polla ei ole enää nyky-yhteiskunnassa mikään elinehto, kuten se luonnossa on. Tärkeintä on olla vain sen verran fiksu, että tiedostaa olevansa mikä on. Ne, jotka eivät sitä tiedosta, tekevät isointa vahinkoa.

Okei, miellätkö esimerkiksi itsesi älykkääksi vai ei-älykkääksi? Osaatko ratkaista nopeasti jonkun loogisen pulman?

Juu, kyllä, sillä mittarilla että ratkon käytännössä loogisia ongelmia työkseni. En minä ominaisuuksillani kuitenkaan itseäni mitenkään määrittele, mutta sellaiset ongelmat ovat minulle aika helposti ratkaistavissa, jos niiden ratkaisuun voi päätyä loogisella päättelyllä.

Okei. Kun osaat loogisesti ratkaista pulmia, niin puuttuuko sinulta sellaisia ominaisuuksia joita on hitaammin loogisesti-ajattelevilla? Pidätkö henkilökohtaisesti ihmisiä tyhminä/huonoina jos huomaat että kaveri on hitaampi kuin sinä tällä alueella?

En oikein osaa sanoa. Voisin omasta tuttavapiiristäni kuitenkin sen verran yleistää että olen epäsosiaalisempi kuin ns. hitaammat ystäväni. Hemmetin sosiaalisia seuramiehiä joka tyyppi. En missään tapauksessa pidä heitä tyhminä enkä huonoina ihmisinä.

Itse olen ihan älykäs, mutta olen silti tehnyt aika typeriä juttuja elämässä. Tähän on ollut syynä esimerkiksi ahdistus ja yliajattelu ja vitkastelu päätöksenteossa. Koska näen hyvin monta mahdollisuutta miten tapahtumaketjut voisi mennä, niin sitten yritän laskelmoida niistä, mikä johtaisi parhaaseen valintaan. Se vie paljon aikaa ja stressaa. Eikä valinta välttämättä johda silti toivottavaan lopputulokseen, mistä seuraa katumusta ja on vaikea mennä eteenpäin tekemättä kunnon selvitystä, miten asian olisi voinut hoitaa tai miten sen tekisi ensi kerralla, että se menisi paremmin. Jos on siis neuroottisuutta, traumoja tai mielenterveysongelmia, niin älykkyys niihin yhdistettynä saattaa aiheuttaa enemmän tuhoa kuin hyötyä. Useinhan paras tulos elämässä saavutettaisiin elämässä niin, että valitsee ihan hyvän - usein sen itsestään selvän - vaihtoehdon nopeasti, sitoutuu siihen täysillä, ja jos tulee virhevalinta niin siitäkin mentäisiin nopeasti eteenpäin. Vaikka sen järjellä ymmärtää, niin persoonallisuutta on vaikea muuttaa.

Tyhmemmillä on usein helpompaa emotionaalisesti, kun he eivät usein edes huomaa, miten heitä on sumutettu tai minkälainen parempi mahdollisuus on mennyt sivu suun.

Ymmärrän toki, että en ole huippuälykäs. Jos olisin tätä älykkäämpi, niin ehkä pystyisin opettelemaan sellaiset ongelmanratkaisukeinot, että en kärsisi niin paljon. Sen verran kuitenkin on kapasiteettia, että pystyn yhdistämään pisteet taaksepäin tapahtumaketjussa, kun asiat ovat menneet vikaan.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen ihan älykäs, mutta olen silti tehnyt aika typeriä juttuja elämässä. Tähän on ollut syynä esimerkiksi ahdistus ja yliajattelu ja vitkastelu päätöksenteossa. Koska näen hyvin monta mahdollisuutta miten tapahtumaketjut voisi mennä, niin sitten yritän laskelmoida niistä, mikä johtaisi parhaaseen valintaan. Se vie paljon aikaa ja stressaa. Eikä valinta välttämättä johda silti toivottavaan lopputulokseen, mistä seuraa katumusta ja on vaikea mennä eteenpäin tekemättä kunnon selvitystä, miten asian olisi voinut hoitaa tai miten sen tekisi ensi kerralla, että se menisi paremmin. Jos on siis neuroottisuutta, traumoja tai mielenterveysongelmia, niin älykkyys niihin yhdistettynä saattaa aiheuttaa enemmän tuhoa kuin hyötyä. Useinhan paras tulos elämässä saavutettaisiin elämässä niin, että valitsee ihan hyvän - usein sen itsestään selvän - vaihtoehdon nopeasti, sitoutuu siihen täysillä, ja jos tulee virhevalinta niin siitäkin mentäisiin nopeasti eteenpäin. Vaikka sen järjellä ymmärtää, niin persoonallisuutta on vaikea muuttaa.

Tyhmemmillä on usein helpompaa emotionaalisesti, kun he eivät usein edes huomaa, miten heitä on sumutettu tai minkälainen parempi mahdollisuus on mennyt sivu suun.

Ymmärrän toki, että en ole huippuälykäs. Jos olisin tätä älykkäämpi, niin ehkä pystyisin opettelemaan sellaiset ongelmanratkaisukeinot, että en kärsisi niin paljon. Sen verran kuitenkin on kapasiteettia, että pystyn yhdistämään pisteet taaksepäin tapahtumaketjussa, kun asiat ovat menneet vikaan.

Niinhän sitä sanotaan, että älykäs selviää ongelmista mihin viisas ei edes joudu. Ehkä viisautta onkin valita vaihtoehdoista se ilmiselvin.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen ihan älykäs, mutta olen silti tehnyt aika typeriä juttuja elämässä. Tähän on ollut syynä esimerkiksi ahdistus ja yliajattelu ja vitkastelu päätöksenteossa. Koska näen hyvin monta mahdollisuutta miten tapahtumaketjut voisi mennä, niin sitten yritän laskelmoida niistä, mikä johtaisi parhaaseen valintaan. Se vie paljon aikaa ja stressaa. Eikä valinta välttämättä johda silti toivottavaan lopputulokseen, mistä seuraa katumusta ja on vaikea mennä eteenpäin tekemättä kunnon selvitystä, miten asian olisi voinut hoitaa tai miten sen tekisi ensi kerralla, että se menisi paremmin. Jos on siis neuroottisuutta, traumoja tai mielenterveysongelmia, niin älykkyys niihin yhdistettynä saattaa aiheuttaa enemmän tuhoa kuin hyötyä. Useinhan paras tulos elämässä saavutettaisiin elämässä niin, että valitsee ihan hyvän - usein sen itsestään selvän - vaihtoehdon nopeasti, sitoutuu siihen täysillä, ja jos tulee virhevalinta niin siitäkin mentäisiin nopeasti eteenpäin. Vaikka sen järjellä ymmärtää, niin persoonallisuutta on vaikea muuttaa.

Tyhmemmillä on usein helpompaa emotionaalisesti, kun he eivät usein edes huomaa, miten heitä on sumutettu tai minkälainen parempi mahdollisuus on mennyt sivu suun.

Ymmärrän toki, että en ole huippuälykäs. Jos olisin tätä älykkäämpi, niin ehkä pystyisin opettelemaan sellaiset ongelmanratkaisukeinot, että en kärsisi niin paljon. Sen verran kuitenkin on kapasiteettia, että pystyn yhdistämään pisteet taaksepäin tapahtumaketjussa, kun asiat ovat menneet vikaan.

Juu tuossa mun aloituspostauksessa en tarkoita huippuälykkäitä ihmisiä vaan ihan tavan tallaajia, jotka on kuitenkin älyllisesti keskiverto-maastossa. Tunnen että olen itse älyllisesti vajaa kun olen hitaampi loogisessa päättelyssä kuin joku toinen voisi olla, myöskään matemaatikassa en ole koskaan ollut hyvä ja noi taitaa kulkea käsi-kädessä ainakin johonkin pisteeseen asti. Tosin aiemmin joku kirjoitti että loogista ajattelua on kaikilla, mutta se on eriasteista.

Älykkyydestä en niin tiedä, mutta tiedän kolme asiaa.

1) Älykkyyden ympärille muodostuu usein statuspeli. Olen viettänyt paljon aikaa kiistattomasti älykkäiden ihmisten kanssa, mutta he tekevät toisensa usein keskenään onnettomiksi kilpaillessaan älykkyydestä. Mielestäni tämä on jokseenkin paradoksaalista.

2) Tietoin looginen päättely ja intuitiivinen ongelmien ratkaisu ovat kaksi eri asiaa.

3) Loogisessa päättelyssä alkuoletukse ovat hyvin keskeisessä asemassa lopputuloksen kannalta. Jos huomaa ajattelevansa poikkeavalla tavalla, kannattaa tarkistaa ymmärtääkö alkuoletukset samoin kuin muut. Erilaiset maailmankuvat tuottavat erilaisia tulkintoja samalla päättelykyvyllä.

Jos äly on jotain, mitä ei voi kerryttää tai muuttaa, ei sen määrän pohtimiseen kannata käyttää aikaa. Olennaisempaa on oppimiskyky (joka toki kytkeytyy kognitiiviseen kapasiteettiin).

Vierailija kirjoitti:

Älykkyydestä en niin tiedä, mutta tiedän kolme asiaa.

1) Älykkyyden ympärille muodostuu usein statuspeli. Olen viettänyt paljon aikaa kiistattomasti älykkäiden ihmisten kanssa, mutta he tekevät toisensa usein keskenään onnettomiksi kilpaillessaan älykkyydestä. Mielestäni tämä on jokseenkin paradoksaalista.

2) Tietoin looginen päättely ja intuitiivinen ongelmien ratkaisu ovat kaksi eri asiaa.

3) Loogisessa päättelyssä alkuoletukse ovat hyvin keskeisessä asemassa lopputuloksen kannalta. Jos huomaa ajattelevansa poikkeavalla tavalla, kannattaa tarkistaa ymmärtääkö alkuoletukset samoin kuin muut. Erilaiset maailmankuvat tuottavat erilaisia tulkintoja samalla päättelykyvyllä.

Jos äly on jotain, mitä ei voi kerryttää tai muuttaa, ei sen määrän pohtimiseen kannata käyttää aikaa. Olennaisempaa on oppimiskyky (joka toki kytkeytyy kognitiiviseen kapasiteettiin).

Joo tuo statuspeli ja statuksen kerryttäminen älykkyydellä on ihmisille joka päiväistä. Tämän vuoksi älykkäät ihmiset varmaankin hakeutuvat helposti vähemmän älykkäiden seuraan, koska tuntevat olonsa paljon rennommaksi kun tilanteissa jossa on kilpailua. 

Olen ihan riittävän älykäs. Nettittesteissä tulee tulos 130, vaikka ne kuviot ovat jotenkin pöljiä älykkyyden mittareita. Siinä seuraat mekaanisesti miten joku pallo kiertää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen ihan älykäs, mutta olen silti tehnyt aika typeriä juttuja elämässä. Tähän on ollut syynä esimerkiksi ahdistus ja yliajattelu ja vitkastelu päätöksenteossa. Koska näen hyvin monta mahdollisuutta miten tapahtumaketjut voisi mennä, niin sitten yritän laskelmoida niistä, mikä johtaisi parhaaseen valintaan. Se vie paljon aikaa ja stressaa. Eikä valinta välttämättä johda silti toivottavaan lopputulokseen, mistä seuraa katumusta ja on vaikea mennä eteenpäin tekemättä kunnon selvitystä, miten asian olisi voinut hoitaa tai miten sen tekisi ensi kerralla, että se menisi paremmin. Jos on siis neuroottisuutta, traumoja tai mielenterveysongelmia, niin älykkyys niihin yhdistettynä saattaa aiheuttaa enemmän tuhoa kuin hyötyä. Useinhan paras tulos elämässä saavutettaisiin elämässä niin, että valitsee ihan hyvän - usein sen itsestään selvän - vaihtoehdon nopeasti, sitoutuu siihen täysillä, ja jos tulee virhevalinta niin siitäkin mentäisiin nopeasti eteenpäin. Vaikka sen järjellä ymmärtää, niin persoonallisuutta on vaikea muuttaa.

Tyhmemmillä on usein helpompaa emotionaalisesti, kun he eivät usein edes huomaa, miten heitä on sumutettu tai minkälainen parempi mahdollisuus on mennyt sivu suun.

Ymmärrän toki, että en ole huippuälykäs. Jos olisin tätä älykkäämpi, niin ehkä pystyisin opettelemaan sellaiset ongelmanratkaisukeinot, että en kärsisi niin paljon. Sen verran kuitenkin on kapasiteettia, että pystyn yhdistämään pisteet taaksepäin tapahtumaketjussa, kun asiat ovat menneet vikaan.

Niinhän sitä sanotaan, että älykäs selviää ongelmista mihin viisas ei edes joudu. Ehkä viisautta onkin valita vaihtoehdoista se ilmiselvin.

Näen sen niin, että epä-älykäs voisi ihan helposti joutua samoihin olosuhteisiin ja ongelmiin kuin vaikka minä, mutta hän perustelisi jokaisen valinnan ja asian jollain aika yksinkertaisella ajatuksella ja olisi tyytyväinen siihen. Silloin kärsii korkeintaan pelkästä siitä asiasta eikä myös epäonnistumisesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älykkyydestä en niin tiedä, mutta tiedän kolme asiaa.

1) Älykkyyden ympärille muodostuu usein statuspeli. Olen viettänyt paljon aikaa kiistattomasti älykkäiden ihmisten kanssa, mutta he tekevät toisensa usein keskenään onnettomiksi kilpaillessaan älykkyydestä. Mielestäni tämä on jokseenkin paradoksaalista.

2) Tietoin looginen päättely ja intuitiivinen ongelmien ratkaisu ovat kaksi eri asiaa.

3) Loogisessa päättelyssä alkuoletukse ovat hyvin keskeisessä asemassa lopputuloksen kannalta. Jos huomaa ajattelevansa poikkeavalla tavalla, kannattaa tarkistaa ymmärtääkö alkuoletukset samoin kuin muut. Erilaiset maailmankuvat tuottavat erilaisia tulkintoja samalla päättelykyvyllä.

Jos äly on jotain, mitä ei voi kerryttää tai muuttaa, ei sen määrän pohtimiseen kannata käyttää aikaa. Olennaisempaa on oppimiskyky (joka toki kytkeytyy kognitiiviseen kapasiteettiin).

Joo tuo statuspeli ja statuksen kerryttäminen älykkyydellä on ihmisille joka päiväistä. Tämän vuoksi älykkäät ihmiset varmaankin hakeutuvat helposti vähemmän älykkäiden seuraan, koska tuntevat olonsa paljon rennommaksi kun tilanteissa jossa on kilpailua. 

Kuten sanoin, hitaammat kaverini ovat mitä mainiointa seuraa, ja samasta syystä viihdyn tällä palstalla niin hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Olen ihan riittävän älykäs. Nettittesteissä tulee tulos 130, vaikka ne kuviot ovat jotenkin pöljiä älykkyyden mittareita. Siinä seuraat mekaanisesti miten joku pallo kiertää.

Suurin osa älykkyydellä ratkaistavista ongelmista on abstraktoitavissa kuvioiksi ja kiertäväksi palloksi.

Päästää irti ruorista ja kuuntelee alitajuntaa. Siellä se aito viisaus ja prosessointiteho on.

Vierailija kirjoitti:

Olen ihan riittävän älykäs. Nettittesteissä tulee tulos 130, vaikka ne kuviot ovat jotenkin pöljiä älykkyyden mittareita. Siinä seuraat mekaanisesti miten joku pallo kiertää.

Itse olen lukenut että älykkyys kokonaisuudessaan koostuu monesta eri kategoriasta, eikä matematiikan ja sitä kautta loogisuuden osaaminen kerro ihmisen kokonaisajattelutavasta paljoa. Mitä mieltä olette siitä?

Mulla on kaksi työkaveria. Toinen on oppineen älykön malliesimerkki, se voisi pitää esitelmän melkein mistä aiheesta tahansa ihan kylmiltään. Se on aika paljon itseoppinut ja sillä on mahtava muisti. Mutta se on käytännön tekemisissään uskomattoman hidas, vaikka ei laiskuuttaan. Se vaan kyhnää ja kyhnää pikkutarkasti eikä töihin tule sellaista rutiinia.

Toinen on käytännöllisyyden huippu. Koulussa sai tukiopetusta eikä 'tiedä' asioista mitään eli hänen kanssaan ei voi keskustella syvällisiä, mutta käytännön työt sujuu kuin tanssi, oppii nopeasti ja osaa suunnitella työt sopivasti peräkkäin että kaikki sujuu. Aika hauskaa seurata heitä. Itse olen kai jotain siltä väliltä.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on kaksi työkaveria. Toinen on oppineen älykön malliesimerkki, se voisi pitää esitelmän melkein mistä aiheesta tahansa ihan kylmiltään. Se on aika paljon itseoppinut ja sillä on mahtava muisti. Mutta se on käytännön tekemisissään uskomattoman hidas, vaikka ei laiskuuttaan. Se vaan kyhnää ja kyhnää pikkutarkasti eikä töihin tule sellaista rutiinia.

Toinen on käytännöllisyyden huippu. Koulussa sai tukiopetusta eikä 'tiedä' asioista mitään eli hänen kanssaan ei voi keskustella syvällisiä, mutta käytännön työt sujuu kuin tanssi, oppii nopeasti ja osaa suunnitella työt sopivasti peräkkäin että kaikki sujuu. Aika hauskaa seurata heitä. Itse olen kai jotain siltä väliltä.

Olen itsekkin enempi "duunari" tyyppinen selvästi kuin insinöörityyppinen ihminen. Pidän myös syvällisistä keskusteluista ja sellasista aidoista, ei smalltalk keskusteluista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älykkyydestä en niin tiedä, mutta tiedän kolme asiaa.

1) Älykkyyden ympärille muodostuu usein statuspeli. Olen viettänyt paljon aikaa kiistattomasti älykkäiden ihmisten kanssa, mutta he tekevät toisensa usein keskenään onnettomiksi kilpaillessaan älykkyydestä. Mielestäni tämä on jokseenkin paradoksaalista.

2) Tietoin looginen päättely ja intuitiivinen ongelmien ratkaisu ovat kaksi eri asiaa.

3) Loogisessa päättelyssä alkuoletukse ovat hyvin keskeisessä asemassa lopputuloksen kannalta. Jos huomaa ajattelevansa poikkeavalla tavalla, kannattaa tarkistaa ymmärtääkö alkuoletukset samoin kuin muut. Erilaiset maailmankuvat tuottavat erilaisia tulkintoja samalla päättelykyvyllä.

Jos äly on jotain, mitä ei voi kerryttää tai muuttaa, ei sen määrän pohtimiseen kannata käyttää aikaa. Olennaisempaa on oppimiskyky (joka toki kytkeytyy kognitiiviseen kapasiteettiin).

Joo tuo statuspeli ja statuksen kerryttäminen älykkyydellä on ihmisille joka päiväistä. Tämän vuoksi älykkäät ihmiset varmaankin hakeutuvat helposti vähemmän älykkäiden seuraan, koska tuntevat olonsa paljon rennommaksi kun tilanteissa jossa on kilpailua. 

Ehkä siitäkin joo, mutta siitä, ettei joku pelaa statuspeliä, ei kai voi vetää johtopäätöstä, että yksilö on vähä-älyinen. Jos hahmottaa statuspelien rakenteita hyvin, voi niistä myös pyrkiä pysymään mahdollisimman kaukana. Joskin on kyseenalaista, missä määrin noista peleistä voi irtautua erakoitumatta.

Älykäs selviää ongelmista, joihin viisas ei edes joudu...

Miten Kalkutan slummissa tai Afganistanissa vaimona selvitään tilanteessa / tilanteesta, johon Elon Musk ei edes joudu?

Vai myykö Kalkutan slummin asukas munuaisensa...

Jos ihmiset elävät eri todellisuuksissa lähtökohtaisesti, heitä ei välttämättä edes kiinnosta, miten joku muu määrittelee heidät, joka on jo lähtökohtaisesti eri sosioekonomisesta maailmasta.