Äiti ei voi kuin epäonnistua nykyään

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa se on varmasti ollut kaikkinainen aikakausina, sodan jälkeen olisi jokaisen pitänyt kyetä synnyttää vähintään 7 lasta yms. Aina on äideille luotu paineita äitiydestä...

Vaikea uskoa, että ihan näin ilkeää on meno ollut ikinä ennen. Katso vaikka tuota päiväkotikeskustelua, jossa ollaan sitä mieltä, ettei äiti saa mennä edes gynekologille, jos lapsi on päivähoidossa. Lapsi pitäisi ottaa sellaisena päivänä pois päiväkodista ja gynelle mukaan.

Tämän jos tekisi, niin olisi joukko moittimassa, miksi toit lapset gynekologille, eikö hoito nyt tosiaan järjestynyt mitenkään, hanki lastwnhoitaja, jos et pysty siihen niin pystytköhän lapsesta huolehtimaankaan, joka tapauksessa, terveysasemakäynti ei ole lapsen paikka, nyt elämä haltuun, kyllä tämä on sellainen paikka että valitettavasti meidän on teidän omaksi parhaaksi pakko tehdä lasu.

Minä otin 2-vuotiaan mukaan gynelle.

Hän on huutanut julkisesti vain 2 kertaa. Koko gynevaataanoton ajan ja vielä bussi

matkan ajan kotiin. (Ainoa bussimatka, jonka olen hänen kanssaan tehnyt)

(Toinen kerta oli Raxissa)

Kamalan noloa, mutta nyt hän on aurinkoinen 20-vuotias.

Höpöhöpö sanon minä yli 50-vuotias nainen. Kyllä se on se nuori tai uusi äiti, joka on tuntosarvet ojossa ja ottaa kaikki puheet arvostelua omaa äitiyttään kohtaan. Sellainen olin itsekin. Pahoitin mieleni hyvää tarkoittavista neuvoista ja vähän kaikesta. Myöhemmin tajusin että johtui omasta epävarmuudesta. Olen myös sitä mieltä että nykyään koetaan että lapsi on saatava päiväkotiin ja sinne viedään myös aikuisen vapaapäivinä. Ei osata olla oman lapsen tai lapsien kanssa. Kauppareissutkin pitäisi tehdä ilman lapsia. Lapsi/lapset koetaan häiriötekijöinä omassa elämässä ja luullaan että lapsi jää kovasti vajavaiseksi, jos ei saa varhaiskasvatusta n. 10h/pvä ja 5 x viikossa. Tätä paheksun ja nyt olkaapa hyvä ja paheksukaa minua joukolla.

Vierailija kirjoitti:

Höpöhöpö sanon minä yli 50-vuotias nainen. Kyllä se on se nuori tai uusi äiti, joka on tuntosarvet ojossa ja ottaa kaikki puheet arvostelua omaa äitiyttään kohtaan. Sellainen olin itsekin. Pahoitin mieleni hyvää tarkoittavista neuvoista ja vähän kaikesta. Myöhemmin tajusin että johtui omasta epävarmuudesta. Olen myös sitä mieltä että nykyään koetaan että lapsi on saatava päiväkotiin ja sinne viedään myös aikuisen vapaapäivinä. Ei osata olla oman lapsen tai lapsien kanssa. Kauppareissutkin pitäisi tehdä ilman lapsia. Lapsi/lapset koetaan häiriötekijöinä omassa elämässä ja luullaan että lapsi jää kovasti vajavaiseksi, jos ei saa varhaiskasvatusta n. 10h/pvä ja 5 x viikossa. Tätä paheksun ja nyt olkaapa hyvä ja paheksukaa minua joukolla.

Kukaan ei varmaan ajattele, että lapsi tarvitsee varhaiskasvatusta 10 h päivä.

Ihanko totta olisit innoissasi, jos miniä jäisi hoitamaan lapsia kotiin yli kymmeneksi vuodeksi? Koska sen verran siihen helposti menisi aikaa vaikka kahden lapsen kanssa, jolla ikäeroa kaksi vuotta.

Ai niin, paitsi ei silloinkaan saisi palata töihin, koska pitää olla ottamassa kotona vastaan ekaluokkalaisia. Joten sanotaan, että miniä olisi töistä poissa sen 15 vuotta!

Hiukan epäilen, että sitten alkaisi aloitusviestin kaltainen juoruaminen laiskasta ja työtä vieroksuvasta miniästä.

Voi teitä naisia, on teillä vaikeaa.

Ehkä jos silittelette lisää tuntemattomien kikkeleitä?

Vierailija kirjoitti:

Olisi kiva kuulla nyt joltain vanhemmalta naiselta selitys tähän, miksi vihaatte nykyajan äitejä niin paljon?

Olen yli kuusikymppinen enkä todellakaan vihaa yhtään ketään äitiä. En edes miniääni, vaikka siitäkin meitä anoppeja aina syyllistetään.

Kun ottaa huomioon miten gynosentrinen mikki-hiiri valtio tää suomi on, niin suosittelen että kannattaa naisten katsella sinne peiliin vaan kun syitä ja syyllisiä etsitään nykytilaan.

Me miehet ollaan saatu "nauttia" tuosta aina mukamas väärässä ja pahiksena olemisesta jo vuosikymmeniä, te naiset vasta muutaman vuoden ja jo nyt valitatte.

Taitaa johtua siitä että ihmiset ei pidä ylipäänsä lapsista jolloin se viha kohdistuu helposti koko perheinstituutioon ja etenkin siihen äitiin. Eli näkisin sen niin että kun äitiä arvostellaan niin samalla arvostellaan sitä että niitä lapsia on edes tehty. Suomi on ylipäänsä lapsivihamielinen maa ja todella individualistinen. Ehkä myös äitejä on jotenkin helppo arvostella.

Nyt poikalapsihullu toivoo, että poikia ei edes syntyisi, koska äitiys on niin mahdottoman aliarvostettua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikkein suurin ongelma on tuoreen äidin oma pää. Kokemusta on. Itse asetetaan tavoitteet ja otetaan ohjeena kaikki kerrotut tarinat. Jos joku kertoo tehneensä vauvan soseet itse se ei tarkoita sitä että hän vaatii sinua tekemään yhtä typerästi.

Nimenomaan. Jotkut kertoo ottavansa stressiä sormiruokailusta, kun se on nykyään jotenkin niin tärkeää. Mä en tajunnut koko sormiruokailua eikä meidän muksu olisi sillä tyylillä syönnyt mitään, joten syötettiin sille lusikalla sosetta. Nyt isompana poikana hänellä on hyvä sorminäppäryys ja osaa syödä nätisti lusikallakin. En kokenut paineita sormiruokailemattomuudesta tai siitä, että ostettiin soseet kaupasta.

Haarukkaruokailu.

Lusikkaruokailu.

Pilliruokailu.

Otetaanko niistä stressiä?

Kannattaa tehdä itselleen palvelus ja sisäistää mahdollisimman varhain että elämää eletään itseä varten, toki yhdessä muiden kanssa.

Pitää selvittää itselleen mikä on tärkeää just sulle, seisoa sen takana ollen valmis kompromisseihin silloin kun se on järkevää.

Kaikilla on mielipide siitä miten mikäkin asia elämässä tulisi hoitaa ja jos niiden mukaan alkaa valintoja tehdä, ei elä autenttista elämää.

Voi ei, äitejä kohdellaan samalla tavalla kuin kaikki miehiä?

nyyyh

Täysin samat kokemukset kuin ap:lla. Jos hoitaa lapsia kotona on laiska ja elää miehen ja yhteiskunnan siivellä. Jos menee töihin on laiska, kun ei hoida lastaan kotona ja lisäksi vielä kylmä ja raaka omaa lastaan kohtaan.

Sitten päälle tulevat kasvatusneuvot: väärin puettu, väärin kasvatettu, väärin tehty kaikki. Lapsettomat tietävät yleensä kaikkein parhaiten kasvatusasiat, samoin eläkeläiset. Kerran menin esikoisen kanssa ulos niin sain 5 minuutin sisään kahdelta mummolta vastakkaiset ohjeet. Toinen oli sitä mieltä, että lapsi jäätyy siihen paikkaan. Toinen sitä mieltä, että lapsi läkähtyy. Liikaa vaatetta! Pakko oli päästä neuvomaan, vaikka lapsi oli puettu juuri sään mukaisesti. Huvitti. Mieshän ei ole koskaan saanut samaisilta mummeleilta mitään neuvoja, vaikka lapsi olisi alasti. Hän on nauranut tätä itsekin. Se on katsos vain niin hienoa, kun mies hoitaa. Ja sitten luodaan kulman alta paheksuva katse äidin suuntaan.

Pitäisi varmaan itsekin kauhistua, miten Rauha on uskaltanut tulla ulos näin viileänä päivänä ilman hansikkaita. Jos olisin kuunnellut mummoja en olisi voinut ulkoilla lasten kanssa lainkaan, kun aina oli joko liian kuuma tai liian kylmä, pakkasta, lumisadetta, vesisadetta, aurinko paistaa silmiin, nahka palaa, tuulee liikaa! Joka ikinen kauhistelu on ihan oikeasti kuultu!

Enää en hirveästi kuuntele muiden mielipiteitä.