Äiti ei voi kuin epäonnistua nykyään
Miksi äitejä vihataan nykyään niin kamalasti? Miksi te vanhemmat naiset - jotka ette muuten ole olleet kovin täydellisiä äitejä - koette niin ääretöntä vihaa meitä nykyajan äitejä kohtaan? Te, joille oli arkea esimerkiksi tukistaa lapsia?
Äiteihin kohdistuu nykyään niin ristiriitaisia odotuksia. Jos jäisin kotiin hoitamaan lasta, kunnes lapsi menee kouluun, samaiset iäkkäät naiset paheksuisivat kuinka elän heidän poikansa rahoilla, "laiska" miniä. Jos taas lapsi laitetaan päivähoitoon, niin taas olen huono äiti ja nainen, koska lapsi pitäisi hoitaa kotona. Jotenkin kummasti naisen pitäisi kuitenkin myös maksaa itse tuo kotona oleminen!
Miettikää tätä: jokainen kerta, kun kirjoitatte tänne nykyajan äitejä haukkuvan tekstin, joku nuori nainen saattaa juuri teidän kommenttienne takia olla hankkimatta lapsia.
Kommentit (32)
En ainakaan minä toimi noin. Omat pojat ovat taitavia laittamaan ruokaa ja leipomaan, heiltä sujuu myös kotityöt vessanpesusta pyykkäykseen eikä ne taidot ole loppuneet avoliittoon. Lapsenlapsia ei vielä ole, mutta olen puhunut jo aikoja sitten kummallekin pojalleni, että jos he haluavat hyvän suhteen omiin lapsiin, se suhteen luominen pitää aloittaa heti lapsen synnyttyä. Se on niin ainutlaatuista aikaa, että siihen kannattaa panostaa.
Vierailija kirjoitti:
En ainakaan minä toimi noin. Omat pojat ovat taitavia laittamaan ruokaa ja leipomaan, heiltä sujuu myös kotityöt vessanpesusta pyykkäykseen eikä ne taidot ole loppuneet avoliittoon. Lapsenlapsia ei vielä ole, mutta olen puhunut jo aikoja sitten kummallekin pojalleni, että jos he haluavat hyvän suhteen omiin lapsiin, se suhteen luominen pitää aloittaa heti lapsen synnyttyä. Se on niin ainutlaatuista aikaa, että siihen kannattaa panostaa.
Näin on minunkin anoppini toiminut. Mies ja veljensä on ollut pienestä pitäen niin äitinsä kanssa keittiöhommissa kuin isänsä kanssa merellä. Tietoa ja taitoa kaikesta. Sitten jos taas vertaa minun veljeeni... Äiti kuori perunat lautaselle eikä isä ottanut mukaansa esim. metsätöihin, joita teki.
Kyllä se näkyy nyt meidän perheissä. Meillä kumpikin hoitaa lapset ja kodin, veljeni perheessä vaimolla on ohjat käsissä ja veljeni tykkää istua vapaa-aikansa tietokoneella luurit päässä. Ei ole kädentaitoja mihinkään suuntaan.
Kyllähän aina on jotkut vanhemmat naiset arvostelleet ja nokitelleet nuorempia naisia. Ei ole mikään uusi juttu. Lienee jotain kateutta tms.
Tämä ei tosiaan koske kaikkia.
Höpö höpö taas. Vastakkainasettelua.
Jokainen äiti ihan itse kehittelee nuo suuret odotukset.
Vierailija kirjoitti:
Jokainen äiti ihan itse kehittelee nuo suuret odotukset.
En nyt sanoisi ihan niinkään. Raskausaikana alkaa jo se kuinka pitäisi tehdä sitä, tätä ja tota ja missään nimessä ei saa tehdä sitä, tätä ja tota. Kun vauva syntyy, niin monesti se äidin hyvinvointi unohdetaan ja nyt aletaan keskittymään pelkkään vauvaan... Edelleen tulee ohjeita sieltä täältä ja yleisesti ottaen kaikki neuvot niin hyvässä kuin pahassa suunnataan sille äidille, ei koskaan isälle. Teet niin tai näin, niin aina teet jotain jonkun mielestä väärin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa se on varmasti ollut kaikkinainen aikakausina, sodan jälkeen olisi jokaisen pitänyt kyetä synnyttää vähintään 7 lasta yms. Aina on äideille luotu paineita äitiydestä...
Vaikea uskoa, että ihan näin ilkeää on meno ollut ikinä ennen. Katso vaikka tuota päiväkotikeskustelua, jossa ollaan sitä mieltä, ettei äiti saa mennä edes gynekologille, jos lapsi on päivähoidossa. Lapsi pitäisi ottaa sellaisena päivänä pois päiväkodista ja gynelle mukaan.
Tämän jos tekisi, niin olisi joukko moittimassa, miksi toit lapset gynekologille, eikö hoito nyt tosiaan järjestynyt mitenkään, hanki lastwnhoitaja, jos et pysty siihen niin pystytköhän lapsesta huolehtimaankaan, joka tapauksessa, terveysasemakäynti ei ole lapsen paikka, nyt elämä haltuun, kyllä tämä on sellainen paikka että valitettavasti meidän on teidän omaksi parhaaksi pakko tehdä lasu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokainen äiti ihan itse kehittelee nuo suuret odotukset.
En nyt sanoisi ihan niinkään. Raskausaikana alkaa jo se kuinka pitäisi tehdä sitä, tätä ja tota ja missään nimessä ei saa tehdä sitä, tätä ja tota. Kun vauva syntyy, niin monesti se äidin hyvinvointi unohdetaan ja nyt aletaan keskittymään pelkkään vauvaan... Edelleen tulee ohjeita sieltä täältä ja yleisesti ottaen kaikki neuvot niin hyvässä kuin pahassa suunnataan sille äidille, ei koskaan isälle. Teet niin tai näin, niin aina teet jotain jonkun mielestä väärin.
Ja entä sitten? Tästä tarvitsisi välittää syystä että?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokainen äiti ihan itse kehittelee nuo suuret odotukset.
En nyt sanoisi ihan niinkään. Raskausaikana alkaa jo se kuinka pitäisi tehdä sitä, tätä ja tota ja missään nimessä ei saa tehdä sitä, tätä ja tota. Kun vauva syntyy, niin monesti se äidin hyvinvointi unohdetaan ja nyt aletaan keskittymään pelkkään vauvaan... Edelleen tulee ohjeita sieltä täältä ja yleisesti ottaen kaikki neuvot niin hyvässä kuin pahassa suunnataan sille äidille, ei koskaan isälle. Teet niin tai näin, niin aina teet jotain jonkun mielestä väärin.
Ja entä sitten? Tästä tarvitsisi välittää syystä että?
No miksi sitä tulevaa tai tuoretta äitiä pitää alkaa kiusata ja haukkua? Sama kuin koulukiusatulle sanoisi, että "älä välitä".
Tästä äitien kiusaamisesta pitäisi puhua enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokainen äiti ihan itse kehittelee nuo suuret odotukset.
En nyt sanoisi ihan niinkään. Raskausaikana alkaa jo se kuinka pitäisi tehdä sitä, tätä ja tota ja missään nimessä ei saa tehdä sitä, tätä ja tota. Kun vauva syntyy, niin monesti se äidin hyvinvointi unohdetaan ja nyt aletaan keskittymään pelkkään vauvaan... Edelleen tulee ohjeita sieltä täältä ja yleisesti ottaen kaikki neuvot niin hyvässä kuin pahassa suunnataan sille äidille, ei koskaan isälle. Teet niin tai näin, niin aina teet jotain jonkun mielestä väärin.
Ihan samaa se oli pääpiirteittäin jo yli 30 vuotta sitten, kun omat lapseni sain. Toivottavasti nykyäidit ei enää kuule, miten ennen lapset synnytettiin yöllä ja jo aamulla nainen meni lypsämään lehmiä. Miehen mummo oli tuollainen supersynnyttäjä ja kaikkia muita suvun naisia verrattiin häneen.
Rölli se yrittää lyödä kiiloja naisten väliin, ei mitään uutta, aloituskin voisi yhtä hyvin olla tuon.
Äidit epäonnistuvat mielestäni siinä, että huomaavat esikoisen kohdalla kaiken menevän pyllyleen ja, kun muuta korjausliikettä ei keksitä niin tehdään toinen tai useampi lapsi ja ihmetellään sitten vielä päälle, kun oma jaksaminen ei riitä.
Kaikkein suurin ongelma on tuoreen äidin oma pää. Kokemusta on. Itse asetetaan tavoitteet ja otetaan ohjeena kaikki kerrotut tarinat. Jos joku kertoo tehneensä vauvan soseet itse se ei tarkoita sitä että hän vaatii sinua tekemään yhtä typerästi.
Jospa jatketaan kertomalla onnistuneista/epäonnistuneista isistä. Vähän tasoittaa.
Vierailija kirjoitti:
Kaikkein suurin ongelma on tuoreen äidin oma pää. Kokemusta on. Itse asetetaan tavoitteet ja otetaan ohjeena kaikki kerrotut tarinat. Jos joku kertoo tehneensä vauvan soseet itse se ei tarkoita sitä että hän vaatii sinua tekemään yhtä typerästi.
Nimenomaan. Jotkut kertoo ottavansa stressiä sormiruokailusta, kun se on nykyään jotenkin niin tärkeää. Mä en tajunnut koko sormiruokailua eikä meidän muksu olisi sillä tyylillä syönnyt mitään, joten syötettiin sille lusikalla sosetta. Nyt isompana poikana hänellä on hyvä sorminäppäryys ja osaa syödä nätisti lusikallakin. En kokenut paineita sormiruokailemattomuudesta tai siitä, että ostettiin soseet kaupasta.
Vierailija kirjoitti:
Jospa jatketaan kertomalla onnistuneista/epäonnistuneista isistä. Vähän tasoittaa.
Kannattaisi varmaan avata oma ketju sille. Tai vilkaista jotain niistä lukuisista ketjuista, joiden otsikko on tyyliä Miksi mies...
Vaimoni ja lasteni äiti on mielestäni onnistunut molemmissa rooleissaan mainiosti. Yhtä on pidetty 25 vuotta ja esikoinen on menossa yliopistoon ja kuopus on koulunsa parhaan prosentin joukossa.
Uskon ettei perheemme ole mitenkään ainutlaatuinen vaan että vastaavia onnistumisia on hiljaisessa enemmistössä paljonkin.
Vierailija kirjoitti:
Olisi kiva kuulla nyt joltain vanhemmalta naiselta selitys tähän, miksi vihaatte nykyajan äitejä niin paljon?
Olisi kyllä hirveää elää, jos uskoo jonku ihmisen itseään vihaavan.
Nykyään kaiikki kritiikki koetaan vihaksi ja raivoksi. Jos katson koiran kikkaretta kadulla ihailematta, olen heti koiravihaaja vaikka olen koiraystävä.
Ei se niin mene tytöt, että jos postaat pyllysi ja rinnuksesi nettiin kaikki tykkää. Kaikki ei ehkä tykääkkää, ei se tarkoita sitä että joku vihaa. Jos rakastaa vilpittömästi lastaan, toivoo hänelle aina hyvää. Silloinkin vaikka lapsi valitsisi oudon puoleisen kumppanin, toivoo vain että lapsi on itse onnellinen.
Tekee kaikensa, että lapsi on onnellinen.
Ihanaa on kun lapsi valitsee kumppanin joka kunnioittaa itseään ja muita ihmisiä ja tärkeintä että lapsen suhteessa molemmat kunnioittavat toisiaan. Sen huomaa pienistä eleistä, siitäkin jos päivälliselle tullessa tuodaan äidille kaunis kukkakimppu.
No, itselläni stressaa se, että kaikki ohjeet ja arvostelut lyödään minun niskaani. Miehelleni ei kukaan ole koskaan sanonut, että kannattaisi kokeilla sitä, ei kannattaisi tehdä noin, suosittelen tätä jne. Anoppi on tässä erityisen innokas. Vaikka mies kyllä hoitaa lapsia yhtälailla.
Samaa se on varmasti ollut kaikkinainen aikakausina, sodan jälkeen olisi jokaisen pitänyt kyetä synnyttää vähintään 7 lasta yms. Aina on äideille luotu paineita äitiydestä...