Puolison negatiivinen suhtautuminen lähes kaikkeen on alkanut tuntua sietämättömän raskaalta

Onko meillä sama puoliso?

Me ollaan molemmat tuollaisia :D Ja oikeastaasn nautitaan siitä valittamisesta. 

Onko jousimies?

Ota asia puheeksi, lähetä terapiaan tai ota ero. Ei kai tässä muuta neuvoa voi antaa?

Kavereina näistä ihmisistä on helppo päästä eroon. Puolisosta varmaan vähän vaikeampi

Eikö sitä keskusteluyhteyttä sitten ole ollut vai onko se johonkin kadonnut?

Joskus ero helpottaa ellei jaksa. Oikeassa on siinä että virastossa saatetaan joskus antaa vääriä neuvoja ja osa myyjistä ei tiedä asioista, voi olla uusia. Jos elät kuplassa et vain tiedosta sitä. Onko hänellä rattiraivo. Muiden haukkuminen liiaksi, voi olla raskasta kuultavaa. Ehkä hän haluaisi sujuvampaa ja toimivampaa.

Vierailija kirjoitti:

Eikö sitä keskusteluyhteyttä sitten ole ollut vai onko se johonkin kadonnut?

Tästä aiheesta ei ole. En voi edes vihjata mitään sen suuntaista että tämä tuntuu raskaalta, puoliso suuttuu heti ja häipyy jonnekin mököttämään. 

Parastahan tässä on se että mies on aiemmin itse pyytänyt minua olemaan puhumatta niin paljon työpaikan ikävistä asioista, jonka sitten lopetinkin. Eli tuntuu itse kyllä ymmärtävän mistä tässä fiiliksessä on kyse, mutta ei salli minulle samaa? AP

Oisko niin että olet jo hyödyntänyt tarpeeksi ja siksi alkaa toisen olemassaolo häiritsemään?

Nuorempana huomasin, että tuo on etenkin vanhojen miesten ongelma.

Olen valitettavasti huomannut samoja piirteitä myös itsessäni ikääntyessäni. Nuorempana ei joko tiennyt tai välittänyt. Nykyisin ärsyttää aina vain enemmän, kun esimerkiksi asiakkaat luulevat enemmän kuin tietävät. 

Nuorena uskottelin itselleni, että kärsivällisyys kasvaa iän ja elämänkokemuksen myötä. Ei valitettavasti kasva.

Vierailija kirjoitti:

Joskus ero helpottaa ellei jaksa. Oikeassa on siinä että virastossa saatetaan joskus antaa vääriä neuvoja ja osa myyjistä ei tiedä asioista, voi olla uusia. Jos elät kuplassa et vain tiedosta sitä. Onko hänellä rattiraivo. Muiden haukkuminen liiaksi, voi olla raskasta kuultavaa. Ehkä hän haluaisi sujuvampaa ja toimivampaa.

Tietty kaikkea ikävää tapahtuu ja useinkin, sitä en kiellä. Mutta kun nämä ovat oikeasti ainoat puheenaiheet. Ikinä ei puolikasta sanaa mistään hyvästä kohtaamisesta. AP

Onhan se kaikesta valittaminenkin keskustelua. Mua taas häiritsee päinvastaiset, joiden mielestä hautajaisissakaan ei saa olla apealla naamalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö sitä keskusteluyhteyttä sitten ole ollut vai onko se johonkin kadonnut?

Tästä aiheesta ei ole. En voi edes vihjata mitään sen suuntaista että tämä tuntuu raskaalta, puoliso suuttuu heti ja häipyy jonnekin mököttämään. 

Parastahan tässä on se että mies on aiemmin itse pyytänyt minua olemaan puhumatta niin paljon työpaikan ikävistä asioista, jonka sitten lopetinkin. Eli tuntuu itse kyllä ymmärtävän mistä tässä fiiliksessä on kyse, mutta ei salli minulle samaa? AP

Vaikea sitä on alkaa 6 vuoden jälkeen keskustelemaan. Keskusteluyhteys olisi ihan alusta saakka. Etenkin jos tuntuu siltä että toinen yrittää rajoittaa sitä.mistä voi puha mistä ei miettisin kyllä onko suhteessa mitään järkeä.

Nuorena parina tuo oli avovaimon käyttäytymistä. Oli jotenkin masentavaa kun tuli töistä kotiin ja ajattelin että pääsee oman kullan luo niin toinen tulee eteiseen vastaan vittuuntunut ilme päällä. Yhdestäkään asiasta ei voinut keskustella ettei tullut avokin suunnalta vittuilua. Ei sitä jaksanut.

Luterilainen kotikasvatus yhdistettynä luonteeseen on varmaan se syy.

Ehkä sillä on taustalla joku isompi turhautuminen tai ahdistus, mitä ei saa sanotuksi tai voi sanoa? Purkautuu sitten väninänä muista asioista. Onko sillä menny muuten ihan hyvin elämässä?

Onhan se varmaan raskasta. Kauhea sanoa, mutta etenkin työpäivän jälkeen tulee usein oltua pahalla päällä, kun asiat eivät tunnu sujuvan, ja jotenkin sitä tarvitsisi purkaa.

Mutta ei tuossa voi muuta kuin kysyä suoraan, että eikö MIKÄÄN ole hyvin ja keksitkö mistään mitään hyvää tai kivaa sanottavaa.

Jos ei keksi, niin kuulostaa masennukselta.

Vierailija kirjoitti:

Ota asia puheeksi, lähetä terapiaan tai ota ero. Ei kai tässä muuta neuvoa voi antaa?

Kavereina näistä ihmisistä on helppo päästä eroon. Puolisosta varmaan vähän vaikeampi

Vauvapalstalla pitkälti näin. Kolmessa neuvossa on vieläpä kaksi liikaa.

Vierailija kirjoitti:

Onko jousimies?

Jousimiehet ei jaksa valittajia joten ei voi olla jousimies.

Vierailija kirjoitti:

Onhan se varmaan raskasta. Kauhea sanoa, mutta etenkin työpäivän jälkeen tulee usein oltua pahalla päällä, kun asiat eivät tunnu sujuvan, ja jotenkin sitä tarvitsisi purkaa.

Mutta ei tuossa voi muuta kuin kysyä suoraan, että eikö MIKÄÄN ole hyvin ja keksitkö mistään mitään hyvää tai kivaa sanottavaa.

Jos ei keksi, niin kuulostaa masennukselta.

Sinä tuskin kuitenkaan kiellät puolisoasi puhumasta oman elämänsä ikävistä asioista ja vaadit häntä sen sijaan kuuntelemaan loputonta valitusvirttäsi?

Tämän palstan kertomuksia kun lukee niin ihmettelee, miten voi nykyajan parisuhteet olla noin epävarmoja.

No huhhuh, en jaksaisi kuukauttakaan tuollaista ankeuttajaa. Ois tässä itselläkin vähän hitosti valittamisen aihetta, ja välillä valitankin kun on aihetta mutta en nyt sentään herranjestas ole tuollainen ilmansaastuttaja. Kuullostaa siltä ettei mies kykene ottamaan vastuuta tunteistaan ja käsittelemään niitä terveellä tavalla ollenkaan.