Te jotka menettäneet läheisen ihmisen, kauanko menee surun käsittelyyn?

Isäni kuoli hyvin yllättäen kesällä 2019 aivan liian nuorena. Alkuun koin enemmän katkeruutta, miksi hänen piti kuolla juuri sinä yönä, kun meillä oli aamulla pojan juhlat ja talo tulossa täyteen vieraita. Juhlista en muista mitään, mutta läpi ne vietiin ja pojalle kerroin vasta jälkeen päin. Suru tuli vasta jälkeenpäin, se ei ole vieläkään kokonaan poissa, mutta enemmän aikaa se on taka-alalla, välillä jo luulin sen menneen pois. Sitten tulee vastaan vaikkapa tällainen ketju ja taas itkettää.

Mummuni eli kunnioitettavaan 94 vuoden ikään. Suru hänen poismenostaan on vielä tuore, mutta ei samalla tavalla kalvava kuin suru isästäni. Mummuni ehdin hyvästellä ja näin hänen tuskansa. Tiesin, että hänen oli parempi päästä pois. Mummuani muistan enemmän hymyillen kyynelten läpi.

15 vuosi menossa. Ei varsinaisesti enää surullinen, mutta edelleen hankaloittaa elämää.

Vuoden verran meni. Siinä käydään läpi koko kalenterivuosi kuolemasta vuosipäivään.

Isäni kuoli syöpään 2 viikossa.

Riippuu läheisestä. Oman lapsen menetyksestä ei suru täydellisesti katoa koskaan. 98 vuotiaan isovanhemman menetys tuntuu lähinnä helpotukselta, jos viimeiset vuodet on olleet sairauksien täyttämät, joten surukin kestää vain aikansa.

Erilaista jokaisen kohdalla. Suru muuttuu hiljalleen muistoiksi ja kaipaukseksi. Siitä tulee hiljalleen satunnaisia ajatuksia kaipaamastaan ihmisestä ja ne tuskin katoavat koskaan.

Nuoruuden rakkauteni kuoli aika nuorena, alta 60. Olimme yhdessä kakskymppisinä. Ikävä vieläkin kova, kun uskoin että vielä ehdimme tavata ja muistella menneitä. 4v kuolemansa jälkeen selvitin tyttäreltään hautapaikan ja kävin sanomassa heipat. Menit edeltä, pidä paikkaa😥

Minulle rakas isä menehtyi nopeasti rajun flunssan jälkeen. Oli jo 80 vuotias mutta siihen saakka aika hyväkuntoinen. Kolmisen vuotta minä häntä kaipasin. Se on pisin suruaikani.