Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Miksi nuorella aikuisella on elämä niin vaikeaa?

Vierailija
23.05.2023 |

- useita kouluja jäänyt kesken
- nukkuu todella paljon
- saa ahdistuskohtauksia jotka voi kestää tunneista viikkoihin
- ei kestä kasaantuvaa stressiä
- raha-ongelmia
- jatkuvaa myöhästelyä kaikkialta
- kodistaan pitää kuitenkin huolta, ei elä sotkussa

Nämä nyt esimerkkinä. Onko teidän lapsilla samoja ongelmia? Minun lapsi on jo 26v.

Kommentit (35)

Vierailija
1/35 |
23.05.2023 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei ole samoja ongelmia meillä. Lapset 16 ja 24.

Vierailija
2/35 |
23.05.2023 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei 26v ole nuori enää!!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/35 |
23.05.2023 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Ei 26v ole nuori enää!!

On. T: 56v

Vierailija
4/35 |
23.05.2023 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ihmisen ympäristö on viimeisten vuosikymmenien aikana muuttunu hyvin kauas siittä, missä ihmiset on sitä aiemmin tottuneet elämään. Enkä nyt puhu mistään viimeisen muutaman vuosituhannen maanviljelys- ym kulttuureista, vaan niistä kahdesta MILJOONASTA vuodesta, jotka ihminen on kehittynyt metsässä. Jotku kestää tätä nyky-ympäristöä paremmin ja jotkut hieman heikommin.

Vierailija
5/35 |
23.05.2023 |
Näytä aiemmat lainaukset

Alkuasukkaan geenit.

Vierailija
6/35 |
23.05.2023 |
Näytä aiemmat lainaukset

Suunta hukassa, pitäisi varmaan päästä töihin johonkin ja hyväksyä, että ahdistus on osa normaalia elämää eikä määräys lopettaa kaikki toiminta siihen paikkaan. Kovin stressiherkkänä varmaan kovin hektinen työ ei käy. Kelalla on jotakin nuorisokuntoutusvalmennuksia, kannattaa selvittää olisiko sellaisesta apua. Muuten hän on kotona vielä 20v päästä ja solmussa itsensä kanssa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/35 |
23.05.2023 |
Näytä aiemmat lainaukset

Lapsena olisi pitänyt opettaa tällaiset perusasiat, että on aikuisena valmiuksia asua itsenäisesti ja käydä työssä. Liian valmiiksi tehdään monissa perheissä lapsille kaikki 😟 surullista katsottaa.

Vierailija
8/35 |
23.05.2023 |
Näytä aiemmat lainaukset

Useiden viikkojen ahdistuskohtaukset viittaavat kyllä siihen, että hän tarvitsisi apua mielenterveys-asioissa. Esim. terapia voisi tehdä hyvää, sekä ahdistuksen kanssa elämiseen oppimiseen että elämänsä suunnan löytämiseen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/35 |
23.05.2023 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minulla ei ole lapsia, mutta tunsin suunnilleen samaa ikää olevan nuoren naisen. Rimaa hipoen pääsi peruskoulun läpi, mitään muuta ei ole tehnytkään sen jälkeen kun on ollut kuntoutustuella. Kaikki stressaa ja ahdistaa, kiskoo bentsoja + litiumia, tms ja ei suostu tekemään mitään oman hyvinvointinsa eteen.. Ei siis suostunut opiskelemaan ammattia koska liian stressaavaa, yms.

Tuhlaa rahat heti ja itkee ja valittaa, kun loppukuusta ei ole varaa ruokaan. Tekee ihan turhia hankintoja.

Diagnoosina kaksisuuntainen mielialahäiriö ja mitähän kaikkea muuta, en edes muista enää

Vierailija
10/35 |
23.05.2023 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Lapsena olisi pitänyt opettaa tällaiset perusasiat, että on aikuisena valmiuksia asua itsenäisesti ja käydä työssä. Liian valmiiksi tehdään monissa perheissä lapsille kaikki 😟 surullista katsottaa.

Ei ole yleensä tästä kiinni. Nuorten ja nuorten aikuisten masennus, ahdistus ja burnoutit ovat nykyään ihan valtavan yleisiä, eikä johdu mistään "ei ole kotona opetettu". Yhtä lailla näitä sattuu ihmisille, joille on todellakin kotona opetettu miten eletään ja hyvä kotikin. Itsellänikin oli nuorena vaikeaa, vaikkei voi lapsuudenkotia syyttää eikä muilla sisaruksilla ollut ongelmia. Siitä se ajan ja terapian kanssa lähti menemään joskus kolmenkympin jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/35 |
23.05.2023 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Suunta hukassa, pitäisi varmaan päästä töihin johonkin ja hyväksyä, että ahdistus on osa normaalia elämää eikä määräys lopettaa kaikki toiminta siihen paikkaan. Kovin stressiherkkänä varmaan kovin hektinen työ ei käy. Kelalla on jotakin nuorisokuntoutusvalmennuksia, kannattaa selvittää olisiko sellaisesta apua. Muuten hän on kotona vielä 20v päästä ja solmussa itsensä kanssa.

Hän on myös työelämässä, mutta pisimmillään pysyy vuoden yhdessä paikassa, kun taas löytää jotain kiinnostavampaa.. Ei tiedä mikä haluaa olla kun maailmassa on niin paljon. -Ap

Vierailija
12/35 |
23.05.2023 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Useiden viikkojen ahdistuskohtaukset viittaavat kyllä siihen, että hän tarvitsisi apua mielenterveys-asioissa. Esim. terapia voisi tehdä hyvää, sekä ahdistuksen kanssa elämiseen oppimiseen että elämänsä suunnan löytämiseen.

Hakenut on, mutta jättänyt nekin usein kesken kun on olo muuttunut paremmaksi. Ahdistuskohtauksia saa jos stressi kasaantuu. -Ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/35 |
23.05.2023 |
Näytä aiemmat lainaukset

Onko mitään diagnoosia?

Vierailija
14/35 |
23.05.2023 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kaksisuuntainen mielialahäiriö?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/35 |
23.05.2023 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei ole lapsia, mutta tunsin suunnilleen samaa ikää olevan nuoren naisen. Rimaa hipoen pääsi peruskoulun läpi, mitään muuta ei ole tehnytkään sen jälkeen kun on ollut kuntoutustuella. Kaikki stressaa ja ahdistaa, kiskoo bentsoja + litiumia, tms ja ei suostu tekemään mitään oman hyvinvointinsa eteen.. Ei siis suostunut opiskelemaan ammattia koska liian stressaavaa, yms.

Tuhlaa rahat heti ja itkee ja valittaa, kun loppukuusta ei ole varaa ruokaan. Tekee ihan turhia hankintoja.

Diagnoosina kaksisuuntainen mielialahäiriö ja mitähän kaikkea muuta, en edes muista enää

Häntä ei ainakaan oikein voi näistä syyttää, jos kerran bipolaarihäiriö on. Se on oikeasti vaikea mielenterveysongelma, jolla on myös korkea kuolleisuus. Kaikilla ei lääkityskään toimi kovin kummoisesti, ehkä vähän tasaa muttei läheskään niin että olisi "normaali" sen jälkeen. Elin itse bipolaarihäiriöisen kanssa 4 vuotta, kunnes en kestänyt enää, vaikka ymmärsinkin ettei mies sille mitään voi vaan se on sairaus joka puhuu.

Vierailija
16/35 |
23.05.2023 |
Näytä aiemmat lainaukset

Onko hänellä mitään kiinnostuksenaiheita, joista voisi tehdä työn?

Vierailija
17/35 |
23.05.2023 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Ei 26v ole nuori enää!!

35-viotias ei ole enää nuori, mutta 30-vuotias on.

Vierailija
18/35 |
23.05.2023 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suunta hukassa, pitäisi varmaan päästä töihin johonkin ja hyväksyä, että ahdistus on osa normaalia elämää eikä määräys lopettaa kaikki toiminta siihen paikkaan. Kovin stressiherkkänä varmaan kovin hektinen työ ei käy. Kelalla on jotakin nuorisokuntoutusvalmennuksia, kannattaa selvittää olisiko sellaisesta apua. Muuten hän on kotona vielä 20v päästä ja solmussa itsensä kanssa.

Hän on myös työelämässä, mutta pisimmillään pysyy vuoden yhdessä paikassa, kun taas löytää jotain kiinnostavampaa.. Ei tiedä mikä haluaa olla kun maailmassa on niin paljon. -Ap

Olisiko ihan ammatinvalinnan ohjauksesta apua? Itse kävin aikoinaan sellaisessa TE-keskuksessa, siellä päädyttiin muutamaan koulutusvaihtoehtoon joista valitsin yhden. Lopetin kuitenkin sen ekan koulutuksen vuoden jälkeen, mutta siellä tajusin paremmin mikä on minun juttu ja mikä ei ainkaan ole. Toinen koulutus oli mieluinen ja työ valmistumisen jälkeen. 

Vierailija
19/35 |
23.05.2023 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei ole lapsia, mutta tunsin suunnilleen samaa ikää olevan nuoren naisen. Rimaa hipoen pääsi peruskoulun läpi, mitään muuta ei ole tehnytkään sen jälkeen kun on ollut kuntoutustuella. Kaikki stressaa ja ahdistaa, kiskoo bentsoja + litiumia, tms ja ei suostu tekemään mitään oman hyvinvointinsa eteen.. Ei siis suostunut opiskelemaan ammattia koska liian stressaavaa, yms.

Tuhlaa rahat heti ja itkee ja valittaa, kun loppukuusta ei ole varaa ruokaan. Tekee ihan turhia hankintoja.

Diagnoosina kaksisuuntainen mielialahäiriö ja mitähän kaikkea muuta, en edes muista enää

Häntä ei ainakaan oikein voi näistä syyttää, jos kerran bipolaarihäiriö on. Se on oikeasti vaikea mielenterveysongelma, jolla on myös korkea kuolleisuus. Kaikilla ei lääkityskään toimi kovin kummoisesti, ehkä vähän tasaa muttei läheskään niin että olisi "normaali" sen jälkeen. Elin itse bipolaarihäiriöisen kanssa 4 vuotta, kunnes en kestänyt enää, vaikka ymmärsinkin ettei mies sille mitään voi vaan se on sairaus joka puhuu.

Ei voikaan syyttää, oli vain huolestuttavaa seurata vierestä kun toinen lopettaa lääkkeet kun on hyvä olo, sitten tulee itsariyrityksiä ja minulle valitusta että miten häntä ei autettu missään (hän ei koskaan kertonut minulle että aikoo sillä hetkellä tehdä jotain). Tämä henkilö oli myös aika narsistinen tapaus, syyllisti paljon muita hänen ongelmistaan, mutta itse ei suostunut tekemään mitään itsensä eteen. Minä autoin niin paljon kun pystyin, menetin oman mielenterveyteni rippeet samalla ja seurasin tämän ihmisen elämää 4-5v.. oltiin aika hyviä ystäviäkin, mutta minun oli pakko etäännyttää itseni. Yritin myös rohkaista opiskeluihin, yms esim kevennetysti mutta ei, kaikki ehdotukset ampui alas ja samalla valitteli kun ei ole elämässä mitään rytmiä ja sisältöä.

Todellakin toivon että sinä voit myös paremmin, voin vain kuvitella miten raskas tuo parisuhde on voinutkaan olla.. 

Vierailija
20/35 |
23.05.2023 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei 26v ole nuori enää!!

35-viotias ei ole enää nuori, mutta 30-vuotias on.

Ei 30-vuotias ole mielestäni enää sillä tavalla nuori, kuin parikymppiset on. Itse ajattelin kun täytin 30v, että nyt loppui nuoruus ja olen ihan vaan aikuinen ilman etuliitettä, ja se teki mentaalisesti hyvää. 

Toki 30v on vaikkapa kuuskymppiseen verrattuna nuori, mutta ajattelen "nuoren" olevan 16-25v tai 18-30v. 

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: yhdeksän viisi kahdeksan