Mikä piirre/ tapa miehessäsi sai sinut empimään pysyvään parisuhteeseen ryhtymistä?

Sitä paitsi, en itsekään ole mikään rouva täydellinen, joten ajattelin että mieheni on ihana ihminen, ja se saa riittää.



Vaatemaku on kovasti muuttunut (aiemmin mies ei vain ollut kiinnostunut koko asiasta), ja aika pian mieheni paljastui aika taitavaksi kalunkäyttäjäksikin, joten valittamista ei ole ollut, päinvastoin.

Otin kuitenkin enkä ole katunut. Naimisissa ollaan oltu jo reilu 10 vuotta. Määrätietoinen ja taitava mies kaikin puolin :).

Nykyään minä hoidan meidän raha-asiat ja homma toimii.

hitauteen on tottunut ja mies on kouluttautunut lisää

kunnollinen käsitys jo seurusteluaikana enkä erehtynyt. Tiesin saavani reilun, hyvätuloisen, komean, hauskan ja kotitöitä tekevän puolison. Ainoa asia, mikä mietitytti oli se, että tunnenko itseni usein ohitetuksi tai toissijaiseksi, kun miehellä on aina sata rautaa tulessa ja mies nauttii tosi paljon ihmisten seurasta. Siis mietin, että käykö niin, että minä/perhe emme juuri koskaan riitä seuraksi, vaan kaikki muut " lasketaan" , kaverit, tutut, sukulaiset.



Ja nyt seitsemän vuoden päästä voin vastata: pelkoni oli osittain aiheellinen. Meillä oli monet väännöt siitä, mikä määrä ihmisten kanssa olemista ja harrastamista on riittävästi/liikaa kenellekin. Mutta vähitellen kävi niin, että minä aloin myös nauttia enemmän ihmisten seurasta ja mies toisaalta ymmärtämään, että minä tarvitsen yhteistä käpertymisaikaa, jolloin saan jakamattoman huomion.



Ja sitten syntyivätkin lapset, kotona riittää niin hirveästi hommaa ja kuhinaa, että meidän kaikki aika työnteon lisäksi menee tämän pyörittämiseen. Toki tavataan tuttuja edelleen, mutta harvemmin kuin ennen.



Ja huom, missään vaiheessa ei ollut kyse siitä, että mies ei olisi halunnut olla minun kanssani, päin vastoin, hän silloin alkujaankin halusi tavata ihmisiä nimenomaan minun kanssani, ei yksin.

Isäni on ollut aikoinaan kova juomaan, ja se aiheutti kauheita riitoja vanhempieni välillä. En halua itselleni samanlaista tulevaisuutta.



Vielä en ole edes kihloissa mieheni kanssa, koska tämä asia mietityttää. Lapsiakaan ei tietenkään ole.



Mieheni käy kaljalla kavereiden kanssa 1-4 krt viikossa. Juo yhden tai kaksi kaljaa. Siinä ei ole mun mielestä mitään pahaa, olen itsekin usein mukana, pelaillaan pelejä, luetaan lehtiä, jutellaan jne.



Joskus mieheltä lähtee mopo käsistä, ehkä kerran kuussa. Toisaalta joskus (harvemmin) niin käy mullakin, joten ei voi tuomita miestäni.



Kuitenkin mieheni hoitaa aina asiansa, käy töissä, maksaa laskut jne. eli alkoholi ei haittaa normaalielämää. Silti mua vähän vaivaa toi käytös. En tiedä miksi.

Kertaakaan ei ole minun tai lasten nähden polttanut, mutta tiedän että edelleen polttelee " salaa" ainakin viihteellä ja työmatkoilla...

Esim. riidan tullessa hän aina heti oli pyytämässä anteeksi ja olisi halunnut vain unohtaa kaiken ja jatkaa sit entiseen malliin..minä itse kun haluan vatvoa riidan kaikki kohdat läpi, ettei ne sit vaan ala jälkeenpäin enää kaivelemaan..