Lue keskustelun säännöt.
avioerolapsi
04.12.2006 |
meidän murkkuikäisen kaveri tuli tässä yhtenä iltana kylään. tein iltapalaa ja juteltiin niitä näitä. yhtäkkiä pojan leuka alkoi väpättämään ja itkunsekaisella äänellä sanoi ettei tiedä mikä hänellä oikein on. isä uudes suhtees, jätti hyvän perheen. meillä oli kaikilla tosi kurja olo mutta puhuttiin ja puhuttiin ja soitettiin pojan kotiin että hän on meillä yötä ja olo rauhoittui ainakin hetkeksi. ajatelkaa vanhemmat lapsianne ennenkuin suinpäin säntäätte uuteen suhteeseen. teitä tarvitaan siellä kotona omienne luona...
Kommentit (2)
Isäni oli väkivaltainen äitiäni kohtaan ja se oli kauheaa elämää. Vaikka isä ei meihin lapsiin koskaan koskenutkaan, aina pelättiin äidin puolesta. Vaikka siitä kärsikin, kun vanhemmat erosi, enpä olisi halunnut elää enää siinä väkivallan ilmapiirissä.
Kauheaa oli se, kun vanhemmat laittoivat meidät lapset heidän edessään valitsemaan, kumman luo haluamme asumaan.
Nyt on ihan kohtuulliset välit molempiin vanhempiin, vaikka äiti katkerana yritti polttaakin meidän lapsien ja isän väliset sillat kokonaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hän tutustui avioerolapseen, joka oli sitten hänelle sanonut, että hänestä on hienoa, kun hänellä on äiti ja isä kotona. Meidänkään perhe ei ole täydellinen ja varmasti tämä avioerolapsi tietää sen.