Lue keskustelun säännöt.
Kuinka moni teistä pitää normaalina että puoliso on ainoa läheinen kaveri
21.05.2023 |
Itsellä nyt alkanut elämänvaihe, jossa moni kaveri jäi taakse ja käytännössä vain puoliso jäljellä. Tuntuu tosi ahdistavalta enkä voisi kuvitella että eläisin näin koko loppuelämäni, vaikka puolisoani kovasti rakastan ja nautin hänen seurastaan.
Mutta tämä on kai aika monelle normaalia?
Kommentit (33)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun mies on paras ystäväni ja olen hänen ainoa ystävä. Joskus toivoisin että lähtis välillä kotoa pois
Vierailija kirjoitti:
Minun mies on paras ystäväni ja olen hänen ainoa ystävä. Joskus toivoisin että lähtis välillä kotoa pois
Just toi kotoa lähteminen on ehdottoman terveellistä.
Meillä on parasta seksiä silloin kun toinen meistä on käynyt jossain missä on nähty ihmisiä, ehkä flirttailu, pidetty hauskaa ja tunnettu itsensä haluttavaksi yksilöksi.
No ne kaverit rapisi pikkuhiljaa pois kyydistä, kun oli kaksi pientä lasta, eikä enää päästy kaikenmaailman pippaloihin tai illanistujaisiin. Eikä pidetty niitä. Sit kun meillä alkoi olla enemmän vapautta, eli isommat lapset, niin yllätys yllätys kaverit olivatkin siinä pikkulapsivaiheessa. Nyt meillä on lähes täysi-ikäiset lapset, mutta ei juurikaan kavereita. Miehellä on läheisin lapsuudenkaveri jäljellä, mulla oikeastaan vain pari työkaveria, joita näen silloin tällöin. Miten nyt vuorotyöläisillä työvuorot antaa periksi, eli yleensä huonosti. Ei oikeastaan haluttu koskaan tähän tilanteeseen, mutta ajauduttiin pikkuhiljaa. Mies on mun paras kaveri ja onneksi hänkin viihtyy minun kanssa. Joskus tulee puheeksi, että olispa kiva käydä tapaamassa kavereita, mutta sitten aina todetaan, että "no ketä muka?".
Mulla on ollut näin siitä lähtien kun sairastuin noin 15 vuotta sitten. Kaikki ystävät vaan katosivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun mies on paras ystäväni ja olen hänen ainoa ystävä. Joskus toivoisin että lähtis välillä kotoa pois
Just toi kotoa lähteminen on ehdottoman terveellistä.
Meillä on parasta seksiä silloin kun toinen meistä on käynyt jossain missä on nähty ihmisiä, ehkä flirttailu, pidetty hauskaa ja tunnettu itsensä haluttavaksi yksilöksi.
Seksi sujuu kotona, kun on vieraissa käyty? En kyllä harrasta itse.
Me olemme toistemme parhaat ystävät, kummallakaan ei ole ketään muita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei niitä kavereita puissa kasva. Tosin lapset vain tarvitsevat ns kavereita.
Aikuisen ihmisen pitää tulla toimeen kaikkien kanssa.
Vierailija kirjoitti:
On se minulle ollut aina. Kavereita ei oikein koskaan ole ollut. Ne puolisotkin vaihtuu. Mutta sen hetken on joku.
Nyt on aika jättää nykyinen, ja yritän taas sopeutua olemaan ihan yksin. Uutta kumppania en enää jaksa etsiä, ei siitä mitään tule kuitenkaan.
Siispä elelen päivä kerrallaan ja odotan kuolemaa.
Vaikutat aika kusipäiseltä ihmiseltä. "Nyt on aika jättää nykyinen"...ei helvetti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos olet omaa tyhmyyttäsi hylännyt kaverisi kumppanisi vuoksi, niin...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun mies on paras ystäväni ja olen hänen ainoa ystävä. Joskus toivoisin että lähtis välillä kotoa pois
Just toi kotoa lähteminen on ehdottoman terveellistä.
Meillä on parasta seksiä silloin kun toinen meistä on käynyt jossain missä on nähty ihmisiä, ehkä flirttailu, pidetty hauskaa ja tunnettu itsensä haluttavaksi yksilöksi.
Seksi sujuu kotona, kun on vieraissa käyty? En kyllä harrasta itse.
Joo näin ajattelee just se tunkkainen ja ahdistava kivisäkki joka nahkeilee puolison muuta elämää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla ihan lapsuudesta saakka kaksi ystävää ja sitten kaksi kolmekymmppisenä tullutta ystävää. Sinkkuna oon eli puolisoa ei just nyt.
Kyllä mun mielestä on täysin normaalia että puoliso on se läheisin ystävä ja ehkä jopa ainut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se minulle ollut aina. Kavereita ei oikein koskaan ole ollut. Ne puolisotkin vaihtuu. Mutta sen hetken on joku.
Nyt on aika jättää nykyinen, ja yritän taas sopeutua olemaan ihan yksin. Uutta kumppania en enää jaksa etsiä, ei siitä mitään tule kuitenkaan.
Siispä elelen päivä kerrallaan ja odotan kuolemaa.Vaikutat aika kusipäiseltä ihmiseltä. "Nyt on aika jättää nykyinen"...ei helvetti.
Vaikutanko? Tässä suhteessa on henkistä ja fyysistä väkivaltaa, minun olisi pitänyt lähteä kauan sitten, mutta kun se on niin vaikeaa.
En jaksa toistuvaa solvaamista tai mykkäkoulujakaan, tämäkin päivä on kulunut mykkäillessä.
Paitsi tiuski se minulle puoli 7 aamulla että miksi en itse korjaa vessanpönttöä, kun pyysin selkäkipuisena josko tekisi sille jotain.
T. "Läski" ja "h**a", "valas" ja "hullu" ja epänormaali ja mitähän kaikkea...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun mies on paras ystäväni ja olen hänen ainoa ystävä. Joskus toivoisin että lähtis välillä kotoa pois
Just toi kotoa lähteminen on ehdottoman terveellistä.
Meillä on parasta seksiä silloin kun toinen meistä on käynyt jossain missä on nähty ihmisiä, ehkä flirttailu, pidetty hauskaa ja tunnettu itsensä haluttavaksi yksilöksi.
Yritin miettiä tätä. Jos minä kävisin jossain ja tuntisin itseni haluttavaksi, niin mitä se miehen haluihin vaikuttaisi? Ja hän tietää kyllä että minä haluaisin häntä, ja siksi onkin minua haukkunut h-sanalla.
Ja jos mies taas on flirttaillut ja tuntee itsensä muiden haluamaksi, niin ei se nyt mulle anna edelleenkään.
Treffejähän se sopii niiden muiden kanssa varmaan, sitä on tapahtunut ennenkin.
t. 1
Kavereita, ystäviä ei kannata hyllyttää oman puolison takia. Olisi hirveen kuormittavaa olla jollekin se yksi ja ainoa ihminen. Ja elämä on hauskempaa kun on kavereita ja ystäviä.
Jos parisuhteelle käy jotain tai menettää puolison varhain voi olla todella vaikea hankkia sitä tuttavapiiriä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun mies on paras ystäväni ja olen hänen ainoa ystävä. Joskus toivoisin että lähtis välillä kotoa pois
Just toi kotoa lähteminen on ehdottoman terveellistä.
Meillä on parasta seksiä silloin kun toinen meistä on käynyt jossain missä on nähty ihmisiä, ehkä flirttailu, pidetty hauskaa ja tunnettu itsensä haluttavaksi yksilöksi.
Yritin miettiä tätä. Jos minä kävisin jossain ja tuntisin itseni haluttavaksi, niin mitä se miehen haluihin vaikuttaisi? Ja hän tietää kyllä että minä haluaisin häntä, ja siksi onkin minua haukkunut h-sanalla.
Ja jos mies taas on flirttaillut ja tuntee itsensä muiden haluamaksi, niin ei se nyt mulle anna edelleenkään.
Treffejähän se sopii niiden muiden kanssa varmaan, sitä on tapahtunut ennenkin.
t. 1
Mä vaistoan miehestä että hän tuntee itsensä haluttavaksi. Tulee sellainen terve viettelysvietti. Mun mies jota muutkin haluaa mutta vain minä saan hänet. Olemme turvallisesti itsestäänselvyyden ulkopuolella.
Sun suhde kuulostaa yksinkertaisesti paskalta ja lähtisin menemään.
Mulla sama tilanne. Oishan se mukavaa, jos olisi edes yksi hyvä ystävä puolison lisäksi. Toisaalta ei vaan jaksa ylläpitää ystävyyssuhteita työ- ja perhe-elämän ohella. Kaikki opiskelukaverit ym. hajaantui ympäri Suomea aikoinaan ja yhteydenpito jäi.
Vierailija kirjoitti:
Mulla sama tilanne. Oishan se mukavaa, jos olisi edes yksi hyvä ystävä puolison lisäksi. Toisaalta ei vaan jaksa ylläpitää ystävyyssuhteita työ- ja perhe-elämän ohella. Kaikki opiskelukaverit ym. hajaantui ympäri Suomea aikoinaan ja yhteydenpito jäi.
Ei jaksa ylläpitää ystävyyssuhteita, kuulostaa just sellaselta ihmiseltä johon itsekin haluaisin panostaa aikaa ja energiaa. Ei kiitos
On se minulle ollut aina. Kavereita ei oikein koskaan ole ollut. Ne puolisotkin vaihtuu. Mutta sen hetken on joku.
Nyt on aika jättää nykyinen, ja yritän taas sopeutua olemaan ihan yksin. Uutta kumppania en enää jaksa etsiä, ei siitä mitään tule kuitenkaan.
Siispä elelen päivä kerrallaan ja odotan kuolemaa.