Lue keskustelun säännöt.
Paniikkihäiriö pilaa deittailun
19.05.2023 |
Olen 28-vuotta.
En jaksa enää. Muuten erittäin hyvä ihmistuntemus ja todella syvällisiäkin keskusteluja lähes tuntemattomienkin kanssa aika ajoin, mutta heti kun tapaan miehen josta pidän menee se paniikkihäiriön takia ihan perseelleen.
Kädet tärisee, huimaa, tulee blackout, meinaan pyörtyä, alan kuvittelemaan että vatsassa kiertää.Syke nousee. You know. On pitkiäkin suhteita takana, jossa paniikkihäiriö ei vaivannut. Tämä tuhoaa varmaan kaikki tulevat potentiaaliset ehdokkuuteni.
Mitä tälle voi tehdä?
Sairastuin paniikkihäiriöön teininä lapsuudenkodin traumojen saattelemana. Siitä lähtien ollut jatkuvaa taistelua, joskus mennyt paremmin ja joskus tuntuu että olen ihan pohjalla ku tämä elämän tuhoava tauti osui päälle
Muita?
Kommentit (25)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla ap sama kuin sulla. Lääke auttaa. Jos et halua turvautua ahdistavissa tilanteissa rauhoittaviin niin propralista on myös jonkinlainen apu.
I feel you, kamala sairaus ja läsnä läpi elämän. Mulla tämä on estänyt mm. uralla etenemisen koska en voi olla jatkuvasti esillä.
Vierailija kirjoitti:
Mulla ap sama kuin sulla. Lääke auttaa. Jos et halua turvautua ahdistavissa tilanteissa rauhoittaviin niin propralista on myös jonkinlainen apu.
I feel you, kamala sairaus ja läsnä läpi elämän. Mulla tämä on estänyt mm. uralla etenemisen koska en voi olla jatkuvasti esillä.
Mistä nykyään saa rauhoittavia paniikkihäiriöön? Mulla on kroonistunut paniikkihäiriö. Ainoastaan ssri-lääkkeitä tarjottu. Toki ne jonkin verran auttaa, vaan ei silloin jos on paha tilanne päällä. (En ole ap)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla ap sama kuin sulla. Lääke auttaa. Jos et halua turvautua ahdistavissa tilanteissa rauhoittaviin niin propralista on myös jonkinlainen apu.
I feel you, kamala sairaus ja läsnä läpi elämän. Mulla tämä on estänyt mm. uralla etenemisen koska en voi olla jatkuvasti esillä.
Mistä nykyään saa rauhoittavia paniikkihäiriöön? Mulla on kroonistunut paniikkihäiriö. Ainoastaan ssri-lääkkeitä tarjottu. Toki ne jonkin verran auttaa, vaan ei silloin jos on paha tilanne päällä. (En ole ap)
Työterveydestä olen saanut jo vuosia. En minä olisi työkykyinen ilman niitä. Kumpi on sitten parempi, jäädä työkyvyttömyyseläkkeelle vai ottaa tarvittaessa pieni määrä rauhoittavaa lääkettä että selviää. En välitä vaikka joutuisin syömään niitä loppuelämäni, niin kamala se olo on ja jos siihen jokin apukeino on niin miksi ihmeessä sitä ei käyttäisi. Itsemurhaan sitä olisi varmaan päätynyt ilman jotta pääsee siitä tuskasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla ap sama kuin sulla. Lääke auttaa. Jos et halua turvautua ahdistavissa tilanteissa rauhoittaviin niin propralista on myös jonkinlainen apu.
I feel you, kamala sairaus ja läsnä läpi elämän. Mulla tämä on estänyt mm. uralla etenemisen koska en voi olla jatkuvasti esillä.
Mistä nykyään saa rauhoittavia paniikkihäiriöön? Mulla on kroonistunut paniikkihäiriö. Ainoastaan ssri-lääkkeitä tarjottu. Toki ne jonkin verran auttaa, vaan ei silloin jos on paha tilanne päällä. (En ole ap)
Työterveydestä olen saanut jo vuosia. En minä olisi työkykyinen ilman niitä. Kumpi on sitten parempi, jäädä työkyvyttömyyseläkkeelle vai ottaa tarvittaessa pieni määrä rauhoittavaa lääkettä että selviää. En välitä vaikka joutuisin syömään niitä loppuelämäni, niin kamala se olo on ja jos siihen jokin apukeino on niin miksi ihmeessä sitä ei käyttäisi. Itsemurhaan sitä olisi varmaan päätynyt ilman jotta pääsee siitä tuskasta.
No mä olen työkyvyttömyyseläkkeellä. Työterveys ei koskaan tarjonut rauhoittavia. Ei edes silloin kun olin todella ahdistunut ja oli vaikeuksia nukkua.
Stressiä liikaa? Väärä mies voi aiheuttaa paniikkia jos on liian jäykkä, vaativa ja tyly, eikä rento, kiva ja ymmärtävä. Jos se paikka vaikuttaa missä on, onko kiva paikka vai kolkko. Ehkä kaikki miehet eivät ole luotettavia, osa voi olla rikollisia tai metsästää naisia. Alkoholi lisää paniikkia, entä kofeiini tms. Valaistus? Voiko muualla muuten etsiä sopivaa kuin deittailemalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla ap sama kuin sulla. Lääke auttaa. Jos et halua turvautua ahdistavissa tilanteissa rauhoittaviin niin propralista on myös jonkinlainen apu.
I feel you, kamala sairaus ja läsnä läpi elämän. Mulla tämä on estänyt mm. uralla etenemisen koska en voi olla jatkuvasti esillä.
Mistä nykyään saa rauhoittavia paniikkihäiriöön? Mulla on kroonistunut paniikkihäiriö. Ainoastaan ssri-lääkkeitä tarjottu. Toki ne jonkin verran auttaa, vaan ei silloin jos on paha tilanne päällä. (En ole ap)
Työterveydestä olen saanut jo vuosia. En minä olisi työkykyinen ilman niitä. Kumpi on sitten parempi, jäädä työkyvyttömyyseläkkeelle vai ottaa tarvittaessa pieni määrä rauhoittavaa lääkettä että selviää. En välitä vaikka joutuisin syömään niitä loppuelämäni, niin kamala se olo on ja jos siihen jokin apukeino on niin miksi ihmeessä sitä ei käyttäisi. Itsemurhaan sitä olisi varmaan päätynyt ilman jotta pääsee siitä tuskasta.
No mä olen työkyvyttömyyseläkkeellä. Työterveys ei koskaan tarjonut rauhoittavia. Ei edes silloin kun olin todella ahdistunut ja oli vaikeuksia nukkua.
Ei mullekaan kukaan ole rauhoittavia tarjonnut. Itse olen niitä työterveydestä pyytänyt. Ja aina myös saanut. Ihan normaali lääke.
Eri.
Mulla esteenä on sosiaalisten tilanteiden pelko.
En uskalla jutella ihmisille ja jos joku mulle puhuu niin en oikein uskalla puhua mitään takas.
Oireena on myös se että sosiaalisissa tilanteissa olen hernostunut ja joskus saatan jopa vapista/täristä kun tilanne jännittää niin paljon.
Tää on mulle tullu varmaan siksi koska olen tosi paljon yksin enkä puhu muille ihmisille juurikaan. Ainoat ihmiset kenen kanssa voin jutella rennosti on omat vanhempani ja ihan läheiset työkaverit.
M33
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla ap sama kuin sulla. Lääke auttaa. Jos et halua turvautua ahdistavissa tilanteissa rauhoittaviin niin propralista on myös jonkinlainen apu.
I feel you, kamala sairaus ja läsnä läpi elämän. Mulla tämä on estänyt mm. uralla etenemisen koska en voi olla jatkuvasti esillä.
Mistä nykyään saa rauhoittavia paniikkihäiriöön? Mulla on kroonistunut paniikkihäiriö. Ainoastaan ssri-lääkkeitä tarjottu. Toki ne jonkin verran auttaa, vaan ei silloin jos on paha tilanne päällä. (En ole ap)
Työterveydestä olen saanut jo vuosia. En minä olisi työkykyinen ilman niitä. Kumpi on sitten parempi, jäädä työkyvyttömyyseläkkeelle vai ottaa tarvittaessa pieni määrä rauhoittavaa lääkettä että selviää. En välitä vaikka joutuisin syömään niitä loppuelämäni, niin kamala se olo on ja jos siihen jokin apukeino on niin miksi ihmeessä sitä ei käyttäisi. Itsemurhaan sitä olisi varmaan päätynyt ilman jotta pääsee siitä tuskasta.
No mä olen työkyvyttömyyseläkkeellä. Työterveys ei koskaan tarjonut rauhoittavia. Ei edes silloin kun olin todella ahdistunut ja oli vaikeuksia nukkua.
Ei mullekaan kukaan ole rauhoittavia tarjonnut. Itse olen niitä työterveydestä pyytänyt. Ja aina myös saanut. Ihan normaali lääke.
Eri.
Ok. No mä yritin kerran syvissä vesissä itsaria noilla ssri-lääkkeillä. Veikkaanpa ettei sen takia annettu rauhoittavia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla ap sama kuin sulla. Lääke auttaa. Jos et halua turvautua ahdistavissa tilanteissa rauhoittaviin niin propralista on myös jonkinlainen apu.
I feel you, kamala sairaus ja läsnä läpi elämän. Mulla tämä on estänyt mm. uralla etenemisen koska en voi olla jatkuvasti esillä.
Mistä nykyään saa rauhoittavia paniikkihäiriöön? Mulla on kroonistunut paniikkihäiriö. Ainoastaan ssri-lääkkeitä tarjottu. Toki ne jonkin verran auttaa, vaan ei silloin jos on paha tilanne päällä. (En ole ap)
Työterveydestä olen saanut jo vuosia. En minä olisi työkykyinen ilman niitä. Kumpi on sitten parempi, jäädä työkyvyttömyyseläkkeelle vai ottaa tarvittaessa pieni määrä rauhoittavaa lääkettä että selviää. En välitä vaikka joutuisin syömään niitä loppuelämäni, niin kamala se olo on ja jos siihen jokin apukeino on niin miksi ihmeessä sitä ei käyttäisi. Itsemurhaan sitä olisi varmaan päätynyt ilman jotta pääsee siitä tuskasta.
No mä olen työkyvyttömyyseläkkeellä. Työterveys ei koskaan tarjonut rauhoittavia. Ei edes silloin kun olin todella ahdistunut ja oli vaikeuksia nukkua.
Ei mullekaan kukaan ole rauhoittavia tarjonnut. Itse olen niitä työterveydestä pyytänyt. Ja aina myös saanut. Ihan normaali lääke.
Eri.
Tämä. Ihan tavallinen lääke ja turhan usein saa lukea demonisointia niihin liittyen. Paniikkihäiriöisiä kehoittaisin elämään ihan tavallista elämää hyvillä mielin lääkkeiden avulla, deittailemaan ja tekemään asioita mitä ihan kaikki muutkin tekevät. Sairaus on jo sinällään niin paha ja elämää häiritsevä että ei kannata enää sen lisäksi lukittautua kotiin tai alkaa välttää mitään tilanteita kun lääkkeet on keksitty. Siten voi tuntea itsensä edes jotenkin normaaliksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hengitysharjoitukset, terapia, lääkitys.
Vierailija kirjoitti:
Mulla esteenä on sosiaalisten tilanteiden pelko.
En uskalla jutella ihmisille ja jos joku mulle puhuu niin en oikein uskalla puhua mitään takas.
Oireena on myös se että sosiaalisissa tilanteissa olen hernostunut ja joskus saatan jopa vapista/täristä kun tilanne jännittää niin paljon.
Tää on mulle tullu varmaan siksi koska olen tosi paljon yksin enkä puhu muille ihmisille juurikaan. Ainoat ihmiset kenen kanssa voin jutella rennosti on omat vanhempani ja ihan läheiset työkaverit.
M33
Älä anna pelon olla esteenä. Pyydä rohkeasti lääkäriltä apua, eli esim. jo aiemmin mainitut propral, opamox. Hyviä lääkkeitä. Parhaimmillaan parantavat elämänlaatua todella merkittävästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla esteenä on sosiaalisten tilanteiden pelko.
En uskalla jutella ihmisille ja jos joku mulle puhuu niin en oikein uskalla puhua mitään takas.
Oireena on myös se että sosiaalisissa tilanteissa olen hernostunut ja joskus saatan jopa vapista/täristä kun tilanne jännittää niin paljon.
Tää on mulle tullu varmaan siksi koska olen tosi paljon yksin enkä puhu muille ihmisille juurikaan. Ainoat ihmiset kenen kanssa voin jutella rennosti on omat vanhempani ja ihan läheiset työkaverit.
M33
Propral auttaa tosi hyvin tärinään ja siitä olisi sulle varmasti iso apu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla esteenä on sosiaalisten tilanteiden pelko.
En uskalla jutella ihmisille ja jos joku mulle puhuu niin en oikein uskalla puhua mitään takas.
Oireena on myös se että sosiaalisissa tilanteissa olen hernostunut ja joskus saatan jopa vapista/täristä kun tilanne jännittää niin paljon.
Tää on mulle tullu varmaan siksi koska olen tosi paljon yksin enkä puhu muille ihmisille juurikaan. Ainoat ihmiset kenen kanssa voin jutella rennosti on omat vanhempani ja ihan läheiset työkaverit.
M33Älä anna pelon olla esteenä. Pyydä rohkeasti lääkäriltä apua, eli esim. jo aiemmin mainitut propral, opamox. Hyviä lääkkeitä. Parhaimmillaan parantavat elämänlaatua todella merkittävästi.
Olen myös aika arka ja enkä kehtaa pyytää apua ongelmiini. Tällee pystyn puhumaan asioista kun ei tarvi nähdä tai olla kasvotusten toisten kanssa.
Minulla on myös erittäin surkea itsetunto.
M33
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla esteenä on sosiaalisten tilanteiden pelko.
En uskalla jutella ihmisille ja jos joku mulle puhuu niin en oikein uskalla puhua mitään takas.
Oireena on myös se että sosiaalisissa tilanteissa olen hernostunut ja joskus saatan jopa vapista/täristä kun tilanne jännittää niin paljon.
Tää on mulle tullu varmaan siksi koska olen tosi paljon yksin enkä puhu muille ihmisille juurikaan. Ainoat ihmiset kenen kanssa voin jutella rennosti on omat vanhempani ja ihan läheiset työkaverit.
M33Älä anna pelon olla esteenä. Pyydä rohkeasti lääkäriltä apua, eli esim. jo aiemmin mainitut propral, opamox. Hyviä lääkkeitä. Parhaimmillaan parantavat elämänlaatua todella merkittävästi.
Ei se aina pelosta olekaan kysymys. Joskus ihan yhtä äkkiä se paniikkikohtaus tulee ilman, että olisi peloissaan tai ennakko jännittäisi tilanteita. Mulla noi rauhoittavat ei oikein auta pääkopan rauhoittamiseen vaan väsyttävät.
Onko siitä mitään apua jos kerrot heti alkuun treffikumppanillesi, että tilanne saattaa "jännittää" sinua? Senhän huomaa joka tapauksessa ennemmin tai myöhemmin. Sinun ei tarvitse heti kertoa sairaudestasi mutta kannattaako edes yrittää pitää kulissia niin tiukasti yllä, ettei toinen huomaisi yhtään mitään? Ennen kaikkea mietin lievenevätkö oireet kun sinun ei tarvitse yrittää peitellä niitä? Haluatko edes olla treffeillä sellaisen kanssa, joka vaatisi sinulta "täydellisyyttä"?
Toivottavasti kukaan ei pahoita mieltään tästä Fingerporista, tuli vain mieleeni.
https://www.hs.fi/fingerpori/car-2000002458554.html
P. S itselläni on änkyttämistaipumus.
Itse juuri tuon, ja introverttiyden ja sosiaalisten tilanteiden, vuoksi pysyn kaukana naisista. Aloitetta en tee ikinä. Ja torjun kaikki heti valehtelemalla, että olen homo. En vain kestä niitä suorituspaineita, jotka naiset asettaa miehille seksiin. M25
Päihteet auttaa pelkoihin ja jännittämiseen.
Alkoholi,kannabis tai lääkkeet.
Lääkitys?