Lue keskustelun säännöt.
Paniikkihäiriö pilaa deittailun
19.05.2023 |
Olen 28-vuotta.
En jaksa enää. Muuten erittäin hyvä ihmistuntemus ja todella syvällisiäkin keskusteluja lähes tuntemattomienkin kanssa aika ajoin, mutta heti kun tapaan miehen josta pidän menee se paniikkihäiriön takia ihan perseelleen.
Kädet tärisee, huimaa, tulee blackout, meinaan pyörtyä, alan kuvittelemaan että vatsassa kiertää.Syke nousee. You know. On pitkiäkin suhteita takana, jossa paniikkihäiriö ei vaivannut. Tämä tuhoaa varmaan kaikki tulevat potentiaaliset ehdokkuuteni.
Mitä tälle voi tehdä?
Sairastuin paniikkihäiriöön teininä lapsuudenkodin traumojen saattelemana. Siitä lähtien ollut jatkuvaa taistelua, joskus mennyt paremmin ja joskus tuntuu että olen ihan pohjalla ku tämä elämän tuhoava tauti osui päälle
Muita?
Kommentit (25)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Etsi mies jolla on joko itse tai läheisellä mt-sairauksia.
Paniikkihäiriöinen mies 37
Vierailija kirjoitti:
Mulla esteenä on sosiaalisten tilanteiden pelko.
En uskalla jutella ihmisille ja jos joku mulle puhuu niin en oikein uskalla puhua mitään takas.
Oireena on myös se että sosiaalisissa tilanteissa olen hernostunut ja joskus saatan jopa vapista/täristä kun tilanne jännittää niin paljon.
Tää on mulle tullu varmaan siksi koska olen tosi paljon yksin enkä puhu muille ihmisille juurikaan. Ainoat ihmiset kenen kanssa voin jutella rennosti on omat vanhempani ja ihan läheiset työkaverit.
M33
Mulla tuli mieleen yksi nuori mies, jonka kanssa tanssin kerran. Hän jännitti selvästi eli kädet tärisi mutta hän oli tavattoman hyvä tanssija ja aivan ihanan kohtelias.
Ei tavattu enää kun 500 km välimatkaa.
Kävin itse asiassa työterveydessä ja psykologilla vajaa 2 vuotta sitten ja sinnekin menin pitkin hampain koska ei ole helppoa vaatia apua tämmöseen sairauteen mikä on oman pään tuotosta siitä että mulle on lapsena huudettu.
Sain esiintymisjännitykseen ketipinoria ja se ei auta yhtään. Sieltä tarjottiin myös jotain hengitysharjoitteitta taistele tai pakene -tilaan ja mä tiedostan sen, mutta kun en vaan pysty rauhoittamaan hermostoani, jos haluaisin olla edukseni jonkun ihmisen seurassa. Työssä esiintymisen selätän jo jotenkuten kun en pelkää sitä paniikkia itsessään vaikka se tekeekin musta toimintakyvyttömän ja ilmeisen tyhmän.
Pitää varmaan taas mennä lääkäriin ja lopettaa kofeiini ja olla vaikka tovi tapailematta ketään ilman paineita. Tsemppiä jokaiselle joka kärsii samasta.
Ap