Lue keskustelun säännöt.
Mitä luulette, pystynkö joskus lopettamaan tupakoinnin kun kerta olen päässyt muistakin paheista eroon? Tämä on epämiellyttävä koukku.
19.05.2023 |
Häpeän tupakointiani mutta "pidän" polttamisesta. Tuntuu ajatuksenakin oudolta, että en polttaisi mutta silti niin oikealta. Minulla on kai melko vahva riippuvuus nikotiiniin mutta silti tiedän jotenkin hämärästi, että pääsen siitä vielä irti. Tiedän sen vain. Luulen, että se tapahtuu tässä vuoden sisään.
Yhtäkkiä pystyin lopettamaan myös alkoholin juomisen. Sitä typerää juomista oli kestänyt ainakin 10 vuotta eikä siinä näe nykyään enää mitään hohtoa. Olin sentään suurkuluttaja ja itsekin huolissani omasta juomisesta. Nyt olen vain tyytyväinen, ettei tarvitse juoda.
Minulla on ollut ongelmia myös rahapelien kanssa. Kamala riippuvuus, sitäkään ei voi suositella. Vielä makselen pitkän aikaa siitä aiheutuneita haittoja. Onneksi olen yksin eikä sivulliset ole siitä koskaan kärsineet.
Se loppui myös. Ei sitäkään huumaa enää ymmärrä. Rumaa toimintaa se vain on.
Syömisen suhteen joskus tekee mieli syödä epäterveellisesti. Ei kuitenkaan enää jaksa sitä ahmimista tai jatkuvaa sokeriaddiktiota. En minä silläkään tee mitään. Terveellinen ruoka on hyvä ja voin paremmin. Se on todella herkullistakin. Joskus voi syödä mutta ei siksi, että sillä pitäisi tunteitaan turruttaa.
Vielä tuo tupakointi. Sekin alkaa kuvottamaan jo ja pahasti. Kallista ja turhaa, haisee pahalle. Voi kun sen paskan saisi vielä pois.
Kommentit (7)
Tupakointi loppuu ihan varmasti ennen pitkää - viimeistään siihen, kun kuolee keuhkosyöpään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et niin kauan kun jossittelet ja vain voivottelet. Itse en koskaan tykännyt röökinpoltosta ja se haju on kuvottanut mua aina, mutta niin vaan poltin noin 20 vuotta koska jollain jännällä tavalla olin ulkoistanut itseni siitä. En siis mieltänyt itseäni röökinpolttajaksi.
Ja sitten eräänä päivänä se lävähti tajuntaan, että eisaatana ja hyivittu mähän olen oikeasti ihan tasan samanlainen röökaaja mitä nuo kaikki muutkin nolot ja haisevat lommoposket joita olin aina katsonut jotenkin alaspäin, koska mähän en ollut röökinpolttaja vaikka röökiä poltinkin.
Lopettaminen oli muuten enemmän kuin helppoa tuon havahtumisen jälkeen vaikka enhän mä tuota helppouden syytä tajunnut kuin vasta jälkeenpäin. Nimittäin sittenkin vielä sen kerran sytytin röökin ihan vanhasta tottumuksesta junaa odottaessa, mutta pari hatsia riitti siihen että tein stögön kun ei maistunut yhtään.
Se vajaa röökiaski pyöri varmaan pari kuukautta käsilaukussa (sen lemuavan stögön nakkasin kyllä ekaan roskikseen kun junasta pääsin pois) mutta yhden ainutta röökiä en tuon jälkeen ole polttanut. Ja jos mahdollista niin inhoan röökinhajua/röökaajia vielä aiempaakin enemmän eli ei tosiaan ole ollut minkäänlaista mielitekoa tai riskiä repsahtamisesta. Se haisee oikeasti ihan hirveältä.
Mut siis joo, näemmä sitä voi itseään pettää tällaisessakin asiassa. Tekee jotakin mistä ei tykkää yhtään ja mitä ei tosiaan ole edes pakko tehdä, mutta tekee sitä silti jotenkin oudosti ulkopuolisena.
Päätin, että lopetan ja lopetin. Piti vaain keksiä kaikenlaista tekemistä, otta pysyi se röökinhimo poissa mielestä. Parin kuukauden kuluttua ei enää tehnyt mieli. Tätä edelsi 12 vuoden tupakointi ja viime vaiheessa keskimäärin aski Camelia päivässä, baari-iloina toinen. Alkusysäyksen lopettamiselle antoi krapula ja kamala päänsärky.
Tulin sitten puolen vuoden kuluttua lopettamisesta raskaaksi ja loppui se oluen ja viinin lipityskin pariksi vuodeksi kuin seinään.
Joitakin asioita saan lopetettua mielikuvaharjoituksilla liittämällä niihin jotain erityisen vastenmielistä.
Jokin pahe pitää aina olla. Itselläni se on yrtti. Siitä en luovu en koskaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tupakoinnin lopettaminen on identiteetinmuutos. Vaikeinta ei ole olla polttamatta vaan vaikeinta on olla ihminen joka ei polta. Siis sen ekan 2kk jälkeen kun sulla tulee ikävä vanhoja hyviä aikoja jolloin romantisoitu muisto tupskoinnista ottaa vallan. No oliko se nyt niin paha? Mä hän yhden vaan, en oo enää koukussa
Onnistuu! Minä lopetin, kun halusin lopettaa. Aikaa siihen meni, kun ensin yritin polytaa kuin kaverit, eli vaan kun oltiin ulkona tms satunnaisesti. Se ei multa onnistunut. Sitten kun hyväksyon sen, että pitää lopettaa kokonaan onnistuin. Ja oon ollut niiin tyytyväinen tähän päätökseen. Näen joskus unta, että poltan, ja olen helpottunut ja onnellinen, kun herään eikä se ollutkaan totta. Tästä siis aikaa jo yli 10 vuotta.