Olen suljetuilla psyk osastoilla työskennellyt 38 vuotta. Kysyttävää?

Vierailija kirjoitti:

Hoitajan suuttuminen ja turhautuminen vaativassa psykiatrisessa hoitotyössä on ymmärrettävää. Sen epäammatillinen suuntaaminen ja purkaminen potilaisiin ei kuitenkaan ole hyväksyttävää.

Monella potilaalla on traumoja nimenomaan psykiatristen hoitajien epäammatillisesta käytöksestä. Miksi psykiatristen hoitajien tekemään potilaisiin kohdistuvaan epäammatilliseen käytökseen ja toimintaan ei puututa tehokkaammin? Miten työyhteisössänne käsitellään tilanteet, joissa potilas kertoo joutuneensa hoitajan epäammatillisen kohtelun kohteeksi? 

Näissä traumoissa on usein kyse rajoittamistilanteista, jolloin joudutaan puuttumaan itsemääräämisoikeuteen. Se ei ole kivaa kenellekään ja voin sanoa ihan suoraan, että mieluummin tekisin mitä tahansa muuta kuin veisin jotakin ihmistä tahdonvastaisesti eristykseen tai lepositeisiin, mutta joskus se on pakko tehdä jos potilas on niin sekaisin että on uhka itselleen tai muille. Jos tätä ei tee, tilanne pahenee ja se voi olla henki pois.

Näistä siis tulee se traumakokemus useimmin, eikä toki syyttäkään. Mutta kyse ei ole hoitajien epäasiallisesta käytöksestä, vaan välttämättämästä hoitotoimenpiteestä, jonka muuten lääkäri määrää. Ei hoitajat visko porukkaa koppiin noin vain. 

Olen törmännyt epäasiallisiinkin hoitajiin, mutta yleensä nämä ovat epäasiallisia myös työyhteisöissä, joten kauniisti sanottuna he eivät ole sopeutuneet. Mt-puolella ei jakseta mitään ylimääräisiä pelejä sen työn kuormituksen jälkeen, joten tällaiset ei jaksa siellä olla ja lähtee menemään. Jos kohtelee potilaita huonosti, se kostautuu usein kaikille.

Jos hoitajasta tehdään valitus, osastonhoitaja selvittää tilanteen. Jos epäilyssä on perää, se viedään eteenpäin ja tarvittaessa homma kasvaa isoksi ja asiaan kyllä puututaan. Mutta sitten sanon sen mikä on aina se ongelma näissä: moni kaltoinkohdelluksi itsensä kokenut on hoidon alussa umpipsykoosissa, eikä ole realiteeteissa. Siksi monet asiat eivät johda mihinkään, koska niissä ei ole mitään. Sairauden akuuttivaiheessa mieli on ihan erilainen kuin sitten kun se on saatu tasaiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hoitajan suuttuminen ja turhautuminen vaativassa psykiatrisessa hoitotyössä on ymmärrettävää. Sen epäammatillinen suuntaaminen ja purkaminen potilaisiin ei kuitenkaan ole hyväksyttävää.

Monella potilaalla on traumoja nimenomaan psykiatristen hoitajien epäammatillisesta käytöksestä. Miksi psykiatristen hoitajien tekemään potilaisiin kohdistuvaan epäammatilliseen käytökseen ja toimintaan ei puututa tehokkaammin? Miten työyhteisössänne käsitellään tilanteet, joissa potilas kertoo joutuneensa hoitajan epäammatillisen kohtelun kohteeksi? 

Näissä traumoissa on usein kyse rajoittamistilanteista, jolloin joudutaan puuttumaan itsemääräämisoikeuteen. Se ei ole kivaa kenellekään ja voin sanoa ihan suoraan, että mieluummin tekisin mitä tahansa muuta kuin veisin jotakin ihmistä tahdonvastaisesti eristykseen tai lepositeisiin, mutta joskus se on pakko tehdä jos potilas on niin sekaisin että on uhka itselleen tai muille. Jos tätä ei tee, tilanne pahenee ja se voi olla henki pois.

Näistä siis tulee se traumakokemus useimmin, eikä toki syyttäkään. Mutta kyse ei ole hoitajien epäasiallisesta käytöksestä, vaan välttämättämästä hoitotoimenpiteestä, jonka muuten lääkäri määrää. Ei hoitajat visko porukkaa koppiin noin vain. 

Olen törmännyt epäasiallisiinkin hoitajiin, mutta yleensä nämä ovat epäasiallisia myös työyhteisöissä, joten kauniisti sanottuna he eivät ole sopeutuneet. Mt-puolella ei jakseta mitään ylimääräisiä pelejä sen työn kuormituksen jälkeen, joten tällaiset ei jaksa siellä olla ja lähtee menemään. Jos kohtelee potilaita huonosti, se kostautuu usein kaikille.

Jos hoitajasta tehdään valitus, osastonhoitaja selvittää tilanteen. Jos epäilyssä on perää, se viedään eteenpäin ja tarvittaessa homma kasvaa isoksi ja asiaan kyllä puututaan. Mutta sitten sanon sen mikä on aina se ongelma näissä: moni kaltoinkohdelluksi itsensä kokenut on hoidon alussa umpipsykoosissa, eikä ole realiteeteissa. Siksi monet asiat eivät johda mihinkään, koska niissä ei ole mitään. Sairauden akuuttivaiheessa mieli on ihan erilainen kuin sitten kun se on saatu tasaiseksi.

En tarkoita asiallisesti toteutettuja rajaamistilanteita.  Ja uskon, että tiedät sen itsekin. Uskon myös, että tiedät tarkkaan mitä tarkoitan. Tunnen alan hyvin. 

Hoitokulttuuriin vaikuttaa moni asia. Pitkään samalla osastolla toimineet hoitajat jakavat usein saman hoitokulttuurin. Kovia arvoja ja toimintatapoja hoitotyössään käyttävät hoitajat viihtyvät samat arvot jakavassa työyhteisössä. Laadukasta ja potilaslähtöistä hoitotyötä tekevät puolestaan viihtyvät keskenään. Voisiko psykiatristen osastojen hoitokulttuuri selittää osaltaan potilaiden kokemuksia?