Olen suljetuilla psyk osastoilla työskennellyt 38 vuotta. Kysyttävää?

Taidat mennä mielenterveyshoitajan ellet peräti mielisairaanhoitajan koulutuksella?

Terveisin nuoremman kaartin edustaja, tosin alalla itsekin jo reilut 20 vuotta.

Paljon on muuttunut tässäkin ajassa meiningit. Hyvää jatkoa vaan ja pysy terveenä.

Kuinka suuria mielenterveydellisiä ongelmia ihmisellä on kun tulee vauvapalstalle kertomaan työskennelleensä mielenterveyspotilaiden parissa 38 vuotta ja kysyy haluaako joku kysellä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedätkö sen tunteen kun menet yövuoroon ja osastolle astuessasi huomaat heti sen hermostuneen ilmapiirin, kun joku potilas heiluu siellä kireänä eikä iltavuorolla ole ollut munaa laittaa sitä eristykseen ja homma jää yökköjen murheeksi?

Tai kun olet iltavuorossa, eikä osaston lääkärillä ole ollut pokkaa antaa pakkolääkitysmääräystä hermostuneelle ja uhkaavalle potilaalle, vaan ollaan että "katsotaan vielä" ja sinä tiedät että se räjähtää sen iltavuoron aikana ja homma on hoidettava painilla ja vähemmällä porukalla, vaikka sen olisi voinut hoitaa jo päivälläkin.

+ tähän vielä että olet tietysti se ainoa mies iltavuorossa ja pääset ekana painimaan ennen kuin apua tulee ja siinä vääntyy sitten rillit ja sormet.

Olin aikanaan mielisairaalassa hommissa ja kyllä siellä välistä oli sen väkivallan ja vääntämisen kanssa hermot kireällä itsellänikin. Lopulta vaihdoin polille, jossa ei sentään ihan samanlaista ole, vaikka on sielläkin porukka todella huonossa kunnossa.

Vierailija kirjoitti:

Kuinka suuria mielenterveydellisiä ongelmia ihmisellä on kun tulee vauvapalstalle kertomaan työskennelleensä mielenterveyspotilaiden parissa 38 vuotta ja kysyy haluaako joku kysellä?

Tuskin minkäänlaisia. Onhan aihe kiinnostava.

Vierailija kirjoitti:

Joudutko käymään itse työnohjauksessa/terapiassa?

Työnohjaus on lakiperusteinen, eli kaikki käy. Eri asia on se, onko siitä mitään apua. Yleensä nämä koetaan turhiksi.

-ohis

Kerro joku hauska tapaus?

Minne ap hävisi?

Vierailija kirjoitti:

Kerro joku hauska tapaus?

No minäpä kerron. Vasta valmistunut lääkäri tarkasti eristyksessä olevan potilaan voinnin, jolloin tämä asettui maahan makaamaan ja levitti persereikänsä, niin että tämä lekuri alkoi kakomaan ja hoitajat nauroi sille lääkärille. Eristystä ei purettu.

Neanderthalensis kirjoitti:

Mistä erotatte onko potilaalla hätä vai raivokohtaus? 

Voipi mennä joskus sekaisin, mutta raivokohtaus ja hätäkohtaus on kyllä pääosin helppo erottaa. Hätäkohtauksessa saadaan yleensä puheella yhteys ja potilas on yhteistyössä, raivokohtauksessa lentää tavarat, lyödään ja potkitaan, kunnes nujerretaan mieshoitajilla ja viedään eristykseen lepositeisiin, jossa annetaan rauhoittava piikki takapuoleen ja sitten odotellaan että homma tasoittuu,.

Vierailija kirjoitti:

Minne ap hävisi?

Kakalle

Vierailija kirjoitti:

Haluaako moni hypätä ikkunasta? Mennä ikkunalaudalle?

Te keskustelemalla hoidatte asian?

Ei niistä ikkunoista hypätä, koska ne on suljettu ja sellaista pleksiä, ettei läpi mennä.

Vierailija kirjoitti:

Miksi tuputatte kokoajan lääkkeitä,keskustelukin voisi joskus auttaa.

Ja tosiaankin tämä että läheisille saatikka potilaalle ei kerrota mitään osaston käytännöistä.

Tämä on hyvinkin vieras maailma ensikertaa osastolla olevalle potilaalle/ omaiselle.

Potilas on voinut kieltää omaisille kertomisen.

-ohis

Vierailija kirjoitti:

Sanoivat ennen , että hoitajan erottaa sairaasta vain avainnippu vyötäröllä. Onko se vielä näin?

Kyllä tämä on vankilasta tämä läppä. Mutta totta on, että hoitajissakin oli ainakin ennen vanhaan kaikenlaisia omaperäisiä jonglöörejä, joista ei aina tiennyt onko se valkoinen takki nyt ihan oikealla niskassa.

Olin suljetuilla 15 vuotta, sitten sirryin avohoitoon. Paljon tuli nähtyä eikä aina kivojakaan asioita, mutta työyhteisöt oli todella rentoja ja moniammatillinen yhteistyö pelasi mainiosti. Sairaalamaailmalle ominaista jäykkää hierarkiaa ei ollut, hommat sujui todella jouhevasti.

Ikävä kyllä tämä osastojen sulkeminen on epidemia, koska halutaan vaan säästöjä. Jo 15 vuotta sitten puhuttiin, että 90-luvun alussa tehdyt sairaaloiden lopettamiset olivat äärimmäisen huono juttu ja moni potilas teki itsemurhan kun ei päässyt osastolle. Nyt tässä 15 vuoden aikana osastot on leikattu kolmasosaan ja väitän, että moni tappaa itsensä avohoidossa, koska se ei ole riittävä.

Tästä on yritetty varoittaa, kukaan ei kuuntele. Olen pahoillani potilaiden ja omaisten puolesta. Asiat voisi saada toimimaan, kun vaan olisi rahaa. Mutta sitä ei haluta antaa.

Vierailija kirjoitti:

Olin suljetuilla 15 vuotta, sitten sirryin avohoitoon. Paljon tuli nähtyä eikä aina kivojakaan asioita, mutta työyhteisöt oli todella rentoja ja moniammatillinen yhteistyö pelasi mainiosti. Sairaalamaailmalle ominaista jäykkää hierarkiaa ei ollut, hommat sujui todella jouhevasti.

Ikävä kyllä tämä osastojen sulkeminen on epidemia, koska halutaan vaan säästöjä. Jo 15 vuotta sitten puhuttiin, että 90-luvun alussa tehdyt sairaaloiden lopettamiset olivat äärimmäisen huono juttu ja moni potilas teki itsemurhan kun ei päässyt osastolle. Nyt tässä 15 vuoden aikana osastot on leikattu kolmasosaan ja väitän, että moni tappaa itsensä avohoidossa, koska se ei ole riittävä.

Tästä on yritetty varoittaa, kukaan ei kuuntele. Olen pahoillani potilaiden ja omaisten puolesta. Asiat voisi saada toimimaan, kun vaan olisi rahaa. Mutta sitä ei haluta antaa.

Osastojen pyörittäminen taitaa olla aika paljon kalliimpaa kuin ennen. Siitä päätellen, että nykyistä köyhemmällä Suomella oli varaa esimerkiksi isoon määrään B-mielisairaaloita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin suljetuilla 15 vuotta, sitten sirryin avohoitoon. Paljon tuli nähtyä eikä aina kivojakaan asioita, mutta työyhteisöt oli todella rentoja ja moniammatillinen yhteistyö pelasi mainiosti. Sairaalamaailmalle ominaista jäykkää hierarkiaa ei ollut, hommat sujui todella jouhevasti.

Ikävä kyllä tämä osastojen sulkeminen on epidemia, koska halutaan vaan säästöjä. Jo 15 vuotta sitten puhuttiin, että 90-luvun alussa tehdyt sairaaloiden lopettamiset olivat äärimmäisen huono juttu ja moni potilas teki itsemurhan kun ei päässyt osastolle. Nyt tässä 15 vuoden aikana osastot on leikattu kolmasosaan ja väitän, että moni tappaa itsensä avohoidossa, koska se ei ole riittävä.

Tästä on yritetty varoittaa, kukaan ei kuuntele. Olen pahoillani potilaiden ja omaisten puolesta. Asiat voisi saada toimimaan, kun vaan olisi rahaa. Mutta sitä ei haluta antaa.

Osastojen pyörittäminen taitaa olla aika paljon kalliimpaa kuin ennen. Siitä päätellen, että nykyistä köyhemmällä Suomella oli varaa esimerkiksi isoon määrään B-mielisairaaloita.

Vaikea sanoa, voi olla. En kuitenkaan kaipaa B-mielisairaaloita takaisin, vaan osastoja lisää. 15 vuodessa on lakkautettu paljon, mutta nämä saisi takaisinkin jos halua olisi. Se olisi hyvä investointi, ellei sitten haluta sysätä näitä ihmisiä junan alle ja omaisia hermoromahdukseen.

Multa ei heru kunnioitusta teille. Kohtelette alentavasti ihmisiä nähden heidät diagnooseina, jaatte pillereitä mistä tulee monenmoista haittaa, vähättelette haittoja minkä ehditte ja hoito oli enemmän ahdistavaa ja jopa traumatisoivaa kuin että se auttoi. Sori vaan. Siellä oli kourallisessa ehkä pari oikeasti alalle soveltuvaa.

Yksityisyyttä ei ollut, joku kokoajan huoneeseen tunkemassa. Kotona on sentään olo että on ihmisarvo.

Jos pitäisi valita paikaksi suljettu osasto tai lähtö oman käden kautta niin kuolema tuntuisi houkuttelevammalta vaihtoehdolta.

AP, onko osastollasi ollut koskaan saatananpalvojia jotka ovat seonneet?

Onko osastolla sattunut koskaan ns yliluonnollisia ilmiöitä?

Vierailija kirjoitti:

AP, onko osastollasi ollut koskaan saatananpalvojia jotka ovat seonneet?

Onko osastolla sattunut koskaan ns yliluonnollisia ilmiöitä?

En ole ap, mutta vastaan: on ollut, eikä ole tapahtunut mitään yliluonnollista.

Eihän nykyisin käytetä sanaa mielisairaala eikö ole psykiatrinen sairaala