Yliopistokoulutettu työläistaustainen! Näkyykö taustasi jossain?

Opiskelen Helsingin yliopistossa ja ei kyllä kenestäkään tiedä ainakaan meidän alalla että mistä taustoista tulee. Itse olen työläistaustainen, isä ei käynyt keskikoulun jälkeen mitään kouluja. Koulutusta on aina arvostettu meidän perheessä ja on aina kannustettu yliopistoon jos vain mieli teki mennä. Kaikki lapset ollaanki korkeakoulutettuja.

Mutta joo, en ole kokenut missään vaiheessa mitään alemmuudentunnetta siitä, että vanhemmat on tehny ihan random duunarihommia koko ikänsä. Ihan itse olen tutustunut taiteeseen ja tieteeseen jo lapsena, en minä siihen mitään vanhempia tarvinnut.

Olen työväenluokkaisesta kodista ja suvun ensimmäinen akateemisesti koulutettu. Joitain asioita jutusta tunnistan, osaa en lainkaan. Vanhempani olisivat itsekin halunneet aikoinaan opiskella pidemmälle kuin pystyivät (vanhempani olivat/ovat suurten sodanjälkeisten ikäluokkien edustajia). Etenkin isäni oli pelkästä kansakoulutaustastaan huolimatta tosi kiinnostunut mm. politiikasta ja historiasta. Meillä oli kotona paljon kirjoja, molemmat vanhempani lukivat ja kannustivat meitä lapsia lukemaan. Itse asiassa me kaikki lapset opimme lukemaan jo 4-5 vuoden ikäisinä, varmaan juuri siksi, että meille luettiin niin paljon ihan pienestä pitäen. Myöhemmin meidät laitettiin pianotunneille, balettiin, pelaamaan jalkapalloa - kaikenlaisia harrastuksia saimme kokeilla, oikeastaan meille tuputettiin "keskiluokkaisia" harrastusmahdollisuuksia.

Vanhempani halusivat  kai varmistaa, että heidän lapsillaan olisi mahdollisuus kouluttautua, pärjätä elämässä ja hankkia myös sosiaalista pääomaa. Minä valmistuin yliopistosta, kaksi sisarustani ammattikorkeasta, joten vanhempamme taisivat onnistua tavoitteessaan tukea meitä opiskelemaan. 

Yliopistossa en kokenut mitään erityistä vierauden tunnetta. Huomasin kyllä, että monella opiskelukaverillani myös vanhemmat olivat akateemisia/keskiluokkaisia, mutta koin saaneeni omassa työväenluokkaisessa perheessäni silti oikein hyvät eväät myös opiskeluelämää varten. Mitään erityistä korkeakulttuuria en kyllä näin aikuisena harrasta, ehkä se on sitten työväenluokkainen perintöni. Luen paljon edelleen, mutta tärkein harrastukseni on luonnossa liikkuminen/vaeltaminen. Onneksi Suomessa onkin kaikilla yhtäläiset mahdollisuudet nauttia ihanasta ulkoilmaelämästä jokamiehenoikeuksien turvin. 

Olen akateeminen ja töissä pörssiyhtiössä. Vanhemmat duunareita. Työläistausta näkyy aika vahvasti ja ero esimerkiksi mieheni ns. hienompaan perheeseen on suuri. Miehen perheessä on jo pienestä pitäen harrastettu musiikkia, kulttuuria, purjehdusta, golfia sekä laskettelua ja noita pidetään edelleen korkeassa arvossaan. Itseäni kiinnostaa noista vain kaksi ensimmäistä ja lapsesta asti minut on löytänyt vähän rähjäisemmistä harrastuksista sillä pelasin naapuripoikien kanssa höntsäkiekkoa, jalkapalloa, leikittiin kukkulan kuningasta. Olen melko kilpailullinen ja kova soittamaan suuta. Lonkero maistuu vapaa-ajalla enkä pukeudu työajan ulkopuolella konservatiivisesti. Kuuntelen pääasiallisesti rap-musiikkia.

Toisin sanoen ero on aika huomattava verraten mieheni siskoihin jotka ovat kasvaneet ratsastaen ja ovat monella tapaa arvokkaan hillittyjä eri tavalla kuin minä. :D Sitten taas toisaalta olen rehellinen, aito ja suoraselkäinen ja aika mutkaton ihminen ja vähään tyytyväinen.

Hölynpölyä enimmäkseen.

Duunari-isäni kuunteli klassista musiikkia, oli kova lukemaan, arvosti hyviä vaatteita, lapset kävi pianotunneilla ja menivät sujuvasti eteenpäin opinnoissa ja elämässä.

Toki jotkut voivat eroja huomatakin mutta myös työväestöllä on erilaisia koteja. En ole koskaan tuntenut alemmuutta rikkaampien kavereitteni suhteen. Mulla on rautainen itsetunto, kotikasvatuksen peruja varmaan.

Meillä kaikki lapset on maistereita ja tohtoreita. Julkisella töissä. Raha ei ole niin tärkeää, että tarvitsi riuhtoa yksityisellä. Tehdään kutsumustyötä. Aikanaan peritään takametsät ka osakesalkut. Vanhemmat on sijoittaneet myös jonkin verran taiteeseen.  Vanhemmat kouluttamattomia pienerittäjiä. Kannattaa muistaa, että kouluttamattomuus ei ole sama asia kuin köyhyys ja tyhmyys.

Itse elän ekologisesti ja vaatimattomasti. Eläisin varmaan samalla tavalla, vaikka vanhemmilla olisi parempi koulutus. Minua ei kiinnosta barokkikonsertit tai viineillä ja ruualla hifistely. 

Suomihan on juuri siksi "onnellinen" maa, että täällä voi kouluttautua - myös aikuisena.

Itse synnyin 70 -luvulla ja kasvoin ympäristössä, jossa kaikkia kunnioitettiin, muuraria, arkkitehtia, taksikuskia, opettajaa.

Svulli ja Tulli olivat mennyttä maailmaa, suomenruotsalaiset ja romanit olivat tervetulleita ( ei ollut maahanmuuttoa ).

Opiskelin itse Yolla, ennen Amk-systeemiä.

Mielestäni nykyajan "luokat" ovat lukutaito ja sivistys, ei raha . Somepreesens on hyvin rahvaanomaista.