Yliopistokoulutettu työläistaustainen! Näkyykö taustasi jossain?

Olen tajunnut vasta aikuisena, että todellakin näkyy. Suurin osa ystävistäni ei ole kouluttautuneita, mulla on tatuointeja, enkä pukeudu kovin tyylikkäästi. Kuuntelen junttimusaa ja katson huonoja elokuvia. Tosin koen olevani sen verran sivistynyt, etten tule oikein enää toimeen perheeni kanssa. perheeni ei myöskään tajunnut, miksi halusin kouluttautua pitkälle enkä vain mennyt amikseen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelin kun Käyhkö asettaa vastakkain klassisen musiikin ja roskien keräämisen. Hän on vatkannut tätä samaa asiaa vuosikaudet. Itse olen alemmasta keskiluokasta ja kyllä ihan radiota kuunnellut ja kirjastosta kirjoja himona hakenut lapsena. Eli monenlaisilla taustoilla on yliopistokoulutettuja. Käyhkö ikään kuin brändää itsensä tällä jankkaamisella.

Niin mutta soitettiinko teillä kotona klassista, opetettiin lapsille säveltäjiä ja klassisen musiikin historiaa?

Itse näin lapsena selvän eron oman ja luokkakaverin (jonka vanhemmat lääkäreitä) kodin välillä. Meillä soi iskelmä, heillä klassinen. Minä tunnistin Paula Koivuniemet, Eino Grönit ym, kaveri selitti Händelistä, Wagnerista jne. Äiti noukki parkkipaikalta tyhjät pullot mukaan, kaverin vanhemmat ei olisi ikinä koskeneet niihin. Heillä kävi kotonakin siivooja, mikä oli 80-luvulla harvinaista muilla kuin yläluokilla.

Itse väännettiin radion asemia. Kuunneltiin monenlaista musiikkia. Ei kenenkään kavereiden kotona opetettu säveltäjiä vaikka oli ihan sivistyneitä perheitä. Meidän koulussa sai ilmaiseksi soittimen ja soiton opetuksen. Samoin lapseni sai vapaaoppilaspaikan musiikkiopistossa. Ihan kaveriltaan sai idiksen haluta soittaa. Monet soittajat säästivät itse rahoja soittimiin ja tekivät aluksi itse laudoista soittimiakin. Ihan työläistaustaisia monet.

Kyllä mutta tie erityisesti klassisen musiikin harrastajaksi, saati ammattilaiseksi on paljon mutkaisempi tuolla tavalla. Kyseisessä kaverin perheessä lapset olivat soittaneet konservatoriossa viulua jo monta vuotta ennen kuin olivat edes koulussa.

Näkyy siinä että surffaan sujuvasti erilaisissa sosiaalisissa ympyröissä.

Olen yliopistokoulutettu ja olen edelleen mielestäni tavallinen duunari.

Vierailija kirjoitti:

Näkyy siinä että surffaan sujuvasti erilaisissa sosiaalisissa ympyröissä.

Sama. Olen siis todella pitkälle kouluttautunut työväenluokkataustainen, proffatasoa. Sulaudun joukkoon kuin joukkoon ehkä puolustusmekanismina. Mulla ei välttämättä edes ole omaa persoonallisuutta vaan rakennan sen aina tarpeen mukaan siihen tilanteeseen missä sitä tarvitaan. Tarkkailen ympäristöäni herkeämättä ja olen paljon työtovereitani tietoisempi kaikkialla vaanivista vaaroista.

Lähinnä varmaan näkyy siinä, että työläistaustaisena tein joka kesä töitä työläisduuneissa (mm. metalliverstaassa ja vaiheompelijana, kahvilassa jne) joten kun "aloitin" varsinaiset työt, joilla maksoin asuntolainani, niin pystyin ihan eri tavalla hyödyntämään kesätyökokemukseni työssäni. Pankissa kaikki kesät viettänyt (pankinjohtajan ja taloussihteerin lapsi) työkaverini joutui tekemään monta vuotta töitä oppiakseen asioita, jotka minulle olivat itsestäänselviä. Osittain varmaan myös insinööriaivojen syytä on se, että lähden liikkeelle ratkaisukeskeisesti, en ole varsinaisesti mikään keskusteluissa ja väittelyissä loistava filosofi. Mut duunari+akateemisuus on tuottanut sen, että mä tiedän, miten maailma pyörii, ja miksi se pyörii siten kuin pyörii - ja mitä merkitystä sillä on, että se pyörii siten kuin se pyörii.

Mut joo, olen tälläkin viikolla osallistunut Miljoona roskapussia- kampanjaan, jos se vapaa-ajalla roskien kerääminen leimaa mut jotenkin työläistaustaiseksi. Tosin keräysseuranani oli "vanhan rahasuvun" jälkeläinen, korkeakoulutuksen saanut, nyt jo eläkkeellä oleva rouva, ja hänen arkkitehtipikkuveljensä.

Elän alempaa elintasoa kuin mihin olisi varaa. Teen kaikki remonttihommat kotona itse ml. autoremontit.

Vastapainona kirjahylly on täynnä taidekirjoja ja viihdyn teatteirissa ja museoissa.

- TkT

Vierailija kirjoitti:

Olin ennen yliopisto uraa koneistaja ja sitä on ilkeästi ihmetelty kuinka entinen koneista ja voi tutkia. Tämä siis muiden tutkijoiden taholta. Suhtaudun tälläisiin vähättelijöihin niin, että heillä elämässään varmaan pahoja ongelmia ja epävarmuutta, surullista.

Tästä tuli mieleen että oli hauska seurata ihmisten reaktioita, kun tein opintojen ohella paskaduunia ja jollekin asiakkaalle selvisi, että valmistun pian maisteriksi. Ilmeet olivat näkemisen arvoisia.

Vierailija kirjoitti:

Tunnistin itseäni jutusta sikäli, että podin pitkään huijarisyndroomaa. 

Sama juttu. Vanhempani ovat tosi matalasti kouluttautuneita ja moni asia oli sellainen, ettei se vain kuulunut meidän perhekulttuuriin. Vanhemmat eivät sivistäneet itseään lukemalla tai matkustelemalla eivätkä he olleet kiinnostuneita siitä miten maailma toimii ja mitä esimerkiksi tiede- ja kulttuuririntamalla tapahtui. Tai jos joskus lukivatkin jotain, niin sitten oltiin yhden kirjan perusteella asiantuntijoita asian suhteen monta monituista vuotta. Eli ihan jo se suhde maailmaan ja tietoon oli ihan erilainen kuin yleensä korkeakoulutetuilla on. Mennessäni yliopistoon häpesin taustaani, enkä osannut erottaa itseäni vanhemmistani vaan ajattelin ettei minustakaan mitään voi sellaisista lähtökohdista tulla. Ja huomasin kyllä yliopistolla, että omat kriittisen ajattelun kyvyt olivat aika heikot, kun ei ollut saanut mallia tieteellisestä ajattelusta. Koin etten pärjää ja jätin valitsematta monia kursseja ja tekemättä asioita, koska koin että jostain syystä ne eivät vain ole mulle tarkoitettuja tai ettei mulla ole oikeutta niihin. Vaikka nyt 20 v jälkeen voin sanoa, että ongelma oli enemmän itsetunnossa ja identiteetissä - molemmat ovat kuitenkin muovautuvia asioita, ja nykyään katson maailmaa kyllä eri tavoin. Mutta turhauttavaa keskustella vanhempien kanssa, koska he eivät ymmärrä kovin isoja kuvia.

Vierailija kirjoitti:

Olin ennen yliopisto uraa koneistaja ja sitä on ilkeästi ihmetelty kuinka entinen koneista ja voi tutkia. Tämä siis muiden tutkijoiden taholta. Suhtaudun tälläisiin vähättelijöihin niin, että heillä elämässään varmaan pahoja ongelmia ja epävarmuutta, surullista.

Tuollaiset ihmettelevät ja vähättelevät muut tutkijat taitavat olla niitä putkiaivoisia nollatutkijoita.

No näkyy. Ei välttämättä ulospäin mutta olen ihan stressissä hienoista juhlatilaisuuksista koska pitää osata seurustella ja käyttäytyä. Vanhempani olivat erakkoja ja kasvoin maaseudulla. Kaikki tuollainen on pitänyt opetella itse. Pärjään, mutta stressaan sitä aina. Joskus itkinkin kun harmitti niin paljon etten osaa tai ole saanut "normaalimpaa" kasvatusta. En myöskään osaa esim. Latinan kielisiä ilmauksia hyvin. Googlaan aina tuollaisia. Olen myös ujo enkä osaa keskustella kovin hyvin ajatuksistani esim. Yhteiskuntapolitiikkaa. Osaan kirjoittaa kyllä kun saan rauhassa miettiä ensin.

Muuten se ei ehkä kauheasti näy koska olen itse luonnostaan kiinnostunut vaikka taiteista ja tieteistä, niin ihan ymmärrettävää että ajauduinkin sellaiselle alalle. Halusin myös muuttaa pois tuppukylästä ja elää, nähdä ja kokea maailmaa enemmän. Koen eläväni nyt sellaista minulle sopivaa hyvää elämää.

Ikävin muutos omalla kohdalla on se, miten työläistaustaiset vanhemmat suhtautuvat minuun nykyään. He tekevät kaikenlaisia oletuksia minusta ja naljailevat kuinka olen nykyään muka hienompi ihminen. Siis kyllä, ihan todella sanoneet noin. Kuilu kasvaa ihan heidän oman epävarmuutensa takia meidän välille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näkyy siinä että surffaan sujuvasti erilaisissa sosiaalisissa ympyröissä.

Sama. Olen siis todella pitkälle kouluttautunut työväenluokkataustainen, proffatasoa. Sulaudun joukkoon kuin joukkoon ehkä puolustusmekanismina. Mulla ei välttämättä edes ole omaa persoonallisuutta vaan rakennan sen aina tarpeen mukaan siihen tilanteeseen missä sitä tarvitaan. Tarkkailen ympäristöäni herkeämättä ja olen paljon työtovereitani tietoisempi kaikkialla vaanivista vaaroista.

Kuulostaapa tutulta! Ja sitten tämä roikkuminen vauvalla on myös joku jäänne siitä duunaritaistasta. En usko niiden usean polven parempien perheiden kasvattien kuluttavan aihe vapaata.

Mitä siinä hesarin jutussa sanottiin roskien keräämisestä? Siis jos omistaa kiinteistön, niin roskien keruu tien varresta on arkea.

Olen tupannut valitsemaan ei-akateemisia seurustelukumppaneita, koska heidän kanssaan on kotoisampi olo. 

Keskiluokkaiset statussymbolit eivät kiinnosta.

Vierailija kirjoitti:

Olen akateeminen virkanainen. En oikein osaa pukeutua keskiluokkaisesti, värjään hiuksiani, juon olutta tölkistä. Näkyyhän se työväenluokkatausta.

Olen akateeminen virkanainen. Värjään hiukseni, pukeudun miten sattuu, olutta en juo tölkistä koska en juo olutta, mutta vissyä pullon suusta. Tulen korkeasti koulutetusta perheestä, mies työläisperheestä, ne isoimmat erot meissä on luonteessa ja tuo geneettistä, ei perhetaustasta johtuvaa.

Haen vuokra-asuntoa (älkää kysykö, miksen osta omaa...) ja olen otaksunut, että vuokranantajia kiinnostaisi eniten maksukyky ja että vuokralainen on ns. kunnon ihminen. Nyt kun itselläkin on jotakin meriittiä, yritän laukoa kovilla ja kertoa näitä ns. hyviä puolia itsestäni.

Kun en saa vastakaikua, minulla kuohahtaa heti (sisäisesti) veetutus. Mietin, että *** haluatteko te jotakin nyyhkytarinaa ja s*siaalip*rnoa niihin hakemuksiin? Sanokaa, niin laitan teille sitä nyyhkytarinaa stna, ei ole kultalusikkaa. J-lauta kun ei taas huvita yhtään mikään (M. Näsä).

Että tällaisessa se saattaa näkyä. Suomeksi: minussa on aika monta ulottuvuutta ja olen toisinaan hämilläni siitä, mitä minun pitäisi kulloinkin muille syöttää. Ikään kuin muiden silmissä olisi olemassa vain luuuuuserit tai syntyjään menestyjät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin ennen yliopisto uraa koneistaja ja sitä on ilkeästi ihmetelty kuinka entinen koneista ja voi tutkia. Tämä siis muiden tutkijoiden taholta. Suhtaudun tälläisiin vähättelijöihin niin, että heillä elämässään varmaan pahoja ongelmia ja epävarmuutta, surullista.

Tästä tuli mieleen että oli hauska seurata ihmisten reaktioita, kun tein opintojen ohella paskaduunia ja jollekin asiakkaalle selvisi, että valmistun pian maisteriksi. Ilmeet olivat näkemisen arvoisia.

Osa ihmisistä on typeriä. Muistan itse lakkiaisten jälkeisenä kesänä kuinka suomenruotsalaisessa hoitokodissa asiakkaat suhtautuivat hyvin alentuvasti, jossain vaiheessa tajusivat, että olin kirjoittanut paljon paremmin (6 L) kuin heidän lapsenlapsensa - kummallista, miten maalaistyttö tuollaiseen kykeni...  Vastaavaa ylenkatsetta olen kokenut seuraavan kerran kun olin jo väitelleenä Ruotsissa akateemisissa töissä - kaupan kassa kuuli aksentista, että olen Finnjävel. Nykyään omassa työssä törmään monenlaisiin ihmisiin, erilaisia kototaustoja ja koulutustaustoja. Tärkeintä ihmisten osaaminen ja ideointikyky, sitä meillä arvostetaan. Ja tuo kai suomalaisen yrityselämän vahva puoli, monet ulkomaalaiset puhuneet hierakian mataluudesta ja osaamisen arvostamisesta. Itseään täynnä oleva, jäykkä ja mielikuvitukseton sivistyskodin kasvatti ei meillä kauaa viihdy.

Vierailija kirjoitti:

Olen yliopistokoulutettu ja olen edelleen mielestäni tavallinen duunari.

No jos tarkoitus kuten Marin sanoi, että 60 % saa korkeakoulututkinnon niin

Sinä olet tavallinen duunari!

.

Älä kuvittele muuta!

No ainakin se on sannan ohjelmassa, että ÄO:n 88 omaavat hankkisivat korkeakoulutuksen.

Ohjelmassa vaatimus on 60 % kansasta.

50 % olisi minimi ÄO 100

tai siis alle kun osa ÄO:n 100 omaavista ei halua opiskella tai ovat fysisesti ja henkisesti sairaita.

Eli ÄO 88:n omaavat täytyy saada maistereiksi kuin Sanna on ilmeisesti tavoite

ja pystyihän Sannakin niin...

Sanna Marinin esittelemä tavoite hämmensi Sdp:n omassakin väessä

Sdp:n varapuheenjohtaja Matias Mäkysen mukaan Sdp:n tavoitteen oikea muotoilu on nostaa korkeakoulutettujen alle 35-vuotiaiden määrä 60 prosenttiin

https://www.is.fi/politiikka/art-2000009237389.html

.

kyllä ootte kaikki ihan perus duunareita!