Yliopistokoulutettu työläistaustainen! Näkyykö taustasi jossain?

Minusta nämä jutut ovat aika liioiteltuja. Tottakai tausta näkyy, muttei se nyt noin yksioikoista ole.

Olen itsekin työväenkakara, mutta kyll meidät silti pantiin lapsena pianotunneille ja vietiin taidenäyttelyyn ja museoon. Ja vanhemmat oli tyytyväisiä kun koulussa tuli hyviä arvosanoja, vaikka muistuttivatkin aina, ettei ole pakko lukea jos ei halua mutta näytät kyllä haluavan. Minusta sekä roskien keruu että klassinen musiikki kuuluvat kaikille. En ole taustani takia jäänyt vaille mistään, eikä se ole pidätellyt minua. Jos joku on pidätellyt, se on minun oma epäsosiaalinen luonteeni, joka kehottaa tarkkailemaan syrjästä sen sijaan että pyrkisi säätämään kaikkea

Kyllä se näkyy. Opiskelin Helsingin yliopistossa ja eihän ne kurssikaverit työväenluokasta tulleet. Eivät siitä mitään tienneetkään. Nykyisin huomaan vielä asioita itsessäni, jotka erottavat keskiluokkaisista ystävistäni ja kolleegoistani.

Tunnistin itseäni jutusta sikäli, että podin pitkään huijarisyndroomaa. 

Todellakin näkyy, esim. elintasossa. Tyydyn huomattavasti vaativampaan, mihin tuloillani olisi mahdollisuus. Tästä on seurannut sitten se, että vuosien mittaan yli jäävistä tuloista on kertynyt melko iso sijoitussalkku. En vain halua käyttää rahaa yhtään enempää, kuin on välttämätöntä. Olen lähtöisin köyhästä perheestä, mutta kouluttautunut todella hyväpalkkaiselle alalle.

Toinen, missä tausta näkyy, on työmoraali. Teen aivan liikaa töitä, enkä osaa kieltäytyä työtehtävistä, vaikka aivan hyvin voisin.

Vierailija kirjoitti:

Tunnistin itseäni jutusta sikäli, että podin pitkään huijarisyndroomaa. 

Tämä! Mä poden sitä vieläkin! Vaikka korkeakoulutus ja pitkä työura.

Olen akateeminen virkanainen. En oikein osaa pukeutua keskiluokkaisesti, värjään hiuksiani, juon olutta tölkistä. Näkyyhän se työväenluokkatausta.

Tällaiset uutiset ovat etäisiä. Varmaan koska vanhempani työskentelivät it-alalla sekä kaupallisella alalla kansainvälisessä firmassa. Tekivät siis konkreettista työtä osaamisellaan, vaikka olivatkin yliopistokoulutettuja.

Olen ollut töissä käyvä kandivaiheesta saakka, sitä ennen kesätöitä ja muita työvuoroja esim. tunti tai pari kerran viikossa. Olen tehnyt kaksi maisteria, kielestä ja yhteiskunta-alalta sekä sivuaineita. Teen töitä, en vain ohjeista muita tai pyytele muita tekemään tai koordinoi muiden työskentelyä tai tutki muiden tekemisiä. Teen erilaiset työni aikataulussa ja työhöni kuuluu myös asiakkaiden ohjeistamista ja jonkun verran uusien työntekijöiden neuvomista. Asiantuntemusta tarvitaan etenkin omien töiden tekemiseen.

Ikävä kyllä usein työpaikkoihin vaaditaan muuta kuin perehtyneisyyttä alaan ja työkokemusta.

Voin käyttää muuta osaamistani ja perehtyneisyyttä vapaa-ajalla ja harrastuksissa. Olen tehnyt aiemmissa töissä selvitystöitäkin.

Tuntuu että monelle akateemisuus tarkoittaa, että haluavat saada muita palvelemaan itseään töissä. Järkevä tavoite on että kaikki tekisivät omat työnsä, mutta tavoitteenani ei ole nousta muiden yli palveluksia saamaan.

Ainakin lähestymiseni on kustannustehokkaampi kuin monella muulla.

Ilmeisesti näkyy, mutta en tiedä miten. Tuntemattomat ihmiset luulevat mua portsariksi tai vartijaksi, vaikka olen akateemisessa ammatissa. Luulen vähän, että muiden kokema ristiriita ulkomuodon ja sisäisen maailman johtaa siihen, että minuun on hankala tutustua.

Vierailija kirjoitti:

Olen akateeminen virkanainen. En oikein osaa pukeutua keskiluokkaisesti, värjään hiuksiani, juon olutta tölkistä. Näkyyhän se työväenluokkatausta.

Ketkä eivät värjää hiuksiaan? Vai tarkoitatko räikeillä väreillä?

Oletko perinteisessä työpaikassa? Mielenkiinnosta: millainen työpaikan ikä- ja sukupuolijakauma on?

Suomi on edelleen niin tasa-arvoinen maa, että ei täällä ole sellaisia näkyviä taustoja kuin eräissä muissa maissa. Ehkä "tietyissä piireissä" voi olla, mutta sellaisia ei ole koskaan kuulunut tuttavapiiriini.

Millä tavalla hiusten värjääminen tai oluen juominen tölkistä liittyy yhtään mihinkään taustaan? Vai kuvitteleeko 6 akateemisten olevan luomuvärisiä ja juovan vain viiniä lasista, jonka alla on pitsinen lasinalusta?

Minä jätin väitöskirjan kesken, koska pelkäsin koko ajan että joku huomaa että olenkin oikeasti tyhmä.

Vierailija kirjoitti:

Tällaiset uutiset ovat etäisiä. Varmaan koska vanhempani työskentelivät it-alalla sekä kaupallisella alalla kansainvälisessä firmassa. Tekivät siis konkreettista työtä osaamisellaan, vaikka olivatkin yliopistokoulutettuja.

Olen ollut töissä käyvä kandivaiheesta saakka, sitä ennen kesätöitä ja muita työvuoroja esim. tunti tai pari kerran viikossa. Olen tehnyt kaksi maisteria, kielestä ja yhteiskunta-alalta sekä sivuaineita. Teen töitä, en vain ohjeista muita tai pyytele muita tekemään tai koordinoi muiden työskentelyä tai tutki muiden tekemisiä. Teen erilaiset työni aikataulussa ja työhöni kuuluu myös asiakkaiden ohjeistamista ja jonkun verran uusien työntekijöiden neuvomista. Asiantuntemusta tarvitaan etenkin omien töiden tekemiseen.

Ikävä kyllä usein työpaikkoihin vaaditaan muuta kuin perehtyneisyyttä alaan ja työkokemusta.

Voin käyttää muuta osaamistani ja perehtyneisyyttä vapaa-ajalla ja harrastuksissa. Olen tehnyt aiemmissa töissä selvitystöitäkin.

Tuntuu että monelle akateemisuus tarkoittaa, että haluavat saada muita palvelemaan itseään töissä. Järkevä tavoite on että kaikki tekisivät omat työnsä, mutta tavoitteenani ei ole nousta muiden yli palveluksia saamaan.

Ainakin lähestymiseni on kustannustehokkaampi kuin monella muulla.

Totta että muiden näkeminen palvelijoina voi liittyä asiaan. Sitäkö työväenluokkaiset tarkoittavat, kun puhuvat akateemisten asettuvan yläpuolelleen? 

Muiden tutkiminen ja kulttuurin kuluttaminen on keskiluokkaista.

Entä yläluokka: tarvitseeko yläluokkaisten tehdä kumpaakaan? Käyttäisikö yläluokkainen aikaa tutkimiseen vai teettäisikö muilla? Jos yläluokkaiset tekevät jotain, olisiko elannon hankkiminen työstä keskiluokkaista? Onko oma harrastustaide ylempänä kuin ammattitaiteilijuus, jos toimeentulopaineita ei ole?

Vierailija kirjoitti:

Minä jätin väitöskirjan kesken, koska pelkäsin koko ajan että joku huomaa että olenkin oikeasti tyhmä.

Surullista

Saattaa näkyäkin, mutta en anna sen häiritä.

Meillä on yliopistossa niin paljon ulkomaalaisia, että kaikki on eksoottista kaikille. Olemme yhdessä kaikki erilaisia. Ne ei edes tiedä Suomen systeemejä.

Näkyy sillä lailla että olen kaksoismaisteri ja päivittäin poistan mm. hammaskiveä.

Olin ennen yliopisto uraa koneistaja ja sitä on ilkeästi ihmetelty kuinka entinen koneista ja voi tutkia. Tämä siis muiden tutkijoiden taholta. Suhtaudun tälläisiin vähättelijöihin niin, että heillä elämässään varmaan pahoja ongelmia ja epävarmuutta, surullista.

Ihmettelin kun Käyhkö asettaa vastakkain klassisen musiikin ja roskien keräämisen. Hän on vatkannut tätä samaa asiaa vuosikaudet. Itse olen alemmasta keskiluokasta ja kyllä ihan radiota kuunnellut ja kirjastosta kirjoja himona hakenut lapsena. Eli monenlaisilla taustoilla on yliopistokoulutettuja. Käyhkö ikään kuin brändää itsensä tällä jankkaamisella.

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelin kun Käyhkö asettaa vastakkain klassisen musiikin ja roskien keräämisen. Hän on vatkannut tätä samaa asiaa vuosikaudet. Itse olen alemmasta keskiluokasta ja kyllä ihan radiota kuunnellut ja kirjastosta kirjoja himona hakenut lapsena. Eli monenlaisilla taustoilla on yliopistokoulutettuja. Käyhkö ikään kuin brändää itsensä tällä jankkaamisella.

Niin mutta soitettiinko teillä kotona klassista, opetettiin lapsille säveltäjiä ja klassisen musiikin historiaa?

Itse näin lapsena selvän eron oman ja luokkakaverin (jonka vanhemmat lääkäreitä) kodin välillä. Meillä soi iskelmä, heillä klassinen. Minä tunnistin Paula Koivuniemet, Eino Grönit ym, kaveri selitti Händelistä, Wagnerista jne. Äiti noukki parkkipaikalta tyhjät pullot mukaan, kaverin vanhemmat ei olisi ikinä koskeneet niihin. Heillä kävi kotonakin siivooja, mikä oli 80-luvulla harvinaista muilla kuin yläluokilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelin kun Käyhkö asettaa vastakkain klassisen musiikin ja roskien keräämisen. Hän on vatkannut tätä samaa asiaa vuosikaudet. Itse olen alemmasta keskiluokasta ja kyllä ihan radiota kuunnellut ja kirjastosta kirjoja himona hakenut lapsena. Eli monenlaisilla taustoilla on yliopistokoulutettuja. Käyhkö ikään kuin brändää itsensä tällä jankkaamisella.

Niin mutta soitettiinko teillä kotona klassista, opetettiin lapsille säveltäjiä ja klassisen musiikin historiaa?

Itse näin lapsena selvän eron oman ja luokkakaverin (jonka vanhemmat lääkäreitä) kodin välillä. Meillä soi iskelmä, heillä klassinen. Minä tunnistin Paula Koivuniemet, Eino Grönit ym, kaveri selitti Händelistä, Wagnerista jne. Äiti noukki parkkipaikalta tyhjät pullot mukaan, kaverin vanhemmat ei olisi ikinä koskeneet niihin. Heillä kävi kotonakin siivooja, mikä oli 80-luvulla harvinaista muilla kuin yläluokilla.

Itse väännettiin radion asemia. Kuunneltiin monenlaista musiikkia. Ei kenenkään kavereiden kotona opetettu säveltäjiä vaikka oli ihan sivistyneitä perheitä. Meidän koulussa sai ilmaiseksi soittimen ja soiton opetuksen. Samoin lapseni sai vapaaoppilaspaikan musiikkiopistossa. Ihan kaveriltaan sai idiksen haluta soittaa. Monet soittajat säästivät itse rahoja soittimiin ja tekivät aluksi itse laudoista soittimiakin. Ihan työläistaustaisia monet.