Kuinka usein lapsesi saa uusia leluja, vaatteita tmv?

Ap jatkaa vielä: Kiinnostaisi myös, vietättekö paljon aikaa kaupoissa ostoskeskuksissa? Onko sellaiset teidän perheelle mieluisia vapaa-ajanviettopaikkoja?

Meillä lapset ovat jo isoja, mutta kun olivat pieniä, niin missään nimessä ei kaupasta tarttunut mukaan mitään, jota ei oltu etukäteen suunniteltu. Tai ehkä jonkun pari kertaa, mun kerta kaikkiaan tuli hyvä tarjous vastaan. Jotkut taejouslegotkin laitettiin sitten jemmaan odottamaan seuraavaa joulua tms. juhlapäivää. Vaatteita tarvittaessa. Niitä ehkä tuli ostettua vähän liikaakin.

Kauppakeskuksissa olo on ihan kivaa. Harvemmin on tullut oltua. Mutta onhan se hauska erikoispäivä, jos lähdetään kauppakeskukseen kiertelemään ja syömään. Tykkään kovasti nykyisinkin erityisesti teinityttöni kanssa. Nuoriso viettää usein aikaa keskenään esim. Ikeassa. Siellä kun on halpaa ruokaakin. Usein käyvät vai fiilistelemässä ja syömässä ravintolassa seurustelukumppanin tai kaverin kanssa.

Lapset saa ainakin kerran kuussa vaatteita, ulkovaatetta, alusvaatetta tai sisävaatetta. Leluja ostan uutena jouluna ja synttäreitä, joskus harvoin muuten esim. Rikkimenneen tilalle tai vesipyssy kesän alkuun.

Käyn ahkerasti läheisellä kirppiksellä, josta ostan parin euron arvoisia käytettyjä vaatteita, urheiluvälineitä tai leluja joita uskon lapsen tarvitsevan. (Lelut jemmaan osittain joulusukkaa odottamaan). Lapsett eivät pidä ostoskeskuksista ja käymme niissä harvoin. Minä itse tykkään.

Meillä ostetaan lapselle vain tarpeeseen. Haluan ehdottomasti opettaa siihen, että shoppailu ei ole mikään ajanviettotapa tai harrastus, maailma hukkuu roinaan. Kaiken, minkä saa järkevästi käytettynä, ostan käytettynä, ja myyn myös omia eteenpäin. Tutavapiirissä on lapsia, jotka on jo taaperoina oppineet siihen, että saavat jotain joka kerta kun mennään kauppaan. Jokainen perhe tavallaan, mutta pelottaa jos tuo on yleistäkin, maapallo ei oikeasti kestä. Ja kun se tavara ei oikeasti lopulta tee onnelliseksi. Kauppakeskukset on suunniteltu niin, että siellä hengailu saa ostamaan lisää ja lisää. Mielummin muualle vapaa-aikaa viettämään. Oon tosi onnellinen siitä, että meillä ei kaapit pursuile, elämä on helppoa.

Käyn kahdesti vuodessa katsomassa työkaverin tyttären jäljiltä pieniksi jääneet vaatteet ja ostan niistä sopuhintaan kaiken, mitä meille käy. Meillä kaksi tuota tyttöä nuorempaa tytärtä, joilla sama ruumiinrakenne.

Aiemmin yritin ostaa pitkäraajaisille hoikille lapsille tuskaisesti sieltä täältä, mutta mallistot suosivat lyhytraajaisia tukevampia lapsia.

Sen lisäksi ostan uusina käyttökengät tarpeen mukaan.

Sukulaiset kantavat leluja ja muuta turhaa jatkuvasti. Se suututtaa.

ASumme kauppakeskuksen vieressä, kaikki palvelumme ovat siellä, joten käymme siellä kyllä useita kertoja viikossa, talvisin päivittäin, koska pääsemme melkein kotiin katettuja tiloja pitkin sitä kautta.

Vierailija kirjoitti:

Meillä ostetaan lapselle vain tarpeeseen. Haluan ehdottomasti opettaa siihen, että shoppailu ei ole mikään ajanviettotapa tai harrastus, maailma hukkuu roinaan. Kaiken, minkä saa järkevästi käytettynä, ostan käytettynä, ja myyn myös omia eteenpäin. Tutavapiirissä on lapsia, jotka on jo taaperoina oppineet siihen, että saavat jotain joka kerta kun mennään kauppaan. Jokainen perhe tavallaan, mutta pelottaa jos tuo on yleistäkin, maapallo ei oikeasti kestä. Ja kun se tavara ei oikeasti lopulta tee onnelliseksi. Kauppakeskukset on suunniteltu niin, että siellä hengailu saa ostamaan lisää ja lisää. Mielummin muualle vapaa-aikaa viettämään. Oon tosi onnellinen siitä, että meillä ei kaapit pursuile, elämä on helppoa.

Ei se ihan noin yksinkertaista ole. Meillä on kolme lasta. Ikinä emme todellakaan ole harrastaneet shoppailua tai viettäneet aikaa ostoskeskuksissa. Suurin osa asioista hankitaan käytettyinä. Kaikki tavarat ja lelut kierrätetään lapselta toiselle. Myös paikkaan vaatteita, ja kuopuksen jälkeen leikkaan ne matonkuteiksi. Silti tai juuri siksi kyllä kaapit pursuilevat.

Lähinnä sanoisin, että mitä isompi koti ja mitä enemmän varaa ostaa tavaroita juuri sillä hetkellä kun niitä sattuu tarvitsemaan, sitä vähemmän kaapit pursuilevat.

Pienille lapsille on ihanan helppoa ostaa kaikki kätettynä. Löytyy hyväkuntoista halvalla :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä ostetaan lapselle vain tarpeeseen. Haluan ehdottomasti opettaa siihen, että shoppailu ei ole mikään ajanviettotapa tai harrastus, maailma hukkuu roinaan. Kaiken, minkä saa järkevästi käytettynä, ostan käytettynä, ja myyn myös omia eteenpäin. Tutavapiirissä on lapsia, jotka on jo taaperoina oppineet siihen, että saavat jotain joka kerta kun mennään kauppaan. Jokainen perhe tavallaan, mutta pelottaa jos tuo on yleistäkin, maapallo ei oikeasti kestä. Ja kun se tavara ei oikeasti lopulta tee onnelliseksi. Kauppakeskukset on suunniteltu niin, että siellä hengailu saa ostamaan lisää ja lisää. Mielummin muualle vapaa-aikaa viettämään. Oon tosi onnellinen siitä, että meillä ei kaapit pursuile, elämä on helppoa.

Ei se ihan noin yksinkertaista ole. Meillä on kolme lasta. Ikinä emme todellakaan ole harrastaneet shoppailua tai viettäneet aikaa ostoskeskuksissa. Suurin osa asioista hankitaan käytettyinä. Kaikki tavarat ja lelut kierrätetään lapselta toiselle. Myös paikkaan vaatteita, ja kuopuksen jälkeen leikkaan ne matonkuteiksi. Silti tai juuri siksi kyllä kaapit pursuilevat.

Lähinnä sanoisin, että mitä isompi koti ja mitä enemmän varaa ostaa tavaroita juuri sillä hetkellä kun niitä sattuu tarvitsemaan, sitä vähemmän kaapit pursuilevat.

Joo, kyllähän sitä vaan väkisin kertyy. Meillä on pienet neliöt ja siksikin pakko olla jämpti, ei kertakaikkiaan mahdu, ja en halua elää totaalisessa kaaoksessa. Myyn aina myös jotain pois nettikirpparilla, kun ostan jotain. Kaupasta haetaan se mitä tarvitaan, muuten siellä ei vietetä aikaa. Lapsi ei edes tajua, että niitä leluhyllyn tavaroita voisi saada itselle, ja koitan pitää tilanteen näin mahdollisimman pitkään. Kaikki lelut mahtuvat kotona yhteen kaappiin.

Lapset on verrattain harvoin mukana kauppareissuilla, lähinnä silloin kun ostetaan kenkiä tai synttärilahjoja kaverisynttäreille. Joskus satunnaisesti tulee ostettua heillekin jotain pientä pyynnöstä "listan ulkopuolelta" viimeksi hulavanne ja uusi lippalakki. Isommat lelut ja toiveet tulee joulu- ja synttärilahjaksi. Ruokakaupassa mukana ollessaan saavat lapset päättää peruselintarvikkeiden kohdalla, tämä tapahtuu muutaman kerran vuodessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä ostetaan lapselle vain tarpeeseen. Haluan ehdottomasti opettaa siihen, että shoppailu ei ole mikään ajanviettotapa tai harrastus, maailma hukkuu roinaan. Kaiken, minkä saa järkevästi käytettynä, ostan käytettynä, ja myyn myös omia eteenpäin. Tutavapiirissä on lapsia, jotka on jo taaperoina oppineet siihen, että saavat jotain joka kerta kun mennään kauppaan. Jokainen perhe tavallaan, mutta pelottaa jos tuo on yleistäkin, maapallo ei oikeasti kestä. Ja kun se tavara ei oikeasti lopulta tee onnelliseksi. Kauppakeskukset on suunniteltu niin, että siellä hengailu saa ostamaan lisää ja lisää. Mielummin muualle vapaa-aikaa viettämään. Oon tosi onnellinen siitä, että meillä ei kaapit pursuile, elämä on helppoa.

Ei se ihan noin yksinkertaista ole. Meillä on kolme lasta. Ikinä emme todellakaan ole harrastaneet shoppailua tai viettäneet aikaa ostoskeskuksissa. Suurin osa asioista hankitaan käytettyinä. Kaikki tavarat ja lelut kierrätetään lapselta toiselle. Myös paikkaan vaatteita, ja kuopuksen jälkeen leikkaan ne matonkuteiksi. Silti tai juuri siksi kyllä kaapit pursuilevat.

Lähinnä sanoisin, että mitä isompi koti ja mitä enemmän varaa ostaa tavaroita juuri sillä hetkellä kun niitä sattuu tarvitsemaan, sitä vähemmän kaapit pursuilevat.

Joo, kyllähän sitä vaan väkisin kertyy. Meillä on pienet neliöt ja siksikin pakko olla jämpti, ei kertakaikkiaan mahdu, ja en halua elää totaalisessa kaaoksessa. Myyn aina myös jotain pois nettikirpparilla, kun ostan jotain. Kaupasta haetaan se mitä tarvitaan, muuten siellä ei vietetä aikaa. Lapsi ei edes tajua, että niitä leluhyllyn tavaroita voisi saada itselle, ja koitan pitää tilanteen näin mahdollisimman pitkään. Kaikki lelut mahtuvat kotona yhteen kaappiin.

En halua olla ilkeä, mutta jos sinulla on vain yksi lapsi, joka on vielä niin pieni ettei edes tajua että kaupan leluhyllyn tavarat ovat myytävänä, et ehkä ole ihan vielä oikea henkilö saarnaamaan toisille, vaikka toki hyvällä alulla olettekin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä ostetaan lapselle vain tarpeeseen. Haluan ehdottomasti opettaa siihen, että shoppailu ei ole mikään ajanviettotapa tai harrastus, maailma hukkuu roinaan. Kaiken, minkä saa järkevästi käytettynä, ostan käytettynä, ja myyn myös omia eteenpäin. Tutavapiirissä on lapsia, jotka on jo taaperoina oppineet siihen, että saavat jotain joka kerta kun mennään kauppaan. Jokainen perhe tavallaan, mutta pelottaa jos tuo on yleistäkin, maapallo ei oikeasti kestä. Ja kun se tavara ei oikeasti lopulta tee onnelliseksi. Kauppakeskukset on suunniteltu niin, että siellä hengailu saa ostamaan lisää ja lisää. Mielummin muualle vapaa-aikaa viettämään. Oon tosi onnellinen siitä, että meillä ei kaapit pursuile, elämä on helppoa.

Ei se ihan noin yksinkertaista ole. Meillä on kolme lasta. Ikinä emme todellakaan ole harrastaneet shoppailua tai viettäneet aikaa ostoskeskuksissa. Suurin osa asioista hankitaan käytettyinä. Kaikki tavarat ja lelut kierrätetään lapselta toiselle. Myös paikkaan vaatteita, ja kuopuksen jälkeen leikkaan ne matonkuteiksi. Silti tai juuri siksi kyllä kaapit pursuilevat.

Lähinnä sanoisin, että mitä isompi koti ja mitä enemmän varaa ostaa tavaroita juuri sillä hetkellä kun niitä sattuu tarvitsemaan, sitä vähemmän kaapit pursuilevat.

Joo, kyllähän sitä vaan väkisin kertyy. Meillä on pienet neliöt ja siksikin pakko olla jämpti, ei kertakaikkiaan mahdu, ja en halua elää totaalisessa kaaoksessa. Myyn aina myös jotain pois nettikirpparilla, kun ostan jotain. Kaupasta haetaan se mitä tarvitaan, muuten siellä ei vietetä aikaa. Lapsi ei edes tajua, että niitä leluhyllyn tavaroita voisi saada itselle, ja koitan pitää tilanteen näin mahdollisimman pitkään. Kaikki lelut mahtuvat kotona yhteen kaappiin.

En halua olla ilkeä, mutta jos sinulla on vain yksi lapsi, joka on vielä niin pieni ettei edes tajua että kaupan leluhyllyn tavarat ovat myytävänä, et ehkä ole ihan vielä oikea henkilö saarnaamaan toisille, vaikka toki hyvällä alulla olettekin.

Joo ymmärrän kyllä että tilanne tulee muuttumaan. En silti tule koskaan opettamaan lastani siihen, että aina kun mennään cittariin, sieltä ostetaan hänelle myös lelu. Lisäksi jatketan kyllä jatkuvaa kirpparimyyntiä ja koitetaan sillä tavoin kontrolloida roinan määrää.

En saarnaa kenellekään.

Mä en tajunnut lapsena koskaan, että kaupasta voisi sada leluja noin vain. Niitä sai katsella ja niistä sai haaveilla, ja sitten niitä saattoi toivoa joulu- tai synttrilahjaksi tai säästää viikkorahoista.

Vierailija kirjoitti:

Mä en tajunnut lapsena koskaan, että kaupasta voisi sada leluja noin vain. Niitä sai katsella ja niistä sai haaveilla, ja sitten niitä saattoi toivoa joulu- tai synttrilahjaksi tai säästää viikkorahoista.

Jep. Se on ihan se, mihin lapsensa opettaa. Ja vähävaraisissa perheissähän tämä on täysin arkipäivää. Ei lapset automaattisesti siihen opi, että kaikkea voi saada.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä ostetaan lapselle vain tarpeeseen. Haluan ehdottomasti opettaa siihen, että shoppailu ei ole mikään ajanviettotapa tai harrastus, maailma hukkuu roinaan. Kaiken, minkä saa järkevästi käytettynä, ostan käytettynä, ja myyn myös omia eteenpäin. Tutavapiirissä on lapsia, jotka on jo taaperoina oppineet siihen, että saavat jotain joka kerta kun mennään kauppaan. Jokainen perhe tavallaan, mutta pelottaa jos tuo on yleistäkin, maapallo ei oikeasti kestä. Ja kun se tavara ei oikeasti lopulta tee onnelliseksi. Kauppakeskukset on suunniteltu niin, että siellä hengailu saa ostamaan lisää ja lisää. Mielummin muualle vapaa-aikaa viettämään. Oon tosi onnellinen siitä, että meillä ei kaapit pursuile, elämä on helppoa.

Ei se ihan noin yksinkertaista ole. Meillä on kolme lasta. Ikinä emme todellakaan ole harrastaneet shoppailua tai viettäneet aikaa ostoskeskuksissa. Suurin osa asioista hankitaan käytettyinä. Kaikki tavarat ja lelut kierrätetään lapselta toiselle. Myös paikkaan vaatteita, ja kuopuksen jälkeen leikkaan ne matonkuteiksi. Silti tai juuri siksi kyllä kaapit pursuilevat.

Lähinnä sanoisin, että mitä isompi koti ja mitä enemmän varaa ostaa tavaroita juuri sillä hetkellä kun niitä sattuu tarvitsemaan, sitä vähemmän kaapit pursuilevat.

Joo, kyllähän sitä vaan väkisin kertyy. Meillä on pienet neliöt ja siksikin pakko olla jämpti, ei kertakaikkiaan mahdu, ja en halua elää totaalisessa kaaoksessa. Myyn aina myös jotain pois nettikirpparilla, kun ostan jotain. Kaupasta haetaan se mitä tarvitaan, muuten siellä ei vietetä aikaa. Lapsi ei edes tajua, että niitä leluhyllyn tavaroita voisi saada itselle, ja koitan pitää tilanteen näin mahdollisimman pitkään. Kaikki lelut mahtuvat kotona yhteen kaappiin.

En halua olla ilkeä, mutta jos sinulla on vain yksi lapsi, joka on vielä niin pieni ettei edes tajua että kaupan leluhyllyn tavarat ovat myytävänä, et ehkä ole ihan vielä oikea henkilö saarnaamaan toisille, vaikka toki hyvällä alulla olettekin.

Joo ymmärrän kyllä että tilanne tulee muuttumaan. En silti tule koskaan opettamaan lastani siihen, että aina kun mennään cittariin, sieltä ostetaan hänelle myös lelu. Lisäksi jatketan kyllä jatkuvaa kirpparimyyntiä ja koitetaan sillä tavoin kontrolloida roinan määrää.

En saarnaa kenellekään.

Luulenpa, että aika harva meistä ostaisi cittarista leluja joka reissulla. Enemmänkin on kysymys siitä, että lapsi kasvaa ja hänelle tulee omat harrastuksensa ja mielenkiinnon kohteensa.

Keräilyvaihe on melkein kaikilla lapsilla. Jos vanhemmat eivät mahdollista kaupallista keräilyharrastusta, tuo lapsi kaappiinsa vaikka kiviä ulkoa. Nimimerkillä kokemusta on.

Ja kaikenlainen pieni roina liittyy olennaisesti lapsena olemiseen: jos menet vaikka urheiluleirille, sieltä tulee kylkiäisenä pieni kassi mainostavaraa. Päiväkodin myyjäisissä jokainen arpa voittaa. Tällaista tauhkaa vain tulee, ja minusta tuntuu, että ne kolahtavat kovaa etenkin niihin lapsiin, jotka eivät ole saaneet kovin paljon leluleluja. Toki voi sanoa lapselle, että vaikka kaverit saavat ostaa myyjäisissä arpoja ja tivolissa osallistua narunvetoon, meillä se ei käy päinsä. Mutta kasvattaako silloin tulevaa hoardaajaa?

Ja sitten vielä lapset ovat yksilöitä. Toinen on persompi tavaroille ja vaatteille, toinen vaikka ruoalle. Hankalia kysymyksiä, mutta jonkinlainen keskitie lienee paras.

Lapsi on jo 16, mutta pienemmälle tuli hankittua kuukausittain-tapeeseen. Kasvavallehan saa ostaa isompaa jatkuvasti. Lelut ei olleet kaupasta tarttuvaa pikkukrääsää vaan harkitummin ostettua, mukaan tarttui ennemmin askarteluun tms. Toisaalta käytin/käytän lähinnä nettikauppoja joten mitään massiivista ostoshelvettiajanvietettä ei ole.

Tänä vuonna en muista ostaneeni teinille kuin uuden koulurepun, vanha pysyi kasassa jesarilla ja tajouspaidan jonka bongasin itse ja lähetin kuvan josko paita kelpaisi.

Perheillä on tosi erilaisia kulutustottumuksia, musta se on kauhean mielenkiintoista. Kaikki kuluttaa mielestään normaalisti, mutta se tarkoittaa eri ihmisille tosi eri asioita. Ap

Kyllä, itse asiassa lähes joka kerta "tarttui" jotakin mukaan lapselle, kun hän oli pieni. Käytiin kaupassa noin 10 päivän välein eli 3 kertaa kuukaudessa. Sehän tekee 36 kaupassakäyntiä. Silti suurin osa vaatteista, tarvikkeista yms oli ostettu kierrätettynä.

Kengät kuitenkin halusin ostaa uutena paitsi juhlakengät. Niistä kertyi vuoden aikaan jo 2-3 lenkkarit, 2 kumisaappaat, 1-2 talvikengät, 1-2 sandaalit eli 6-9 kenkäparia.

Hanskoja, kurarukkasia, sormikkaita ei aina saanut kierrätettynä. Ulkoiltiin paljon ja halusin, että päiväkotipäivinä oli aina puhtaat, kuivat hanskat. Laskin, että noin 7-10 ostin vuodessa, kun laskee niin kesän sormikkaat, talihanskat yms. Sen verran lapsen käsi kasvoi vuodessa.

Lisäksi joskus tarvittiin sisätossuja, uikkareita, aurinkolasit parin vuoden välein.

Noin kerran kuukaudessa hankittiin kaverisynttäreille/sukulaisille lahjaa. Tästä tulee 12 kpl.

Joskus kaksi sai etukäteen perustellessaan/pyytäessään muulloinkin leluja yms kuin vain jouluna ja synttäreinä. Nuo päivät meillä onkin täynnä muuta kuin lahjavuorta.

Lelujen suhteen on hyvä muistaa, että leikki on lapsen työtä ja lelut työkaluja. Koko ajan ei pidä olla uusia leluja, ja kierrätys on enemmän kuin järkevää, mutta leluvarastosta täytyy pitää huolta: sen pitää olla ikätasoinen, kiinnostuksen kohteiden mukainen, taitoja monipuolisesti kehittävä ja lapsen itsensä helposti esille otettavissa ja siivottavissa. Rikkinäisiä leluja ei pidä siellä olla, ellei lapsi ole mallia pellepeloton, jolloin hän suorastaan rakastaa niitä.

Ylipäätään lelujen pitäisi olla lapsen itsensä näköisiä, ja siksi kaikenlaiset listat ovat juuri sitä tylsää pakkohankkimista samalla tavoin kuin aikuisten vaatekaappilistat tylsine valkoisine kauluspaitoineen. Mutta sen sanon kuitenkin, että Legoihin pantu raha harvoin menee hukkaan, vaikka niiden säilyttäminen onkin aika riesa.

Itse olen huomannut, että jos leluja ei jollakin tavalla vaihtele ja tarjoile houkuttelevasti, alkavat sähköiset pelit helposti kiinnostaa lapsia turhankin paljon.

Kyllä se lapsiperheiden kotien lelumeri syntyy sukulaisten jne kärräämistä leluista. Ei vanhemmat niitä osta.

Aloin oikein miettiä. Lapsi on nyt 2 v ja olen ostanut hänelle uutena neljät kengät ja ehkä kahdet housut ja pari paitaa ja pari lelua. Kaikki muu on saatu tai ostettu kirppareilta. Pienen kanssa tää on vielä tietenkin helppoa. Kivasti kyllä säästynyt rahaa.