Miten eskarissa otetaan huomioon jos osaa jo opeteltavat asiat?
Mietityttää hieman ensi syksyn tuleva eskarilaisemme. Hän kun osaa jo siellä opeteltavat tiedolliset asiat ja hieman enemmänkin (eli lapsi osaa kirjaimet ja lukea, kirjoittaa jonkin verran, riimittelyt sujuvat, kuten myös tavujen rytmitys taputtelemalla ja laskea ainakin 0-10 numeroilla yhteen ja vähennyslaskuja, numerot osaa 100asti yms.). Lisäksi liikunnassa harjoiteltavat asiat sujuvat aika hyvin (siis luistelu, hiihto, uinti yms.). Miten eskarissa otetaan huomioon lapsen osaamistaso? Pystytäänkö siihen? Vai tekeekö lapsi osaamisestaan huolimatta samoja harjoituksia kuin muut?
Koulussahan otetaan aika hyvin lapsen oma taso huomioon, mutta miten eskarissa? Onko kellään kokemusta. Itselläni esikoisen kohdalla eskarissa tekivät tiettyjä tehtäväkirjoja ja harjoittelivat yhteisesti aakkosia, en ainakaan tiedä että olisiko jollain ollut haastavampia tehtäviä. Esikoisella sitten koulussa on huomioitu tämä aika erilainen lähtötaso paremmin ja siellä lapset tekevät tehtävät lähtien omasta tasostaan. Eskarista tälläistä kuvaa ei jäänyt. Nyt vain mietityttää kun tuon kakkosen osalta lähtötaso jo tuntuu sen verran korkeammalta kuin eskarissa läpikäytävät asiat.
Tätä asiaa tietenkin kysyn sitten alkuvuodesta/keväästä eskariin tutustumisen aikaan, mutta toisaalta olisi hyvä tietää hieman etukäteen mahdollisista vaihtoehdoista, joista voi sitten keskustella eskarissa.
Kommentit (13)
riippuu varmasti opesta, miten käy.
Tyttö sai paljon lukutehtäviä ja matikassakin oli tarjolla ekstratehtäviä. Silti huomasin, ehkä vähän yllätykseksenikin, etä tyttö teki ihan mielellään eskarikirjan tehtäviä ja harjoitteli muiden mukana kirjaimia vaikka oli jo pari vuotta osannut lukea. Kuitenkin loppujen lopuksi eskarikirjan tehtävät ovat sellaisia tehtäväkirjamaisia eli jos lapsesi tykkää kotona tehdä tehtäväkirjoja, tykkää hän varmasti myös eskarikirjasta. Samassa ryhmässä oli myös 1 poika, joka osasi lukea ja oli matemaattisesti tosi lahjakas, hän kyllä turhautui välillä selvästi tehtäviin, joissa esim hahmotettiin sanoja...laskettiin montako kirjainta ja mitä kirjaimia sanassa jne...kun kerran jo osasi sanat lukea. Myös hänelle annettiin ihan kivasti lukutehtäviä ja matemaattisia lisätehtäviä ja välillä hän oli eskariopetuksen aikana myös erityislastentarhanopettajan kanssa tekemässä erityistehtäviä (kyseisellä pojalla oli siis hieman ongelmia sosiaalisella puolella).
Mutta siis vastauksena kysymykseesi, ainakin meillä lapsen erityisosaaminen ja taidot huomioitiin ihan kivasti. Kysessä oli myös pieni ryhmä 14 lasta, joka jaettuna eskaritehtäviä tehdessä kahteen ryhmään. Ryhmässä työskenteli 2 lastentarhanopettajaa ja lisäksi vielä lastenohjaaja. Eli mahdollisuuksia henkilökohtaiseen huomioimiseen oli hyvin.
Kannattaa puhua asiasta lapsesi tulevan lastentarhanopettajan kanssa.
vaan opetella myös sosiaalisia taitoja: ystävystymistä, empatiakykyä, malttia odottaa vuoroa, huolehtia itsenäisesti käsienpesu ja wc-käynnit sekä vaatteet päälle sisään ja ulos mennessä ja koettaa muistaa kuskata myös reppua. Pettymysten sietokykykään ei ole haitaksi...
Kuulostaa sille, että lapsosenne on seesteinen " esi-kuusivuotias" - odotahan, kun 6-vuotis" myrsky" iskee - saat ihmetellä, mihin se diplomaattinen oikeudenmukainen jne. herrasmies/neito hävisi !
On parempi käydä " myrskynsilmän" läpi eskariympäristössä kuin koulussa, jossa jo homma ei olekaan enää harjoittelua.
Tiedolliset taidot eivät ole = henkinen kypsyys.
joten kyllä lapselle siellä oppimista riittää...
Tiedetään tuo eskarin sosiaalinen puoli ja muut siellä opeteltavat asiat: Ne varmasti ovatkin ihan tarpeen lapselle. Eli tiedetään ettei lapsi ole muuten liian kypsä eskariin, vaan ihan ikäisellään tasollaan. Otin erikseen vain juuri nuo tietyt tiedolliset taidot, koska lapsi on hyvin tehtäväorientoitunut (ehkä liikaakin) ja mietityttää miten eskareissa suhtaudutaan tuohon lähtötasoon. En osaa varmaksi sanoa kuinka lapsi suhtautuu ja turhautuuko kun käydään läpi asioita mitä hän jo osaa- ainakin hän osaa " mainostaa" toisille mitä nämä eivät osaa (eli ei kovin kiva ominaisuus). Kuitenkin meillä vielä 5v lapsi eskarissa tuskin on kovin kypsä kestämään jatkuvaa turhautumista. Mietin vain sitä että jos koulussa pyritään tuota estämään antamalla lapselle oman tasoisia tehtäviä, niin onko eskarissa vastaavaa vai onkohan tarkoitus enemmänkin opettaa tuota turhautumista?
Ja kiitoksia asiallisista kommenteista. Se muistikuva mitä jollain oli häiriintyneestä lapsesta johtui varmaan esikoisen kohdalla ongelmista joista kirjoitin eskariaikana, kun lapsi joutui mielestämme kiusatuksi, eskarista heillä oli kaikki hyvin (oli siis erimielisyyksiä kodin ja eskarin välillä). Tuosta eskarista on jäänyt huono maku ja pieni pelko siitä mistä kaikesta lapsen pitää selviytyä vai saako lapsi siellä tarvitsemaansa tukea. Ja tiedoksi ihan vain että esikoisella koulu on mennyt hyvin ja siellä suhtaudutaan kiusaamisiin erilailla, niistä keskustellaan lasten kesken (tosin emme ole joutuneet ottamaan yhteyttä kouluun kiusaamisessa, mutta muutamat muut vanhemmat ovat joutuneet ja yhdet ainakin saman kiusaajan osalta mistä me keskustelimme eskarissa).
Mimmin kanssa samaa mieltä monesta. Ja kuten ap kirjoittikin, niin sosiaalinen puoli korostuu eskarivuoden aikana. Koulussa tuntuukin sitten monelle olevan liian vähän leikkiä...
Mutta VARSINAISESTI vastatakseni ihan kysymykseenkin ;o) Meillä eskarissa otettiin huomioon vain se, että lapsi osasi lukea, sehän on niin näkyvä taito. Tehtäviä teki ja minusta ihan hyvä, että harjoitteli kirjaimia, kun tuossa vaiheessa ei ottanut vanhemmilta neuvoja siistin käsialan suhteen.
Meillä enemmänkin opettajat ohjasivat lasta leikkiin, koska on tehtävistä tarkka ja pitää lukemisesta muutenkin. Minulle jäi tuosta hyvä mieli. Nyt ekaluokkalaisena on kyllä korostunut avustajan rooli, mikä äitinä mietityttää. Siis kun on hallussa koulussa (ja eskarissa) opetattavat asiat, niin toimii jonkilaisena tukihenkilönä muille oppilaille.
Hyvä Insinööriäiti.
Jos paikkakunnallasi on englantilainen tai ruotsalainen eskari niin pyri ilmoittamaan lapsesi kiireesti sinne.
Hän saa uusia haasteita ja pääsee mahdollisesti englantilaiseen tai ruotsalaiseen kouluun, joissa työrauha on yleensä suomenkielisiä kouluja parempi.
Tämän insinööriäidin lapsi on käynyt englantilaisen koulun ja lukee pitkää saksaa.Kielivaikeuksia ei ole missään kielessä.
akateemiset taidot olisi kuinka hyviä. Minun mielestä 6 vuotiaan tärkein tehtävä on leikki. Kyllä sitä koulussa kerkeää opiskelemaan. Eihän sitä eskaria ole yleensä kun jokunen tunti vkossa. Onhan ne tarhan opet koulutettuja ihmisiä, kyllä ne varmasti osaavat työnsä myös näiden lahjakkaiden lasten osalta.
Minusta tuntuu enemmän siltä, että tänä päivänä vaaditaan lapsilta liikaa. Mun lapsi oli varmaan kummajainen, kun ei osannut edes aakkosia mennessään eskariin. Jälkeenpäin tuntuu, että eskariope sai sulkia hattuunsa kaikista niistä eskarilaisista, jotka oppivat eskarivuonna lukemaan. Minun lapseni vain ahdistui ja pelkäsi ettei ikinä opi lukemaan. Eskariope vertaili lapsia ja totesikin miehelleni, että täällä jo toiset lukee! Epäili myös esikoiseni kouluvalmiuksia.
Minulla on kuitenkin tosi reipas ekaluokkalainen, ei ihan vielä lue, mutta varmaankin kohta puolin. Toisaalta hän täyttikin vasta seitsämän vuotta.
Mun mielestä sulla ei ole aihetta huoleen kun on noin hyvin pullat uunissa....
eskari-ikäinen on vielä lapsi ja hänen tärkein tehtävänsä on leikkiä. Oma lapseni on aina ollut kova leikkimään ja edelleen leikkii paljon (ekaluokalla), eikä se että hän osaa lukea, laskea jne. ole hänen leikkimistään vähentänyt. Lapsi vain on aina ollut kiinnostunut uusista asioista ja oppimisesta ja oppi lukemaan 4-vuotiaana, vaikkei äiti todellakaan opettanut (päinvastoin toivoi, että vähän aikaa olisi vielä mennyt...). Ei minusta lapsi ole kummajainen jos ei osaa eskariin mennessään kirjaimia, siellähän ne opetellaan. Lapset kuitenkin ovat useimmiten kiinnostuneita kirjaimista ja numeroista ja sen vuoksi osaavat ne tai osan niistä eskariin mennessä. Mulle usien annetaan kritiikkiä siitä, että miksi olen jo opettanut lapselleni noin paljon asioita ja miten hänelle sitten mahtaakin tulla koulussa tylsää... no nyt hän on ykkösellä eikä kyllä vielä ole valittanut tylsyydestä, vaikka osaakin mm. lukea, laskea (luvuilla 1-100 melko hyvin), piirtää ja tunnistaa esim. n. 100 lippua, 50 lintua ja perhosta, osaa euroopan vltiot ja niiden pääkaupungit ja muitakin tällaisia taitoja... hän on oppinut ne koska on ollut kiinnostunut ja ottanut selville itse...silti hänelle riittää koulussa opittavaa...esim. kaverisuhteiden luomisessa (vaikka sosiaalinen onkin, niin on välillä aika ujo) ja kyllähän niitä uusia opeteltavia asioitakin paljon tulee...esim. käsialaharjoitukset ovat hänelle välillä melko vaativia.
halusin siis vain sanoa, että myös ns " akateemisesti taitavat lapset" leikkivät ja pysyvät lapsina pitkään...nämä kaksi asiaa eivät poissulje toisiaan.
Olisin tyytyväinen jos opettajat ohjaisivat lasta leikkeihin. Lapsella kun on taipumus mielummin esim. piirtää, lukea, pelata tms. Onneksi myös leikkii, mutta minusta voisi leikkiä enemmänkin. Eli ei kyllä ole sosiaalisesti mitenkään erityisen kypsä tai ikäistään edellä ja näiden taitojen harjaantumista vaatii eskarissa.
Meillä ei ole tätä kakkosta erityisesti opetettu, on oppinut esikoisen perässä (pari vuotta tätä vanhempi). Esikoisen osalta eskarista alun jälkeen syksyllä tuli palautetta kun ei osannut kirjaimia ja rakettilaskentaa- no ei osannut kun ei oltu harjoiteltu. Esikoisemme ei siis osannut oikein mitään mennessään eskariin, koska minustakin asioita opetellaan vasta siellä. Tosin selvisi eskarin keskusteluissa että oli sitten taidoissaan ikäistään jäljessä juuri näissä kirjainten ja numeroiden kanssa ja puhuivat siitä että kontrolloidaan osaamista myöhemmin kouluun menoa ajatellen. Nyt koulussa kaveri on varmaan keskitasoa, mutta mitään negatiivista ei osaamisen osalta ole vielä tullut.
No tämä kakkonen on aivan eri maata ja oppinut esikoisen perässä samalla kun ollaan esikoisen kanssa tehty tehtäviä. Kakkonen oppi lukemaan kun sai esikoisen aapisen ja kahlasi heti 2h putkeen tuota kirjaa läpi (minun piti laittaa stoppi että tekee välillä jotain muutakin). Ja nyt viimeksi kun näki esikoisen jättämän matematiikan kirjan, oikein sormet syyhyten aneli saako tehdä sitä- tietenkään ei saanut. Jotenkin tuntuu hölmöltä myös rajoittaa toisen halua tehdä, kun veli tekee läksyjä, haluaisi tämä toinenkin tehdä omia läksyjä ja pyytää minulta usein " läksyiksi" joitain tehtäviä. Ja tosiaan lähtötaso eskariin näissä asioissa on sitten korkea. Ja hieman pelkään että tämäkin on huono lähtötaso eskariin, eli tuota turhautumista ja opeteltaviin asioihin suhtautuminen mietityttää- lopahtaako tuo mieletön into mikä lapsella nyt vielä on.
Eli meillä on aina jotenkin väärin päin, joko osataan liian vähän (esikoinen) tai liikaa (keskimmäinen). Lähinnä meidän vanhempien tehtävä on ollut vain innostaa esikoista oppimaan tai tuota keskimmäistä hieman innostaa muuhun toimintaan ja toppuutella oppimista, ei muuten varsinaisesti puuttua.
Ja itse kannatan lähikoulua tuttuine kavereineen ja oman asuinalueen turvallisine sosiaalisine verkostoineen. Pidän myös tärkeänä tuota leikkimistä ja lapsena oloa. Jos omalla asuinalueella olisi joku erikoistunut koulu, niin sitten harkittaisiin sitä, mutta ei ole ja ihan normaali koulu on siis tällä keskimmäiselläkin edessä. Mutta tosiaan esikoisen myötä tuon koulun kanssa on ollut lasten erilaisen tason huomioimisessa positiivinen kuva, kun eskarissa tälläistä ei ole ollut. Ja ihme että minua enemmän tosiaan mietityttää tuo eskari kuin koulu, vaikka eskarissa on tosiaan yleensä vain tuo 1h päivässä tehtäviä/oppimista, kun koulussa sitä on tietenkin paljon enemmän.
meidänkin esikoinen meni eskariin ihan " kylmiltään" eli ei osannut lukea, laskea tms. ja eskarista tulikin pian palautetta, ettei poika erota numeroita ja kirjaimia, eikä hän osaa taputtaa tavuja jne. No eipä tietenkään, koska ei ollut koskaan harjoitellut. (Hän meni kotihoidosta eskariin, enkä ollut " tajunnut" häntä prepata sinne...) Mutta esikoisemme lukuongelmat jatkuvat edelleen näköjään eli jotakin häikkää hänen lukemis-ja kirjoittamisasioissaan onkin.
Nyt eskarissa oleva tyttömme on seurannut sivusta isoveljensä lukemaan opettelun yms. ja hän oppikin ihan yllättäin lukemaan heti eskarisyksyn alettua. Täällä eskarissa ei ole käytössä mitään harjoituskirjoja, joten hankin hänelle itse pari eskarin tehtäväkirjaa. Niitä hän on tehnyt ahkerasti kotona ja eskarissa. Tyttömme odotti kovasti eskaria ja jossakin vaiheessa hän hiukan pettyneenä sanoi, että eihän eskari olekaan koulua vaan ihan samanlaista kuin hoidossa. Nyt on kyllä ihan viihtynyt taas. Hänen osaamisensa on otettu huomioon loppujen lopuksi hyvin eli hän saa kirjoittaa ja laskea ja tehdä sellaisia tehtäviä, mitä kaikki muut ei tee. Kuitenkin hänelle on tehnyt hyvää ryhmässä olemisen harjoittelu ja sosiaalisten taitojen opettelu. Eli ihan kuten joku kirjoitti, meidänkin tyttömme osaa tiedollisesti monia asioita, mutta kypsyydeltään, tunteiltaan ja sosiaalilta valmiuksiltaan hän on ihan ikäisensä oloinen. Kiukkuaa ja itkee herkästi eli on isoa ja pientä tyttöä :-)
Vai tekeekö lapsi osaamisestaan huolimatta samoja harjoituksia kuin muut?
Tottakai pitää tehdä samat harjoitukset, niistä ei voi luistaa, MUTTA lisäksi saa sitten lisätehtäviä. Näin meidän eskarissa oli.
Missään tapauksessa ei saa luulla, ettei jotain jo osattavia tehtäviä tarvitse tehdä, kummallisesti ajateltu..
Onhan koulussakin tehtäviä, jotka osataan ja silti ne tehdään. Kyllä lapsen pitää oppia tekemään niitä " tylsiäkin" tehtäviä. Se on oppia sekin.
Eskari on kuitenkin alkusoittoa kouluun ja sielläkin voi jo opiskeluinto lopahtaa. Lapsi voi hyvin turhautua jo eskarissa kun osaa jo opeteltavat asiat. Samalla lapsella voi tulla asenne " tää on ihan lällyä" ja ettei tarvitse tehdä mitään, eikä ponnistella tippaakaan kun osaa jo asiat. Tältä pohjalta on kurja lähteä kouluun ja muuttamaan asennetta sitten jatkossa...