Lue keskustelun säännöt.
Miksi äitien väsymykseen ei anneta MITÄÄN apua?
Haluaisin tietää syyn siihen, miksi äidit ei saa väsymykseensä mistään mitään konkreettista apua. Kun kertoo väsymyksestään vaikka neuvolassa tms palvelussa, niin ainoa mitä siitä seuraa on joko ei mitään tai sosionomi tms perhetyöntekijä istumaan sohvalle ja tarkkailemaan tai lastensuojeluilmoitus ja sosiaalityöntekijä tekemään selvitystä ja tarkkailemaan. Tarkkailun tulos voi olla, että kaikki on riittävän hyvin ja asiakkuus lopetetaan. Tai että se sosionomi neuvoo uupunutta ja unen puutteesta kärsivää äitiä, että päivässä täytyy olla viisi ateriaa ja pöytätasot täytyy pyyhkiä joka päivä, ihan kuin näitä ei äiti jo tietäisi ja olisi ennestään toteuttanut, todellakin on.
Mutta unen puutteeseen ei saa mitään apua. Kukaan ei auta niin, että olisi vauvan tai lasten kanssa pari tuntia, jotta äiti saa nukkua tai vain olla yksin hetken. Kukaan ei tule kaveriksi siivoamaan kotia, jos äidin voimat ei siihen uupumuksen vuoksi yksin riitä. Mitään konkreettista apua ei saa yhtään mistään.
Kaikilla ei ole isovanhempia auttamassa. Kaikilla ei ole rahaa palkata lastenhoitajaa tai siivoojaa.
Konkreettinen apu uupumukseen ja väsymykseen estäisi ennalta valtavan määrän pahemmin kriisiytyneitä ja oikeasti lastensuojelua vaativia tilanteita. Ja tulisi yhteiskunnalle valtavan paljon halvemmaksi.
Miksi sitä ei haluta antaa?
Kommentit (2767)
Vierailija kirjoitti:
Tuttu tekee töitä tuollaisena käytännön kodinhoitajana lapsiperheissä. Hän on sanonut, että paras apu olisi se, että äidiltä otettaisiin puhelin pois, tilalle soittoihin ja tekstareihin vanha nokialainen. Kun äiti keskittyisi itseensä ja perheeseen puhelimen sijaan, jaksaisi moni lapsiperhe paljon paremmin!
Mutta ei, hän menee perheeseen, hoitaa lapsia, siivoaa ja pyykkää ja sillä aikaa se masentunut ja uupunut äiti näpyttelee puhelintaan, kun "just nyt ei nukuta". No miten nukuttaisi, kun on puhelin kasvanut käteen kiinni!
Niin. Univelkainen ja uneltaan häiriintynyt ihminen ei enää kykene nukkumaan. Siitähän täällä ketjussakin kirjoitetaan, miten se lasten kanssa valvominen vie kyvyn nukkua jopa loppuiäksi.
Ja se kännykkä on usein se ainoa keino sosiaaliseen elämään, mitä enää on jäljellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttu tekee töitä tuollaisena käytännön kodinhoitajana lapsiperheissä. Hän on sanonut, että paras apu olisi se, että äidiltä otettaisiin puhelin pois, tilalle soittoihin ja tekstareihin vanha nokialainen. Kun äiti keskittyisi itseensä ja perheeseen puhelimen sijaan, jaksaisi moni lapsiperhe paljon paremmin!
Mutta ei, hän menee perheeseen, hoitaa lapsia, siivoaa ja pyykkää ja sillä aikaa se masentunut ja uupunut äiti näpyttelee puhelintaan, kun "just nyt ei nukuta". No miten nukuttaisi, kun on puhelin kasvanut käteen kiinni!
Niin. Univelkainen ja uneltaan häiriintynyt ihminen ei enää kykene nukkumaan. Siitähän täällä ketjussakin kirjoitetaan, miten se lasten kanssa valvominen vie kyvyn nukkua jopa loppuiäksi.
Ja se kännykkä on usein se ainoa keino sosiaaliseen elämään, mitä enää on jäljellä.
Ihan turha valittaa sitten väsymystä, jos ei edes yritetä nukkua, kun apua on tarjolla.
Juuri näin. Olisi tärkeää auttaa lapsiperheitä ajoissa ja nimenomaan konkreettisesti kotiaskareissa ja lastenhoidossa, jos äiti sairastaa tai on uupunut eikä toinen vanhempi pysty esim.töiden takia auttamaan eikä tuki- verkostoa ole. Vielä 70-80-luvulla oli kodinhoitajia, muistan omasta lapsuudestani, miten tärkeää oli, että kodinhoitaja kävi, kun äiti sairasti.
Itse olisin 2000-luvulla tarvinnut kodinhoitajaa, kun olin ollut leikkauksessa enkä pystynyt nostelemaan vaippaikäistä päivisin, kun mies oli töissä. Soitin kaupungin kotipalveluun, josta kerrottiin, että saisin kodinhoitajan, jos minulla olisi alkoholi- tai mielenterveysongelma, leikkaus ei riittänyt syyksi. Luovutin, ja sain onneksi sukulaisen avuksi muutamaksi päiväksi.
Surullista, että päättäjät eivät tajua, miten tärkeää olisi avustaa lapsiperheitä ajoissa ja konkreettisesti. Kodinhoitajajärjestelmä pitäisi palauttaa.
Vierailija kirjoitti:
Tuttu tekee töitä tuollaisena käytännön kodinhoitajana lapsiperheissä. Hän on sanonut, että paras apu olisi se, että äidiltä otettaisiin puhelin pois, tilalle soittoihin ja tekstareihin vanha nokialainen. Kun äiti keskittyisi itseensä ja perheeseen puhelimen sijaan, jaksaisi moni lapsiperhe paljon paremmin!
Mutta ei, hän menee perheeseen, hoitaa lapsia, siivoaa ja pyykkää ja sillä aikaa se masentunut ja uupunut äiti näpyttelee puhelintaan, kun "just nyt ei nukuta". No miten nukuttaisi, kun on puhelin kasvanut käteen kiinni!
Kumma juttu miten vastaus kaikkeen on puhelimet pois. Älypuhelimet eivät nyt niin vanha keksintö ole kuitenkaan ja väsyneitä äitejä on ollut aina, mutta helppohan se on aina syyttää puhelinta syyttää kaikesta. Ei minulla ollut älypuhelinta lasten ollessa pieniä, mutta silti kärsin masennuksesta, unenpuutteesta ja uupumuksesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja on oikeassa, ennen oli paremmin. Kunnissa työskenteli kodinhoitajia jotka tulivat auttamaan perheeseen kun tilanne oli kuormittunut. Eivät istuneet sohvilla eikä toimistoissaan vaan käärivät hihat ja ryhtyivät toimeen kodeissa. Se oli sitä sosiaalityötä, eikä siihen yliopistotutkintoa tarvittu.
Ohan näitä vieläkin ja hyvää apua saa monessa kunnassa.
No ei kyllä tavallinen ihminen saa! Kokemusta on!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan turha valittaa sitten väsymystä, jos ei edes yritetä nukkua, kun apua on tarjolla.
Ei tuossa lue, ettei ole yritetty nukkua, vaan että ei nukuta. Kun on tarpeeksi väsynyt ja tarpeeksi uni häiriintynyt, ei nukuta ksokaan, vaan on ylivirittynyt ja keho on stressitilassa.
Vierailija kirjoitti:
Ihan turha valittaa sitten väsymystä, jos ei edes yritetä nukkua, kun apua on tarjolla.
Ei tuossa lue, ettei ole yritetty nukkua, vaan että ei nukuta. Kun on tarpeeksi väsynyt ja tarpeeksi uni häiriintynyt, ei nukuta ksokaan, vaan on ylivirittynyt ja keho on stressitilassa.
Somen selailu ei auta asiaa yhtään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse en muista niistä vuosista juuri mitään kun lapset oli pieniä. Ne meni jotenkin sumussa. Olen kroonisesti uneton joten sinänsä mua ei olisi auttanutkaan se että joku tulee hoitamaan lapsia jotta voin nukkua. Turvaverkot satojen kilsojen päässä. Omat kriteerit esim siisteyden suhteen todella korkealla. Jotenkin selvisin hengissä ja lapset myös.
Nyt kun oon jo enemmän mummoiässä, voisin hyvin tarjota vapaaehtoistyönä jollekin lastenhoito- tai siivousapua. En tiedä onko tällaisia verkostoja missään, pitää selvittää.
Sama juttu täälläkin, ihan sumussa menin ja jotenkin selvisin, vaikka vielä sairastelin ja lähiomaisia sairastui. Onneksi toiset isovanhemmat pystyivät joskus auttamaan, mutta olisin kyllä joskus tarvinnut kodinhoitajan apua, kun olin itse pahasti sairas ja mies päivät töissä.
Itsellä aikoinaan tilanne, esikoinen 1v 9 kk, vauvalla koliikki yli 3 kk. Univelkaa korjasin niin että kun puoliso tuli työstä, kävin nukkumaan. Ei tullut mieleenkään huutaa apua mistään ilmansuunnasta !
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kortsuja voisi jakaa väsymyksen syytä estämään.
Ihminen on aivoistaan fyysisestikin keskenkasvuinen alle 30-vuotiaana. Ei ole sattumaa että ihminen on hedelmällisimmillään silloin kun on tyhmimmillään.
https://www.menshealth.com/health/a26868313/when-does-your-brain-fully-…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis ilmainen kotiapulainen? Ei kuule yhteiskunta toimi tuolla tavalla, että normaalia elämää tullaan ilmaiseksi auttamaan. Se on sitä apua, että sulla on ympärillä neuvoja ja sosiaalitoimi ja lastensuojelu, sua tarkkaillaan ja sun kanssa keskustellaan. Kaikkialla ei ole sitäkään.
Millä tavalla pitkäkestoiseen unen puutteeseen auttaa keskustelu ja tarkkailu?
Sillä tavalla varmistetaan että lapsella on kaikki hyvin. Mistä rahoista sä maksaisit ilmaisia kotiapulaisia jokaiselle, jolla on univaikeuksia?
Tarkkailijan tulisi kyetä arvioimaan riittävä avuntarve ja sitten annettaisiin sitä apua.
Kun olin lapsi, monilapsisessa sukulaisperheessä oli kodinhoitaja tarvittaessa. Uuden vauvan tullessa pesti saattoi kestää ainakin kaksi viikkoa. Samoin jos äiti muutoin oli sairas, heille tuli kodinhoitaja.
Kun itse olin nuori äiti ja piti päästä päiväsaikaan inssiajoon, sain siksi aikaa kodinhoitajan vauvaa ja isompaa katsomaan. Puhelinsoitolla järjestyi. Nolotti kamalasti kun en päässytkään läpi, mutta "ei se mitään", sanottiin, ja sama viikkoa myöhemmin uudelleen. Onneksi onnistuin sillä kertaa.
Kuntamme äitiys- ja lastenneuvolan kanssa samassa tilassa toimivat ainakin myös hammaslääkäri ja psykologi, joten ilmeisesti tieto kulki ja apua oli helppo järjestää. Tuo oli aikaa, kun esim. meidän neuvolan terveydenhoitaja oli sama kaikilla lapsilla ja tuolloin oli tapana, että "neuvolan täti" kävi haluttaessa kotikäynnillä, kun vauva oli kaksiviikkoinen. - Oli ihan mukava saada kiva täti (hän oli viiden äiti itse) kahville. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koska lapsiperheitä auttaneet kodinhoitajat siirrettiin vanhusten hoitajiksi jo 1990-luvulla. Tiedän tämän, kun vuosikymmenen alussa sain vielä kodinhoitajan avuksi kotiin, kun kotiuduin sektion jälkeen. Silloin kodinhoitaja oikeasti hoiti myös kotia: siivousta, pyykkejä, ruokaa ja tietenkin lapsia.
Vuosikymmenen lopulla ne samat kodinhoitajat olivat hoitamassa vanhuksia.
Eihän korkeakoulutettu sosionomi voi sellaisia töitä tehdä, jotka muinoin kuuluivat emäntäkouluista kodinhoitajiksi valmistuneille. Ei vaan heidän kuuluu neuvoa ja opastaa. Viis siitä, että ei siitä väsymykseen mitään apua ole ja aika moni äiti kyllä osaa ne hommat neuvomattakin.
Ei ole kaikilla äideillä läheisiä apuna vaan pahimmassa tapauksessa ikääntyneet ja dementoituvat vanhukset huollettavana. Eikä kaikilla puolisoakaan, joka voisi jäädä pitemmäksi aikaa kotiin hoitamaan lapsia.
No ei kyllä olis järkeä laittaa sosionomeja perheisiin siivoamaan ja hoitamaan lapsia. Sen voi tehdä siivoojat ja lastenhoitajat.
Mutta harmi kun sitä ei nähdä tärkeänä ja tarpeellisena työnä ja tukitoimena, vaan ne kaikki resurssit on leikattu. Ne sosionomit käy perheissä lähinnä tarkkailemassa että kenellä on kenties vähän jotain muutakin avuntarvetta kuin vaan väsymystä ja koittavat poimia ne sieltä sinne varsinaisen avun piiriin (joka sekin jostain syystä on lähinnä sijoitus tai huostaanotto).
Enkä halua vähätellä, tiedän mitä se on. Minulla oli koliikkivauva joka heräsi 10 krt joka yö ja päivisin itki 10 tuntia. Mulla oli myös mies joka ei kotona auttanut, ja joka esti kuitenkin kaiken avun saamisen (koska onhan sulla se mies ja lapsilla isä). Uuvuin, erosin, uuvuin lisää. Edelleen toivon uupumuksesta, jos siitä nyt koskaan enää kokonaan toipuu (uuvun uudestaan tosi herkästi). Molemmat lapseni ovat myös erityislapsia, tiukassa on apu ollut silti aina.
t. Äiti ja sosionomi itse
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttu tekee töitä tuollaisena käytännön kodinhoitajana lapsiperheissä. Hän on sanonut, että paras apu olisi se, että äidiltä otettaisiin puhelin pois, tilalle soittoihin ja tekstareihin vanha nokialainen. Kun äiti keskittyisi itseensä ja perheeseen puhelimen sijaan, jaksaisi moni lapsiperhe paljon paremmin!
Mutta ei, hän menee perheeseen, hoitaa lapsia, siivoaa ja pyykkää ja sillä aikaa se masentunut ja uupunut äiti näpyttelee puhelintaan, kun "just nyt ei nukuta". No miten nukuttaisi, kun on puhelin kasvanut käteen kiinni!
Niin. Univelkainen ja uneltaan häiriintynyt ihminen ei enää kykene nukkumaan. Siitähän täällä ketjussakin kirjoitetaan, miten se lasten kanssa valvominen vie kyvyn nukkua jopa loppuiäksi.
Ja se kännykkä on usein se ainoa keino sosiaaliseen elämään, mitä enää on jäljellä.
Elämä on Valintoja ! On sitä ennenkin eletty ilman puhelimia, herätkää todellisuuteen !
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis ilmainen kotiapulainen? Ei kuule yhteiskunta toimi tuolla tavalla, että normaalia elämää tullaan ilmaiseksi auttamaan. Se on sitä apua, että sulla on ympärillä neuvoja ja sosiaalitoimi ja lastensuojelu, sua tarkkaillaan ja sun kanssa keskustellaan. Kaikkialla ei ole sitäkään.
Millä tavalla pitkäkestoiseen unen puutteeseen auttaa keskustelu ja tarkkailu?
Sillä tavalla varmistetaan että lapsella on kaikki hyvin. Mistä rahoista sä maksaisit ilmaisia kotiapulaisia jokaiselle, jolla on univaikeuksia?
Tarkkailijan tulisi kyetä arvioimaan riittävä avuntarve ja sitten annettaisiin sitä apua.
Kun olin lapsi, monilapsisessa sukulaisperheessä oli kodinhoitaja tarvittaessa. Uuden vauvan
tullessa pesti saattoi kestää ainakin kaksi viikkoa. Samoin jos äiti muutoin oli sairas, heille tuli kodinhoitaja.
Kun itse olin nuori äiti ja piti päästä päiväsaikaan inssiajoon, sain siksi aikaa kodinhoitajan vauvaa ja isompaa katsomaan. Puhelinsoitolla järjestyi. Nolotti kamalasti kun en päässytkään läpi, mutta "ei se mitään", sanottiin, ja sama viikkoa myöhemmin uudelleen. Onneksi onnistuin sillä kertaa.
Kuntamme äitiys- ja lastenneuvolan kanssa samassa tilassa toimivat ainakin myös hammaslääkäri ja psykologi, joten ilmeisesti tieto kulki ja apua oli helppo järjestää. Tuo oli aikaa, kun esim. meidän neuvolan terveydenhoitaja oli sama kaikilla lapsilla ja tuolloin oli tapana, että "neuvolan täti" kävi haluttaessa kotikäynnillä, kun vauva oli kaksiviikkoinen. - Oli ihan mukava saada kiva täti (hän oli viiden äiti itse) kahville. :D
Uuden vauvan tullessa isä voi olla kolme viikkoa yhtä aikaa äidin kanssa vanhempainvapaalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan turha valittaa sitten väsymystä, jos ei edes yritetä nukkua, kun apua on tarjolla.
Ei tuossa lue, ettei ole yritetty nukkua, vaan että ei nukuta. Kun on tarpeeksi väsynyt ja tarpeeksi uni häiriintynyt, ei nukuta ksokaan, vaan on ylivirittynyt ja keho on stressitilassa.
Somen selailu ei auta asiaa yhtään.
Ei siinä myöskään lue, että äidit olisivat selanneet somea. Keksit kaiken päästäsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan turha valittaa sitten väsymystä, jos ei edes yritetä nukkua, kun apua on tarjolla.
Ei tuossa lue, ettei ole yritetty nukkua, vaan että ei nukuta. Kun on tarpeeksi väsynyt ja tarpeeksi uni häiriintynyt, ei nukuta ksokaan, vaan on ylivirittynyt ja keho on stressitilassa.
Somen selailu ei auta asiaa yhtään.
Ei siinä myöskään lue, että äidit olisivat selanneet somea. Keksit kaiken päästäsi.
Lukihan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan turha valittaa sitten väsymystä, jos ei edes yritetä nukkua, kun apua on tarjolla.
Ei tuossa lue, ettei ole yritetty nukkua, vaan että ei nukuta. Kun on tarpeeksi väsynyt ja tarpeeksi uni häiriintynyt, ei nukuta ksokaan, vaan on ylivirittynyt ja keho on stressitilassa.
Somen selailu ei auta asiaa yhtään.
Ei siinä myöskään lue, että äidit olisivat selanneet somea. Keksit kaiken päästäsi.
Lukihan.
Ei lue vaan:
äiti näpyttelee puhelintaan,
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti tällainen koskee vain yh-äitejä.
Aina tätä yksinhuoltajien uhriutumista. Se on täysin oma valinta eikä yhteiskunnan kuulu maksaa huonosta puolisovalinnasta mitään tasinkoa. Ainoa poikkeus voisi olla lesket, heitä voi yhteiskunta tukea.
Haarat kiinni tai maksa ja hoida itse tekojesi seuraukset, niin me muutkin tehdään.
Peruskouluun pitää saada yhteiskuntaoppiin tms realiteettia siitä mitä siitä seuraa kun hankkii lapsia ! Ei joka kohdassa tulla huutamaan yhteiskunnan jeesiä !
Just tämän takia perheisiin laitetaan se tarkkailija. Someriippuvaisen vanhemman väsymykseen se ei ole ratkaisu, että sinne heti laitetaan joku kokkailemaan ja siivoamaan, vaan kyllä se vanhempi potkitaan sieltä sängystä ylös opettelemaan niitä arjen taitoja.