Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi äitien väsymykseen ei anneta MITÄÄN apua?
Haluaisin tietää syyn siihen, miksi äidit ei saa väsymykseensä mistään mitään konkreettista apua. Kun kertoo väsymyksestään vaikka neuvolassa tms palvelussa, niin ainoa mitä siitä seuraa on joko ei mitään tai sosionomi tms perhetyöntekijä istumaan sohvalle ja tarkkailemaan tai lastensuojeluilmoitus ja sosiaalityöntekijä tekemään selvitystä ja tarkkailemaan. Tarkkailun tulos voi olla, että kaikki on riittävän hyvin ja asiakkuus lopetetaan. Tai että se sosionomi neuvoo uupunutta ja unen puutteesta kärsivää äitiä, että päivässä täytyy olla viisi ateriaa ja pöytätasot täytyy pyyhkiä joka päivä, ihan kuin näitä ei äiti jo tietäisi ja olisi ennestään toteuttanut, todellakin on.
Mutta unen puutteeseen ei saa mitään apua. Kukaan ei auta niin, että olisi vauvan tai lasten kanssa pari tuntia, jotta äiti saa nukkua tai vain olla yksin hetken. Kukaan ei tule kaveriksi siivoamaan kotia, jos äidin voimat ei siihen uupumuksen vuoksi yksin riitä. Mitään konkreettista apua ei saa yhtään mistään.
Kaikilla ei ole isovanhempia auttamassa. Kaikilla ei ole rahaa palkata lastenhoitajaa tai siivoojaa.
Konkreettinen apu uupumukseen ja väsymykseen estäisi ennalta valtavan määrän pahemmin kriisiytyneitä ja oikeasti lastensuojelua vaativia tilanteita. Ja tulisi yhteiskunnalle valtavan paljon halvemmaksi.
Miksi sitä ei haluta antaa?
Kommentit (2767)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis ilmainen kotiapulainen? Ei kuule yhteiskunta toimi tuolla tavalla, että normaalia elämää tullaan ilmaiseksi auttamaan. Se on sitä apua, että sulla on ympärillä neuvoja ja sosiaalitoimi ja lastensuojelu, sua tarkkaillaan ja sun kanssa keskustellaan. Kaikkialla ei ole sitäkään.
Miten niin ei yhteiskunta toimi tuolla lailla 🤣🤣🤣🤣🤣 kysypä tuntemiltasi noin viiskymppisiltä ihmisiltä entisajan kotiapulaisjärjestelmästä joka meillä täällä Suomessa oli. Se on TASAN tuollainen, mitä ap kuvailee kaipaavansa.
Mä olen sen ikäinen enkä tollasista tiedä mitään. Olin kaksosten totaali yh. Itse huolehdin lapseni ihan syntymästään lähtien. Ei ollu kodinhoitajia auttamassa.
Minä sain lapseni 1990-luvulla, oli kodinhoitaja mutta minäkin jo kuusikymppinen. Ehkä ihan nuorena lapsensa saaneet vielä saivat apua.
Kotiapulaisia on hyvin harva viisikymppinen nähnyt. Minä olin kotiapulaisena hoitamassa pientä vauva tasan yhden päivän. Varmaan onni sekä minulle että vauvaperheelle. Tämä tapahtui 1970-luvun puolivälissä, kun nykyiset viisikymppiset olivat ehkä hoidettavia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niissä perheissä kenellä oli kodinhoitajia 70-90-luvulla oli lapset kotona. Tiedän useita.
Nyt jos kodinhoitajat halutaan takaisin niin sitten lakkautetaan subjektiivinen päivähoito-oikeus. Olisihan hulluutta että yhteiskunta hoitaa isommat lapset ja maksaa vielä kotona vauvan kanssa olevalle (yleensä) äidille kodinhoitajan.
Vaikka kodinhoitaja ei kävisikään joka päivä.Olen syntynyt 50-luvulla ja meitä oli 7 lasta, isä sotainvalidi ja äiti lotta, eikä meillä koskaan ollut kunnallista kodinhoitajaa, ainoastaan joskus syksyisin kävi joku kiertolaismummo mehuttamassa marjoja.
Omat kolme lastani syntyi 80-ja 90-luvulla, eikä mekään saatu kunnallista kodinhoitajaa, mutta mies sai vapaata töistä. Ja perhevapaat jaettiin.
Eikä kodinhoitajat olleet ilmaisia, vaan perittiin normaalit palkkakustannukset.Ja se joka oli töissä, hänen vapaa-ajalla kotona oleva puoliso nukkui niitä univelkojaan.
Itse pidän tätä itsestään selvänä, mutta näin ei näytä olevan kaikilla, vaan huudetaan ukkopuolisia apuun ja mies näyttää olevan nykyajan perheessä vapaamatkustaja ja naiselle yksi lapsi lisää.Mihin kaikkeen te nykyajan naiset suostutte?
Tietysti ette myöskään myöhemmin jaa työelämässä sairaanlapsenhoidon vapaita, vaan se jää yksin teidän työnantajien maksettavaksi.
Ja sitten ihmetellään, miksi yritykset eivät palkkaa pienten lasten äitejä.Jos mies ei vaikkapa suostu ottamaan töistä vapaata hoitaakseen sairasta lasta, niin mitä nainen voi tehdä? Naisen on silloin pakko ottaa itse vapaata töistä. Ja ottaa ehkä ero, koska mies on itsekäs lusmu. Mutta ei tilanne eronkaan jälkeen muutu, silloinkin se on nainen yksin, joka ottaa töistä vapaata hoitaakseen sairasta lasta.
Livahtaa töihin ennen miestä, jos niin tiukaksi menee.
Mitä luulet että tuosta seuraisi? Hirveä riita ja se että jatkossa mies livahtaisi töihin aina ennen naista, jos lapsella on vähänkin nenä tukossa. Eli ei asiat tuolla tavalla ainakaan paremmaksi muutu. Ai erota sitten ja pakottaa mies vuoroviikkoisäksi? Sellaiseen vaan ei voi pakottaa eikä velvoittaa, isän ei ole pakko pitää lasta luonaan yhtään, ainoastaan elarien maksamiseen voi pakottaa, viimekädessä käräjäoikeuden ja kelan avulla. Luonapitoon ei.
Miksi h*lvetissä niitä lapsia on sitten pitänyt hankkia tuollaisen lusmun kanssa? Ehkäisyvälineet on keksitty. Nuo asiat pitää selvittää etukäteen, ei jokaikiselle mammalle voi tulla yllätyksenä saamaton mies!
Juuri näin minulle kävi. Nämä väsymyksestä aiheutuneet traumat ja vammat lapselle sekä minulle, eivät valitettavasti ole koskaan poistuneet.
Koko loppu elämä on tämän vuoksi monessa suhteessa pilalla, molemmilta.
Jos äiti ei kiinnosta ketään, niin lapsen hyvinvointi pitäisi kiinnostaa edes vähän. Ohjeita ei kukaan tarvitse tälläisessä vakavassa tilanteessa. Ei todellakaan. Vaan äidin kuuntelua ja akuuttia auttamista.
Ohjeiden jakaminen lisää stressiä ja kortisolia elimistössä, jolloin tilanne vain pahenee entisestään.
Kiitos ap:lle tärkeästä aloituksesta!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis ilmainen kotiapulainen? Ei kuule yhteiskunta toimi tuolla tavalla, että normaalia elämää tullaan ilmaiseksi auttamaan. Se on sitä apua, että sulla on ympärillä neuvoja ja sosiaalitoimi ja lastensuojelu, sua tarkkaillaan ja sun kanssa keskustellaan. Kaikkialla ei ole sitäkään.
Miten niin ei yhteiskunta toimi tuolla lailla 🤣🤣🤣🤣🤣 kysypä tuntemiltasi noin viiskymppisiltä ihmisiltä entisajan kotiapulaisjärjestelmästä joka meillä täällä Suomessa oli. Se on TASAN tuollainen, mitä ap kuvailee kaipaavansa.
Mä olen sen ikäinen enkä tollasista tiedä mitään. Olin kaksosten totaali yh. Itse huolehdin lapseni ihan syntymästään lähtien. Ei ollu kodinhoitajia auttamassa.
Sama juttu täällä vaikka ydinperheessä lapset onkin kasvaneet. Oma ikä lähenee 50 v eikä meillä ollut mitään kotiapua enkä edes tiedä yhtään perhettä jossa olisi ollut. Omat lapset on syntyneet -90 luvun lopulla - 2010 välillä ja ei kotiavusta tietoakaan silloinkaan. Ehkä noina aikoina asennoiduttiin perheen perustamiseen eri tavoin, oltiin valmiit itse huolehtimaan siitä mitä on yhdessä aikaan saatu. Lapsia ei tehty enempää kuin jaksettiin itse hoitaa ja lasten kanssa oltiin valmiit viettämään aikaa. Jotenkin säälittävää tämä nykyhetken tilanne, vanhemmat piilottelee puhelimen takana ja lapset hoidossa vapaapäivinäkin, silti on niiiiiin rankkaa :/
Kai se vain lasketaan normiin että äiti on väsynyt, varsinkin vauva vuotena mutta myös muutama vuosi sen jälkeen. Itsellä ei edes tullut mieleen että yhteiskunnan tai muiden pitäisi olla auttamassa. Ajattelin vain että itseppä lapsen tein ja siis myös itse siitä huolehdin, myös väsyynenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Morfiinia ja LSD:tä suoneen niin jaksaa bailata viikon nukkumatta tosin sitten vaatiikin jo viikon unet ; )
Vierailija kirjoitti:
Ihmisten pitäisi olla tietoisempia omista voimavaroistaan hyvissä ajoin ennenkuin miettii lasten tekemistä. Tässäkään tosin ei kukaan auta. Suosittelen, että jos lapsia haluaa ni säästää eka 10 000e rahaa ja tekee sitten vasta lapsia. Omilla säästöillä selviää jos tulee vaikeaa, ja etenkin jos ei ole sukua/perhettä, joihin turvautua.
Olen lapseton mutta vähän provosoi tällainen. Tuskin sitä etukäteen tietää että puoliso vaikka lähtee toisen matkaan lasten ollessa 8, 5 ja 1.5v, tai menehtyy, lähtökohdan ollessa vaikkapa se että isovanhemmat 300km päässä tai ei ollenkaan sellaisia enää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun läheisten asenne vauvan heräillessä 20 kertaa yössä oli että varmaan mies auttaa, kun ei töissäkään käynyt (oli ikuisuusopiskelija).
Olisihan nykyään jo ex-miehen pitänytkin osallistua ja auttaa, mutta tuntui jälkikäteen ajateltuna olleen hänen keino alistaa ja hallita minua. Neuvolassa vaan nyökyttelivät miehelle myötätuntoisesti, kun sanoi olevansa herkkäuninen, eikä siksi voinut kuulemma hoitaa lasta koskaan yöllä.
Huono mies on taakka, joka estää myös saamasta mitään ulkopuolista apua.
Meillä mies hoiti välillä vuoroöinä ,vaikka kävi töissä.
Ennen oli ainakin Helsingissä kodinhoitajia jotka tulivat perheiden avuksi tarvittaessa, onko tämä ammattikunta poistunut kuvioista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennen oli kunnallisia kodinhoitajia. Olen itse 70-luvun puolessavälissä syntynyt. Meillä oli kodinhoitaja, kun äitini oli sairaalassa. Se ei varmaan maksanutkaan juuri mitään.
Nykyisin konkreettista apua ei tosiaan saa, vaikka väsyneet äidit hyötyisi eniten juuri siitä. Eli että äiti saisi nukkua ja tietäisi, että vauva on hyvissä käsissä. Että joku siivoaisi asunnon tai pesisi ikkunat. Tällainen työvoima on huomattavasti halvempaa kuin joku ylikoulutettu viisastelija, joka löpisee tyhjänpäiväisiä juttuja lasten unesta tms.
Olen itse kolmen lapsen äiti, lapset jo isoja. Olen välillä ihan miettinyt (etenkin kun oma työ nyppii), että perustaisin yhden naisen yrityksen, joka tulisi auttamaan kylläkin maksusta. Uskon, että kysyntää olisi.
Väsymyksessä on se paha puoli,että aina ei saa nukutuksi,vaikka olisi mahdollisuuskin.Kierre voi olla tosi paha.Alussa kannattaa yrittää nukkua samaan aikaan vauvan kanssa ja ainoastaan se tekee vauvavuodesta inhimillistä,että on toinen ihminen siinä mukana hoitamassa välillä.Kaikki tarvitsevat välillä lepoa pysyäkseen järjissään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äidit voi kysyä asiaa puolisoiltaan ja läheisiltään.
Eli jos ei ole läheisiä ja puolisoa auttamassa niin oma syy ja sietääkin kärsiä vai?
Silloin saa lasun kautta perhetyötä, jossa jaksamista tuetaan, voi saada mm. tukiperheen jne. Uskon että suurin syy äitien väsymykseen on se että se lapsen toinen vanhempi ei hoida lapsia riittävästi.
Väsyneitä äitejä vois auttaa myös se, että joku pitäis sille isälle kunnon asennekasvatuksen ja puhuttelun, jos isä ei osallistu ja huolehdi vaimonsa jaksamisesta. Kun sitä vaimoa ei välttämättä uskota. Nyt suhtautuminen isyyteen on niin paapovaa: pitää saada olla omanlaisensa isä ja onpa hienoa jos isä joskus vähän auttelee. Jo ihan raskausaikana isille luentosarja siitä, mikä on isän tehtävä vauva-aikana, mieluiten toisen miehen pitämänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äidit voi kysyä asiaa puolisoiltaan ja läheisiltään.
Eli jos ei ole läheisiä ja puolisoa auttamassa niin oma syy ja sietääkin kärsiä vai?
Silloin saa lasun kautta perhetyötä, jossa jaksamista tuetaan, voi saada mm. tukiperheen jne. Uskon että suurin syy äitien väsymykseen on se että se lapsen toinen vanhempi ei hoida lapsia riittävästi.
Ja siinä väsymyksen ja uupumuksen tilassa äiti ei jaksa riidellä ja vaatia. Se on oikeasti tosi yleistä, että se isä jättää äidin yksin. Enkä usko että se johtuu läheskään aina siitä, että isä olisi tahallaan ilkeä tai välinpitämätön. Ennemmin isät ei vaan ymmärrä miten intensiivistä se vauvan kanssa olo on, eikä siksi osaa ottaa vakavasti sitä äidin väsymystä.
Vierailija kirjoitti:
Väsyneitä äitejä vois auttaa myös se, että joku pitäis sille isälle kunnon asennekasvatuksen ja puhuttelun, jos isä ei osallistu ja huolehdi vaimonsa jaksamisesta. Kun sitä vaimoa ei välttämättä uskota. Nyt suhtautuminen isyyteen on niin paapovaa: pitää saada olla omanlaisensa isä ja onpa hienoa jos isä joskus vähän auttelee. Jo ihan raskausaikana isille luentosarja siitä, mikä on isän tehtävä vauva-aikana, mieluiten toisen miehen pitämänä.
Ei vaimo ole mikään pikkulapsi jonka jaksamisesta puoliso huolehtii. Vaimo voi myös mennä itse töihin, ja lapsi hoitoon, tai isä jää hoitamaan lastaan itse.
Kodinhoitaja on mainittu moneen kertaan. Sellainen oli myös minun lapsuudessani.
Missä Suomen kunnassa päätettiin ottaa kodinhoitajat takaisin ja sillä tavoin saatiin huostaanotot laskuun?
Vierailija kirjoitti:
Ennen oli kunnallisia kodinhoitajia. Olen itse 70-luvun puolessavälissä syntynyt. Meillä oli kodinhoitaja, kun äitini oli sairaalassa. Se ei varmaan maksanutkaan juuri mitään.
Nykyisin konkreettista apua ei tosiaan saa, vaikka väsyneet äidit hyötyisi eniten juuri siitä. Eli että äiti saisi nukkua ja tietäisi, että vauva on hyvissä käsissä. Että joku siivoaisi asunnon tai pesisi ikkunat. Tällainen työvoima on huomattavasti halvempaa kuin joku ylikoulutettu viisastelija, joka löpisee tyhjänpäiväisiä juttuja lasten unesta tms.
Olen itse kolmen lapsen äiti, lapset jo isoja. Olen välillä ihan miettinyt (etenkin kun oma työ nyppii), että perustaisin yhden naisen yrityksen, joka tulisi auttamaan kylläkin maksusta. Uskon, että kysyntää olisi.
Olen miettinyt samaa, auttaisin muita äitejä. Nyt itsellä tosin pieni lapsi eli se ei tällä hetkellä ole mahdollista, mutta tulevaisuudessa. Matalan kynnyksen avun tarjoaminen, ilman pelkoa lasuista yms
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äidit voi kysyä asiaa puolisoiltaan ja läheisiltään.
Eli jos ei ole läheisiä ja puolisoa auttamassa niin oma syy ja sietääkin kärsiä vai?
Jos menee lisääntymään yksin, niin todellakin on oma syy ja sietääkin kärsiä, aivan oikein. Parhaassa tapauksessa porsii lisää näitä äpäriä, ja sitten ollaan väsyneitä. Aivan on oma syy. Jos on lisäksi niin typerä, ettei kykene palkkaamaan ulkopuolista lastenhoitoapua vaan kuvittelee ap:n tavoin, että on jotenkin julkisen vallan asia kustantaa äitien lepo ja uni, niin voi voi.
Vierailija kirjoitti:
Olisi mukava, jos elämää voisi ennustaa.
Olisi voinut katsoa kristallipallosta, miten tulevaisuudessa oma äiti ajautuu syvemmälle alkoholisminsa kanssa ja isä sairastuu syöpään kun kolmas (yllätys)lapsi on vauva.
Sama pallo olisi näyttänyt, miten puolison perheen sanomattomat säännöt ja käsittelemättömät tunteet vaikuttavat jopa siihen, miten paljon (eli vähän) me näemme isovanhempia verrattuna puolison siskoihin.
Olisin osannut väistää luodin, kun olisin nähnyt että itselle puhkeaa synnytyksen jälkeinen masennus. Kun olisin tiennyt etten saa siihen hoitoa enkä tukea, en olisi ollut raskaana ollenkaan.
En yleensä jaksa enää edes vastata mihinkään topikkiin missään päin internetiä tai somea, missä joku kysyy apua lapsiperheelle. Sen tietää, mitä ne vastaukset on. Jos on oikein masokisti kuten minä tänään, voi aina uudestaan kokea halveksuntaa omaa äitiyttä kohtaan ja tuntea vahingonilo ihan sydämessä asti.
Minuun vaille jääminen jätti ison, mustan jäljen. Minulta on aivan turha tulla pyytämään apua mihinkään. En auta. En lahjoita mitään mihinkään, en osallistu keräyksiin enkä osta edes päiväkodin tai koulun henkilökunnalle lahjaa kuten muut. En käänny katsomaan jos kaadut kadulla. Ajan ohi jos ajat kolarin.
Lapsille, siis muullekin kuin omille, minulla vielä riittää empatiaa. Mutta kenenkään lapsia en hoida, ellei kyseessä ole lapsenlapsi sitten joskus.
Kun minun piti pärjätä yksin, pärjätkööt kaikki muutkin.
Olen uhri, uhri, säälikää minua, säälikää minua. Ehkäisyäkään tai sterilointia ei voi käyttää, kun on niin uhri.
Alue: Aihe vapaa
Paitsi jos olisi niitä turvallisia kodinhoitajia, jotka rauhallisella olemuksellaan auttaisivat uupunutta eteenpäin.
Tulisi yhteiskunnallekin edullisemmaksi kuin juosta sielläsuntäällä kuuntelemassa: tämä asia ei oikeastaan kuulu meille ymym...
Terv. Kokenut