Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi äitien väsymykseen ei anneta MITÄÄN apua?
Haluaisin tietää syyn siihen, miksi äidit ei saa väsymykseensä mistään mitään konkreettista apua. Kun kertoo väsymyksestään vaikka neuvolassa tms palvelussa, niin ainoa mitä siitä seuraa on joko ei mitään tai sosionomi tms perhetyöntekijä istumaan sohvalle ja tarkkailemaan tai lastensuojeluilmoitus ja sosiaalityöntekijä tekemään selvitystä ja tarkkailemaan. Tarkkailun tulos voi olla, että kaikki on riittävän hyvin ja asiakkuus lopetetaan. Tai että se sosionomi neuvoo uupunutta ja unen puutteesta kärsivää äitiä, että päivässä täytyy olla viisi ateriaa ja pöytätasot täytyy pyyhkiä joka päivä, ihan kuin näitä ei äiti jo tietäisi ja olisi ennestään toteuttanut, todellakin on.
Mutta unen puutteeseen ei saa mitään apua. Kukaan ei auta niin, että olisi vauvan tai lasten kanssa pari tuntia, jotta äiti saa nukkua tai vain olla yksin hetken. Kukaan ei tule kaveriksi siivoamaan kotia, jos äidin voimat ei siihen uupumuksen vuoksi yksin riitä. Mitään konkreettista apua ei saa yhtään mistään.
Kaikilla ei ole isovanhempia auttamassa. Kaikilla ei ole rahaa palkata lastenhoitajaa tai siivoojaa.
Konkreettinen apu uupumukseen ja väsymykseen estäisi ennalta valtavan määrän pahemmin kriisiytyneitä ja oikeasti lastensuojelua vaativia tilanteita. Ja tulisi yhteiskunnalle valtavan paljon halvemmaksi.
Miksi sitä ei haluta antaa?
Kommentit (2767)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
90-luvun lamassa lopetettiin kodinhoitajan ammatti. Esim. l-positiiviset käytti tätä paljon kun lapsia syntyi joka vuosi. Nykyään tarjotaan vaan keskusteluapua jos sitäkään. Kysyn vaan, että mitä hyötyä siitäkään on jos tarve on oikeasti jollekin konkreettiselle avulle.
Varmaan ne siinä keskustelussa osaisivat kertoa, että äiti voi saada konkreettista apua vauvan ja kodin hoitoon siltä toiselta aikuiselta, joka samassa taloudessa asuu. Sittenhän toki asia on eri, jos äiti onkin jäänyt yllättäen yksin vauvan kanssa, mutta käsittääkseni yh-äideille onkin helpommin tarjolla perhetyötä ja tukiperheitä. Sillehän ei toki valitettavasti mikään kunta voi mitään, että esim. tukiperheistä on ihan huutava pula. Ketään kun ei voida tukiperheeksi pakottaa, vaikka en yhtään ihmettelisi, jos tulevalla hallituskaudella sekin olisi yksi velvoitetyön muoto...
Eiköhän jokainen suomalainen nainen/äiti tiedä ihan jo ennestään, että se taloudessa asuva toinen aikuinen eli puoliso voi osallistua ja hänen pitäisi osallistua. Ei siihen tarvita mitään psykologia kertomaan, että kuule, miehesi pitää kyllä hoitaa lasta myös.
Ne, joiden mies ei osallistu tai siis hoida lasta tietää aivan varmasti että miehen kyllä pitäisi. Asiasta on kotona varmasti käyty keskusteluja ja nainen on ihan varmasti jo pyytänyt miestään osallistumaan enemmän. Kyse on siitä, että osa miehistä ei viitsi tai halua ja ovat vapaamatkustajia ihan tietoisesti. Siinä ei pätkääkään auta se, että psykologi sanoo äidille, että isän pitää osallistua.Siinä tapauksessa sen isän olisi syytä osallistua tuohon keskusteluun myös. Jos ei sekään auta, niin se on sitten ihan äidin oma valinta jatkaa perhe-elämää tuollaisen vapaamatkustajan kanssa.
Jooh. Kokeilepa itse erota silloin kun sinulla on koliikkivauva tai jatkuvasti itkevä ja heräilevä allergiavauva ja olet itse unenpuutteesta ihan sekaisin. Hyvä kun oman nimesi muistat ja hyvä kun pysyt pystyssä. Kokeilepa silloin järjestää asunnon myynti vastaan hankaavan miehen kanssa, järjestää oma muutto, pakata muuttotavarat samalla kun kannat koliikkia huutavaa vauvaa etkä itse ole nukkunut silmäystäkään edellisenä yönä. Tule sen jälkeen neuvomaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
90-luvun lamassa lopetettiin kodinhoitajan ammatti. Esim. l-positiiviset käytti tätä paljon kun lapsia syntyi joka vuosi. Nykyään tarjotaan vaan keskusteluapua jos sitäkään. Kysyn vaan, että mitä hyötyä siitäkään on jos tarve on oikeasti jollekin konkreettiselle avulle.
Varmaan ne siinä keskustelussa osaisivat kertoa, että äiti voi saada konkreettista apua vauvan ja kodin hoitoon siltä toiselta aikuiselta, joka samassa taloudessa asuu. Sittenhän toki asia on eri, jos äiti onkin jäänyt yllättäen yksin vauvan kanssa, mutta käsittääkseni yh-äideille onkin helpommin tarjolla perhetyötä ja tukiperheitä. Sillehän ei toki valitettavasti mikään kunta voi mitään, että esim. tukiperheistä on ihan huutava pula. Ketään kun ei voida tukiperheeksi pakottaa, vaikka en yhtään ihmettelisi, jos tulevalla hallituskaudella sekin olisi yksi velvoitetyön muoto...
Se perheen toinen aikuinen voi käydä töissä! Miksi tätä on niin mahdottoman vaikea ymmärtää? Ei kai teillä kaikilla voi olla puolisona työtön tai eläkeläinen, joka vaan makoilee kotona tekemättä mitään. Eräillä puoliso on reissutöissä, vuorotyötä tekevä tai yrittäjä, joka tekee pitkiä päiviä sesonkiaikoina. Silloin konkreettinen apu kotona jää aika vähiin, tai päätyy oikeasti yksinhuoltajaksi.
Tämä ketju on täynnä naisia jotka keksivät tekosyitä tekosyiden perään miksi heidän puolisonsa eivät voi osallistua mutta yhteiskunnan pitäisi. Tällaiset asiat kuten työtilanne pitää tiedostaa etukäteen ennen lasten hankkimista ja järjestää työkuviot niin että kykenee osallistumaan lasten hoitoon. Näin tekevät vastaavasti myös naiset jotka ovat yrittäjiä tai tekevät vuorotyötä jne. Ei se voi mennä niin että lapsen saannin jälkeen miehen työkuvioiden ei tarvitse joustaa mutta naisen täytyy. Tai vaihtoehtoisesti hyväksytään se että tulee jäämään lapsen hoidon kanssa hyvin pitkälti yksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä kodinhoitajista haaveilevat eivät ilmeisesti tiedä, että kotiapulainen oli perheessä, jossa molemmat vanhemmat olivat töissä. Helpottaisiko se väsynyttä äitiä, jos palattaisiin entisaikaan ja saisit kotiisi hoitajan, mutta palaisit töihin vauvan ollessa 3kk ikäinen? Yöheräilyt olisi silti hoidettava ja niin ne oli hoidettava ennen vanhaankin. Ja kun joku tulee kohta kommentoimaan, että kyllä hän tietää perheitä, joissa on ollut kodinhoitaja, vaikka perheen äiti oli kotirouvana, niin silloin ei ole ollut kyseessä kunnallinen palvelu. Palvelijoita on aina saanut rahalla ja mikään ei nykypäivänäkään estä palkkaamasta palvelijaa, piikaa, au pairia tai minkä nyt kokee perheeseensä parhaaksi vaihtoehdoksi. No, nykypäivänä ehkä laki on enemmän työntekijän puolella, mutta se tuskin kenenkään mielestä on lainkaan huono asia.
Kyllä se helpottaisi sitä äitiä siellä kotona jos saisi edes pariksi päiväksi luotettavan kodinhoitajan sinne kotiin, että äiti voisi NUKKUA univelkaansa pois. Se helpottaisi todella paljon ja saisi jutella toisen aikuisen ihmisen kanssa. Mieshän voi olla vaikka komennushommissa tms.
Suku voi asua toisella puolella Suomea eikä ole avuksi.Toinen tarve on kun lapset sairastavat limittäin, niin äiti nukkuu huonosti lukuisia öitä peräkkäin. Onko tämä jotenkin vaikeaa matematiikkaa?
Niiden tarkkailijoiden olisi jo tämä asia pitänyt hoksata ja viedä eteenpäin.
Mutta kannattaako siihen elämäntilanteeseen hankkia vielä lapsi, jos mies tekee kommennushommia tai työmatkoja maailman ääriin?
Eikö lapset hankita elämäntilanteen mukaan ja huomioida omat resurssit, eikä oleteta muiden hoitavan tai tulevan apuun.
Ja väittäisin, suurin osa pienten lasten isistä, tekevät normaalia työaikaa ja asuvat kotona.
Ja miksi äidit eivät voi nukkua niitä univelkojaan pois, kun mies on kotona, kun kuitenkin vapaa-aikaa on käytettävissä enemmän, mitä on työaika.
Ja äidit voi tosiaan nukkua univelkojaan työssäkäyvän puolison vapaa-ajalla. Ei lapsi kuole, jos lapsi saa pulloruokaa ja joku muu vaihtaa vaipan kuin äiti.
Niissä perheissä kenellä oli kodinhoitajia 70-90-luvulla oli lapset kotona. Tiedän useita.
Nyt jos kodinhoitajat halutaan takaisin niin sitten lakkautetaan subjektiivinen päivähoito-oikeus. Olisihan hulluutta että yhteiskunta hoitaa isommat lapset ja maksaa vielä kotona vauvan kanssa olevalle (yleensä) äidille kodinhoitajan.
Vaikka kodinhoitaja ei kävisikään joka päivä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
90-luvun lamassa lopetettiin kodinhoitajan ammatti. Esim. l-positiiviset käytti tätä paljon kun lapsia syntyi joka vuosi. Nykyään tarjotaan vaan keskusteluapua jos sitäkään. Kysyn vaan, että mitä hyötyä siitäkään on jos tarve on oikeasti jollekin konkreettiselle avulle.
Varmaan ne siinä keskustelussa osaisivat kertoa, että äiti voi saada konkreettista apua vauvan ja kodin hoitoon siltä toiselta aikuiselta, joka samassa taloudessa asuu. Sittenhän toki asia on eri, jos äiti onkin jäänyt yllättäen yksin vauvan kanssa, mutta käsittääkseni yh-äideille onkin helpommin tarjolla perhetyötä ja tukiperheitä. Sillehän ei toki valitettavasti mikään kunta voi mitään, että esim. tukiperheistä on ihan huutava pula. Ketään kun ei voida tukiperheeksi pakottaa, vaikka en yhtään ihmettelisi, jos tulevalla hallituskaudella sekin olisi yksi velvoitetyön muoto...
Se perheen toinen aikuinen voi käydä töissä! Miksi tätä on niin mahdottoman vaikea ymmärtää? Ei kai teillä kaikilla voi olla puolisona työtön tai eläkeläinen, joka vaan makoilee kotona tekemättä mitään. Eräillä puoliso on reissutöissä, vuorotyötä tekevä tai yrittäjä, joka tekee pitkiä päiviä sesonkiaikoina. Silloin konkreettinen apu kotona jää aika vähiin, tai päätyy oikeasti yksinhuoltajaksi.
Tämä ketju on täynnä naisia jotka keksivät tekosyitä tekosyiden perään miksi heidän puolisonsa eivät voi osallistua mutta yhteiskunnan pitäisi. Tällaiset asiat kuten työtilanne pitää tiedostaa etukäteen ennen lasten hankkimista ja järjestää työkuviot niin että kykenee osallistumaan lasten hoitoon. Näin tekevät vastaavasti myös naiset jotka ovat yrittäjiä tai tekevät vuorotyötä jne. Ei se voi mennä niin että lapsen saannin jälkeen miehen työkuvioiden ei tarvitse joustaa mutta naisen täytyy. Tai vaihtoehtoisesti hyväksytään se että tulee jäämään lapsen hoidon kanssa hyvin pitkälti yksin.
Luuletko oikeasti, että naiset keksii tekosyitä miksi heidän miesten ei tarvitse osallistua? Ei todellakaan. Vaan nämä miehet ei suostu osallistumaan, ja naiset ei voi asialle mitään. Ei se ole mikään yhdessä sovittu asia, että mies on aina ylitöissä, että yrittäjämies on aina töissä jne. Ne on asioita mitä mies käytännössä yksin päättää ja nainen jää tahtomattaan yksin vastaamaan lapsesta. Ja koska nainen ei voi asialle mitään ja on todella uupunut, niin toivoo yhteiskunnalta sitten apua kun omalta mieheltä ei sitä saa vaikka haluaisi ja pyytäisi.
No moni sanoo, että tällöin pitää erota. Ehkä välillä pitääkin. Mutta välillä ero on vielä huonompi vaihtoehto. Eron jälkeenkään lasten isä ei osallistu yhtään sen enempää, mutta naisella on taloudellisesti paljon vaikeampaa. Ja osa taas ehkä haluaakin erota, mutta ovat niin uupuneita että ei ole voimia erota. Vaan kaipaisi apua väsymykseen, jotta olisi vähän ajan päästä voimia erota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niissä perheissä kenellä oli kodinhoitajia 70-90-luvulla oli lapset kotona. Tiedän useita.
Nyt jos kodinhoitajat halutaan takaisin niin sitten lakkautetaan subjektiivinen päivähoito-oikeus. Olisihan hulluutta että yhteiskunta hoitaa isommat lapset ja maksaa vielä kotona vauvan kanssa olevalle (yleensä) äidille kodinhoitajan.
Vaikka kodinhoitaja ei kävisikään joka päivä.
Olen syntynyt 50-luvulla ja meitä oli 7 lasta, isä sotainvalidi ja äiti lotta, eikä meillä koskaan ollut kunnallista kodinhoitajaa, ainoastaan joskus syksyisin kävi joku kiertolaismummo mehuttamassa marjoja.
Omat kolme lastani syntyi 80-ja 90-luvulla, eikä mekään saatu kunnallista kodinhoitajaa, mutta mies sai vapaata töistä. Ja perhevapaat jaettiin.
Eikä kodinhoitajat olleet ilmaisia, vaan perittiin normaalit palkkakustannukset.
Ja se joka oli töissä, hänen vapaa-ajalla kotona oleva puoliso nukkui niitä univelkojaan.
Itse pidän tätä itsestään selvänä, mutta näin ei näytä olevan kaikilla, vaan huudetaan ukkopuolisia apuun ja mies näyttää olevan nykyajan perheessä vapaamatkustaja ja naiselle yksi lapsi lisää.
Mihin kaikkeen te nykyajan naiset suostutte?
Tietysti ette myöskään myöhemmin jaa työelämässä sairaanlapsenhoidon vapaita, vaan se jää yksin teidän työnantajien maksettavaksi.
Ja sitten ihmetellään, miksi yritykset eivät palkkaa pienten lasten äitejä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niissä perheissä kenellä oli kodinhoitajia 70-90-luvulla oli lapset kotona. Tiedän useita.
Nyt jos kodinhoitajat halutaan takaisin niin sitten lakkautetaan subjektiivinen päivähoito-oikeus. Olisihan hulluutta että yhteiskunta hoitaa isommat lapset ja maksaa vielä kotona vauvan kanssa olevalle (yleensä) äidille kodinhoitajan.
Vaikka kodinhoitaja ei kävisikään joka päivä.Olen syntynyt 50-luvulla ja meitä oli 7 lasta, isä sotainvalidi ja äiti lotta, eikä meillä koskaan ollut kunnallista kodinhoitajaa, ainoastaan joskus syksyisin kävi joku kiertolaismummo mehuttamassa marjoja.
Omat kolme lastani syntyi 80-ja 90-luvulla, eikä mekään saatu kunnallista kodinhoitajaa, mutta mies sai vapaata töistä. Ja perhevapaat jaettiin.
Eikä kodinhoitajat olleet ilmaisia, vaan perittiin normaalit palkkakustannukset.Ja se joka oli töissä, hänen vapaa-ajalla kotona oleva puoliso nukkui niitä univelkojaan.
Itse pidän tätä itsestään selvänä, mutta näin ei näytä olevan kaikilla, vaan huudetaan ukkopuolisia apuun ja mies näyttää olevan nykyajan perheessä vapaamatkustaja ja naiselle yksi lapsi lisää.Mihin kaikkeen te nykyajan naiset suostutte?
Tietysti ette myöskään myöhemmin jaa työelämässä sairaanlapsenhoidon vapaita, vaan se jää yksin teidän työnantajien maksettavaksi.
Ja sitten ihmetellään, miksi yritykset eivät palkkaa pienten lasten äitejä.
Tämä kodinhoitajien saanti lienee ollut kuntakohtaista. Mutta ainakin ne kaikki ketkä ovat kertoneet (enimmäkseen pääkaupunkiseutu) ovat sanoneet, että koska äiti oli kotiäiti niin maksua ei peritty. Välillä tuli kaksikin hoitajaa jos ei ollut sille päivälle muita asiakkaita. Tai saattoivat soittaa että tänään ei ole muita asiakkaita, voidaanko tulla teille? Tekivät kaikkia kodin töitä ja paistoivat pullaakin usein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niissä perheissä kenellä oli kodinhoitajia 70-90-luvulla oli lapset kotona. Tiedän useita.
Nyt jos kodinhoitajat halutaan takaisin niin sitten lakkautetaan subjektiivinen päivähoito-oikeus. Olisihan hulluutta että yhteiskunta hoitaa isommat lapset ja maksaa vielä kotona vauvan kanssa olevalle (yleensä) äidille kodinhoitajan.
Vaikka kodinhoitaja ei kävisikään joka päivä.Olen syntynyt 50-luvulla ja meitä oli 7 lasta, isä sotainvalidi ja äiti lotta, eikä meillä koskaan ollut kunnallista kodinhoitajaa, ainoastaan joskus syksyisin kävi joku kiertolaismummo mehuttamassa marjoja.
Omat kolme lastani syntyi 80-ja 90-luvulla, eikä mekään saatu kunnallista kodinhoitajaa, mutta mies sai vapaata töistä. Ja perhevapaat jaettiin.
Eikä kodinhoitajat olleet ilmaisia, vaan perittiin normaalit palkkakustannukset.Ja se joka oli töissä, hänen vapaa-ajalla kotona oleva puoliso nukkui niitä univelkojaan.
Itse pidän tätä itsestään selvänä, mutta näin ei näytä olevan kaikilla, vaan huudetaan ukkopuolisia apuun ja mies näyttää olevan nykyajan perheessä vapaamatkustaja ja naiselle yksi lapsi lisää.Mihin kaikkeen te nykyajan naiset suostutte?
Tietysti ette myöskään myöhemmin jaa työelämässä sairaanlapsenhoidon vapaita, vaan se jää yksin teidän työnantajien maksettavaksi.
Ja sitten ihmetellään, miksi yritykset eivät palkkaa pienten lasten äitejä.
Jos mies ei vaikkapa suostu ottamaan töistä vapaata hoitaakseen sairasta lasta, niin mitä nainen voi tehdä? Naisen on silloin pakko ottaa itse vapaata töistä. Ja ottaa ehkä ero, koska mies on itsekäs lusmu. Mutta ei tilanne eronkaan jälkeen muutu, silloinkin se on nainen yksin, joka ottaa töistä vapaata hoitaakseen sairasta lasta.
Kyllä sen kodinhoitajan saa. Se vain maksaa - kuten se maksoi myös ennen. Ei ne mitään ilmaisia palveluita olleet.
Meillä oli täti hoitamassa meitä kotona, kun vanhemmat olivat töissä. Äiti on sanonut, että oma palkka meni käytännössä palkkakuluihin. Mutta se kannatti sitten myöhemmässä vaiheessa urakehityksen näkökulmasta.
Samalla tavalla kotiin saa palveluita tänäkin päivänä ja kotitalousvähennyksellä tuetaan kustannuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niissä perheissä kenellä oli kodinhoitajia 70-90-luvulla oli lapset kotona. Tiedän useita.
Nyt jos kodinhoitajat halutaan takaisin niin sitten lakkautetaan subjektiivinen päivähoito-oikeus. Olisihan hulluutta että yhteiskunta hoitaa isommat lapset ja maksaa vielä kotona vauvan kanssa olevalle (yleensä) äidille kodinhoitajan.
Vaikka kodinhoitaja ei kävisikään joka päivä.Olen syntynyt 50-luvulla ja meitä oli 7 lasta, isä sotainvalidi ja äiti lotta, eikä meillä koskaan ollut kunnallista kodinhoitajaa, ainoastaan joskus syksyisin kävi joku kiertolaismummo mehuttamassa marjoja.
Omat kolme lastani syntyi 80-ja 90-luvulla, eikä mekään saatu kunnallista kodinhoitajaa, mutta mies sai vapaata töistä. Ja perhevapaat jaettiin.
Eikä kodinhoitajat olleet ilmaisia, vaan perittiin normaalit palkkakustannukset.Ja se joka oli töissä, hänen vapaa-ajalla kotona oleva puoliso nukkui niitä univelkojaan.
Itse pidän tätä itsestään selvänä, mutta näin ei näytä olevan kaikilla, vaan huudetaan ukkopuolisia apuun ja mies näyttää olevan nykyajan perheessä vapaamatkustaja ja naiselle yksi lapsi lisää.Mihin kaikkeen te nykyajan naiset suostutte?
Tietysti ette myöskään myöhemmin jaa työelämässä sairaanlapsenhoidon vapaita, vaan se jää yksin teidän työnantajien maksettavaksi.
Ja sitten ihmetellään, miksi yritykset eivät palkkaa pienten lasten äitejä.Jos mies ei vaikkapa suostu ottamaan töistä vapaata hoitaakseen sairasta lasta, niin mitä nainen voi tehdä? Naisen on silloin pakko ottaa itse vapaata töistä. Ja ottaa ehkä ero, koska mies on itsekäs lusmu. Mutta ei tilanne eronkaan jälkeen muutu, silloinkin se on nainen yksin, joka ottaa töistä vapaata hoitaakseen sairasta lasta.
Livahtaa töihin ennen miestä, jos niin tiukaksi menee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niissä perheissä kenellä oli kodinhoitajia 70-90-luvulla oli lapset kotona. Tiedän useita.
Nyt jos kodinhoitajat halutaan takaisin niin sitten lakkautetaan subjektiivinen päivähoito-oikeus. Olisihan hulluutta että yhteiskunta hoitaa isommat lapset ja maksaa vielä kotona vauvan kanssa olevalle (yleensä) äidille kodinhoitajan.
Vaikka kodinhoitaja ei kävisikään joka päivä.Olen syntynyt 50-luvulla ja meitä oli 7 lasta, isä sotainvalidi ja äiti lotta, eikä meillä koskaan ollut kunnallista kodinhoitajaa, ainoastaan joskus syksyisin kävi joku kiertolaismummo mehuttamassa marjoja.
Omat kolme lastani syntyi 80-ja 90-luvulla, eikä mekään saatu kunnallista kodinhoitajaa, mutta mies sai vapaata töistä. Ja perhevapaat jaettiin.
Eikä kodinhoitajat olleet ilmaisia, vaan perittiin normaalit palkkakustannukset.Ja se joka oli töissä, hänen vapaa-ajalla kotona oleva puoliso nukkui niitä univelkojaan.
Itse pidän tätä itsestään selvänä, mutta näin ei näytä olevan kaikilla, vaan huudetaan ukkopuolisia apuun ja mies näyttää olevan nykyajan perheessä vapaamatkustaja ja naiselle yksi lapsi lisää.Mihin kaikkeen te nykyajan naiset suostutte?
Tietysti ette myöskään myöhemmin jaa työelämässä sairaanlapsenhoidon vapaita, vaan se jää yksin teidän työnantajien maksettavaksi.
Ja sitten ihmetellään, miksi yritykset eivät palkkaa pienten lasten äitejä.Jos mies ei vaikkapa suostu ottamaan töistä vapaata hoitaakseen sairasta lasta, niin mitä nainen voi tehdä? Naisen on silloin pakko ottaa itse vapaata töistä. Ja ottaa ehkä ero, koska mies on itsekäs lusmu. Mutta ei tilanne eronkaan jälkeen muutu, silloinkin se on nainen yksin, joka ottaa töistä vapaata hoitaakseen sairasta lasta.
Livahtaa töihin ennen miestä, jos niin tiukaksi menee.
Ei tuollaista käytännössä voi tehdä. Töihin pitää ajoissa ilmoittaa jos sieltä on pois. Ei sitä voi hoitaa niin, että se menee töihin joka ehtii ekana livahtaa kotoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikuinen ihminen tietää missä maailma makaa, pitäisi tuntea omat voimavarat ja lähipiirin tavat. Lisääntyminen kun on ihan oma ja vapaaehtoinen arvovalinta, vaikka toitotetaan alhaisesta syntyvyydestä, ei se kohdistu kehenkään yksilöön, sen takia ei tarvitse lisääntyä, eli jokainen tekee sen omasta vapaasta tahdostaan. Miettikää asiaa tarkkaan. Yhteiskunnan resulsit on mitä on ja ei ne siitä mihinkään muutu, todennäköisesti huononee. Lisääntyminen ei ole mikään velvollisuus!
Olen 70-v mummeli, kolme aikuista lasta ja 2 lapsenlasta. Luulen ja toivon, että vielä koittaa aika Suomessa, että lapsien hankkimisesta maksetaan. Alkaa meinaan väki uhkaavasti vähentyä. Yli 40 vuotta sitten ei ollut subjektiivista päivähoito-oikeutta eikä kunnalliseen päivähoitoon päässeet kaikki lapset. Mutta oli näitä kodinhoitajia ja mekin saatiin, kun lapsi oli vesirokossa. Miksi tämä erittäin hyvä tukimuoto on lakkautettu, suuri virhe. Toivon ja suon kaikille vauvaperheille käytännön apua, silloin kun tarve. Lapsen saaminen ja kasvattaminen on ainakin parikymmenen vuoden rupeama ja suurella rakkaudella vanhemmat tekevät velvollisuutensa. Jos joskus tarvitsevat apua esim sairauden takia, niin yhteiskunnan pitää järjestää sitä ja maksu voisi mennä tulojen mukaan, näin yksinhuoltajatkin voisivat saada apua. Se annettu apu voi olla pienen lapsen pelastus. Tukekaamne vanhemmuutta ja lapsia, minusta se on yhteiskunnan tärkein tehtävä terveyspalvelujen lisäksi, joita me jokainen jossain elämän vaiheessa tulemme tarvitsemaan.
"kunnalliseen päivähoitoon päässeet kaikki lapset. Mutta oli näitä kodinhoitajia ja mekin saatiin, kun lapsi oli vesirokossa."
Mutta eikö ole lapsen etu ja oikeus, jos lapsi sairastuu, hoitamassa on tuttu ja turvallinen jompikumpi vanhempi ja saa vielä kotona olemisestaan ja hoitaessa omaa lasta, täyden palkan, eläke-edun, jopa lomarahat, eikä vieras ja tuntematon kodinhoitaja.
Ja vanhemmilla sairaanlapsen hoito-oikeus, kunnes lapsi 12v.En ymmärrä, miksi kodinhoitaja olisi hoitajana jotenkin parempi, kuin vanhempi?
Se ei ole sairaan lapsen hoitoetuus. Se on sairaan lapsen hoidon järjestelyyn tarkoitettu vapaa.
Huomaat varmaan näkökulmaeron.
Ja kyllä - on kamalaa olla vanhempana töissä, jos se 13-vuotias on kovassa kuumeessa kotona. Mutta silloin voi ottaa palkatonta vapaata, jotta hoitaa lapsen itse tai järjestää kotiin hoitajan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niissä perheissä kenellä oli kodinhoitajia 70-90-luvulla oli lapset kotona. Tiedän useita.
Nyt jos kodinhoitajat halutaan takaisin niin sitten lakkautetaan subjektiivinen päivähoito-oikeus. Olisihan hulluutta että yhteiskunta hoitaa isommat lapset ja maksaa vielä kotona vauvan kanssa olevalle (yleensä) äidille kodinhoitajan.
Vaikka kodinhoitaja ei kävisikään joka päivä.Olen syntynyt 50-luvulla ja meitä oli 7 lasta, isä sotainvalidi ja äiti lotta, eikä meillä koskaan ollut kunnallista kodinhoitajaa, ainoastaan joskus syksyisin kävi joku kiertolaismummo mehuttamassa marjoja.
Omat kolme lastani syntyi 80-ja 90-luvulla, eikä mekään saatu kunnallista kodinhoitajaa, mutta mies sai vapaata töistä. Ja perhevapaat jaettiin.
Eikä kodinhoitajat olleet ilmaisia, vaan perittiin normaalit palkkakustannukset.Ja se joka oli töissä, hänen vapaa-ajalla kotona oleva puoliso nukkui niitä univelkojaan.
Itse pidän tätä itsestään selvänä, mutta näin ei näytä olevan kaikilla, vaan huudetaan ukkopuolisia apuun ja mies näyttää olevan nykyajan perheessä vapaamatkustaja ja naiselle yksi lapsi lisää.Mihin kaikkeen te nykyajan naiset suostutte?
Tietysti ette myöskään myöhemmin jaa työelämässä sairaanlapsenhoidon vapaita, vaan se jää yksin teidän työnantajien maksettavaksi.
Ja sitten ihmetellään, miksi yritykset eivät palkkaa pienten lasten äitejä.Jos mies ei vaikkapa suostu ottamaan töistä vapaata hoitaakseen sairasta lasta, niin mitä nainen voi tehdä? Naisen on silloin pakko ottaa itse vapaata töistä. Ja ottaa ehkä ero, koska mies on itsekäs lusmu. Mutta ei tilanne eronkaan jälkeen muutu, silloinkin se on nainen yksin, joka ottaa töistä vapaata hoitaakseen sairasta lasta.
Työnantaja voi myös kieltäytyä antamasta vapaata tai olla maksamatta palkkaa, jos sairaanlapsenhoitoa ei vanhemmat jaa puoliksi.
Ennen, joskus 80-90-luvulla vanhempien työnantajat vaihtoivat tietoja, että ne jakautuvat puoliksi.
Joskus jopa työnantaja saattoi vaatia toisen vanhemman työnantajalta todistuksen, miksi ei voinut olla pois töistä, hoitamassa sairasta lastaan ja syyksi ei kelvannut esim. sovittu asiakastapaaminen vaan se piti olla yhteiskunnallisesti merkittävä esim. lääkärillä sovitut potilasajat ennalta tai joku puolustusvoimien kertausharjoitukset.
Kummasti ne isät jäivät kotiin hoitamaan sairasta lasta, kun puolisolle ei maksettu palkkaa.
Ja edelleen voimassa oleva laki puhuu 1-3 pv sairaanlapsen hoidon järjestämisestä, ei itse hoidosta eli tässäkin työnantajalla on mahdollisuus soveltaa lakia ja periaatteessa hankkia vaikka hoitajan kotiin ja työntekijä töihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niissä perheissä kenellä oli kodinhoitajia 70-90-luvulla oli lapset kotona. Tiedän useita.
Nyt jos kodinhoitajat halutaan takaisin niin sitten lakkautetaan subjektiivinen päivähoito-oikeus. Olisihan hulluutta että yhteiskunta hoitaa isommat lapset ja maksaa vielä kotona vauvan kanssa olevalle (yleensä) äidille kodinhoitajan.
Vaikka kodinhoitaja ei kävisikään joka päivä.Olen syntynyt 50-luvulla ja meitä oli 7 lasta, isä sotainvalidi ja äiti lotta, eikä meillä koskaan ollut kunnallista kodinhoitajaa, ainoastaan joskus syksyisin kävi joku kiertolaismummo mehuttamassa marjoja.
Omat kolme lastani syntyi 80-ja 90-luvulla, eikä mekään saatu kunnallista kodinhoitajaa, mutta mies sai vapaata töistä. Ja perhevapaat jaettiin.
Eikä kodinhoitajat olleet ilmaisia, vaan perittiin normaalit palkkakustannukset.Ja se joka oli töissä, hänen vapaa-ajalla kotona oleva puoliso nukkui niitä univelkojaan.
Itse pidän tätä itsestään selvänä, mutta näin ei näytä olevan kaikilla, vaan huudetaan ukkopuolisia apuun ja mies näyttää olevan nykyajan perheessä vapaamatkustaja ja naiselle yksi lapsi lisää.Mihin kaikkeen te nykyajan naiset suostutte?
Tietysti ette myöskään myöhemmin jaa työelämässä sairaanlapsenhoidon vapaita, vaan se jää yksin teidän työnantajien maksettavaksi.
Ja sitten ihmetellään, miksi yritykset eivät palkkaa pienten lasten äitejä.Jos mies ei vaikkapa suostu ottamaan töistä vapaata hoitaakseen sairasta lasta, niin mitä nainen voi tehdä? Naisen on silloin pakko ottaa itse vapaata töistä. Ja ottaa ehkä ero, koska mies on itsekäs lusmu. Mutta ei tilanne eronkaan jälkeen muutu, silloinkin se on nainen yksin, joka ottaa töistä vapaata hoitaakseen sairasta lasta.
Livahtaa töihin ennen miestä, jos niin tiukaksi menee.
Mitä luulet että tuosta seuraisi? Hirveä riita ja se että jatkossa mies livahtaisi töihin aina ennen naista, jos lapsella on vähänkin nenä tukossa. Eli ei asiat tuolla tavalla ainakaan paremmaksi muutu. Ai erota sitten ja pakottaa mies vuoroviikkoisäksi? Sellaiseen vaan ei voi pakottaa eikä velvoittaa, isän ei ole pakko pitää lasta luonaan yhtään, ainoastaan elarien maksamiseen voi pakottaa, viimekädessä käräjäoikeuden ja kelan avulla. Luonapitoon ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niissä perheissä kenellä oli kodinhoitajia 70-90-luvulla oli lapset kotona. Tiedän useita.
Nyt jos kodinhoitajat halutaan takaisin niin sitten lakkautetaan subjektiivinen päivähoito-oikeus. Olisihan hulluutta että yhteiskunta hoitaa isommat lapset ja maksaa vielä kotona vauvan kanssa olevalle (yleensä) äidille kodinhoitajan.
Vaikka kodinhoitaja ei kävisikään joka päivä.Olen syntynyt 50-luvulla ja meitä oli 7 lasta, isä sotainvalidi ja äiti lotta, eikä meillä koskaan ollut kunnallista kodinhoitajaa, ainoastaan joskus syksyisin kävi joku kiertolaismummo mehuttamassa marjoja.
Omat kolme lastani syntyi 80-ja 90-luvulla, eikä mekään saatu kunnallista kodinhoitajaa, mutta mies sai vapaata töistä. Ja perhevapaat jaettiin.
Eikä kodinhoitajat olleet ilmaisia, vaan perittiin normaalit palkkakustannukset.Ja se joka oli töissä, hänen vapaa-ajalla kotona oleva puoliso nukkui niitä univelkojaan.
Itse pidän tätä itsestään selvänä, mutta näin ei näytä olevan kaikilla, vaan huudetaan ukkopuolisia apuun ja mies näyttää olevan nykyajan perheessä vapaamatkustaja ja naiselle yksi lapsi lisää.Mihin kaikkeen te nykyajan naiset suostutte?
Tietysti ette myöskään myöhemmin jaa työelämässä sairaanlapsenhoidon vapaita, vaan se jää yksin teidän työnantajien maksettavaksi.
Ja sitten ihmetellään, miksi yritykset eivät palkkaa pienten lasten äitejä.Jos mies ei vaikkapa suostu ottamaan töistä vapaata hoitaakseen sairasta lasta, niin mitä nainen voi tehdä? Naisen on silloin pakko ottaa itse vapaata töistä. Ja ottaa ehkä ero, koska mies on itsekäs lusmu. Mutta ei tilanne eronkaan jälkeen muutu, silloinkin se on nainen yksin, joka ottaa töistä vapaata hoitaakseen sairasta lasta.
Työnantaja voi myös kieltäytyä antamasta vapaata tai olla maksamatta palkkaa, jos sairaanlapsenhoitoa ei vanhemmat jaa puoliksi.
Ennen, joskus 80-90-luvulla vanhempien työnantajat vaihtoivat tietoja, että ne jakautuvat puoliksi.
Joskus jopa työnantaja saattoi vaatia toisen vanhemman työnantajalta todistuksen, miksi ei voinut olla pois töistä, hoitamassa sairasta lastaan ja syyksi ei kelvannut esim. sovittu asiakastapaaminen vaan se piti olla yhteiskunnallisesti merkittävä esim. lääkärillä sovitut potilasajat ennalta tai joku puolustusvoimien kertausharjoitukset.
Kummasti ne isät jäivät kotiin hoitamaan sairasta lasta, kun puolisolle ei maksettu palkkaa.
Ja edelleen voimassa oleva laki puhuu 1-3 pv sairaanlapsen hoidon järjestämisestä, ei itse hoidosta eli tässäkin työnantajalla on mahdollisuus soveltaa lakia ja periaatteessa hankkia vaikka hoitajan kotiin ja työntekijä töihin.
Eli jos mies ei vain suostu hoitamaan sairasta lasta kotona työpäivänsä ajan, niin nainen saa sen vuoksi sitten potkut omasta työstään, koska joutuu olemaan töistä luvatta pois, kun ei sairasta pientä lasta voi yksinkään jättää. Hienoa. Se se vasta naisen tilannetta parantaakin. Menettää työnsä miehen takia.
Koska naiset alistuvat liikaa. Ei vaadita muutosta yhteiskuntaan, ei vaadita puolisoa osallistumaan, tehdään vaan kiltisti kaikki kotityöt ja hoidetaan lapsen asiat, koska ei haluta vaivata miestä, eron pelossa. Niin monessa naisessa olisi paljon potentiaalia, jos vain uskaltaisi avata suunsa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
90-luvun lamassa lopetettiin kodinhoitajan ammatti. Esim. l-positiiviset käytti tätä paljon kun lapsia syntyi joka vuosi. Nykyään tarjotaan vaan keskusteluapua jos sitäkään. Kysyn vaan, että mitä hyötyä siitäkään on jos tarve on oikeasti jollekin konkreettiselle avulle.
Varmaan ne siinä keskustelussa osaisivat kertoa, että äiti voi saada konkreettista apua vauvan ja kodin hoitoon siltä toiselta aikuiselta, joka samassa taloudessa asuu. Sittenhän toki asia on eri, jos äiti onkin jäänyt yllättäen yksin vauvan kanssa, mutta käsittääkseni yh-äideille onkin helpommin tarjolla perhetyötä ja tukiperheitä. Sillehän ei toki valitettavasti mikään kunta voi mitään, että esim. tukiperheistä on ihan huutava pula. Ketään kun ei voida tukiperheeksi pakottaa, vaikka en yhtään ihmettelisi, jos tulevalla hallituskaudella sekin olisi yksi velvoitetyön muoto...
Se perheen toinen aikuinen voi käydä töissä! Miksi tätä on niin mahdottoman vaikea ymmärtää? Ei kai teillä kaikilla voi olla puolisona työtön tai eläkeläinen, joka vaan makoilee kotona tekemättä mitään. Eräillä puoliso on reissutöissä, vuorotyötä tekevä tai yrittäjä, joka tekee pitkiä päiviä sesonkiaikoina. Silloin konkreettinen apu kotona jää aika vähiin, tai päätyy oikeasti yksinhuoltajaksi.
Tämä ketju on täynnä naisia jotka keksivät tekosyitä tekosyiden perään miksi heidän puolisonsa eivät voi osallistua mutta yhteiskunnan pitäisi. Tällaiset asiat kuten työtilanne pitää tiedostaa etukäteen ennen lasten hankkimista ja järjestää työkuviot niin että kykenee osallistumaan lasten hoitoon. Näin tekevät vastaavasti myös naiset jotka ovat yrittäjiä tai tekevät vuorotyötä jne. Ei se voi mennä niin että lapsen saannin jälkeen miehen työkuvioiden ei tarvitse joustaa mutta naisen täytyy. Tai vaihtoehtoisesti hyväksytään se että tulee jäämään lapsen hoidon kanssa hyvin pitkälti yksin.
Onko sinusta työnteko tekosyy?
Kyse on väsymisestä eikä vain puolison osallistumisesta. Ei siitä ole paljonkaan apua, jos molemmat puolisot ovat yhtä väsyneitä.
Tämä keskustelu meni aivan väärälle raiteelle, kun nyt jankataan vain puolison osallistumisesta. Alkuperäinen väsymys ja avun tarve jäivät johonkin aloitussivuille.
Palataanko takaisin siihen, että vielä 1990-luvulla lapsiperheisiin saatiin kotiapua, nyt vain "neuvoja", joista ei ole mitään apua.
Vierailija kirjoitti:
Tämä keskustelu meni aivan väärälle raiteelle, kun nyt jankataan vain puolison osallistumisesta. Alkuperäinen väsymys ja avun tarve jäivät johonkin aloitussivuille.
Palataanko takaisin siihen, että vielä 1990-luvulla lapsiperheisiin saatiin kotiapua, nyt vain "neuvoja", joista ei ole mitään apua.
Vaan kun sitä kotiapua ei silloin 90-luvullakaan annettu siksi, että äiti on väsynyt, vaan siksi, että molemmat vanhemmat pääsevät töihin.
Alue: Aihe vapaa
Tunnen vastaavien perheiden jälkeläisiä ja monet ovat sekaisin kuin seinäkello. Sisaruksiseni ja minä mukaanlukien.
Äidit ovat vain ihmisiä, eivät supersankareita. Jos heiltä odotetaan liikaa, lapset kärsivät eniten. Ei yhteiskuntaa voi perustaa äitien uhrautumisen varaan