Lue keskustelun säännöt.
Miksi äitien väsymykseen ei anneta MITÄÄN apua?
Haluaisin tietää syyn siihen, miksi äidit ei saa väsymykseensä mistään mitään konkreettista apua. Kun kertoo väsymyksestään vaikka neuvolassa tms palvelussa, niin ainoa mitä siitä seuraa on joko ei mitään tai sosionomi tms perhetyöntekijä istumaan sohvalle ja tarkkailemaan tai lastensuojeluilmoitus ja sosiaalityöntekijä tekemään selvitystä ja tarkkailemaan. Tarkkailun tulos voi olla, että kaikki on riittävän hyvin ja asiakkuus lopetetaan. Tai että se sosionomi neuvoo uupunutta ja unen puutteesta kärsivää äitiä, että päivässä täytyy olla viisi ateriaa ja pöytätasot täytyy pyyhkiä joka päivä, ihan kuin näitä ei äiti jo tietäisi ja olisi ennestään toteuttanut, todellakin on.
Mutta unen puutteeseen ei saa mitään apua. Kukaan ei auta niin, että olisi vauvan tai lasten kanssa pari tuntia, jotta äiti saa nukkua tai vain olla yksin hetken. Kukaan ei tule kaveriksi siivoamaan kotia, jos äidin voimat ei siihen uupumuksen vuoksi yksin riitä. Mitään konkreettista apua ei saa yhtään mistään.
Kaikilla ei ole isovanhempia auttamassa. Kaikilla ei ole rahaa palkata lastenhoitajaa tai siivoojaa.
Konkreettinen apu uupumukseen ja väsymykseen estäisi ennalta valtavan määrän pahemmin kriisiytyneitä ja oikeasti lastensuojelua vaativia tilanteita. Ja tulisi yhteiskunnalle valtavan paljon halvemmaksi.
Miksi sitä ei haluta antaa?
Kommentit (2767)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisten pitäisi olla tietoisempia omista voimavaroistaan hyvissä ajoin ennenkuin miettii lasten tekemistä. Tässäkään tosin ei kukaan auta. Suosittelen, että jos lapsia haluaa ni säästää eka 10 000e rahaa ja tekee sitten vasta lapsia. Omilla säästöillä selviää jos tulee vaikeaa, ja etenkin jos ei ole sukua/perhettä, joihin turvautua.
Itse tein lapsen oltuamme parisuhteessa kolme vuotta. Mies halusi alusta alkaen kanssani lapsen, oli korkeakoulutettu kolmikymppinen lapseton mies, rakasti kovasti, samoin minä häntä.
Saimme lapsen luomumenetelmin ja synnärille mennessäni luulin, että olemme maapallo onnellisin pariskunta. Saimma terveen lapsen ja olin onneni kukkuloilla. Mies totesi seuraavana päivänä, että vihaa minua ja tässä tällaisessa on kauheasti vaivaa ja hänellä ei ole aikaa tällaiseen.
Itselleni "vaivan" määrä vauvaperheessä ei ollut uutinen ja ylläri, hänelle oli. Olin yrittänyt puhua tästä, oli vaan että no kai hän nyt tietää. Selvisi, että hänen mielestään nainenhan houtaa vauvan kokonaan, koska on "valtion maksamalla lomalla, aikaa on, voit vaikka tehdä väitöskirjan, mitä valitat".
Hän ei koskan hankkinut sekuntiakaan hoitoapua, auttanut missään, minun perheeni, sukuni ja ystäväni sekä vapaaehtoisesti että puolipakolla auttoivat, kun minä tietysti synnytyksestä toipuessani olin aika uupunut tästä 24/7 vastuusta, joka onkin jatkunut siitä saakka.
Suomen laki mahdollistaa ihan täysin oman vauvan ja lapsen hylkäämisen. Tiedustelin mm poliisilta, että eikö tämä ole heitteillejättö, että mies kävelee ovesta baariin, vaikka tietää, että minä olen a) valvonut jo kaksi edellistä yötä ja päivää yksin b) korkeassa kuumeessa, vauva on kuumeessa ja koira on silti saatava ulos pissalle. Olin siis rukoillut, että veisi edes koiran ulos ennen lähtöään, ettei minun tarvitse pukea itseäni ja kuumeista vauvaa ulos, koska koiran vieminen pissalle on myös absoluuttinen pakko varmaan eläinsuojelulainkin silmissä Poliisi (nainen!) tuhahti ilkeästi, että no onhan sinulla puhelin, soitat apua, ei tuo ole heitteillejättö.
Miten tämä kaikki oli minun syytäni? Miten olisin osannut varautua tähän? En tänä päivänä tiedä, mikä exmiehelleni tuli, ei halua puhua asiasta.
Laki pakottaa VAIN JA AINOASTAAN elatusmaksuin. Eli saan reilun satasen kuussa siitä, että olen 24/7 kiinni. Hän on hankkinut nolla hanskaa ja haalaria, pessyt nolla pesukoneellista, pessyt nolla kertaa ruoalla kuorrutetun kodin, pessyt nolla oksennusvatia, valvonut nolla yötä, rauhoitellut nolla uhmaraivaria ja jättänyt nolla kertaa oman harrastuksen tai vapaaillan väliin lapsen vuoksi, jonka yhdessä harkiten hankimme. Puhumattakaan siitä surusta, joka lapsella on kaikista esimerkillistä kasvatusmetodeistani huolimatta siitä, että isää ei ole. En ole myöskäälöytänyt uutta puolisoa. Ei ole ikinä aikaa kaksistaan kunnolla tutustua toiseen eikä itsellä pienintä halua ottaa riskiä, että uudelleen pariudun jonkun noin tunnevammaisen kanssa, joka tekisi vastaavan oharin myös lapselle.
Elatusmaksuhan ei ainakaan helsinkiläiselle (suuret asumiskstannukset siis) korvaa edes sitä osaa vuokrasta/yhtiövastikkeesta/lainanlyhennyksestä, joka kuluu lapsen tarvitsemiin neliöihin. Itsehän asuisin varmaan yksiössä ilman lasta, lapsen kamssa en.
Suomen laki sallii täysin vauvan jättämisen oikeastaan hengenvaaraan, mitä se on, kun häntä hoitaa ihminen, joka ei koskaan nuku kunnollista yötä, siis ihan tasapainoaisti heikkenee yms onnettomuuksien vaara. Suomen laki myös mahdollistaa pakkotyön eli 24/7 vastuun asiassa, jossa vastuu on kahdella aikuisella, mutta toinen ei sitö hoida. Tässä asiassa olemme keskiajalla.
> teimme lapsen oltuamme parisuhteessa kolme vuotta
> hankimme lapsen harkiten
Valitse toinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisten pitäisi olla tietoisempia omista voimavaroistaan hyvissä ajoin ennenkuin miettii lasten tekemistä. Tässäkään tosin ei kukaan auta. Suosittelen, että jos lapsia haluaa ni säästää eka 10 000e rahaa ja tekee sitten vasta lapsia. Omilla säästöillä selviää jos tulee vaikeaa, ja etenkin jos ei ole sukua/perhettä, joihin turvautua.
Itse tein lapsen oltuamme parisuhteessa kolme vuotta. Mies halusi alusta alkaen kanssani lapsen, oli korkeakoulutettu kolmikymppinen lapseton mies, rakasti kovasti, samoin minä häntä.
Saimme lapsen luomumenetelmin ja synnärille mennessäni luulin, että olemme maapallo onnellisin pariskunta. Saimma terveen lapsen ja olin onneni kukkuloilla. Mies totesi seuraavana päivänä, että vihaa minua ja tässä tällaisessa on kauheasti vaivaa ja hänellä ei ole aikaa tällaiseen.
Itselleni "vaivan" määrä vauvaperheessä ei ollut uutinen ja ylläri, hänelle oli. Olin yrittänyt puhua tästä, oli vaan että no kai hän nyt tietää. Selvisi, että hänen mielestään nainenhan houtaa vauvan kokonaan, koska on "valtion maksamalla lomalla, aikaa on, voit vaikka tehdä väitöskirjan, mitä valitat".
Hän ei koskan hankkinut sekuntiakaan hoitoapua, auttanut missään, minun perheeni, sukuni ja ystäväni sekä vapaaehtoisesti että puolipakolla auttoivat, kun minä tietysti synnytyksestä toipuessani olin aika uupunut tästä 24/7 vastuusta, joka onkin jatkunut siitä saakka.
Suomen laki mahdollistaa ihan täysin oman vauvan ja lapsen hylkäämisen. Tiedustelin mm poliisilta, että eikö tämä ole heitteillejättö, että mies kävelee ovesta baariin, vaikka tietää, että minä olen a) valvonut jo kaksi edellistä yötä ja päivää yksin b) korkeassa kuumeessa, vauva on kuumeessa ja koira on silti saatava ulos pissalle. Olin siis rukoillut, että veisi edes koiran ulos ennen lähtöään, ettei minun tarvitse pukea itseäni ja kuumeista vauvaa ulos, koska koiran vieminen pissalle on myös absoluuttinen pakko varmaan eläinsuojelulainkin silmissä Poliisi (nainen!) tuhahti ilkeästi, että no onhan sinulla puhelin, soitat apua, ei tuo ole heitteillejättö.
Miten tämä kaikki oli minun syytäni? Miten olisin osannut varautua tähän? En tänä päivänä tiedä, mikä exmiehelleni tuli, ei halua puhua asiasta.
Laki pakottaa VAIN JA AINOASTAAN elatusmaksuin. Eli saan reilun satasen kuussa siitä, että olen 24/7 kiinni. Hän on hankkinut nolla hanskaa ja haalaria, pessyt nolla pesukoneellista, pessyt nolla kertaa ruoalla kuorrutetun kodin, pessyt nolla oksennusvatia, valvonut nolla yötä, rauhoitellut nolla uhmaraivaria ja jättänyt nolla kertaa oman harrastuksen tai vapaaillan väliin lapsen vuoksi, jonka yhdessä harkiten hankimme. Puhumattakaan siitä surusta, joka lapsella on kaikista esimerkillistä kasvatusmetodeistani huolimatta siitä, että isää ei ole. En ole myöskäälöytänyt uutta puolisoa. Ei ole ikinä aikaa kaksistaan kunnolla tutustua toiseen eikä itsellä pienintä halua ottaa riskiä, että uudelleen pariudun jonkun noin tunnevammaisen kanssa, joka tekisi vastaavan oharin myös lapselle.
Elatusmaksuhan ei ainakaan helsinkiläiselle (suuret asumiskstannukset siis) korvaa edes sitä osaa vuokrasta/yhtiövastikkeesta/lainanlyhennyksestä, joka kuluu lapsen tarvitsemiin neliöihin. Itsehän asuisin varmaan yksiössä ilman lasta, lapsen kamssa en.
Suomen laki sallii täysin vauvan jättämisen oikeastaan hengenvaaraan, mitä se on, kun häntä hoitaa ihminen, joka ei koskaan nuku kunnollista yötä, siis ihan tasapainoaisti heikkenee yms onnettomuuksien vaara. Suomen laki myös mahdollistaa pakkotyön eli 24/7 vastuun asiassa, jossa vastuu on kahdella aikuisella, mutta toinen ei sitö hoida. Tässä asiassa olemme keskiajalla.
> teimme lapsen oltuamme parisuhteessa kolme vuotta
> hankimme lapsen harkiten
Valitse toinen.
Vuosikymmeniäkö pitäisi odotella? Haha.
Siitä tehtiin laitonta silloin vuonna nyrkki, hella ja kaulin.
Vierailija kirjoitti:
Neuvolasta saa kyllä lapsiperheiden kotipalvelua. Tämähän on lastenhoito apua. Hoidon aikana voit itse esim. nukkua. Hoitaja myös siivoilee pienesti, jos aikaa lapsen hoidolta tähän jää.
Ei täällä ole olemassakaan lapsiperheiden kotipalvelua.
Vierailija kirjoitti:
Neuvolasta saa kyllä lapsiperheiden kotipalvelua. Tämähän on lastenhoito apua. Hoidon aikana voit itse esim. nukkua. Hoitaja myös siivoilee pienesti, jos aikaa lapsen hoidolta tähän jää.
Teoriassa saa mutta käytännössä ei. Kriteerit sille on niin tiukat. Minä olin univajeesta sekaisin vauva-vuonna, puoliso aina töissä koska oli yrittäjä ja vauvalla allergioita, sukulaiset ei auttaneet. Itkin väsymystäni neuvolassa useamman kerran ja sitä, että kukaan ei auta. Sain kuuntelua ja ymmärrystä ja olisin saanut ajan psykologille, jotta olisin saanut lisää kuuntelua ja ymmärrystä. Mutta terkkari sanoi, että kotipalvelun kriteerit ei täyty, sitä ei voida myöntää. Psykologille olisin voinut muuten mennä, mutta olin liian väsynyt mennäkseni kun en saanut nukkua juuri yhtään eikä ollut ketään joka olisi ottanut siksi aikaa vauvan, eli en päässyt sinne psykologille. En tosin tiedä mitä hyötyä siitä olisi ollut, untahan minä olisin tarvinnut enkä kuuntelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitten toinen asia ei nykyään mikään ole kuin ennen. Nykyisin äitien voimavaroja vie älyttömästi kun kaikki on millin tarkkaa ja vaaditaan täydellisyyttä varustuksista vaatteissa lasun pelossa, pään ympärykset, maitomäärät kaikki MILLIN tarkkaa ja elät pelossa tekeväsi virheen tämä juuri vie voimavarat kun ei kukaan tule sinun kanssasi sitten auttamaan vaan juuri vaatimaan että sinulla on kaikki täydellisesti. Ja haluatkin olla täydellinen mutta sitten olet uupunut.
Neuroottisen ihmisen kannattaa miettiä tarkoin lisääntyykö vai ei. Neuroottisuus usein periytyy, ja on lapsellekin raskasta.
Hahhah päivän vitsin murjasit. Tämä neuroottisuus kun tulee nykypäivänä ulkopuolelta
Ei tule. Edelleenkin ihmiset osaavat elää ihan normaalia elämää ilman somekuvastoa. Vähimmäisvaatimus lastentekoon pitäisi olla se ettei neurotisoidu kun joku laittaa kuvan someen.
Joo somehan ei nyt liity tähän asiaan millään tavalla vai somessako luulet maidon millimääriä mittailtavan tai päänympärystä? Valoja päälle..
90-luvun lamassa lopetettiin kodinhoitajan ammatti. Esim. l-positiiviset käytti tätä paljon kun lapsia syntyi joka vuosi. Nykyään tarjotaan vaan keskusteluapua jos sitäkään. Kysyn vaan, että mitä hyötyä siitäkään on jos tarve on oikeasti jollekin konkreettiselle avulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin ja voisi tämän kaikenmaailman arvostelun ja kyttäämisen lopettaa. Älä tule arvostelemaan jos ei sinusta mitään muuta hyötyä ole
Vierailija kirjoitti:
90-luvun lamassa lopetettiin kodinhoitajan ammatti. Esim. l-positiiviset käytti tätä paljon kun lapsia syntyi joka vuosi. Nykyään tarjotaan vaan keskusteluapua jos sitäkään. Kysyn vaan, että mitä hyötyä siitäkään on jos tarve on oikeasti jollekin konkreettiselle avulle.
Ei keskusteluavusta tietenkään ole mitään hyötyä, jos tarve on konkreettiselle avulle. Psykologin keskusteluavusta on hyötyä, jos on vaikkapa masennusta, äidiksi tuloon tai lapseen liittyvää ahdistusta tai äitiyden myötä noussut pintaan vaikeita tunteita omasta lapsuudesta. Keskusteluapu pitäisi varata vain tämän tyyppisiin tilanteisiin, joissa ajatusten jäsentäminen keskustelun kautta oikeasti voi hyödyttää.
Mutta nyt esim neuvola lähettää keskusteluapuun vaikka mitä tapauksia, joilla olisi tarve oikeasti konkreettiseen apuun. Tämä siksi, että muuta ei ole tarjota ja neuvola haluaa jotenkin auttaa. Siitä kuitenkin seuraa se, että keskusteluapu ruuhkautuu, kun siellä on jonossa liikaa niitä jotka ei siitä avusta hyödy. Ja ne samaiset myös pettyy, kun ei saakaan mitä tarvisi vaan keskustellaan vain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nämä kodinhoitajista haaveilevat eivät ilmeisesti tiedä, että kotiapulainen oli perheessä, jossa molemmat vanhemmat olivat töissä. Helpottaisiko se väsynyttä äitiä, jos palattaisiin entisaikaan ja saisit kotiisi hoitajan, mutta palaisit töihin vauvan ollessa 3kk ikäinen? Yöheräilyt olisi silti hoidettava ja niin ne oli hoidettava ennen vanhaankin. Ja kun joku tulee kohta kommentoimaan, että kyllä hän tietää perheitä, joissa on ollut kodinhoitaja, vaikka perheen äiti oli kotirouvana, niin silloin ei ole ollut kyseessä kunnallinen palvelu. Palvelijoita on aina saanut rahalla ja mikään ei nykypäivänäkään estä palkkaamasta palvelijaa, piikaa, au pairia tai minkä nyt kokee perheeseensä parhaaksi vaihtoehdoksi. No, nykypäivänä ehkä laki on enemmän työntekijän puolella, mutta se tuskin kenenkään mielestä on lainkaan huono asia.
Ja helpottaisiko nykyäitejä, kun ennen äidit palasi työelämään 2,5 kuukautta synnytyksestä töihin, niin rinnat oli haljeta maidosta ja rintoja jouduttiin ruoka- ja kahvitauolla lypsämään rintamaitoa viemäriin, ettei puserot olleet märkänä loppupäivää, eikä särkenyt rintoja.
Minulla on yksi valokuva erään tehtaan naistyöntekijöitä, oliko ruoka-tai kahvitauolta, kun kesäaikaan oli tehtaan perälle tuotu penkki, jossa tehtaan työntekijä äidit imettivät vauvojaan, kun kotiapulaiset olivat vauvat tuoneet tehdasalueelle ruokittavaksi.
Ja tätä elämää vielä haikaillaan.
Vierailija kirjoitti:
90-luvun lamassa lopetettiin kodinhoitajan ammatti. Esim. l-positiiviset käytti tätä paljon kun lapsia syntyi joka vuosi. Nykyään tarjotaan vaan keskusteluapua jos sitäkään. Kysyn vaan, että mitä hyötyä siitäkään on jos tarve on oikeasti jollekin konkreettiselle avulle.
Varmaan ne siinä keskustelussa osaisivat kertoa, että äiti voi saada konkreettista apua vauvan ja kodin hoitoon siltä toiselta aikuiselta, joka samassa taloudessa asuu. Sittenhän toki asia on eri, jos äiti onkin jäänyt yllättäen yksin vauvan kanssa, mutta käsittääkseni yh-äideille onkin helpommin tarjolla perhetyötä ja tukiperheitä. Sillehän ei toki valitettavasti mikään kunta voi mitään, että esim. tukiperheistä on ihan huutava pula. Ketään kun ei voida tukiperheeksi pakottaa, vaikka en yhtään ihmettelisi, jos tulevalla hallituskaudella sekin olisi yksi velvoitetyön muoto...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisten pitäisi olla tietoisempia omista voimavaroistaan hyvissä ajoin ennenkuin miettii lasten tekemistä. Tässäkään tosin ei kukaan auta. Suosittelen, että jos lapsia haluaa ni säästää eka 10 000e rahaa ja tekee sitten vasta lapsia. Omilla säästöillä selviää jos tulee vaikeaa, ja etenkin jos ei ole sukua/perhettä, joihin turvautua.
Itse tein lapsen oltuamme parisuhteessa kolme vuotta. Mies halusi alusta alkaen kanssani lapsen, oli korkeakoulutettu kolmikymppinen lapseton mies, rakasti kovasti, samoin minä häntä.
Saimme lapsen luomumenetelmin ja synnärille mennessäni luulin, että olemme maapallo onnellisin pariskunta. Saimma terveen lapsen ja olin onneni kukkuloilla. Mies totesi seuraavana päivänä, että vihaa minua ja tässä tällaisessa on kauheasti vaivaa ja hänellä ei ole aikaa tällaiseen.
Itselleni "vaivan" määrä vauvaperheessä ei ollut uutinen ja ylläri, hänelle oli. Olin yrittänyt puhua tästä, oli vaan että no kai hän nyt tietää. Selvisi, että hänen mielestään nainenhan houtaa vauvan kokonaan, koska on "valtion maksamalla lomalla, aikaa on, voit vaikka tehdä väitöskirjan, mitä valitat".
Hän ei koskan hankkinut sekuntiakaan hoitoapua, auttanut missään, minun perheeni, sukuni ja ystäväni sekä vapaaehtoisesti että puolipakolla auttoivat, kun minä tietysti synnytyksestä toipuessani olin aika uupunut tästä 24/7 vastuusta, joka onkin jatkunut siitä saakka.
Suomen laki mahdollistaa ihan täysin oman vauvan ja lapsen hylkäämisen. Tiedustelin mm poliisilta, että eikö tämä ole heitteillejättö, että mies kävelee ovesta baariin, vaikka tietää, että minä olen a) valvonut jo kaksi edellistä yötä ja päivää yksin b) korkeassa kuumeessa, vauva on kuumeessa ja koira on silti saatava ulos pissalle. Olin siis rukoillut, että veisi edes koiran ulos ennen lähtöään, ettei minun tarvitse pukea itseäni ja kuumeista vauvaa ulos, koska koiran vieminen pissalle on myös absoluuttinen pakko varmaan eläinsuojelulainkin silmissä Poliisi (nainen!) tuhahti ilkeästi, että no onhan sinulla puhelin, soitat apua, ei tuo ole heitteillejättö.
Miten tämä kaikki oli minun syytäni? Miten olisin osannut varautua tähän? En tänä päivänä tiedä, mikä exmiehelleni tuli, ei halua puhua asiasta.
Laki pakottaa VAIN JA AINOASTAAN elatusmaksuin. Eli saan reilun satasen kuussa siitä, että olen 24/7 kiinni. Hän on hankkinut nolla hanskaa ja haalaria, pessyt nolla pesukoneellista, pessyt nolla kertaa ruoalla kuorrutetun kodin, pessyt nolla oksennusvatia, valvonut nolla yötä, rauhoitellut nolla uhmaraivaria ja jättänyt nolla kertaa oman harrastuksen tai vapaaillan väliin lapsen vuoksi, jonka yhdessä harkiten hankimme. Puhumattakaan siitä surusta, joka lapsella on kaikista esimerkillistä kasvatusmetodeistani huolimatta siitä, että isää ei ole. En ole myöskäälöytänyt uutta puolisoa. Ei ole ikinä aikaa kaksistaan kunnolla tutustua toiseen eikä itsellä pienintä halua ottaa riskiä, että uudelleen pariudun jonkun noin tunnevammaisen kanssa, joka tekisi vastaavan oharin myös lapselle.
Elatusmaksuhan ei ainakaan helsinkiläiselle (suuret asumiskstannukset siis) korvaa edes sitä osaa vuokrasta/yhtiövastikkeesta/lainanlyhennyksestä, joka kuluu lapsen tarvitsemiin neliöihin. Itsehän asuisin varmaan yksiössä ilman lasta, lapsen kamssa en.
Suomen laki sallii täysin vauvan jättämisen oikeastaan hengenvaaraan, mitä se on, kun häntä hoitaa ihminen, joka ei koskaan nuku kunnollista yötä, siis ihan tasapainoaisti heikkenee yms onnettomuuksien vaara. Suomen laki myös mahdollistaa pakkotyön eli 24/7 vastuun asiassa, jossa vastuu on kahdella aikuisella, mutta toinen ei sitö hoida. Tässä asiassa olemme keskiajalla.
> teimme lapsen oltuamme parisuhteessa kolme vuotta
> hankimme lapsen harkiten
Valitse toinen.
Vuosikymmeniäkö pitäisi odotella? Haha.
No jos edes sen aikaa, että parisuhteen alkuhuuma on laantunut ja ruusunpunaiset lasit on otettu pois silmiltä. Alkuhuumahan kestää yleensä juuri tuon muutaman vuoden ajan. Toki jos ikää jo on, niin perheen perustamisen kanssa ei välttämättä voi aikailla, mutta siinä vaiheessa pitäisi tajuta riski, että onkin ottanut sian säkissä.
Vierailija kirjoitti:
Äidit saavat apua, mutta eivät voi mennä nukkumaan silloin, kun apua on tarjolla. Tämän huomasin, kun olin ns. kodinhoitajana vauvaperheissä erään projektin puitteissa. Menin vauvaperheeseen tarkoituksena hoitaa vauvaa, siivota jne. ja nukkumisen sijaan uupunut äiti ryhtyi päivittämään spotify-listaansa, kutsui kaverin lapsineen käymään (ja laittoi minut hakemaan kaupasta tarjottavat) tai meni huollattamaan kyntensä. Jaksoi kuitenkin lähtiessäni valittaa, että oli niin väsynyt, ettei ollut pystyssä pysyä. Ilmoitin, että voin toki kertoa lastensuojelulle, että tarvitaan enemmän apua ja lapselle saattaisi sijaisperhe olla paras ratkaisu.
Ihan turha sanoa, että ei väsynyt pysty nukkumaan, kroppa käy ylikierroksilla. No tuskin pystyykään lepäämään, kun kaverit tulevat käymään.
Enpä kyllä usko tätä tarinaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaisiko lapset tehdä nuorempana eikä vasta lähempänä eläkeikää jolloin voimavarat alkavat olla huonot ylipainon ja sairauksien vuoksi???
Meillä isä on supervirkeä ja energinen, auttaa asiaa paljon.
Ilmeisesti valtaosa keskustelijoista on joko lapsettomia tai ns normaalin vauvan saaneita... meidän koliikki-, ummetus-, silent refluksi- ja allergiavauva oli sen verran vaativa tapaus, että sairaalan sosiaalityöntekijäkin sanoi mulle sitä vauva ollessa 8kk, että te olette sellaisia väliinputoajia; lapsesta huolehtiminen kun on teidän tapauksessa 24/7 luonteista hoivaa mutta kun ei ole sellaista diagnoosia, että mentäisiin vammaispalvelujen alle, niin ainoa tukimuoto on se pari tuntia kotipalvelua.
Se koliikkivaihehan ei sinänsä ole ihan hirveän paha, joo saat kävellä ja keinutella sen vauvan kanssa monta tuntia (meillä ennätyshuuto oli sen 8h putkeen, toki välillä meni violetiksi ja oli 30s tauko ja välillä suostui syömään ja sillokn ei huutanut), mutta se vauva yleensä väsyy sen verram siitä huutamisesta, että nukkunee 2-3h putkeen, eli siinä saa itsekin nukuttua ihan ok pätkän.
Koliikkivaiheen jälkeen alkaa silent refluksi toden teolla vaivaamaan ja se herääminen tapahtuu 45 min - 1h välein. Tai jopa useammin ja lastenlääkärin mukaan paras tapa oli antaa tissiä (eihän se rauhtoittunutkaan muuten ja kuulemma neitralisoi vatsahappoja -> pitäisi helpottaa oireilua) ja syötön jälleen pitää pystyasennossa 30 min. Eli vauva nukahti tissille ja sitten pidät sitä pystyssä sen 30 min ja laitat pinnikseen ja keskimäärin herätys on vartin päästä. Tämä vaihe on tosi brutaali kun ilman ulkopuolista apua et nuku kuin niitä vartin pätkiä, aika äkkiä alkaa kävelemään seiniä pitkin. Toki myös vauvaa pitää myös kanniskella päivät, koska muuten huutaa pää punaisena. Ja sitten kun kanniskelet sitä vauvaa ja huone pyörii silmissä, niin sitten tulevat pelot omasta kaatumisesta ja vauvan tippumisesta yms.
Ulkopuolista apua myös palkattiin, mutta siitä ei oikein koettu olevan hyötyä, koska vauva huusi heidän kanssaan hoitajan itkun partaalle eikä hoitaja kokenut, että kykenisi olemaan vauvan kanssa. Tukiverkko oli toisella puolella Suomea. Jostain syystä kotipalvelun hoitajalla oli hyvä ote meidän vauvaan (hänellä itsellään oli ollut myös vaativa vauva), joskus vauvan ollessa 7-8kk ikäinen hoitaja lohdutti minua sanomalla, että nykyään meidän vaavi alkaa jo muistuttaa normaalia vauvaa (siinä kohtaa oltiin löydetty sopiva lääkitys).
Normaalin vauvan saaneet eivät varmaan myöskään hoksaa sitä, että ei ne tuttavat ja sukulaisetkaan välttämättä halua hoitaa hyvin vaativaa vauvaa, koska se vauva on niin vaativa. Hyvä, kun ottaisivat edes kyläillessä yli minuutiksi syliin...
Esimerkiksi monikkoperheissä toinenkin vamhempi saa olla pidempään samanaikaisesti vanhempainvapaalla synnyttävän vanhemman kanssa. Mielestäni myös tämän vaativimman ei-vammaisen viiden prosentin vauvan omaavien vauvaperheissä se toinen vanhempi pitäisi voida olla kotona samanaikaisesti pitempään. Esimerkiksi oikeus tehdä vain puolikasta työaikaa ja loput vanhempainvapaina kunnes vauvalle voidaan aloittaa lääkitykset ja se pahin vaihe menee ohi. Neuvola kyllä tunnistaa nämä vauvat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitten toinen asia ei nykyään mikään ole kuin ennen. Nykyisin äitien voimavaroja vie älyttömästi kun kaikki on millin tarkkaa ja vaaditaan täydellisyyttä varustuksista vaatteissa lasun pelossa, pään ympärykset, maitomäärät kaikki MILLIN tarkkaa ja elät pelossa tekeväsi virheen tämä juuri vie voimavarat kun ei kukaan tule sinun kanssasi sitten auttamaan vaan juuri vaatimaan että sinulla on kaikki täydellisesti. Ja haluatkin olla täydellinen mutta sitten olet uupunut.
Neuroottisen ihmisen kannattaa miettiä tarkoin lisääntyykö vai ei. Neuroottisuus usein periytyy, ja on lapsellekin raskasta.
Hahhah päivän vitsin murjasit. Tämä neuroottisuus kun tulee nykypäivänä ulkopuolelta
Ei tule. Edelleenkin ihmiset osaavat elää ihan normaalia elämää ilman somekuvastoa. Vähimmäisvaatimus lastentekoon pitäisi olla se ettei neurotisoidu kun joku laittaa kuvan someen.
Joo somehan ei nyt liity tähän asiaan millään tavalla vai somessako luulet maidon millimääriä mittailtavan tai päänympärystä? Valoja päälle..
Niinpä. Syynä ei ole some. Somea ei edes ollut kun minulla lapset olivat pieniä, tai oli, mutta monella ei vielä ollut älykännykkää edes. Arviointia ja arvostelua tulee perhekerhoissa, puistoissa, muskarissa, neuvolassa, sukulaisilta, kaupassa käydessä, päiväkodissa, jne jne. Ainakin jos lapsi ei ole täydellisesti kammattu ja täydellisesti käyttäytyvä. Ja kaikki taaperothan eivät joka hetki ole.
Ja mitä valmiiksi puhkikuluneempi äiti on, sitä pahemmin se pienikin vino kommentti uppoaa. Jos ihminen on valmiiksi lähellä äärirajojaan, niin vinoja kommentteja ei jaksa sitäkään vähää.
Näihin esim perhepuistoihin pitäisi julistaa se "turvallisen tilan sääntö", jolle ekaa kertaa kuultuani naurahdin, mutta toden totta sille voisi olla paikkansa. Eli tila, jossa ei arvostella tai tuomita muita. Jokainen saa olla oma itsensä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikuinen ihminen tietää missä maailma makaa, pitäisi tuntea omat voimavarat ja lähipiirin tavat. Lisääntyminen kun on ihan oma ja vapaaehtoinen arvovalinta, vaikka toitotetaan alhaisesta syntyvyydestä, ei se kohdistu kehenkään yksilöön, sen takia ei tarvitse lisääntyä, eli jokainen tekee sen omasta vapaasta tahdostaan. Miettikää asiaa tarkkaan. Yhteiskunnan resulsit on mitä on ja ei ne siitä mihinkään muutu, todennäköisesti huononee. Lisääntyminen ei ole mikään velvollisuus!
Olen 70-v mummeli, kolme aikuista lasta ja 2 lapsenlasta. Luulen ja toivon, että vielä koittaa aika Suomessa, että lapsien hankkimisesta maksetaan. Alkaa meinaan väki uhkaavasti vähentyä. Yli 40 vuotta sitten ei ollut subjektiivista päivähoito-oikeutta eikä kunnalliseen päivähoitoon päässeet kaikki lapset. Mutta oli näitä kodinhoitajia ja mekin saatiin, kun lapsi oli vesirokossa. Miksi tämä erittäin hyvä tukimuoto on lakkautettu, suuri virhe. Toivon ja suon kaikille vauvaperheille käytännön apua, silloin kun tarve. Lapsen saaminen ja kasvattaminen on ainakin parikymmenen vuoden rupeama ja suurella rakkaudella vanhemmat tekevät velvollisuutensa. Jos joskus tarvitsevat apua esim sairauden takia, niin yhteiskunnan pitää järjestää sitä ja maksu voisi mennä tulojen mukaan, näin yksinhuoltajatkin voisivat saada apua. Se annettu apu voi olla pienen lapsen pelastus. Tukekaamne vanhemmuutta ja lapsia, minusta se on yhteiskunnan tärkein tehtävä terveyspalvelujen lisäksi, joita me jokainen jossain elämän vaiheessa tulemme tarvitsemaan.
Lakkautettiinko kodinhoitajat siksi etteivät olleet korkheekoulutettuja vaan päteviä auttamaan käytännön arkiasioissa?
He eivät siis olleet niitä tarkkailijoita vaan konkreettisia auttajia hädässä.
Kodinhoitajien lakkautuksilla ei koulutuksella tai lamalla ollut mitään tekemistä, vaan kodinhoitajilla ei enää nähty mitään tarvetta, koska luotiin muita palveluita työssäkäyville lapsiperheille.
Tärkein oli sairaanlapsen hoito, kun laki mahdollisti työstä vanhemmille jäädä kotiin 1-3 pv järjestelemään sairaanlapsen hoitoa palkallisena. Ja isyysvapaa.
Ja toinen tärkeä asia, kunnallinen subjektiivinen päivähoito-oikeus.
Eikä niitä kodinhoitajia ennenkään saaneet, jos jompikumpi vanhempi oli kotona, ellei äiti ollut esim. synnytyttämässä ja lapset kotihoidossa.
Jolloin kodinhoitaja tuli kotiin hoitamaan lapsia, kun isä oli töissä, mutta kun isä tuli kotiin, kodinhoitajan työaika päättyi ja isä otti vastuun lapsista ja kodista.
Tai jos molemmat vanhemmat olivat töissä ja lapsi sairastui, hätiin pyydettiin kodinhoitaja, koska vanhemmat eivät voineet jäädä kotiin hoitamaan sairaita lapsia, jos toisin, siitä ei saanut palkkaa ja se oli työsuhteen irtisanomisperuste.
Iät ja ajat vanhemmat ovat joutuneet hoitamaan lapsensa ja myös ne yövalvomiset, ei niihin ole saanut koskaan yhteiskunnalta apua. Aikoinaan kodinhoitajat olivat lähinnä työssäkäyvien vanhempien apuna, hoitamassa sairaita lapsia tai
jos äiti oli synnyttämässä ja kodinhoitaja hoiti lapsen isän työpäivän ajan.
Ihan samalla tavalla vanhemmat hoitivat vauvojen yövalvomiset, myös silloin kun palasivat 2.5kk päästä synnytyksestä työelämään ja aamulla lähdettiin seitsemäksi tai kahdeksaksi töihin ja sitä ennen 2.5kk ikäinen oli viety hoitoon.
Kiitos tästä, hyvin kuvattu miten kuitenkin voi jäädä yksin, vaikka apua periaatteessa olisi.
Ketjussa harkintakyvyn puutetta huudelleet voisivat mennä itseensä, ja miettiä vähän kuinka realistisia itse ovat. Ihmisellä voi myös aivan hyvin olla ensin helppo ja terve vauva ja toinen onkin sellainen, jonka kanssa mikään ei auta. Jos sattuu tulemaan vaativa vauva tai taapero, niitä haasteita ei pysty täysin etukäteen kuvittelemaan, ennen kuin ne kokee.
- ettehän te huutelijatkaan pysty niitä haasteita kuvittelemaan. Jos pystyisitte, ette arvostelisi.
Nämä kodinhoitajista haaveilevat eivät ilmeisesti tiedä, että kotiapulainen oli perheessä, jossa molemmat vanhemmat olivat töissä. Helpottaisiko se väsynyttä äitiä, jos palattaisiin entisaikaan ja saisit kotiisi hoitajan, mutta palaisit töihin vauvan ollessa 3kk ikäinen? Yöheräilyt olisi silti hoidettava ja niin ne oli hoidettava ennen vanhaankin. Ja kun joku tulee kohta kommentoimaan, että kyllä hän tietää perheitä, joissa on ollut kodinhoitaja, vaikka perheen äiti oli kotirouvana, niin silloin ei ole ollut kyseessä kunnallinen palvelu. Palvelijoita on aina saanut rahalla ja mikään ei nykypäivänäkään estä palkkaamasta palvelijaa, piikaa, au pairia tai minkä nyt kokee perheeseensä parhaaksi vaihtoehdoksi. No, nykypäivänä ehkä laki on enemmän työntekijän puolella, mutta se tuskin kenenkään mielestä on lainkaan huono asia.