Vuorovaikutus ähky - kärsiikö kukaan muu tällaisesta?
Olen töissä sote-alalla ja usein kärsin tällaisesta.
Töissä pitää olla vuorovaikutuksessa asiakkaiden kanssa 8 tuntia päivässä. Kotona odottaa mies ja lapset joiden kanssa pitää jatkaa samaa rataa.
Joskus tuntuu, että pää leviää. Haluasin hiljaisuutta tyyliin, että joskus kuulisi omat ajatuksensa eikä tarvitsisi koko aikaa olla 'käytettävissä'
Ja siis tykkään työstäni, tykkään perheestäni, mutta AINA ei vaan jaksaisi :(
Ja ennenkuin joku äikkä ehtii kommentoida, niin tarkoituksella otsikossa on kirjoitusvirhe - tiedän, että vuorovaikutusähky on yhdyssana, mutta erikseen selvyyden vuoksi.
Kommentit (25)
Kyllä kärsin, mutta jo vähemmällä määrällä kuin sinulla.
Minulla on vuorovaikutusta lähinnä kotona mieheni kanssa ja välillä pitää päästä häntäkin karkuun tai esittää nukkuvaa.
Uskon että kaikki ihmiset tarvitsevat omaa aikaa jolloin kuulee omat ajatuksensa. Se on perustarve niin kuin nukkuminen ja syöminen. Jos ei ole omaa aikaa niin pää tosiaan leviää.
Kyllä.
Tykkään autoilusta.
Jonnena olin kesätöissä postissa, 8h kesäkuumalla ilmastoimassa autossa.
Ei huvittanut illalla lähteä kavereiden kanssa kylille kruisailemaan.
M40
Se on oman ajankäytön hallintaa ihan samalla tavoin kuin kaikki muukin mihin itsensä velvoittaa että pitää olla tai tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Se on oman ajankäytön hallintaa ihan samalla tavoin kuin kaikki muukin mihin itsensä velvoittaa että pitää olla tai tehdä.
Äideillä ei ole etuoikeutta suunnitella excelillä elämäänsä. Suomeksi, et ymmärrä mistä puhut. Joko olet perheetön tai mies. Tai molempia.
Töissä täytyy asiakkaiden ja työkavereiden kanssa olla vuorovaikutuksessa koko päivä, mikä väsyttää todella paljon. Kotona odottaa lapset ja mies joita pitäisi myös huomioida ja huomaan väsyväni kaikkeen tähän. Kotona on toisinaan pinna kireällä, mutta olen oppinut ottamaan omaa aikaa lenkkeilemällä metsän rauhassa, kahvittelemalla terassilla yksikseen tai ihan vain hengaamalla hetken omissa oloissa. Sitten taas jaksaa.
Hae tai mene opiskelemaan uusi työ/ammatti. Mahdollisesti sellainen jossa ei tarvitse koko ajan kohdata ihmisiä. Karsi työelämästä, älä perhe-elämästä. Ota omaa aikaa säännöllisesti jonkun mieleisesi puuhan parissa. Nipistä vaikka yöunista tunti, tai töistä, ja tee sillä ajalla jotain mieluista. Esim lue, tee käsitöitä, tai herää tuntia aikaisemmin ja harrasta liikuntaa. Nämä auttaa, kokemuksesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on oman ajankäytön hallintaa ihan samalla tavoin kuin kaikki muukin mihin itsensä velvoittaa että pitää olla tai tehdä.
Äideillä ei ole etuoikeutta suunnitella excelillä elämäänsä. Suomeksi, et ymmärrä mistä puhut. Joko olet perheetön tai mies. Tai molempia.
Ja miksei? Samalla tavalla sen vastuun voin perheessä jakaa mies ja nainen. Joko rankalla kädellä, että mies tekee työt ja nainen kodin taikka sitten molemmat käy töissä ja illat jaetaan vuoropäivin tai päivittäin tasan vastuualueet. Illalla ehtii ihan hyvin toinen käydä vaikka lenkillä tai leffassa tuulettamassa päätä tai salilla tai mitä nyt tykkääkään tehdä. Vai puhutaanko tässä siitä etuoikeudesta, että mies rojahtaa sohvalle loppuillaksi eikä puhu eikä pussaa? Siinä tapauksessa nainen on vaan alentunut kohtaloonsa. Lapsi tuskin on enää ihan sylivauva, ei ole mieskään. En sikäli oikein osaa itsekin äiti-ihmisenä, ruuhkavuosissa, edes samaistua aloitukseen. Ihan kuin miestäkin pitäisi jotenkin hoivata. Eikö se pitäisi ajatella että ihanaa, saa kumppaninsa kanssa vaikka vaihtaa kuulumiset päivän jälkeen. Kyllä jaksamista verottava ongelma on siellä töissä, ja se keissi täytyy lähteä purkamaan ensiksi.
Oletko työroolissa aidosti oman persoonan kautta vai onko työroolisi liiankin vahva? Jälkimmäinen vaihtoehto on uuvuttava, koska siinä joutuu esittämään ja pinnistelemään.
Oletan, että lähtökohtaisesti pidät ihmisistä/asiakkaista, koska kirjoitat tykkääväsi työstäsi. Mihin kohtaan sijoitat itsesi introvertti/ekstrovertti -akselilla?
Vierailija kirjoitti:
Oletko työroolissa aidosti oman persoonan kautta vai onko työroolisi liiankin vahva? Jälkimmäinen vaihtoehto on uuvuttava, koska siinä joutuu esittämään ja pinnistelemään.
Oletan, että lähtökohtaisesti pidät ihmisistä/asiakkaista, koska kirjoitat tykkääväsi työstäsi. Mihin kohtaan sijoitat itsesi introvertti/ekstrovertti -akselilla?
Tämä on merkittävä. Itsekin olin aivan sosiaalisessa ähkyssä työssä jossa piti vetää liikaa roolia niin asiakkaiden kuin työkaverienkin kanssa. Kuormitus väheni mielettömästi kun löysin itsenäisen työn jossa ei juuri työkavereita tapaa, ja vaikka asiakaspalvelua tämäkin on, niin saan tehdä sitä omalla persoonallani, ihanaa!
Minulla oli ennen tuota ongelmaa, mutta sitten päätin muuttaa työrooliani ja tapaa, jolla teen työni. En oikein osaa sanoa, miten se tarkalleen tapahtui, mutta pikkuhiljaa sain tavallaan passiivisemman vaihteen itsestäni päälle.
Palautteissa mainitaan välillä töykeys, mutta toisaalta tulee paljon enemmän palautetta, jossa kehutaan, miten koetaan tulleensa kuulluksi ja miten suoraan asiaan, asiassa ja selkeä olin. Kuuntelen ja olen läsnä, mutta en välttämättä osallistu epäolennaisuuksiin juurikaan. Suurin osa haluaa tulla kuulluksi ja sen jälkeen ratkaisun ja ulos.
No tämä. Oman puheen vähentäminen helpottaa mulla. Vedän usein kokouksia tms. ja aiemmin koin velvollisuudekseni kommentoida "joka" lillukanvartta, mitä esiin tuotiin. Tämä rasittaa ja rapauttaa omaa keskittymistä.
Kuunnella pitää, mutta kaikkeen ei tarvitse tarttua ja aina ei tarvitse ylläpitää keskustelua.
Voi kyllä! Eikä ole lastenhoitajia tai paikkaa minne mies ja lapset voisi keskenään mennä. Siis ei vaan jaksa kaikkien pälätystä ja läsnäolon vaatimista 24/7. Teen tunnin lenkkejä ja yritän poistua vaikka kirjastoon välillä mutta välillä sekin tuntuu ärsyttävältä kun pitää itse mennä puiston penkille vaan hengittelemään. Tänään olon varmaan ekaa kertaa puoleen vuoteen yksin kotona yli tunnin ja olipa outoa ja ihanaa. Istuin sohvalla ja nautin.
Jep. Olin samalla alalla puhelinhommissa viime talven. Ei koskaan enää.