Lue keskustelun säännöt.
Onko kellään vanhempaa joka on niin sosiaalisesti estynyt ettei ole suostunut
15.05.2023 |
tapaamaan lapsensa kavereita, kavereiden vanhempia, seurustelukumppania yms.? Tästä aiheesta puhutaan tosi vähän. Onko se oikeasti niin harvinaista?
Olen itse äärimmäisen arka sosiaalisten tilanteiden pelosta kärsivä aikuinen. Hädin tuskin uskaltauduin treffeille aikoinaan. Suureksi osaksi sosiaalisten tilanteiden pelkoni takia emme katso puolisoni kanssa järkeväksi hankkia lapsia koska en suostuisi olemaan tekemisissä lapsen kavereiden, opettajien, kavereiden vanhempien, myöhemmin lasten seurustelukumppanien, tulevan puolison suvun kanssa. En vain voi altistaa itseäni niin stressaavalle elämälle.
Mietityttää onko olemassa sellaisia ihmisiä jotka ovat äärimmäisestä sosiaalisesta pelosta huolimatta hankkineet lapsia ja millaista perheen elämä on kun toinen vanhempi ei koskaan osallistu vanhempainiltaan tai tapaa kavereita yms.
Kommentit (27)
Ihan hyvä, ettet tehnyt lapsia. Viisasta sinulta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä tästä ei puhuta koska sosiaalisesti rajoittuneilta harvemmin on lapsia, koska parisuhteen löytäminenkin voi olla hankalaa? Mutta ihan hyvin voit olla hankkimatta lapsia, jos et niitä syystä tai toisesta halua, ei sun tarvi sitä perustella kenellekään.
Meillä koko perhe oli sellainen. Kun olin lapsi, vanhempani aina sammuttivat valot ja piti olla hiljaa jos joku soitti ovikelloa, naapuri tai vaikka ihan joku sukulainen joka oli tulossa kahville. Silloin 80-luvulla tuollaiset piipahtamiset vielä olivat osa kulttuuria.
Mun isä oli hyvin sosiaalisesti rajoittunut, joten hän ei ikinä käynyt esim vanhempien illoissa koululla vaan äitini hoiti kaikki nämä asiat. Meille ei myöskään saanut tulla ketään vieraita silloin kun isä oli kotona.
Olen itsekin sosiaalisesti rajoittunut, tosin en yhtä paljon mitä isäni, ja olen osittain tästäkin syystä valinnut vapaaehtoisen lapsettomuuden.
lapsen kavereiden, opettajien, kavereiden vanhempien, myöhemmin lasten seurustelukumppanien, tulevan puolison suvun ei noista kenenkään kanssa tarvi välttämättä olla tekemisissä. Lapset voi hoitaa kaveriasiat itse, opettajien kanssa kommunikoidaan Vilmassa tai vastaavassa, lapsen seurustelukumppani seurustelee lapsen eikä sun kanssa, lapsen tulevan puolison suvun kanssa ei tarvi olla mitään kavereita, riittää jos tervehtii kun näkee. Ja voihan lapsen toinen vanhempi hoitaa näitä suhteita. Silti olen sitä mieltä että jos sulla on kuvailemasi rajoitukset niin lapsen hankkiminen ei ole järkevää eikä oikeastaan edes reilua sitä lasta kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsen seurustelukumppanista voi tulla lapsen puoliso ja he voivat saada lapsia. Juu ei, ei noita geenejä kiertoon.
Vierailija kirjoitti:
En ole ihan laiskuuttani tekemisissä lasten kavereiden vanhempien kanssa ja käytännössä lapset hoitavat kaveriasiansa itse. Jos on joku ihan pakottava tarve olla yhteydessä, niin mies hoitaa sen (jostain syystä miehelle on hyväksyttävää olla ehtimättä kuskiksi tms.)
Minäkin olen onnistunut kasvattamaan kolme lasta lähes täysi-ikäisiksi olematta juurikaan yhteydessä lasten kavereiden vanhempiin. Johtuu varmaan siitä, etteivät ole harrastaneet esim. joukkuelajeja. Kaikki varainhankinnatkin olen välttänyt maksamalla jonkun rahasumman. Vanhempainilloissa jaksoin kävin pitkin hampain muutamana ekana vuonna ja sitten nekin saivat jäädä, eivät ole pakollisia ja tuntui, että tasan samat asiat puhutaan joka vuosi. Onneksi nykyään on Wilma, jonka kautta voi asioida opettajien suuntaan, jos on tarve. Tuo seurustelukumppanien suvun kanssa oleminen on vielä edessä..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitini on tuollainen ja olen kärsinyt siitä aivan ***keleen helvetisti. Mielestäni todella kypsää ja ajattelevaista sinulta ettet tee lapsia.
Älkää tehkö lapsia jos ette ole sosiaalisesti suuntautuneita persoonallisuudestanne! Lapset kärsii estyneisyydestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isäni pelkää ja stressaa muita ihmisiä. En muista, että hän olisi koskaan käynyt vanhempainillassa tai jutellut ystävieni, saati heidän vanhempiensa kanssa. Ei mitään toivoa, että hän olisi häissäni bondaillut puolisoni sukulaisten kanssa, hyvä että suostui häihin edes tulemaan. Nuorempana häpesin hänen käytöstään, mutta en enää. Ymmärrän, että hänellä on vaikea sosiaalisten tilanteiden pelko ja surettaa se miten se on rajoittanut hänen elämäänsä. Osittain häpeän aiheuttaman vastareaktion vuoksi itsestäni on tullut super sosiaalinen, jopa yltiösosiaalinen. Höpöttelen matalalla kynnyksellä ventovieraiden kanssa ja olen ekana mukana kaikissa vanhempaintapaamisissa ym. Jotain todistamistarvetta siinä ehkä on.
En minäkään ollut missään tekemisissä lasteni kavereitten vanhempien kanssa. Lasten kavereita sai käydä meillä, mutta lapset olivat keskenään, tervehdittiin vain. Nytkin nuorimmaisen kaveri on meillä kylässä, mutta ihan keskenään he ovat nuoren omassa huoneessa. Ei sinne minua tarvita saati kaivata. Koulun vanhempainilloissa kävin varmaan vain lasten ollessa ensimmäisellä luokalla. Minulla on viisi aikuista lasta, joista neljä vanhinta on jo työelämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En minäkään ollut missään tekemisissä lasteni kavereitten vanhempien kanssa. Lasten kavereita sai käydä meillä, mutta lapset olivat keskenään, tervehdittiin vain. Nytkin nuorimmaisen kaveri on meillä kylässä, mutta ihan keskenään he ovat nuoren omassa huoneessa. Ei sinne minua tarvita saati kaivata. Koulun vanhempainilloissa kävin varmaan vain lasten ollessa ensimmäisellä luokalla. Minulla on viisi aikuista lasta, joista neljä vanhinta on jo työelämässä.
Tämähän on ihan järkytys sosiaalisille pörrääjille, joiden mielestä on maailman paras asia suunnitella vaatekutsuja ja mokkapalojen leipomista lastensa kaverien äitien kanssa. Muu on estynyttä murjottamista.
Mä oon tosi ujo ja ahdistun ihmisistä enkä nauti yhtään olla varsinkaan vähän vieraampien ihmisten seurassa. Kuitenkin sovin juttuja lasten kaverien vanhempien kanssa, käyn vanhempien illat ja vasukeskustelut ja juttelen leikkipuistossa ventovieraan taaperon äidille ja lapsen tarhakaverin isälle. Ajan myötä tässä on kehittynyt paremmaksi. En silti usein nauti siitä ja joskus rasittaa ja ärsyttää. Mutta monesti on ihan kivojakin kohtaamisia.
Jos päädytte hankkimaan lapsia niin mene epämukavuusalueelle lastesi takia. Lapset tarvitsee sosiaalista mallia miten ollaan ihmisten kanssa ja jutellaan niitä näitä. Se auttaa kaverien löytämisessä ja sosiaalistumisessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älkää tehkö lapsia jos ette ole sosiaalisesti suuntautuneita persoonallisuudestanne! Lapset kärsii estyneisyydestä.
Korjataanpa sen verran että on ihan ok olla ujo, introvertti yms. Mutta jos on oikeasti niin estynyt että menee persoonallisuushäiriön puolelle niin kyllä sellaisesta kärsii lapsi tietenkin.
En ole sosiaalinen ja minulla on kaksi lasta. Eivät nämä ole toisiaan pois sulkevia asioita. Ei kaikkien tarvi olla ekstrovertteja.
Vierailija kirjoitti:
En ole sosiaalinen ja minulla on kaksi lasta. Eivät nämä ole toisiaan pois sulkevia asioita. Ei kaikkien tarvi olla ekstrovertteja.
On pikkasen eri asia olla introvertti kuin ap:n kaltainen ihmispelkoinen. Nyt eiole puhe introverttiydestä vaan elämää merkittävästi haittaavasta sosiaalisesta ongelmasta.
Aika otoa että suurin osa estyneistä ei kai ole hakenut apua itselleen. Asia kuuluu ihan terveyskeskuslääkärin hoitoon. On aika paljon lääkkeitä mitä vois kokeilla tuohon ahdistukseen. Ainakin joskus on pakko osallistua johonkin juttuun. Vielä paremmin lääkkeeet auttaa kun tottuu niihin. Ja tuo menee vanhempana itsestään sitten ohi.
Mun vanhemmat oli tuollaisia. Traumoja on jäänyt mutta muutenkin huonoa vanhemmuutta oli.
Ja tosiaan itse olen taistellut normaalin elämän itselleni kantapään kautta yksin, mutta sisaruksesta tuli samanlainen syrjäytynyt kuin vanhemmasta.
En ole ihan laiskuuttani tekemisissä lasten kavereiden vanhempien kanssa ja käytännössä lapset hoitavat kaveriasiansa itse. Jos on joku ihan pakottava tarve olla yhteydessä, niin mies hoitaa sen (jostain syystä miehelle on hyväksyttävää olla ehtimättä kuskiksi tms.)