Lopetin ryyppäämisen, missä on se upea onni ja autuus mitä kaikki hehkuttaa raittiuden olevan??
Krapulat on poissa, mikä on tietty hyvä, mutta en ole kokenut mitään suurta valaistumista, autuutta tai onnea. En ole saavuttanut mitään tai juossut maratoneja. Miksi niin kauheasti hehkutetaan, että kaikesta tulee upeaa kun vaan lopettaa juomisen?
Kommentit (116)
Olen nähnyt muutamankin kännivideon itsestäni. Olen täysi ääliö niissä. Enää uusia videoita ei tule kun lopetin viinan juonnin 2 v sitten.
Jos on kahden vaiheilla, että jatkaakko dokailua vai ei, niin suosittelen selvittelemään millainen olet kännissä.. Ainakin minun raittiuspäätökseen se auttoi
Vierailija kirjoitti:
Olen nähnyt muutamankin kännivideon itsestäni. Olen täysi ääliö niissä. Enää uusia videoita ei tule kun lopetin viinan juonnin 2 v sitten.
Jos on kahden vaiheilla, että jatkaakko dokailua vai ei, niin suosittelen selvittelemään millainen olet kännissä.. Ainakin minun raittiuspäätökseen se auttoi
Itse hölmöilin juhlissa sen verran, että korkin pitäminen kiinni on ollut helppoa sen jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Olen nähnyt muutamankin kännivideon itsestäni. Olen täysi ääliö niissä. Enää uusia videoita ei tule kun lopetin viinan juonnin 2 v sitten.
Jos on kahden vaiheilla, että jatkaakko dokailua vai ei, niin suosittelen selvittelemään millainen olet kännissä.. Ainakin minun raittiuspäätökseen se auttoi
Oon samperin hyvä tyyppi kun oon juonu. Tai, ehkä olen sitä luonnostani mutta alkoholi vaan tuo sen esiin. Parhaat asiat elämässä on tapahtunu pienessä päihtymystilassa.
Eli jos ton perusteella tekee päätöksen niin juominen jatkuu.
Taitaa olla aika amatöörejä tässä ketjussa.
Ei kunnolla juovalle tulee enää mitään krapuloita.
Vierailija kirjoitti:
Taitaa olla aika amatöörejä tässä ketjussa.
Ei kunnolla juovalle tulee enää mitään krapuloita.
Ehkei juovalle mut mites raidalle
Ehe h
Minä lopetin alkoholin sekä satunnaisen huumeiden käytön. Alkoholia meni päivittäin. Huumeita muutaman kerran viikossa.
Tätä kesti noin 20 vuotta.
Mitä lopetuksesta seurasi?
Aivan kammottava traumamuistojen aktivoituminen ja fobian pahentuminen elämänlaatua vakavasti haittaavalle tasolle.
Olen kateellinen niille ystävilleni jotka ovat kuolleet yliannostukseen ym huumeiden ja alkoholin yhteiskäytön seurannaisvaivoihin ym.
Minä jäin tänne yksin fyysisten ja psyykkisen sairauksien kanssa.
Elämän pituudella ei ole niin paljon merkitystä kuin laadulla.
Onneksi huonon elämän voi itse lopettaa.
Ei juomisen lopettaminen lopeta juomisen syitä, ne joudut ratkomaan - terapeutin kanssa luultavasti
Sama juttu. Paino on pikkuisen pudonnut, aamuisin vähän levänneempi ja ei tietysti kankkusta. Mutta ei tämä minua onnelliseksi tee. Samoin tupakan jättämisen laita. Ei yskitä, helpompi sitten kai hengittää, mutta ei tästä valaistumista seuraa.
Sokeri ja suola. No, kai verenpaine ja maksa kiittää.
Olen ajatellut, että jos elän n. 80 v., niin sitten kiskon viinaa kaksin käsin, röyhytän ja syön sokerit ja suolat.
Terveisin
Kalsarikänneistä nauttiva röyhyttelijä (parin vuoden takaa)
Vierailija kirjoitti:
Minä lopetin alkoholin sekä satunnaisen huumeiden käytön. Alkoholia meni päivittäin. Huumeita muutaman kerran viikossa.
Tätä kesti noin 20 vuotta.
Mitä lopetuksesta seurasi?
Aivan kammottava traumamuistojen aktivoituminen ja fobian pahentuminen elämänlaatua vakavasti haittaavalle tasolle.
Olen kateellinen niille ystävilleni jotka ovat kuolleet yliannostukseen ym huumeiden ja alkoholin yhteiskäytön seurannaisvaivoihin ym.
Minä jäin tänne yksin fyysisten ja psyykkisen sairauksien kanssa.Elämän pituudella ei ole niin paljon merkitystä kuin laadulla.
Onneksi huonon elämän voi itse lopettaa.
Tai mitä jos päättäisit parantua, nyt kun olet löytänyt syyn päihteidenkäytöllesi? Noiden asioiden tukahduttaminen vai lykkäsi ongelmaasi, ei poistanut sitä. Helppoa siitä ei ehkä tule, mutta on se työn arvoista kun pääsee pimeästä valon puolelle. Voimia tiellesi!
Vierailija kirjoitti:
Ei sellaista tule.
Unen laatu kyllä paranee. Ja kun kehosi palautuu alkoholin rasituksesta niin voit alkaa harrastaa liikuntaa. Siitä voit saada hyviä fiiliksiä ja olotiloja.
Minä olen voinut harrastaa koko juomis- ja tupakointi urani liikuntaa. Ei ole ollut este. Itse asiassa huvitti jo melkein itseänikin, kun kesken juoksulenkin tuli nikotiinin tuska ja piti poiketa kotiin. Polttelin hetken ja sitten lenkkiä jatkamaan. Ja takaisin tupakalle, kun lenkki loppui.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sellaista tule.
Unen laatu kyllä paranee. Ja kun kehosi palautuu alkoholin rasituksesta niin voit alkaa harrastaa liikuntaa. Siitä voit saada hyviä fiiliksiä ja olotiloja.Ihan yhtälailla harrastin liikuntaa sillon kun join. Mistä tää ajatus tulee ettei muka juova ihminen vois liikkua. Moni ammattiurheilijakin on alkoholisti
Lisäksi voi käydä töissä ja hoitaa velvoiieensa. Ei siihen iltakännin hankkimiseen tarvita kuin 10 minuuttia. Ja usein vielä kekkulissa tuli tanssittuakin hyvän musiikin tahtiin.
Mulla se euforia kesti noin kuukauden. Alussa tuntui että kaikki oli yhtäkkiä kivempaa kun oli selvin päin. Olin kokoajan hyvällä tuulella. Sitten se tunne vaan katosi ja kaikki palasi samaan mössöön mitä oli aiemminkin. Ainoa ero on ettei enää tee kokoajan mieli juoda. Ei ole valaistumista täälläkään mutta en kyllä sitä ryyppäämistä haluaisi takaisinkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa negatiivisia ihmisiä tässä ketjussa. Juotte selvästi ahdistukseen tai masennukseen, kun elämä on tylsää ja kamalaa. Menkää terapiaan hoitamaan se juurisyy, niin ei tarvitse yrittää juomalla tukahdattaa sitä ahdistusta ja tyytymättömyyttä. Sitten kun alkaa selvitä, miksi oma elämä tuntuu kurjalta, voi alkaa korjaamaan niitä tekijöitä, jotka vaikuttaa negatiiviset mielialaan. Johan alkaa maistua aivan muu kuin alkoholi.
Siis joku tsykoloogiko kaivaa mulle paremman tarkoituksen elämälle??
Elämä on tylsää kärsimystä, jos ei kiinnosta himourheilu tai uraputkessa juokseminen, eivätkä niitäkään harrastavat aina niin onnellisia ole.
Eiköhän se merkitys elämään pidä itse kaivaa jostakin. Ei se tule ulkoa annettuna, vaan sitä pitää itse luoda. Tee jotain, josta tuler hyvä olo. Mitä se sitten on, se sun pitää itse selvittää. Tee hyväntekeväisyystyötä, kokeile erilaisia harrastuksia, auta päihteidenkäyttäjiä toipumaan addiktiosta, lue, kirjoita, tee taidetta, rakenna jotain omin käsin, luo jotain uutta. Näitähän riittää. Ei muutakun kokeilemaan.
By the way, tuo on masentuneen puhetta, joten sekin kannattaisi hoitaa kuntoon. Terveen ihmisen elämä ei ole kärsimystä.
Olin joskus 2 vuotta lähes juomatta, juhannusjuomat taisin juoda.
En ole koskaan elämässäni ollut niin rahaton ja muutenkin se koko aika oli ihan peestä.
Hukkaan heitettyä elämää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla tulee niin pahat krapulat että viikossa on 1-2 päivää enemmän "aikaa" kun ei juo. Ja kerkee treenata useammin. Mut tietty jos ei harrasta mitään mikä vaatis olla selvinpäin/ei darraa niin ei kai se sit mitenkään vaikuta.
Ei sitä joka päivä tartteis treenata. Krapula on ihan mukava syy joskus levätä.
Krapula ei ole lepoa vaan elävää hel vettiä. Oikeassa hyvinvointivaltiossa krapulaan saisi lääkkeitä. Alkoholi on ainoa laillinen päihde niin ei sen käytöstä pitäisi joutua kärsimään.
Ei siihen ole lääkkeitä, oi idiootti.
Kyllä siihen vain on.
https://www.yliopistonapteekki.fi/acetium-100-mg-kaps-60-kpl-56502
Lisäksi USA:ssa on tehty lääkekokeilua lääkkeellä, jossa on yhdistetty tulehduskipulääke ja antihistamiini, ja tämä vähensi päänsärkyä, pahoinvointia ja sekavuutta, jotka liittyivät krapulaan.
Ei siihen ole lääkkeitä, oi idiootti.