Lopetin ryyppäämisen, missä on se upea onni ja autuus mitä kaikki hehkuttaa raittiuden olevan??

Vierailija kirjoitti:

Missä vaiheessa unen pitäisi palautua? Olen juonut paljon ja vähän päälle 3kk ilman alkoholia ja vieläkään en saa nukuttua kunnolla :/

Lääkärit pihtaavat unilääkereseptejä, mutta kyllä minä ainakin saan juopuneena hyvinkin unen päästä kiinni, kun muuten en saa. Kumpi sitten on lopulta terveellisempää, ottaa pilleri illassa vaikka säännöllisestikin vai juoda itsensä pieneen humalaan lähes joka ilta, viikonloppuna reippaastikin.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa keksiä jotain muuta tekemistä. Harrastaa vaikka juoksemista tai melomista, liikkua luonnossa.  Eihän se miltään maistu jos ei saa pämppäämisen tilalle muuta sisältöä.

Miksi v*tussa jotkut kuvittelevat, että alkoholia juova ei harrasta mitään liikuntaa tai että hänellä ei ylipäätään ole mitään harrastuksia?

Vastuu elämän sisällön löytämisestä on yhä sulla. Apua siihen toki voi hakea ja saada, ja on raittiina helpompaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missä vaiheessa unen pitäisi palautua? Olen juonut paljon ja vähän päälle 3kk ilman alkoholia ja vieläkään en saa nukuttua kunnolla :/

Lääkärit pihtaavat unilääkereseptejä, mutta kyllä minä ainakin saan juopuneena hyvinkin unen päästä kiinni, kun muuten en saa. Kumpi sitten on lopulta terveellisempää, ottaa pilleri illassa vaikka säännöllisestikin vai juoda itsensä pieneen humalaan lähes joka ilta, viikonloppuna reippaastikin.

Minä en saa nukuttua ollenkaan jos otan alkoholia. Tai kyllä mutta sitten sitä saa juoda paljon ja se ei työssäkäyvälle sovi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa keksiä jotain muuta tekemistä. Harrastaa vaikka juoksemista tai melomista, liikkua luonnossa.  Eihän se miltään maistu jos ei saa pämppäämisen tilalle muuta sisältöä.

Miksi v*tussa jotkut kuvittelevat, että alkoholia juova ei harrasta mitään liikuntaa tai että hänellä ei ylipäätään ole mitään harrastuksia?

Onhan näitäkin, mutta varmaan enemmistö alkoholia käyttävistä harrastaa liikuntaa tai jotain muuta itselleen mieleistä harrastusta. Näin terveydenhuoltoalalla työskentelevän näkökulmasta tulee mieleen nainen, joka tuli puhumaan halustaan vähentää alkoholin käyttöä. Hän kertoi aamulla juovansa ensin muutaman kupillisen kahvia ja sen jälkeen aloitti oluen juomisen ja joi koko päivän. Ei juuri syönyt, kun ei ollut nälkä. Ei hän kuitenkaan katkolle suostunut eikä myöskään halunnut aloittaa Antabusta tai edes sitä alkoholin päihdyttävää vaikutusta vähentävää lääkitystä. Ei halunnut myöskään päihdetyöntekijän kontakteihin. Jäi epäselväksi, mitä hän oli hakemassa.

Surullista on myös tuollainen alle kolmekymppinen nainen, joka on lähes joka kuukausi terveyskeskuksen vuodeosastolla katkolla pari kolme päivää, ja sitten lähtee taas ryyppäämään. Hän on juonut reippaasti jo teini-ikäisestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se alkoholi vaikuttaa sisäelimiin, maksaan ja haimaan.  Nämä elimet kiittävät vaikka itse et sitä tiedostaisikaan.

Jos juopottelun pitää kohtuudessa, niin ei sisäelimet siitä "osumaa" ota. Totta kai ihmiset ovat erilaisia. Esimerkki: Koko ikänsä täysin ilman päihteitä ollut ja terveellistä elämää viettänyt voi sairastua maksakirroosiin, kun taas jollekin "ammattijuopolle" sitä ei tule koskaan vaikka eläisi yli 70-vuotiaaksi

Joo joo. Isäni kuoli kasikymppisenä, kuolintodistuksen mukaan viinaan. Hänellä oli haurausoireyhtymä, eli ei saanut syötyä tarpeeksi. Ei ollut kirroosia vieläkään, mutta koko systeemi sen verran kovilla, että hänen viimeiset vuotensa olivat ankeat. Hän paleli, väsyi, oli pahalla päällä ja jalat eivät pitäneet. Seurauksena useampi kaatuminen ja sekavana kiukuttelua sairaalassa. Ennen sitä alkoi jo olla niin paljon sosiaalisia vaikeuksia, että seurallinen ihminen erakoitui aika lailla, ja valitti kun ei kukaan käy. Välimme olivat kireät, eikä hän kyennyt enää teknisestikään ymmärtämään, miksi. Pää kun oli höttöä. Ei uskaltanut pyytää apua, koska pelkäsi joutuvansa laitokseen, mutta kiukkusi kun ei auteta. 

Kyllä minä tiedän miellyttävämpiäkin tapoja elämästä selviämiseen.

Kun ei juo niin minä olen kokenut yksinäisyyttä. Kun ryyppäsin oli ryyppykavereita eli alkoholin juominen oli yhdistävä tekijä. Nyt on tylsää.

Viimeksi olin juomatta 8 kk. Ei helpottanut ahdistus ja tylsyys yhtään, päinvastoin. Tuntui, että vihdoin näen elämäni kokonaisuudessaan ja ankeaahan se oli. Olin paennut juomiseen huonoa suhdetta ja tylsyyttä. Alkoholi helpotti hetkeksi ja vei pois pahimmat pahat mielet, mutta kun alkoholi haihtui, niin olin äkäinen ja vihainen kaikille. Tuon raittiin ajan olin koko ajan vihainen ja sitä oli vaikeaa kestää.

Silti nyt haaveilen lopettamisesta ja siitä, että voisin lopullisesti kohdata ongelmani ja muuttaa elämääni. Uskon, että voin päästä sen ankeuden, tylsyyden ja vihan yli, kunhan en vain luovuta. Joillakin ilmeisesti menee parikin vuotta, että elämään on tullut uutta sisältöä ja alkoholi ei enää houkuttele. Tosin onpa jotkut ratkenneet vuosikymmenienkin raittiuden jälkeen. Onhan se aivan mahtavaa olla pienessä onnellisessa hiprakassa, mutta terveys siinä menee pidemmän päälle ja ei se mitään oikeasti korjaa vaikka hyvälle tuntuukin.

Jatka vain raittiutta ap. Tsemppiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei sellaista tule.

Unen laatu kyllä paranee. Ja kun kehosi palautuu alkoholin rasituksesta niin voit alkaa harrastaa liikuntaa. Siitä voit saada hyviä fiiliksiä ja olotiloja.

Ihan yhtälailla harrastin liikuntaa sillon kun join. Mistä tää ajatus tulee ettei muka juova ihminen vois liikkua. Moni ammattiurheilijakin on alkoholisti

Aika useaa urheilulajia pystyy harrastamaan kännissäkin. Eihän se ole mikään este.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa keksiä jotain muuta tekemistä. Harrastaa vaikka juoksemista tai melomista, liikkua luonnossa.  Eihän se miltään maistu jos ei saa pämppäämisen tilalle muuta sisältöä.

Miksi v*tussa jotkut kuvittelevat, että alkoholia juova ei harrasta mitään liikuntaa tai että hänellä ei ylipäätään ole mitään harrastuksia?

Onhan näitäkin, mutta varmaan enemmistö alkoholia käyttävistä harrastaa liikuntaa tai jotain muuta itselleen mieleistä harrastusta. Näin terveydenhuoltoalalla työskentelevän näkökulmasta tulee mieleen nainen, joka tuli puhumaan halustaan vähentää alkoholin käyttöä. Hän kertoi aamulla juovansa ensin muutaman kupillisen kahvia ja sen jälkeen aloitti oluen juomisen ja joi koko päivän. Ei juuri syönyt, kun ei ollut nälkä. Ei hän kuitenkaan katkolle suostunut eikä myöskään halunnut aloittaa Antabusta tai edes sitä alkoholin päihdyttävää vaikutusta vähentävää lääkitystä. Ei halunnut myöskään päihdetyöntekijän kontakteihin. Jäi epäselväksi, mitä hän oli hakemassa.

Surullista on myös tuollainen alle kolmekymppinen nainen, joka on lähes joka kuukausi terveyskeskuksen vuodeosastolla katkolla pari kolme päivää, ja sitten lähtee taas ryyppäämään. Hän on juonut reippaasti jo teini-ikäisestä.

Ärsyttäviä tuollaiset ihmiset jotka vie hoitopaikkoja ihan vuodeosastolta joiltakin oikeasti sairailta vain jotta pääsevät taas jatkamaan juomistaan. Ei ole mitään järkeä hoitaa tuollaisia ihmisiä.

Tämä väärinkäsitys tulee siitä, että jotkut ajattelevat juomisen olevan kamalaa ja hirveää. Jotain mitä ei kunnon ihminen koskaan tee. Ei ainakaan humalaan asti. He eivät näe eroa silloin tällöin juovan ja rapajuopon välillä.

Ei alkoholi varmasti kaikille sovi. Joillekin voi tulla siitä vain masennusta ja pahaa oloa. Älkäämme kuitenkaan yleistäkö omia tuntemuksiamme kaikkiin. Kaikilta ei myöskään lähde käsistä, vaikka sinulta tai vanhemmiltasi lähtikin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se alkoholi vaikuttaa sisäelimiin, maksaan ja haimaan.  Nämä elimet kiittävät vaikka itse et sitä tiedostaisikaan.

Jos juopottelun pitää kohtuudessa, niin ei sisäelimet siitä "osumaa" ota. Totta kai ihmiset ovat erilaisia. Esimerkki: Koko ikänsä täysin ilman päihteitä ollut ja terveellistä elämää viettänyt voi sairastua maksakirroosiin, kun taas jollekin "ammattijuopolle" sitä ei tule koskaan vaikka eläisi yli 70-vuotiaaksi

Joo joo. Isäni kuoli kasikymppisenä, kuolintodistuksen mukaan viinaan. Hänellä oli haurausoireyhtymä, eli ei saanut syötyä tarpeeksi. Ei ollut kirroosia vieläkään, mutta koko systeemi sen verran kovilla, että hänen viimeiset vuotensa olivat ankeat. Hän paleli, väsyi, oli pahalla päällä ja jalat eivät pitäneet. Seurauksena useampi kaatuminen ja sekavana kiukuttelua sairaalassa. Ennen sitä alkoi jo olla niin paljon sosiaalisia vaikeuksia, että seurallinen ihminen erakoitui aika lailla, ja valitti kun ei kukaan käy. Välimme olivat kireät, eikä hän kyennyt enää teknisestikään ymmärtämään, miksi. Pää kun oli höttöä. Ei uskaltanut pyytää apua, koska pelkäsi joutuvansa laitokseen, mutta kiukkusi kun ei auteta. 

Kyllä minä tiedän miellyttävämpiäkin tapoja elämästä selviämiseen.

Niin. Hänelle ei välttämättä olisi tullut tuollaisia oireita jos olisi juonut kohtuudella. Kirjoituksesi perusteella hän ilmeisesti oli aikamoinen juoppo mutta eli kuitenkin noin 80-vuotiaaksi. Kyllä vain, me ihmiset olemme erilaisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa keksiä jotain muuta tekemistä. Harrastaa vaikka juoksemista tai melomista, liikkua luonnossa.  Eihän se miltään maistu jos ei saa pämppäämisen tilalle muuta sisältöä.

Miksi v*tussa jotkut kuvittelevat, että alkoholia juova ei harrasta mitään liikuntaa tai että hänellä ei ylipäätään ole mitään harrastuksia?

Onhan näitäkin, mutta varmaan enemmistö alkoholia käyttävistä harrastaa liikuntaa tai jotain muuta itselleen mieleistä harrastusta. Näin terveydenhuoltoalalla työskentelevän näkökulmasta tulee mieleen nainen, joka tuli puhumaan halustaan vähentää alkoholin käyttöä. Hän kertoi aamulla juovansa ensin muutaman kupillisen kahvia ja sen jälkeen aloitti oluen juomisen ja joi koko päivän. Ei juuri syönyt, kun ei ollut nälkä. Ei hän kuitenkaan katkolle suostunut eikä myöskään halunnut aloittaa Antabusta tai edes sitä alkoholin päihdyttävää vaikutusta vähentävää lääkitystä. Ei halunnut myöskään päihdetyöntekijän kontakteihin. Jäi epäselväksi, mitä hän oli hakemassa.

Surullista on myös tuollainen alle kolmekymppinen nainen, joka on lähes joka kuukausi terveyskeskuksen vuodeosastolla katkolla pari kolme päivää, ja sitten lähtee taas ryyppäämään. Hän on juonut reippaasti jo teini-ikäisestä.

Mä taas tiedän päihdetyöntekijän, jolla itsellään paha päihdeongelma, että sumsummarum; suutarin lapsilla ei oo kenkiä.

No itseä ainakin masenta vähemmän, kun en juo enää itseäni humalaan. Saatan ottaa lasin kaksi hyvää punkkua, mutta en liian lähellä nukkumaanmenoa ja en juo tosiaan hiprakkaan itseä. Mulla tulee alkoholista seuraavana päivänä ahdistus ja masis oireita ja vaikuttaa uneen pitkään. Niinpä on parempi olla ilman.

Ja ei se elämä kyllä juomalla paremmaksi muuta taikaiskusta. Kyllä sun pitää itseä miettiä mikä siinä elämässä ahdistaa ja alkaa tehdä tarvittavia muutoksia. Turha sitä tuskaa on viinalla laastaroida, se vaan pahentaa asioita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa keksiä jotain muuta tekemistä. Harrastaa vaikka juoksemista tai melomista, liikkua luonnossa.  Eihän se miltään maistu jos ei saa pämppäämisen tilalle muuta sisältöä.

Miksi v*tussa jotkut kuvittelevat, että alkoholia juova ei harrasta mitään liikuntaa tai että hänellä ei ylipäätään ole mitään harrastuksia?

Onhan näitäkin, mutta varmaan enemmistö alkoholia käyttävistä harrastaa liikuntaa tai jotain muuta itselleen mieleistä harrastusta. Näin terveydenhuoltoalalla työskentelevän näkökulmasta tulee mieleen nainen, joka tuli puhumaan halustaan vähentää alkoholin käyttöä. Hän kertoi aamulla juovansa ensin muutaman kupillisen kahvia ja sen jälkeen aloitti oluen juomisen ja joi koko päivän. Ei juuri syönyt, kun ei ollut nälkä. Ei hän kuitenkaan katkolle suostunut eikä myöskään halunnut aloittaa Antabusta tai edes sitä alkoholin päihdyttävää vaikutusta vähentävää lääkitystä. Ei halunnut myöskään päihdetyöntekijän kontakteihin. Jäi epäselväksi, mitä hän oli hakemassa.

Surullista on myös tuollainen alle kolmekymppinen nainen, joka on lähes joka kuukausi terveyskeskuksen vuodeosastolla katkolla pari kolme päivää, ja sitten lähtee taas ryyppäämään. Hän on juonut reippaasti jo teini-ikäisestä.

Ärsyttäviä tuollaiset ihmiset jotka vie hoitopaikkoja ihan vuodeosastolta joiltakin oikeasti sairailta vain jotta pääsevät taas jatkamaan juomistaan. Ei ole mitään järkeä hoitaa tuollaisia ihmisiä.

Vaikea alkoholisimi se kuule vasta sairaus onkin. Kun sinne tk:n vuodeosastolle tullaan asustelemaan ja palveltavaksi, jos kotona on liian kuuma kesällä, tai vaikka remontti (jolloin voisi kyllä majoittua vaikka hotellissa tms. ) Näitäkin näkee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa keksiä jotain muuta tekemistä. Harrastaa vaikka juoksemista tai melomista, liikkua luonnossa.  Eihän se miltään maistu jos ei saa pämppäämisen tilalle muuta sisältöä.

Miksi v*tussa jotkut kuvittelevat, että alkoholia juova ei harrasta mitään liikuntaa tai että hänellä ei ylipäätään ole mitään harrastuksia?

Onhan näitäkin, mutta varmaan enemmistö alkoholia käyttävistä harrastaa liikuntaa tai jotain muuta itselleen mieleistä harrastusta. Näin terveydenhuoltoalalla työskentelevän näkökulmasta tulee mieleen nainen, joka tuli puhumaan halustaan vähentää alkoholin käyttöä. Hän kertoi aamulla juovansa ensin muutaman kupillisen kahvia ja sen jälkeen aloitti oluen juomisen ja joi koko päivän. Ei juuri syönyt, kun ei ollut nälkä. Ei hän kuitenkaan katkolle suostunut eikä myöskään halunnut aloittaa Antabusta tai edes sitä alkoholin päihdyttävää vaikutusta vähentävää lääkitystä. Ei halunnut myöskään päihdetyöntekijän kontakteihin. Jäi epäselväksi, mitä hän oli hakemassa.

Surullista on myös tuollainen alle kolmekymppinen nainen, joka on lähes joka kuukausi terveyskeskuksen vuodeosastolla katkolla pari kolme päivää, ja sitten lähtee taas ryyppäämään. Hän on juonut reippaasti jo teini-ikäisestä.

Mä taas tiedän päihdetyöntekijän, jolla itsellään paha päihdeongelma, että sumsummarum; suutarin lapsilla ei oo kenkiä.

Tiedän ravitsemustyöntekijän ja lääkärin, joilla on sairaalloinen ylipaino. Oikein hyviä ja pidettyjä ammattilaisisia. Toki päihdeongelmainen työntekijä tulisi ohjata työnantajan puolesta hoitoon.

Vierailija kirjoitti:

Maailma on tällä hetkellä niin paska paikka, että ryyppääminen on oikeastaan ainoita ilonaiheita ja positiivista on sekin, että se myös tapp44, hitaasti kylläkin, mutta mikäs kiire tässä :)

Työpäivän jälkeen neljäs olut menossa.

Ja se uni... ainakaan 6kk raittiudenkaan seurauksena ei uni parantunut millään tavalla. Eikä ollut mitään hienoa elämää, v1tutt1 vain enemmän, kun ei saanut edes juoda.

Te alkoholistit olette kyllä niin säälittävää porukkaa :) Itse pystyn (kuten moni muukin) pitämään hauskaa ilman alkoholia

Aivosoluja tuhoutuu vähemmän. Voihan olla, että niitä on jo tuhoutunut liikaa, jos mitään positiivista raittiudesta ei löydy.

Se on sitten kun viihdyt itsesi kanssa selvänäkin. En ole itse tuonne koskaan päässyt, mut oon ymmärtänyt, että se on se juttu.

Olen ollu tipattomalla mitälie 7-8 vuotta, edelleen menee pskasti, ketuttaa,huonot unet,ahdistusta ja  masennusta.

Nyt entistä tylsempää kaiken lisäksi.  eikä ole taskut täynnä rahaa kun tupakitkin sillon lopetin,  kovasti lasketaan paljonko siinä säästää vuodessa..