Lue keskustelun säännöt.
Nuoripari, raskaus ja parisuhteessa iso ongelma
14.05.2023 |
Hei, olen 25v nainen ja poikaystäväni on myös saman ikäinen. Taustatietoa, molemmat olemme olleet töissä 15 vuotiaista lähtien, meillä on hyvän kokoinen vuokra-asunto ja oma piha, yhteisiä lemmikkejä löytyy myös 2kpl. Olemme olleet yhdessä kohta 5 vuotta.
Tämä vuosi on ollu meille erittäin myrskyisä. Lukuisia eropuheita ja miehen käytös ylipäätään ollut kyseenalaista. Miehen käytös on alkanut olla arvaamatonta ja hän on useaan kertaan uhannut jättää minut, töninyt, sanonu vihaavansa kun jankutan. Jankkaaminen on hänelle siis sitä kun yritån kertoa hänelle miltä minusta tuntuuu ja kerron että haluaisin tietää miltä hänestä tuntuu. Noh, vastauksena saan vaan "ei vittuakaan kiinnosta sun turhanpäivänen paska. Kukaan muu ei saa mua yhtä vihaseksi kuin sinä."
Hän itse sanoi melkein 2 viikkoa sitten haluavansa parantaa kommunikaatiota. Yllätyin suorastaan tästä oma-aloiteisuudesta. Kommunikaatio ei tietenkään parane hetkessä ja tiedän sen vaativan aikaa, mutta päätin ottaa asian puheeksi tänään illalla.
Tänään hän alkoi autossa puhua uuden sohvan ostamisesta olohuoneeseen. Vastasin hänelle "joo käy mulle, mutta ootko miettinyt mihin se mahtuu olohuonessa?"
Poikaystävä "Anna olla kun tästä piti tehdä taas niin sun tapaan hankalaa."
Yritin hänelle selittää etten yrittänyt riidellä hänen kanssaan, vaan että onko hän oikeasti miettinyt mihin se mahtuu sillä tållä hetkellä on tilanpuutetta. Hän pysähtyi mummollani eteen ja sanoi "noni heippa, sanoin etten jaksa jauhaa tästä. Mene ennnkuin soitan torvea niin kauan kunnes poistut autosta." Poistuin autosta ja sanoin ettei hänen tarvitse huonekalu asioista menettää hermojaan noin pahasti. Hän ei vastannut mitään vaan kaahasi pois paikalta.
Mutta asiaan: Yritin nyt illalla kysellä mitä mieltä hän oli tästä päivästä ja mitä mieltå kommunikoinnista ylipäätään. Sanoin hänelle, että tämä on tärkeä asia. Hän vain sanoi "jep" tai "ei kiinnosta" ja selasi puhelinta. Nykyään hänen kanssaan ei voi puhua ilman tvtä tai puhelinta ja syyttää siitä minua
Onko tämä suhde tuhoon tuomittu ja enkö ole yrittäny tarpeeksi vai voiko tämän suhteen pelastaa.
Kommentit (68)
Vierailija kirjoitti:
Onko kokemusta onko tälläinen vain ohi menevää? Ja on ristiriitainen olo, sillä en halua puhua hänestä tietenkää pahaa ettei hänen tulevaisuus mene täysin pieleen.
Tietenkään kaikkea en voi unohtaa ja antaa täysin anteeksi. Mietin vain mikä on saanut hänet muuttumaan siitä henkilöstä kylmäksi minua kohtaan? Olen aina ajatellut olevani suht fiksu, mutta nyt tunnen olevanu jumissa.
Ei mene ohi.
Olette olleet yhdessä liian nuoresta asti. Kaverit tekee ihan muita asioita, kuin perheellistymistä. Hän ei halua sitä oikeasti. Jos puheet ja teot ovat sinua kohtaan tuollaisia kun kerrot - mikä ihme saisi sen muuttumaan yhtäkkiä? Ei se lapsi ainakaan, vauvavuosi on hyvin stressaava, myös parisuhteelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valitettavasti sun täytyy avata nyt silmäsi, uskoa mitä näet ja koet.
Kertomasi ei lupaa mitään hyvää teidän suhteellenne. Tiuskiminen on vielä pientä sen rinnalla, mitä tuosta voi seurata. Pahinta nyt on tuo raskaanaolevan töniminen, väkivaltaa, johon on pakko reagoida. Milläkö perusteella mä näin sanon? Olin itse suhteessa, josta olisin voinut kirjoittaa samoin. Siinä väkivalta luisui hiljalleen pahemmaksi. Potkimisen ja riepottelun jälkeen olin sairaalassa useita viikkoja, lapsi syntyi hyvin pienenä keskosena. Kukaan ei osannut epäillään väkivaltaa, enkä itse sitä " nähnyt". Tarina on niin surkea, etten sitä enempää kerro, mutta sinulle sanon, että pelasta nyt heti itsesi ja lapsesi, äläkä yritä ymmärtää ja terapoida enempää miestä. Säästyt paljolta, kun uskot, ettei sinun tarvitse huolehtia kuin itsestäsi ja lapsestasi.Tuntuu etten yritä kaikkeani jos lähden nyt ja heitän pyyhkeen kehään. Ehkä tyhmä kysymys mutta pyysitkö miestäsi ennen tätä väkivaltaisuutta parisuhde terapiaan? Suostuiko hän?
Niinhän minäkin tunsin, jopa niinkin, etten ollut tarpeeksi hyvä, ja siksi niin helposti uskoin ja luotin kaiken vielä korjaantuvan. Väkivaltaisuus nousi pikkuhiljaa, pahentuen. Mitä tekee sammakko, joka viskataan kiehuvaan veteen? Se tietysti loikkaa välittömästi pois. Entä sammakko, joka laitetaan kylmään veteen, joka hiljalleen kuumenee kiehumapisteeseen? Siihen tottuu, eikä ymmärrä paeta ajoissa.
Siihen aikaan maailmassa ei juurikaan ollut mitään terapioita, muutaman kerran kävimme, mutta ei se liittoa pelastanut. Auttoi ainoastaan näkemään, että on parempi erota. Todennäköisesti se kuitenkin pelasti henkeni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko kokemusta onko tälläinen vain ohi menevää? Ja on ristiriitainen olo, sillä en halua puhua hänestä tietenkää pahaa ettei hänen tulevaisuus mene täysin pieleen.
Tietenkään kaikkea en voi unohtaa ja antaa täysin anteeksi. Mietin vain mikä on saanut hänet muuttumaan siitä henkilöstä kylmäksi minua kohtaan? Olen aina ajatellut olevani suht fiksu, mutta nyt tunnen olevanu jumissa.
Ei mene ohi.
Olette olleet yhdessä liian nuoresta asti. Kaverit tekee ihan muita asioita, kuin perheellistymistä. Hän ei halua sitä oikeasti. Jos puheet ja teot ovat sinua kohtaan tuollaisia kun kerrot - mikä ihme saisi sen muuttumaan yhtäkkiä? Ei se lapsi ainakaan, vauvavuosi on hyvin stressaava, myös parisuhteelle.[/Sitä en ymmärrä miksei hän voi puhua, miksi pitää käyttäytyä lapsellisesti. Olen kysynyt onko kaikki ok ja hän vastaa "on on."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko kokemusta onko tälläinen vain ohi menevää? Ja on ristiriitainen olo, sillä en halua puhua hänestä tietenkää pahaa ettei hänen tulevaisuus mene täysin pieleen.
Tietenkään kaikkea en voi unohtaa ja antaa täysin anteeksi. Mietin vain mikä on saanut hänet muuttumaan siitä henkilöstä kylmäksi minua kohtaan? Olen aina ajatellut olevani suht fiksu, mutta nyt tunnen olevanu jumissa.
Ei mene ohi.
Olette olleet yhdessä liian nuoresta asti. Kaverit tekee ihan muita asioita, kuin perheellistymistä. Hän ei halua sitä oikeasti. Jos puheet ja teot ovat sinua kohtaan tuollaisia kun kerrot - mikä ihme saisi sen muuttumaan yhtäkkiä? Ei se lapsi ainakaan, vauvavuosi on hyvin stressaava, myös parisuhteelle.[/Sitä en ymmärrä miksei hän voi puhua, miksi pitää käyttäytyä lapsellisesti. Olen kysynyt onko kaikki ok ja hän vastaa "on on."
Se ei halua/pysty puhumaan tunteistaan ja sinä et sille mitään voi tehdä. Se saattaa olla hyvin pysyvä piirre miehelläsi. Muutoksen pitäisi lähteä miehestä itsestään, sinä et voi muuttaa toista. Ja on mahdollista, että miehesi ei ikinä ymmärrä tarvetta muutokselle.
Googlaa aleksitymia. Miehesi saattaa olla sellainen. Suomalaisilla miehillä yleistä. Mistälie perityistä sotatraumoista johtuvaa. Vaikka miehesi olisi tollanen niin ei se tarkoita, että sun pitää sitä sietää tai olisit vastuussa siitä että autat häntä muuttumaan. Varsinkin kun hän ei tule yhtään vastaan, muutos on tällöin mahdoton. Se ei voi olla vaihtoehto että sinä sopeudut elämään tuollaisen ihmisen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
[
Ei mene ohi.
Olette olleet yhdessä liian nuoresta asti. Kaverit tekee ihan muita asioita, kuin perheellistymistä. Hän ei halua sitä oikeasti. Jos puheet ja teot ovat sinua kohtaan tuollaisia kun kerrot - mikä ihme saisi sen muuttumaan yhtäkkiä? Ei se lapsi ainakaan, vauvavuosi on hyvin stressaava, myös parisuhteelle.
Näitä neuvojia?!?! Ei mene ohi? Mistähän sinäkin sen tiedät. Koitat kylvää vain pahaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sä voit tehdä itse lasun tulevasta vauvasta, näin miehen on pakko alkaa ottaa apua vastaan jos haluaa olla sinun ja vauvan kanssa. Hyvin todennäköisesti on sitä masennusta jos sitä sisaruksilla myös on. Mielenterveys ongelmat kyllä vahvasti kulkee suvussa.
Eli otit täysin urpon keskenkasvuisen miehen josta ei olisi kasvattamaan edes rairuohoa saati lasta ja mietit onko suhteessa jotain vikana?
Teidän ei olisi koskaan pitänyt edes harkita lapsen hankkimista jos kommunikaatio on tuolla tasolla.
Terveisin mies 35.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap
Näin isot elämän muutokset voi myös aiheuttaa sen että ei tiedä miten suhtautua asioihin, ja pelkkää tulevaa. Kannattaa varata neuvolaan aika ja pyytää sieltä keskustelu apua teille molemmille yhdessä.
Jos otan yhteyttä neuvolaan ja kerron tilanteen, tekevätkö he meistä lasu ilmoituksen?
Tuskin, te ette kuulosta vielä kovin pahalta ongelma perheeltä lasuja neuvola tekee mm niistä joilla on päihdeongelma.
Eikä lasua tarvitse pelätä. He tarjoavat apua ja sitä kannattaa pyytää tarvittaessa.
Ei lapsia sijoiteta ennen kuin on aivan pakko. Eikä kannata uskoa kaikkea sinisilmäiseti niinkuin näitä "lapsi vietiin ilman mitään syytä", oon nähnyt perheitä missä lapsella vaatteet haisee aina pissalle, koti on kuin kaatopaikka, äiti ryyppää jatkuvasti, lapsi saattaa syödä vaikka nakki paketin tai mitä milloinkin sattuu saamaan päivän aikana, ei ole mitään ruoka aikoja ja silti äiti ihmettelee miksi hänen lapsensa joutuu lastenkotiin, kun hän on tehnyt itse kaiken oikein... Sairas ihminen ei aina tunnista sairauttaan.
Soita sinne Naisten linjalle. Voit keskustella tilanteestasi anonyymisti.
Töniminen on väkivaltaa. Väkivaltaan liittyy aina myös henkinen väkivalta, johon mies myös syyllistyy. Se vaikuttaa itsetuntoosi ja on erittäin tuhoisaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei kukaan 25v pikkupoika rupea mihinkään pysyvään "leikitään perhettä" elämään, jää koko nuoruus elämättä, eli lähtee ennemmin tai myöhemmin, turha viivytellä väistämätöntä
Ap. Miksi vastasit tylysti sohvasta. Vika on ainakin sinussa. Ajattele, että kaveri on hyvä ja ok. Kaikille tulee kilareita, mutta ei niitä kannata jauhaa. Miehellä on paha mieli. Jos joku asia on mennyt päin p:tä, Mene miehen viereen ja sano jotakin kivaa. Kehukaa niitä miehiä. Puhun kokemuksen äänellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mies oli 24-vuotias, kun esikoisemme syntyi, eikä ole koskaan käyttäytynyt minua kohtaan noin. Itse olin 28-v ja olimme seurustelleet kolme vuotta. Sen jälkeen olemme saaneet kolme lasta lisää ja vanhin on jo muuttanut kotoakin pois ja seuraava kai pian lähtee. Se ei ole se ihmisen ikä, vaan se henkinen sisältö. Miten ajattelee ja käyttäytyy, ja sinun "mies" käyttäytyy ihan sikamaisesti sinua kohtaan.
Tämä sinun "mies" lähtee ennen pitkää jonkun toisen muijan perään, hän ei ole valmis isäksi. Millään lailla. Eikä puolisoksi. Noilla puheilla hän tekee jo lähtöä, tönii sinua pois. Ja siitä fyysisestä väkivallasta olenkin henkisen lisäksi huolissani. SE kun tuppaa vaan ajan kanssa pahenemaan. Töniessä voit kaatua ja lyödä pääsi ja se on sitten kallonmurtuma. Sanoisin äijälle, että tönäiseppä minua vielä kerran ja poliisilaitokselta löydät itsesi. Anna varoitus! Lisäksi jos hän ei lähde mihinkään terapiaan esim. tuonne https://evl.fi/apua-ja-tukea/ihmissuhteet/kirkon-perheneuvonta-auttaa-m…, niin viisainta olisi sinun vaan todeta tilanne ja muuttaa erilleen. Sinun pitää pitää huolta itsestäsi ja syntyvästä lapsesta, niin kuin kumppanisikin kuuluisi pitää. Sen sijaan hän huutaa, haukkuu ja tönii sinua. Sehän on sairasta. Se on kuin jonkun 10-vuotiaan esimurkun käytöstä. Jos hän olisi mun kakarani, kyllä ns. väännettäisiin hänen kanssaan aika lailla, että käytöstavat löytyy.
Lopeta sinä olemasta loputtoman ymmärtävä, et ole hänen äitinsä!..Kumppanisi pitää kasvaa ihmisenä, mutta jos ei edes tavallisista jutuista kuten sohvan koosta keskustelu onnistu ilman väkivaltaista raivonpuuskaa, niin älä jää odottamaan sitä kasvamista....! Oman turvallisuutesi vuoksi.
N53v.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valitettavasti sun täytyy avata nyt silmäsi, uskoa mitä näet ja koet.
Kertomasi ei lupaa mitään hyvää teidän suhteellenne. Tiuskiminen on vielä pientä sen rinnalla, mitä tuosta voi seurata. Pahinta nyt on tuo raskaanaolevan töniminen, väkivaltaa, johon on pakko reagoida. Milläkö perusteella mä näin sanon? Olin itse suhteessa, josta olisin voinut kirjoittaa samoin. Siinä väkivalta luisui hiljalleen pahemmaksi. Potkimisen ja riepottelun jälkeen olin sairaalassa useita viikkoja, lapsi syntyi hyvin pienenä keskosena. Kukaan ei osannut epäillään väkivaltaa, enkä itse sitä " nähnyt". Tarina on niin surkea, etten sitä enempää kerro, mutta sinulle sanon, että pelasta nyt heti itsesi ja lapsesi, äläkä yritä ymmärtää ja terapoida enempää miestä. Säästyt paljolta, kun uskot, ettei sinun tarvitse huolehtia kuin itsestäsi ja lapsestasi.Tuntuu etten yritä kaikkeani jos lähden nyt ja heitän pyyhkeen kehään. Ehkä tyhmä kysymys mutta pyysitkö miestäsi ennen tätä väkivaltaisuutta parisuhde terapiaan? Suostuiko hän?
Herrajestas. Mieshän se on joka ei yhtään yritä. Pelasta lapsesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap. Miksi vastasit tylysti sohvasta. Vika on ainakin sinussa. Ajattele, että kaveri on hyvä ja ok. Kaikille tulee kilareita, mutta ei niitä kannata jauhaa. Miehellä on paha mieli. Jos joku asia on mennyt päin p:tä, Mene miehen viereen ja sano jotakin kivaa. Kehukaa niitä miehiä. Puhun kokemuksen äänellä.
" Miehellä on paha mieli " voi hkutti.
Riitoja ja erouhkailuja kuukausikaupalla ja sinä olet raskaana?!
Samaa pskaa se on monen kanssa, naisten ja miesten. Vahvempi kiusaa heikompaansa, manipuloiva vuorovaikutus on juuri tuota"sinä jankutat, sinun kanssa ei voi keskustella", sekä muuta asioiden kääntämistä päälaelleen.
Riita on normaali asia, mutta jos siinä vedellään vyön alle heti ja loukataan, ei ok. Manipuloivilla henkilöillä on usein taustalla narsismia. Jotkut on kateellisia ja jälkeenkääneitä kiusaajia.
Sä voit lähteäkin. Toisaalta, sä voit myös heittää marttyyriviitan ylle ja tehdä tuolle lapset ja jos haluaa mennä, sitten menee...
Jossainhan pitäisi keskustella- ehkä ei kahden. Toinen ei yksikään voi kantaa vastuuta suhteesta, mutta jokaisella on omat rajat.
25 v. mies, joka kuulostaa uhmaikäiselle. Huono juttu.
Jos se tönii, sun pitää lähteä. Jos et lähde ajoissa, lähdet sitten joskus kiireellä ja vähän liian myöhään. Puhun kokemuksesta.
Vierailija kirjoitti:
M36 kirjoitti:
Täällä on turhan paljon tuhoon tuomitsijoita. Ei sillä etteikö ennuste olisi huono.
Jokainen suhde käy joskus, tai useamminkin, aallonpohjalla. Väittäisin että suhteenne tulee kokemaan paljon nykyistä kovempia haasteita lapsen syntymän jälkeen. Jos peilaa siihen niin nyt kuuluisi mennä hyvin ja raskauden olla suhteellisen iloista aikaa. Mutta miehelläsi voi olla omia haasteita esim töissä, kaveripiirissä, oman suvun puolelta (työkaverit voi kiusata, kavereiden kanssa voi olla hankalaa). Haasteet voi olla mitä vaan. Miehesi ei tekstisi mukaan ole puheliaimmasta päästä, joten tuskin haluaa tehdä niistä myös sinun ongelmia vaan selättää ne yksin. Mutta yhtä hyvin tämä voi olla myös ettei parisuhteen ulkopuolisia haasteita ole vaan kaikki nämä heijastelee teidän parisuhdetta.
Sinuna en luovuttaisi. Mutta tekisin varasuunnitelman miten lähteä suhteesta. Tekisin miehelle selväksi että sinuun ei koske kukaan tikullakaan, ja olet äärimmäisen pettynyt mikäli miehesi ei ole sinun suojelijasi tönimisen sijaan.
Aivan mahtavaa että saatte nuorina ja energisinä lapsen. Mutta olette niin nuoriakin että väistämättä useimmat miehet ja naiset puntaroi monia muita mahdollisuuksia elämässä. Ja joskus parisuhteen haasteet voi vain vahvistaa myöhemmällä sitä kuvaa että hitto vieköön haluan tämän puolison ja tämän lapsen enkä mitään muuta. Muistakaa raskaat naiset että teidän viehätysvoima raskauden aikana vähenee ja se voi näkyä miehen käytöksessä (varsinkin nuoren joka toimii enemmän vaistoillaan kuin aivoillaan), mutta raskauden jälkeen pidätte huolta itsestänne ja viehätysvoimanne normalisoituu.
Koita järjestää teille yhteistä laatuaikaa. Pieni lomareissu paikkaan josta te molemmat tykkäätte. Kylpylä, viikonloppu rakkauden kaupungissa (Pariisissa), telttailua kansallispuistossa tms. Kerro rauhallisena hetkenä miehellesi tuon reissun aikana miten paljon välität ja rakastat. Jos et saa vastakaikua ennuste huononee.
Ennuste ei paras, älä luovuta mutta ole valppaana. Lapsen syntymän jälkeen haasteet kovenee ja parisuhteesta lähtö on vaikeampaa. Toivon sydämestäni että teillä kaikki menee hyvin
Hän ei ole tosiaan puheliaammasta päästä, itse taas olen ja se on sopinut meille hyvin. Hänellä on vakituinen työpaikka. Hänellä oli töissä kyllä eräs rasittava mies joka oli vittumainen kaikille, mutta jäi eläkkeelle. Ja muutama läheinen ystävä löytyy. Hän on enemmänkin sulkeutuva kuin avautuu kaikesta. Hän on joskus sanonut ettei aina tiedä miksi on pahalla päällä.
Ulkonäöstäni en usko tämän johtuvan, sillä olen ihan timmissä kunnossa ja laittaudun päivittäin. Poikaystävä myös urheilee ja käy salilla ahkerasti.
Yritin juuri puhua hänelle yhteisestä lomasta, mutta hänellä alkaa kiire sesonki töissä, joten se menisi vasta sykyslle luultavammin. Vähän pelkään sen olevan myöhäistä silloin. Meillä on nyt ollu vuosi pelkkää työtä, eikä ollenkaan lomaan. Se tietysti on vaikuttanut meihin molempiin.Ap, unohdan välillä laittaa
Tuo käy salilla ahkerasti särähti hieman korvaan. Onko mahdollista että hän käyttää hormoneja?
Parisuhteet eivät ole helppoja. Yritä saada hänet avautumaan. Kysy mikä häntä pelottaa tai ahdistaa. Kysy häneltä onko kaikki hyvin?