Nuoripari, raskaus ja parisuhteessa iso ongelma

Olipas kurjalta vaikuttava tilanne. Suhteenne voi pelastua mutta se, että niin kävisi vaatii teiltä molemmilta osansa. Kumppanisi Ap tulisi minusta tulla sinua jollain tavoin vastaan. Se, että sinä Ap odotat nyt lastanne ei tee asiaa yhteen helpommaksi, vaikka toisaalta se voi olla myös teille syy selvittää asiat, että miten tulette toimimimaan sitten kun teitä on kahden asemasta kolme. - Se on asia, johon sinuna odotatsin tai vaatisin saavani kumppaniltasi vastauksen mutta yhtälailla hänellä on oikeus kuulla se, miten sinä toivosit asioiden toimivan välillänne jatkossa. Erolla uhkailua ei pidä sietää. Se on sama kuin pitäisi sinua löyhässä hirressä. Vaikka ei tulisikin niin se ei ole maailman loppu, vaikka sattaisikin sellaiselta aluksi tuntua ja vaikuttaa. 

Uskovainen mies

Vierailija kirjoitti:

Olipas kurjalta vaikuttava tilanne. Suhteenne voi pelastua mutta se, että niin kävisi vaatii teiltä molemmilta osansa. Kumppanisi Ap tulisi minusta tulla sinua jollain tavoin vastaan. Se, että sinä Ap odotat nyt lastanne ei tee asiaa yhteen helpommaksi, vaikka toisaalta se voi olla myös teille syy selvittää asiat, että miten tulette toimimimaan sitten kun teitä on kahden asemasta kolme. - Se on asia, johon sinuna odotatsin tai vaatisin saavani kumppaniltasi vastauksen mutta yhtälailla hänellä on oikeus kuulla se, miten sinä toivosit asioiden toimivan välillänne jatkossa. Erolla uhkailua ei pidä sietää. Se on sama kuin pitäisi sinua löyhässä hirressä. Vaikka ei tulisikin niin se ei ole maailman loppu, vaikka sattaisikin sellaiselta aluksi tuntua ja vaikuttaa. 

Uskovainen mies

Mutta miten saada mies vastaan? Hän usein sanoo olevansa liian väsynyt töiden jälkeen ja vapaa aika menee nykyään puhelimen tai tvn selaamiseen. Jos puhun hänelle usein tästä, hän hermostuu ja lähtee pois paikalta. On myös ahdistavaa että hän muistuttaa ettei seksiä ole paljon, ja olen sanonu usein että seksi tarvitsee muutakin kuin vain panemista kun hän haluaa. Miten saada mies tajuamaan että olen tosissani, siis ilman eropuheita ensin? Uskon pärjääväni yksin, mutta tiedän millainen hän on ollut ja toivoisin lapsen kasvavan myös sellaisen isän kanssa.

Valitettavasti sun täytyy avata nyt silmäsi, uskoa mitä näet ja koet.

Kertomasi ei lupaa mitään hyvää teidän suhteellenne. Tiuskiminen on vielä pientä sen rinnalla, mitä tuosta voi seurata. Pahinta nyt on tuo raskaanaolevan töniminen, väkivaltaa, johon on pakko reagoida. Milläkö perusteella mä näin sanon? Olin itse suhteessa, josta olisin voinut kirjoittaa samoin. Siinä väkivalta luisui hiljalleen pahemmaksi. Potkimisen ja riepottelun jälkeen olin sairaalassa useita viikkoja, lapsi syntyi hyvin pienenä keskosena. Kukaan ei osannut epäillään väkivaltaa, enkä itse sitä " nähnyt". Tarina on niin surkea, etten sitä enempää kerro, mutta sinulle sanon, että pelasta nyt heti itsesi ja lapsesi, äläkä yritä ymmärtää ja terapoida enempää miestä. Säästyt paljolta, kun uskot, ettei sinun tarvitse huolehtia kuin itsestäsi ja lapsestasi.

Et ole nuoripari, vaan vanha akka tässä trollissasi. Tuollaisista ukoista erotaan heti.

Vierailija kirjoitti:

Valitettavasti sun täytyy avata nyt silmäsi, uskoa mitä näet ja koet.

Kertomasi ei lupaa mitään hyvää teidän suhteellenne. Tiuskiminen on vielä pientä sen rinnalla, mitä tuosta voi seurata. Pahinta nyt on tuo raskaanaolevan töniminen, väkivaltaa, johon on pakko reagoida. Milläkö perusteella mä näin sanon? Olin itse suhteessa, josta olisin voinut kirjoittaa samoin. Siinä väkivalta luisui hiljalleen pahemmaksi. Potkimisen ja riepottelun jälkeen olin sairaalassa useita viikkoja, lapsi syntyi hyvin pienenä keskosena. Kukaan ei osannut epäillään väkivaltaa, enkä itse sitä " nähnyt". Tarina on niin surkea, etten sitä enempää kerro, mutta sinulle sanon, että pelasta nyt heti itsesi ja lapsesi, äläkä yritä ymmärtää ja terapoida enempää miestä. Säästyt paljolta, kun uskot, ettei sinun tarvitse huolehtia kuin itsestäsi ja lapsestasi.

Tuntuu etten yritä kaikkeani jos lähden nyt ja heitän pyyhkeen kehään. Ehkä tyhmä kysymys mutta pyysitkö miestäsi ennen tätä väkivaltaisuutta parisuhde terapiaan? Suostuiko hän?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valitettavasti sun täytyy avata nyt silmäsi, uskoa mitä näet ja koet.

Kertomasi ei lupaa mitään hyvää teidän suhteellenne. Tiuskiminen on vielä pientä sen rinnalla, mitä tuosta voi seurata. Pahinta nyt on tuo raskaanaolevan töniminen, väkivaltaa, johon on pakko reagoida. Milläkö perusteella mä näin sanon? Olin itse suhteessa, josta olisin voinut kirjoittaa samoin. Siinä väkivalta luisui hiljalleen pahemmaksi. Potkimisen ja riepottelun jälkeen olin sairaalassa useita viikkoja, lapsi syntyi hyvin pienenä keskosena. Kukaan ei osannut epäillään väkivaltaa, enkä itse sitä " nähnyt". Tarina on niin surkea, etten sitä enempää kerro, mutta sinulle sanon, että pelasta nyt heti itsesi ja lapsesi, äläkä yritä ymmärtää ja terapoida enempää miestä. Säästyt paljolta, kun uskot, ettei sinun tarvitse huolehtia kuin itsestäsi ja lapsestasi.

Tuntuu etten yritä kaikkeani jos lähden nyt ja heitän pyyhkeen kehään. Ehkä tyhmä kysymys mutta pyysitkö miestäsi ennen tätä väkivaltaisuutta parisuhde terapiaan? Suostuiko hän?

Ei sen tarvitse tarkoittaa suhteen loppua. Voihan olla, että miehen asenne muuttuu kun otat etäisyyttä. Kannattaa tosiaan mennä parisuhdeterapiaan, jos mies kieltäytyy niin se kertoo kyllä jostain.

Ap[/quote]

Näin isot elämän muutokset voi myös aiheuttaa sen että ei tiedä miten suhtautua asioihin, ja pelkkää tulevaa. Kannattaa varata neuvolaan aika ja pyytää sieltä keskustelu apua teille molemmille yhdessä.[/quote]

Jos otan yhteyttä neuvolaan ja kerron tilanteen, tekevätkö he meistä lasu ilmoituksen?

Vierailija kirjoitti:

Ap

Näin isot elämän muutokset voi myös aiheuttaa sen että ei tiedä miten suhtautua asioihin, ja pelkkää tulevaa. Kannattaa varata neuvolaan aika ja pyytää sieltä keskustelu apua teille molemmille yhdessä.

Jos otan yhteyttä neuvolaan ja kerron tilanteen, tekevätkö he meistä lasu ilmoituksen?

Se riippuu aika pitkälti työntekijästä. Joku voi tehdä, toinen ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap

Näin isot elämän muutokset voi myös aiheuttaa sen että ei tiedä miten suhtautua asioihin, ja pelkkää tulevaa. Kannattaa varata neuvolaan aika ja pyytää sieltä keskustelu apua teille molemmille yhdessä.

Jos otan yhteyttä neuvolaan ja kerron tilanteen, tekevätkö he meistä lasu ilmoituksen?

Se riippuu aika pitkälti työntekijästä. Joku voi tehdä, toinen ei.

Kiitos aion sanoa tämän hänelle ja katsoa mikä on hänen reaktio/vastaus. En tiedä lainaanko viestejä täällä väärin, kun en saa sitä harmaata laatikkoa tekstille? Varmaan puhelimella eri asia

Töninyt?

Se on fyysistä väkivaltaa. Moni muu on henkistä väkivaltaa.

Kyssäreitä:

Haluatko, että lapsesi isä käyttäytyy lasta kohtaan noin?

Oletko valmis kasvattamaan lapsen yksin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olipas kurjalta vaikuttava tilanne. Suhteenne voi pelastua mutta se, että niin kävisi vaatii teiltä molemmilta osansa. Kumppanisi Ap tulisi minusta tulla sinua jollain tavoin vastaan. Se, että sinä Ap odotat nyt lastanne ei tee asiaa yhteen helpommaksi, vaikka toisaalta se voi olla myös teille syy selvittää asiat, että miten tulette toimimimaan sitten kun teitä on kahden asemasta kolme. - Se on asia, johon sinuna odotatsin tai vaatisin saavani kumppaniltasi vastauksen mutta yhtälailla hänellä on oikeus kuulla se, miten sinä toivosit asioiden toimivan välillänne jatkossa. Erolla uhkailua ei pidä sietää. Se on sama kuin pitäisi sinua löyhässä hirressä. Vaikka ei tulisikin niin se ei ole maailman loppu, vaikka sattaisikin sellaiselta aluksi tuntua ja vaikuttaa. 

Uskovainen mies

Mutta miten saada mies vastaan? Hän usein sanoo olevansa liian väsynyt töiden jälkeen ja vapaa aika menee nykyään puhelimen tai tvn selaamiseen. Jos puhun hänelle usein tästä, hän hermostuu ja lähtee pois paikalta. On myös ahdistavaa että hän muistuttaa ettei seksiä ole paljon, ja olen sanonu usein että seksi tarvitsee muutakin kuin vain panemista kun hän haluaa. Miten saada mies tajuamaan että olen tosissani, siis ilman eropuheita ensin? Uskon pärjääväni yksin, mutta tiedän millainen hän on ollut ja toivoisin lapsen kasvavan myös sellaisen isän kanssa.

Sinulla on erinomainen kysymys mutta olisi typeryyttä väittää minulla olsi siihen oikea tai edes paras ratkaisu. Voin siis vain esittää enemmän ja vähemmän huonoja vaihtoehtoja.

Yksi voisi olla vaikka se, että kun seurravan kerran tulee aika mennä neuvolaan niin pyydät samalla aikaa sille, että voitte puhua teidän liittonne tilasta asiantuntijan myötävaikutuksella.  Tai voisitko kirjoittaa ajatuksiaisi ja toiveitasi paperille ja ojentaa sen miehelle luettavaksi ja pyytää mieheltä vastausta, jota olet valmis odottamaan e. eli et vaadi tai odota sitä heti mutta kohtuullisessa ajassa.

Sinun ei tarvitse tässä asiassa miellyttää miestä. - Eli vaikka hän suuttuisi ehdotuksistasi, niin sinun pitäisi -tiedän kuullostaa helpommalta sanoa kuin tehdä- kestää ja pysty sanomaan/ miehelle mikä mättää ja mitä odotat häneltä. Käy myös mielessä, että voitko ottaa aika lisän ja kokeilla erillään asumista e. asuisitte ainakin jonkin aikaa erossa ja katsoisitte että miten erillään asumine sujuu.

Onko se lopulta parempaa kuin jatkaa asumsita yhdessä vai ei. - Sitä emme tiedä tässä vaiheessa.

Sekin, että jos eroatte ei tarvitse merkitä sitä, että mies olisi huono isä lapsellenne tai sinä huono äiti lapsellenne. - Toki tällä tavoin särkyy mahdolliesti se unelma ja haave, joka on ollut sinulla ehkä myös hänellä ja teillä molemmilla  ollut ydinperheestä.... Elämä ei ole aina reilu. 

Uskovainen mies

Täällä on turhan paljon tuhoon tuomitsijoita. Ei sillä etteikö ennuste olisi huono.

Jokainen suhde käy joskus, tai useamminkin, aallonpohjalla. Väittäisin että suhteenne tulee kokemaan paljon nykyistä kovempia haasteita lapsen syntymän jälkeen. Jos peilaa siihen niin nyt kuuluisi mennä hyvin ja raskauden olla suhteellisen iloista aikaa. Mutta miehelläsi voi olla omia haasteita esim töissä, kaveripiirissä, oman suvun puolelta (työkaverit voi kiusata, kavereiden kanssa voi olla hankalaa). Haasteet voi olla mitä vaan. Miehesi ei tekstisi mukaan ole puheliaimmasta päästä, joten tuskin haluaa tehdä niistä myös sinun ongelmia vaan selättää ne yksin. Mutta yhtä hyvin tämä voi olla myös ettei parisuhteen ulkopuolisia haasteita ole vaan kaikki nämä heijastelee teidän parisuhdetta.

Sinuna en luovuttaisi. Mutta tekisin varasuunnitelman miten lähteä suhteesta. Tekisin miehelle selväksi että sinuun ei koske kukaan tikullakaan, ja olet äärimmäisen pettynyt mikäli miehesi ei ole sinun suojelijasi tönimisen sijaan.

Aivan mahtavaa että saatte nuorina ja energisinä lapsen. Mutta olette niin nuoriakin että väistämättä useimmat miehet ja naiset puntaroi monia muita mahdollisuuksia elämässä. Ja joskus parisuhteen haasteet voi vain vahvistaa myöhemmällä sitä kuvaa että hitto vieköön haluan tämän puolison ja tämän lapsen enkä mitään muuta. Muistakaa raskaat naiset että teidän viehätysvoima raskauden aikana vähenee ja se voi näkyä miehen käytöksessä (varsinkin nuoren joka toimii enemmän vaistoillaan kuin aivoillaan), mutta raskauden jälkeen pidätte huolta itsestänne ja viehätysvoimanne normalisoituu.

Koita järjestää teille yhteistä laatuaikaa. Pieni lomareissu paikkaan josta te molemmat tykkäätte. Kylpylä, viikonloppu rakkauden kaupungissa (Pariisissa), telttailua kansallispuistossa tms. Kerro rauhallisena hetkenä miehellesi tuon reissun aikana miten paljon välität ja rakastat. Jos et saa vastakaikua ennuste huononee.

Ennuste ei paras, älä luovuta mutta ole valppaana. Lapsen syntymän jälkeen haasteet kovenee ja parisuhteesta lähtö on vaikeampaa. Toivon sydämestäni että teillä kaikki menee hyvin

Vierailija kirjoitti:

Töninyt?

Se on fyysistä väkivaltaa. Moni muu on henkistä väkivaltaa.

Kyssäreitä:

Haluatko, että lapsesi isä käyttäytyy lasta kohtaan noin?

Ehkä kirjoitin väärin, mutta viimeksi hän tönäisi silloin kun en tiennyt vielä raskaudesta. Ei ole toki tekosyy se. Ja en missään nimessä halua hänen käyttäytyvän niin, toivon että hänen ihana puolensa tulisi esiin. En tiedä miksi hänestä on tullut "suomalainen juro" hän on aina nykyään väsynyt töiden jälkeen ja haluaa katsoa tvtä/puhelinta. Onkohan mahdollista että minä muutin hänet sellaiseksi?

Oletko valmis kasvattamaan lapsen yksin?

Olen valmis kasvatttamaan lapsen yksin ja ottamaan täyden vastuun. Kieltämättä synnytys yksin hieman pelottaa.

T ap

Töniminen on väkivaltaa.

Älä siedä enää yhtään väkivaltaa lapsesi takia. Kumppanisi voi hakea apua ja saada sitä, jos hän tajuaa tarvitsevansa sitä. Sitten teillä kenties voisi olla tulevaisuutta. Ilman sitä näyttää mielestäni tosi pahalta. Jos aikuinen mies tönii raskaana olevaa rakastaan, mitä hän voi tehdä omalle lapselle? Ravistella kohtalokkain seurauksin itkevää vauvaa?

Hakisin sinua itsellesi apua, juttelisin läheisten kanssa rehellisesti asiasta ja varautuisin muuttamaan ennen synnytystä yksin.

Vaikka antaisit itseäsi kohdella väärin, älä anna lastasi kohdeltavan. Ja jokainen töniminen on väärin jo lastasi kohtaan. Pahimmillaan kaadut tönimisen takia ja raskaus menee kesken. Ja hyvin mahdollista että väkivaltä pahenee.

T. Väkivaltaisesta isästä kärsinyt

Olen miettinyt myös tuota paperille kirjoittamisesta ja että, antaisin hänelle aikaa rajallisen verran. Ja ehkä lappu mistä hän voisi lukea, auttaisi häntä oikeasti ymmärtään ja miettimään asioita minun/hänen/lapsen näkökulmalta.

En tiedå lainasinko tekstiä oikein, painoin puhekuplasta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olipas kurjalta vaikuttava tilanne. Suhteenne voi pelastua mutta se, että niin kävisi vaatii teiltä molemmilta osansa. Kumppanisi Ap tulisi minusta tulla sinua jollain tavoin vastaan. Se, että sinä Ap odotat nyt lastanne ei tee asiaa yhteen helpommaksi, vaikka toisaalta se voi olla myös teille syy selvittää asiat, että miten tulette toimimimaan sitten kun teitä on kahden asemasta kolme. - Se on asia, johon sinuna odotatsin tai vaatisin saavani kumppaniltasi vastauksen mutta yhtälailla hänellä on oikeus kuulla se, miten sinä toivosit asioiden toimivan välillänne jatkossa. Erolla uhkailua ei pidä sietää. Se on sama kuin pitäisi sinua löyhässä hirressä. Vaikka ei tulisikin niin se ei ole maailman loppu, vaikka sattaisikin sellaiselta aluksi tuntua ja vaikuttaa. 

Uskovainen mies

Mutta miten saada mies vastaan? Hän usein sanoo olevansa liian väsynyt töiden jälkeen ja vapaa aika menee nykyään puhelimen tai tvn selaamiseen. Jos puhun hänelle usein tästä, hän hermostuu ja lähtee pois paikalta. On myös ahdistavaa että hän muistuttaa ettei seksiä ole paljon, ja olen sanonu usein että seksi tarvitsee muutakin kuin vain panemista kun hän haluaa. Miten saada mies tajuamaan että olen tosissani, siis ilman eropuheita ensin? Uskon pärjääväni yksin, mutta tiedän millainen hän on ollut ja toivoisin lapsen kasvavan myös sellaisen isän kanssa.

Sinulla on erinomainen kysymys mutta olisi typeryyttä väittää minulla olsi siihen oikea tai edes paras ratkaisu. Voin siis vain esittää enemmän ja vähemmän huonoja vaihtoehtoja.

Yksi voisi olla vaikka se, että kun seurravan kerran tulee aika mennä neuvolaan niin pyydät samalla aikaa sille, että voitte puhua teidän liittonne tilasta asiantuntijan myötävaikutuksella.  Tai voisitko kirjoittaa ajatuksiaisi ja toiveitasi paperille ja ojentaa sen miehelle luettavaksi ja pyytää mieheltä vastausta, jota olet valmis odottamaan e. eli et vaadi tai odota sitä heti mutta kohtuullisessa ajassa.

Sinun ei tarvitse tässä asiassa miellyttää miestä. - Eli vaikka hän suuttuisi ehdotuksistasi, niin sinun pitäisi -tiedän kuullostaa helpommalta sanoa kuin tehdä- kestää ja pysty sanomaan/ miehelle mikä mättää ja mitä odotat häneltä. Käy myös mielessä, että voitko ottaa aika lisän ja kokeilla erillään asumista e. asuisitte ainakin jonkin aikaa erossa ja katsoisitte että miten erillään asumine sujuu.

Onko se lopulta parempaa kuin jatkaa asumsita yhdessä vai ei. - Sitä emme tiedä tässä vaiheessa.

Sekin, että jos eroatte ei tarvitse merkitä sitä, että mies olisi huono isä lapsellenne tai sinä huono äiti lapsellenne. - Toki tällä tavoin särkyy mahdolliesti se unelma ja haave, joka on ollut sinulla ehkä myös hänellä ja teillä molemmilla  ollut ydinperheestä.... Elämä ei ole aina reilu. 

Uskovainen mies

Olen miettinyt myös tuota paperille kirjoittamisesta ja että, antaisin hänelle aikaa rajallisen verran. Ja ehkä lappu mistä hän voisi lukea, auttaisi häntä oikeasti ymmärtään ja miettimään asioita minun/hänen/lapsen näkökulmalta.

En tiedå lainasinko tekstiä oikein, painoin puhekuplasta Ap

M36 kirjoitti:

Täällä on turhan paljon tuhoon tuomitsijoita. Ei sillä etteikö ennuste olisi huono.

Jokainen suhde käy joskus, tai useamminkin, aallonpohjalla. Väittäisin että suhteenne tulee kokemaan paljon nykyistä kovempia haasteita lapsen syntymän jälkeen. Jos peilaa siihen niin nyt kuuluisi mennä hyvin ja raskauden olla suhteellisen iloista aikaa. Mutta miehelläsi voi olla omia haasteita esim töissä, kaveripiirissä, oman suvun puolelta (työkaverit voi kiusata, kavereiden kanssa voi olla hankalaa). Haasteet voi olla mitä vaan. Miehesi ei tekstisi mukaan ole puheliaimmasta päästä, joten tuskin haluaa tehdä niistä myös sinun ongelmia vaan selättää ne yksin. Mutta yhtä hyvin tämä voi olla myös ettei parisuhteen ulkopuolisia haasteita ole vaan kaikki nämä heijastelee teidän parisuhdetta.

Sinuna en luovuttaisi. Mutta tekisin varasuunnitelman miten lähteä suhteesta. Tekisin miehelle selväksi että sinuun ei koske kukaan tikullakaan, ja olet äärimmäisen pettynyt mikäli miehesi ei ole sinun suojelijasi tönimisen sijaan.

Aivan mahtavaa että saatte nuorina ja energisinä lapsen. Mutta olette niin nuoriakin että väistämättä useimmat miehet ja naiset puntaroi monia muita mahdollisuuksia elämässä. Ja joskus parisuhteen haasteet voi vain vahvistaa myöhemmällä sitä kuvaa että hitto vieköön haluan tämän puolison ja tämän lapsen enkä mitään muuta. Muistakaa raskaat naiset että teidän viehätysvoima raskauden aikana vähenee ja se voi näkyä miehen käytöksessä (varsinkin nuoren joka toimii enemmän vaistoillaan kuin aivoillaan), mutta raskauden jälkeen pidätte huolta itsestänne ja viehätysvoimanne normalisoituu.

Koita järjestää teille yhteistä laatuaikaa. Pieni lomareissu paikkaan josta te molemmat tykkäätte. Kylpylä, viikonloppu rakkauden kaupungissa (Pariisissa), telttailua kansallispuistossa tms. Kerro rauhallisena hetkenä miehellesi tuon reissun aikana miten paljon välität ja rakastat. Jos et saa vastakaikua ennuste huononee.

Ennuste ei paras, älä luovuta mutta ole valppaana. Lapsen syntymän jälkeen haasteet kovenee ja parisuhteesta lähtö on vaikeampaa. Toivon sydämestäni että teillä kaikki menee hyvin

Hän ei ole tosiaan puheliaammasta päästä, itse taas olen ja se on sopinut meille hyvin. Hänellä on vakituinen työpaikka. Hänellä oli töissä kyllä eräs rasittava mies joka oli vittumainen kaikille, mutta jäi eläkkeelle. Ja muutama läheinen ystävä löytyy. Hän on enemmänkin sulkeutuva kuin avautuu kaikesta. Hän on joskus sanonut ettei aina tiedä miksi on pahalla päällä.

Ulkonäöstäni en usko tämän johtuvan, sillä olen ihan timmissä kunnossa ja laittaudun päivittäin. Poikaystävä myös urheilee ja käy salilla ahkerasti.

Yritin juuri puhua hänelle yhteisestä lomasta, mutta hänellä alkaa kiire sesonki töissä, joten se menisi vasta sykyslle luultavammin. Vähän pelkään sen olevan myöhäistä silloin. Meillä on nyt ollu vuosi pelkkää työtä, eikä ollenkaan lomaan. Se tietysti on vaikuttanut meihin molempiin.

Ap, unohdan välillä laittaa

Vaikea suhdetta pelastaa jos mies ei halua tai osaa tulla vastaan.

Itse olin samankaltaisessa tilanteessa ja raskaana. Yritin vuosia korjata ja puhua ja kertoa asiallisesti miltä minusta tuntuu ilman syyttelyä. Mutta ei kommunikaatiota voi olla jos toinen aina vetäytyy ja tiuskii. Kadun etten eronnut aikaisemmin.

Huono parisuhde vei myös ilon vauva- ja taaperoajasta. Ero oli suuri helpotus. Nyt se ei ees halua lapsiaan nähdä muuta kuin joskus ja jouluna. Minä haluaisin viikko-viikko järjestelyn.

Mutta hän ei jaksa lapsiaan vaikka hän se oli se innokkaampi lisääntyjä meidän suhteessa, hän yritti painostaa mua vielä kolmanteenkin lapseen ja halusi naimisiin, vaikka minä olin jo yli vuoden voinut pahoin suhteemme takia ja siitä hänelle puhunut.

Hän ilmeisesti tykkäsi ajatuksesta, että hänellä on monta lasta ja ydinperhe, mutta ei häntä sitten kiinnostanut se lapsiperhe-elämä eikä parisuhde-elämä.

Se kai pitää vaan yrittää hyväksyä tilanne. Menin yhteen huonon miehen kanssa ja siksi olen melkein yksin vastuussa lapsista. Katkeroittaahan tämä, mutta olen silti onnellinen että erosin. Yksin minä siinä suhteessakin olin.

Parisuhteet eivät ole helppoja. Yritä saada hänet avautumaan. Kysy mikä häntä pelottaa tai ahdistaa. Kysy häneltä onko kaikki hyvin?

Vierailija kirjoitti:

Vaikea suhdetta pelastaa jos mies ei halua tai osaa tulla vastaan.

Itse olin samankaltaisessa tilanteessa ja raskaana. Yritin vuosia korjata ja puhua ja kertoa asiallisesti miltä minusta tuntuu ilman syyttelyä. Mutta ei kommunikaatiota voi olla jos toinen aina vetäytyy ja tiuskii. Kadun etten eronnut aikaisemmin.

Huono parisuhde vei myös ilon vauva- ja taaperoajasta. Ero oli suuri helpotus. Nyt se ei ees halua lapsiaan nähdä muuta kuin joskus ja jouluna. Minä haluaisin viikko-viikko järjestelyn.

Mutta hän ei jaksa lapsiaan vaikka hän se oli se innokkaampi lisääntyjä meidän suhteessa, hän yritti painostaa mua vielä kolmanteenkin lapseen ja halusi naimisiin, vaikka minä olin jo yli vuoden voinut pahoin suhteemme takia ja siitä hänelle puhunut.

Hän ilmeisesti tykkäsi ajatuksesta, että hänellä on monta lasta ja ydinperhe, mutta ei häntä sitten kiinnostanut se lapsiperhe-elämä eikä parisuhde-elämä.

Se kai pitää vaan yrittää hyväksyä tilanne. Menin yhteen huonon miehen kanssa ja siksi olen melkein yksin vastuussa lapsista. Katkeroittaahan tämä, mutta olen silti onnellinen että erosin. Yksin minä siinä suhteessakin olin.

Mikähän siinä on ettei miehiä/miksei naisiakin näytä kiinnostavan mitä kumppani sanoo? Itse en voi käsittää tätä ollenkaan. Olen myös miettinyt, että jos tilanne ei parane kaikki ilo menee vauva/ja taaperajasta.

Monilla on hyviä pointteja ja näkökulmia tähän!